vastaan?
Eli voisiko katolisen papin luona käydä tunnustamassa syntinsä jos on ortodoksi?
Eli voisiko katolisen papin luona käydä tunnustamassa syntinsä jos on ortodoksi?
Voiko kat pappi ottaa ort katumuksen
gfshsrhrhrhr
3369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Miksi kävisit katolisen papin ripillä, vaikka ortodokseilla on oma rippinsä?
Ei ol esellaista pappia joka toisi tuntee luottamuksellisesta ja aidosta katumuksesta.
En ole vailla eukaristiaa katolisessa kirkossa vain sen että saisin kertoa syntini papille ja paikallinen katolinen pappi on symppis ja vaikuttaa aidosti papilta joka välittää seurakunnasta ja ihmisistä sekä hengellisistä asioista.
Oma tietoni perustuu infokurssilla kuulemaani, jonka kävin kun oli liittynyt Kirkkoon (eli saatan muistaa väärinkin, mutta en usko)
Jos Ortodoksi tulee maahan, jossa hänen oma Kirkkonsa ei toimi, niin asia järjestetään. Jos Ortodoksi asuu kunnassa, josta puuttuu Ortodoksikirkko, mutta on Katolilainen Kirkko, niin hän voi keskustella Kirkkoherran kanssa asiasta ja Kirkkoherra voi keskusteltuaan Piispan kanssa antaa luvan Eukaristilla käymiseen ja Rippiin. Piispa muistaakseni on vielä yhteydessä siihen Ortodoksi Piispaan, jonka seurakuntaan kyseinen henkilö virallisesti kuuluu.
Jos asuu alueella, missä on toimiva Ortodoksi Kirkko, niin se ei ole mahdollista.
Muut korjatkoon, jos muistin jotain väärin tai jotain olennaista jäi puuttumaan.
Niin arvelinkin mutta eikö pappi ole aina pappi ja jos kuka tahansa vaikka kirkkoon kuulumaton pyytäisi siunausta tms. synninpäästöä niin eikä papin tulisi se ottaa vastaan.
Rippi on sakramentti ja sitä ei voi antaa Kirkkoon kuulumattomalle.
Ortodoksit kuuluvat Apostoliseen Kirkkoon, joten heidän tapauksessa on mahdollista joustaa, mutta (käsittääkseni) se edellyttää Piispan suostumusta.
Katolilainen pappi voi kuunnella myös Kirkkoon kuulumattoman vuodatusta, mutta se ei ole rippi, eli Pappi ei voi antaa synninpäästöä, eikä hän ole vaitiolovelvollinen kuulemastaan (Tai näin ainakin itse olen sen käsittänyt).
Ilmeisesti jotain pientä jouston varaa on silloin kun Kristitty on kuolemassa vieraalla maalla ja maassa on vain Katolilaisia Pappeja.
Mitä Siunaukseen tulee, niin sitä ei käsittääkseni ole mikään velvollisuus antaa. En tosin tiedä yhtään Katolilaista Pappia, joka olisi jättänyt Siunaamatta Kristittyä, joka pyytää Siunausta ...eli se lienee aika hypoteettinen vaihtoehto.
Ja vielä tuosta ripistä... Se ei ole mikään pikku juttu ja ei kaikki Katolilaisetkaan saa synninpäästöä vaikka käyvätkin ripillä. Jos synninpäästön antamisen edellytykset ei täyty, niin sitä ei yksinkertaisesti voi antaa. Se ei ole kovin yleistä, mutta sitä tapahtuu (yleensä ne jotka eivät voi sitä saada, ei edes yritä sen saamista).
Jokaisen Apostolisen Kirkon jäsen on vastuussa asioista Piispalleen ja hänelle pitää olla myös uskollinen. Se, että tulisit Katolilaiseen Kirkkoon Ripille ilman Piispasi hyväksymistä on jo itsessään este synninpäästölle.
Tjaah minä olenkin sellainen universaalilla ajatusmallilla varustettu ihminen.Minusta pappi on Jumalan työntekijä ja velvollinen hoitamaan ja avustamaan hengellisesti ilman uskontokunta rajoja.Jumalallehhan se pappi on lupauksensa ja itsensä antanut ei piispa mikään Jumala ole.
No mutta mitä tarkoitat tuolla katumuksella mitä ei voi saada anteeksi.Minulla taitaa olla huono rippisuhde ortodoksisessa kirkossa koska tuo ei nyt itselle tuo mieleen mitään erityistä.
Oma rippi isäni ei taida olla mitenkään pro rippisuhteessa tai seurakuntatyössä katumus on vain litania asioita joita itse ajattelee syntisiksi ja niistä ehkä vaihdetaan lause tai kaksi ja siinä se.Hyvin mekaanisen oloinen suoritus.
Jos olisin pappi niin ehkä itse ajattelisin ennemminkin olevani Jumalan palvelija ja sitäkautta myös kaikenlaisten ihmisten palveluksessa kuin jonkun tietyn uskontokunnan.
"Hyvin mekaanisen oloinen suoritus."
Katolisessa kirkossa rippikokemukset ovat olleet erittäin myönteiset. Pappi on aina syvällisesti paneutunut aiheeseen ja antanut ohjeita, joitten avulla voisin kasvaa kristittynä. Valmistaudun rippiin kirjoittamalla selkeästi ylös, mitä haluan tunnustaa.
Uskoisin, että kenelle tahansa papille voi hätätilanteessa ripittäytyä, mutta tällöin ei ole kyseessä ripin sakramentti, jos ehdot eivät täyty. Yllättävässä kuolemanhädässä oman papin puuttuessa tilanne on tietysti toinen.
Tarkoitin että minä en tiedä mitkä asiat ovat sellaisia joita ei voi saada anteeksi vai mitä tarkoitit sillä että jotkut eivät edes mene katumukselle jos tietävät etteivät saa anteeksi tms.Sitä en oikein ymmärtänyt.Ortodoksisella katumuksella itselleni ei ole tullut sellaisia asioita eteen siis toisinsanoen ei ole ollut puhetta mitä saa ja mitä ei saa anteeksi.
Huomaan tekstissäsi monia asioita, jotka sotivat Katolilaista ajatusmaailmaa vastaan.
En usko, että tämä keskustelu on millään tavalla hedelmällinen kenenkään osalta...
Voin kuitenkin yrittää vielä selventää joitain asioita.
Jos esimerkiksi elät naisen kanssa, joka ei ole puolisosi, niin et voi saada synninpäästöä, niistä asioista mitä olette tehneet.
Ennen rippiä sinun täytyy oikeasti katua tekojasi ja tehdä parannus.
Jos muutat pois tämän naisen luota sen takia, että haluat lopettaa syntisen elämäsi ja oikeasti kadut niitä tekoja, mitä olet tehnyt hänen kanssaan. jättäisit kaiken sen tekemäsi tekemättä, jos uudestaan saisit elää tilanteen. Lisäksi olet vakaasti päättänyt, että et enää ikinä sorru tähän samaan ...niin silloin sinun on mahdollista ripittäytyä asiasta.
Jos olet poliitikko ja olet äänestänyt abortin puolesta, et vai saada siitä synninpäästöä.
Jos oikeasti kadut päätöstäsi ja teet oikeasti työtä kumotaksesi tekemäsi vahingon (oman urasi kustannuksella), niin on mahdollista, että Piispa antaa synninpäästön.
Täysi pappeus on vain Piispoilla ja on asioita, joista vain heillä on mahdollisuus antaa synninpäästö.
Ripin sakramentti on Pyhä ja todella arvokas lahja ja sitä pitää myös käsitellä sellaisena.
Vielä lisäys...
Katolisessa Kirkossa Pappisvala pitää valan uskollisuudesta omaa Piispaa kohtaan, jonka täyden pappeuden turvin hänen alaisuudessaan olevat papit toimii.
Katolilaisuuteen kuuluu Kuuliaisuus omia paimeniaan kohtaan. Kuuliaisuus myös silloin kun itse on eri mieltä asioista.
Uskossa olevalle seurakuntalaiselle oman seurakunnan pappi on tavallaan ylin maallinen auktoriteetti, jonka päätöksiä ei kyseenalaisteta (poikkeuksena tilanne, jossa Pappi toimisi selkeästi väärin ja Katolilaisen opin vastaisesti).
Papille ylin auktoriteetti on Piispa, jonka päätöksiä ei kyseenalaisteta.
(keksitty esimerkki, mutta sellainen joka pitäisi paikkansa) Jos Piispa ilmoittaisi hiippakunta Papille komennon keräämään vähäiset tavaransa, menemään lentokentälle ja lähtemään ebola-alueelle hautaamaan kuolleita, niin Pappi toimisi näin vaikka se tuskin olisi hänen oma halunsa.
Vaikka Papit tekeekin paljon laupeudentyötä myös Kirkon ulkopuolelle, niin he ovat oman seurakuntansa Paimenia. Heidän pitää kunnioittaa toisten seurakuntien Paimenia, eivätkä he voi tehdä töitä toisen lauman karkulaisten kanssa. Heillä ei ole oikeutta siihen.
Jos sinulla on lammaslauma, niin sinä hoidat sitä ja saat tehdä heille sen, minkä parhaaksi näet. Jos naapurin lammas karkaa sinun luoksesi, niin ei sinulla ole oikeutta tehdä toisen lampaalle yhtään mitään muuta kuin palauttaa.
Ne taas, jotka ei kuulu Apostoliseen Kirkkoon...
Heidän pitää ensin kääntyä, ottaa Kaste ja tulla Apostolisen Kirkon jäseniksi ja sen jälkeen, kun heidät on otettu laumaan, he ovat oikeutettu tämän lauman Sakramentteihin. Ei ennen!
Ei minulla ole ortodoksisessa kirkossa ollut mitään tälläisiä katumuksella.Tiedän kyllä että katolinen on ehdoton joissakin asioissa.
Ajattelin vian millaista on ollut alkuseurakunnassa kun ei ollut erilaisia dogmien säätelemiä kirkkokuntia joissa oli oma maallinen hallintonsa.Eikö silloin kristillisyyden voisi katsoa olleen puhtaampaa kun ei ollut uskontokuntarajoja.
Toki minullakin on ristiriitoja perus kristinuskon ja ortodoksisuudenkin kanssa.
Haluaisin silti kysyä että jos ihminen olisi vaikka käännynnäinen katolinen tai haluaisi kääntyä miten katolisuus hyväksyisi sellaisen ihmisen useisiin avioeroihin ja vaikka aborttiin.Estäisikö se hänen liittymisen katoliseen kirkkoon tai miten se mahdollisesti tulkittaisiin?
Voisiko kirkkoon liittyä vai olisiko esteitä ja mitä esimerkiksi useasti eronnut ihminen vois tehdä sitten katolisessa kirkossa?
Ennen vanhaan kaupungissa oli vain yhden Seurakunnan kirkkoja, joten se ei ollut mikään ongelma. Nyt meillä on useamman seurakunnan Kirkkoja samassa kaupungissa joten tilanne on vähän hassu.
Apostolisten Kirkkojen yhdistyminen olisi hyvä juttu...
Esimerkiksi Tallinassa Ukrainan Ortodoksit voi käydä Katolilaisessa Kirkossa Ripillä ja ehtoollisella ja toisinpäin. Se olisi hieno juttu täälläkin.
Mitä näihin muihin kysymyksiin tulee.
1. Avioero ei ole este Kirkkoon liittymiselle tai synninpäästön saannille.
2. Jos henkilöllä eronnut puolisostaan ja elää uuden puolison kanssa, niin silloin se on este.
Henkilö voi olla ollut vaikka kymmenen kertaa naimisissa eri ihmisten kanssa sillä ei ole merkitystä. Jos se on siis menneisyyttä ja ihminen katuu niitä. Katolliseksi liityttyään hänen tietenkin pitää elää yksin loppuelämänsä, sillä hän on Kirkon silmissä edelleen naimisissa ensimmäisen puolisonsa kanssa.
Itse asiassa tämän vaikean päätöksen tehneitä ihmisiä on jonkun verran Seurakuntalaisten joukosta.
Aborttiasia riippuu Hiippakunnasta, sillä joissain Hiippakunnissa vain Piispa voi antaa siitä synninpäästön.
Jos Kirkkoon liittyvä ihminen ymmärtää tehneensä murhan, oikeasti katuu sitä ja tekisi asiat nyt toisin jos voisi elää sen uudelleen... niin on vaikea uskoa, ettei ihmistä otettaisi Kirkkoon ja hän saisi synninpäästön. Sama pätee myös silloin kun ihminen on syyllistynyt aikuisen ihmisen murhaan. (synninpäästön ehtona tosin silloin saatetaan vaatia ilmoittautumista poliisille, jos ei ole jäänyt siitä aikaisemmin kiinni).
Menneisyys voi olla musta kuin yö, mutta Kristuksen Veri pesee ihmisen valkeaksi kuin villa. Tämä uusi ihminen ei voi enää hyväksyä niitä tekojaan, mitä teki silloin kun oli pimeässä ...ei jos hän on oikeasti ottanut Kristuksen vastaan.
En tiedä mitä ajatella tuli mieleen että myös ortodoksinenkin kirkko taitaa lukea sen ensimmäisen avioliiton ikuiseksi.Sinänsä sietämätön ajatus että olisi hengellisesti kiinni johonkin ihmiseen josta ei ol emitään hyvää muistettavaa.Kyllähän ihmiset virheitä tekevät mutta että joutuu vielä lopun ikuisuuden olemaan tietyn hyypiön vaimo on sietämätöntä.
Miksiköhän ortodoksikirkko sitten edes vihkii uudelleen eronneita..
Miksi tämä avioliitto on muuten näin pyhä ja sakramentaalinen jos avioliitto ei ole ollut olemassakaan kuin vasta vähän aikaa kirkollisena mysteerinä.Raamattua lukiessa ainakin näistä käännöksistä voi avioliiton tulkita mutta jos taas tarkastelee avioliiton historiaa niin minusta se ei edes kuuluisi kirkon yhteyteen.
Mikä eronneesta ihmisestä epäkelvon tekee sitä haluaisin kysyä.
Alkavatko kaikki eroneet sitten nunniksi ja munkeiksi ja miten miehillä ovatko papit sitten neitsyeitä kun heidät vihitään katolisiksi papeiksi vaiko ovatko he mahdollisesti eronneita tai leskiä?
Minä ainakin kadun avioliittojani ja aborttiani syvästi mutta pitääkö siitä loppu ikuisuutensakkin maksaa?
Ilmeisesti viestittelysi on puhtaasti pilan tekemistä...
Vastaan vielä yhden kerran ja sitten tämä vitsi saa minun puolestani olla.
- Naimisissa oleva henkilö ei voi ryhtyä papiksi tai nunnaksi tai munkiksi... Joten eronnut voi olla korkeintaan sääntökuntien maalikkojäsen.
- Leskeksi jäänyt mies voi hakea seminaariin, mutta se edellyttää piispan tai sääntökunnan hyväksyntää.
Miksi Ortodoksi kysyy Katolilaiselta Ortodoksikirkon käytännöistä?
No voin minä vastatakin... Kaksoiskotka on pakanasymboli, mutta oli keisarin tunnus. Kun keisarista tuli Bysantin Kirkon johtaja, niin Kirkon käytännöt ja maallinen laki yhdenmukaistettiin. Maallinen laki mahdollisti avioeron ja se otettiin tässä vaiheessa mukaan Ortodoksi Kirkon käytännöksi.
Rooman Piispa taas on aina ollut Kirkon mies, ei maallinen hallitsija (ei ennen Vatikaanin valtiota).
Kyllä jokainen aito Kristitty tietää, miksi avioero on mahdoton Kristitylle!
Voit olla Kristitty, mutta et erota puolisostasi.
Voit erota puolisostasi, mutta sitten et voi olla Kristitty.
Meille kaikille on annettu oma ristimme ja jokainen joutuu kantamaan vastuun omista valinnoistamme ja teoistamme.
Jos olet tehnyt abortin, niin kait siinä tapauksessa rukoilet kuolleen lapsesi sielun puolesta joka päivä?
Sitä kutsutaan katumukseksi ja vastuun kantamiseksi omista teoistaan.
Jos olet antanut avioliittolupauksen seurakunnan ja Jumalan edessä, niin miten ihmeessä sen voisi mitätöidä?
Voit valita omat halusi ja seurata niitä tai sitten valita Kristuksen ja luopua itsestäsi... et voi tehdä molempia.
Jos sinulla on jo useampia liittoja, niin ehkäpä sinua ei ole tarkoitettu elämään suhteessa vaan yksin.
Katolilaisuudessa avioliitto on kutsumus, ei oikeus. Meillä on paljon nuoria miehiä ja naisia, joita ei ole kutsuttu avioliittoon. Osa hakeutuu sääntökuntiin, osa elää yksin, osa muuttaa yhteisöihin asumaan.
Itse olen yksi heistä, jotka joutuvat elämään yksin. Se ei ole helppoa, mutta Kristus on minulle kaikki kaikessa ja mitä en tekisi rakkaudesta Herraani kohtaan.
Selibaatti ei ole aina helppoa ja kiusauksia tulee ja välillä ajatukset karkaa ei sopiviin asioihin. Mutta aina Kristus on kuitenkin ollut Uskollinen ja vetänyt kuiville.
En pilaile enkä provosoi, en vain tiedä käytäntöä.Ei ole syytä olettaa että jokainen tietää kristinuskon perinjuurin tai että ortodoksi tietää katolisen kirkon toiminnot vaikka molemmat ovatkin olleet ennen yksi ja sama kirkko.
Tietysti kadun että olen ollut naiivi ja ottanut turvapaikanhakijan joka on pysyvän viisumin saatuaan jättänyt minut.Toi oman entisen tyttöystävänsä kotimaastaan.Olisiko minun pitänyt pystyä lukemaan hänen ajatuksensa?
Kyllä olisin voinut jättää abortin tekemättä ja vain katsoa kuinka paljon tulee turpaan ja koska kuitenkin sain saman ihmisen kanssa lapsen piakkoin sen abortin jälkeen.
Sinulle on helppoa tuomita ja nojautua valmiiseen oppiin jota minä vasta opettelen ja tunnustelen onko se samaa mitä minä olen raamatusta ymmärtänyt joten jatkan vielä tätä vitsiä hieman pidemmälle odottamattakaan edes anteeksipyyntöä sinulta hurskaimmista hurskain oletettavasti katolinen.
En minä en tiedä katolista avioliitto yms. tapaa ja käytäntöä.En ole koskaan tutustunut siihen siksi kyselenkin täällä.
Sen käsityksen minkä minä olen saanut ei tue avioliittoa kirkolliseksi sakramentiksi alunpitäen vaan se on ihmisen siihen lisäämä.Oli niin tai näin siltikkään sen ei pitäisi luokitella ihmistä paremmaksi eikä huonommaksi kuten ei avioerokaan.
Jos alkuseurakunnassakaan ei ollut avioliittoa niin miksi nyt pitäisi olla?
Jos rakkaus on suurin miksi pitäisi olla avioliittoakaan?
Kyllä minä kadun moniakin asioita mutta en mekaanisesti ja koska asia on minulle kipeä en voi sitä ajatella mielessäni vaan suljen sen pois.Muutoin en pystyisi elämään psyykkisesti tasapainossa nykyisten lapsieni kanssa.
Ja yllätys olen elänyt selibaatissa kohta kymmenisen vuotta joka sekään ei tee minusta sen parempaa eikä huonompaa.
Kyselen ja tutkiskelen ja koetan kasvaa hengellisesti.En ole niitä ihmisiä jotka adoptoivat ihmisten määräyksiä ja oppeja tutkailematta niiden todenperäisyyttä ja jumalallisuutta yli ihmisen vallanhimon ja autoritarian.
Toki voit vaikka miksi minua kutsua minulle on tärkeää se etten seuraa ihmisiä vaan Jumalaa ja että uskoni on puhdasta ja aitoa niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.Jokatapauksessa en ole kenenkään opeista täällä kiistelemässä haluan vain tuoda esiin oman näkökantani ja miten olen siihen päässyt toiveena saada järkevää dialogia aikaiseksi jotta joko löytäisin oikean tavan ajatella tai päästä juonesta kiinni tai sitten huomanneeni erehtyneeni siitä mikä onkaan oikea uskontokunta palvella Jumalaani vai onko sellaista edes olemassakaan.Jumala on siitä tärkeä etten halua palvella tavalla joka palvelee ihmisiä, historiaa tai tapakulttuuria vaan sitä miksi Jumala sen meille tarkoitti.
Mutta kello onjo paljon ja dialogi sai paranoidisen ja ikävän sävyn joten meni maku keskustella.Ehkä tapaan joskus katolisen papin tai ortodoksisen jolla on vilpittömästi aikaa ja kärsivällisyyttä keskustella hengellisistä asioista ihmisen kanssa joka etsii ja tunnustelee oikeaa tietä ja tapaa.
Kiitos vastauksestasi.
Tuossa jo edellä saitkin selvennystä katolisesta opista.
Nyt kun tuossa kerrot tarkemmin tilanteestasi, käy ilmi, että tilanteesi on vakava. Käy siis ensi tilassa rohkeasti, katuen ja elämän parannuksesta päättäneenä tunnustamassa syntisi ilman puolusteluja oman kirkkosi ripissä. Sen jälkeen voit jatkaa elämääsi uudelta pohjalta ja rauhassa pohtia, mitä teet jatkossa.
Mitä tulee avioliittoon ja sen perusteluihin, voit lukea katekismuksesta kohdasta 1601 eteen päin:
http://katolinen.fi/wp-content/uploads/2014/01/KKK-2.OSA-2.JAKSO-3-4.L-1533-1690.pdf
Sekä katolinen että ortodoksinen kirkko ovat apostolisia. Näissä saamme oikean opin suoraan apostoleilta. Näissä on 7 Kristuksen itse asettamaa sakramenttia, joista yksi on avioliitto. Näissä kirkoissa, emme itse ryhdy laatimaan omia uskonkäsityksiämme, vaan otamme vastaan sen, mitä meille oikeana oppina opetetaan. Se vaatii sydämen nöyryyttä, mutta sitähän Jumalakin meiltä odottaa.
Entäpä jos katolisuuteen kaipaava henkilö on protestanttisesti naimisissa, mutta katolisuuteen tutustuessa käy ilmi, että liitolle on vahvat mitätöintiperusteet koska henkilö on salannut puolisoltaan vaikkapa velkavankeuden tai jotain muuta, jonka takia olisi saanut aikanaan rukkaset jos puoliso olisi tiennyt.
Kirkkohan voi tehdä kääntyjille lyhyen avioliittoseremonian joka korjaa liiton sakramentaaliseksi, mutta jos ongelma on tuollainen joka voi vahingoittaa suhdetta eikä henkilö siihen pysty? Pitääkö hänen silloin unohtaa kirkon yhteys? Tai valita joko avioliittonsa tai Kirkko?
Tarkennusta, että oletan itsestäänselvyytenä, että menneisyyden ongelman joutuu tunnustamaan puolisolleen. Kirkolle voisi tunnustaa ja katua, ja ongelmasta parannus on tehty aikoja sitten, mutta enempään ei riitä rohkeus.
Paljon jäi auki tekstistäsi.
Jos ymmärsin oikein olet naimisissa ensimmäisen puolisosi kanssa ja olette protestantteja.
Lähtökohtaisesti teidän liittonne on täysin pätevä, eikä Kirkko sitä kyseenalaista. Eikä avioliitossa olo ole tietenkään este, ei vaikka puolisosi jäisi protestantiksi.
Jos eroatte, niin sitten joudut olemaan yksin...
Jos liitto on alunperinkin perustunut valheelle, niin on mahdollista hakea sen mitätöintiä. Prosessi kestää aika kaian (edelleen) ja ei ole mitenkään itsestäänselvyys sen saaminen vaikka omasta mielestä kriteerit täyttyisikin.
Mitä Rippiin tulee, niin siinä ei ole mitään oikoreittiä ja se on vaikea meille kaikille. Et voi jättää ripistä yhtään mitään pois.
Ensi rippi on aina vaikea, itkua piisaa, lukot aukeaa...
Meillä jokaisella on tekoja takanamme, jotka ovat olleet omasta mielestämme mahdottomia.
Se on kaikesta vaikeudesta huolimatta ovi parempaan elämään, vapauteen. Ja vaikka tunnustaisit tappaneesi presidentin, niin Pappi ei siitä ikinä hiiskahda sanallakaan.
Rippi on rikkomaton sakramentti.
Itse olen aloittaja ja elän yksin miten tuo avioliitonmitätöinti tapahtii pitääkö sitä pyytää maistraatin ja viranomaisten kautta vain onko kyseessä vain kirkon työtapa?
Jos olet kiinnostunut Katolilaisuudesta, niin mene infokurssille.
Se alkaa Pyhän Henrikin Katedraalin seurakuntasalissa 18:30 joko ensi maanantaina tai sitä seuraavana maanantaina (ja on täysin ilmainen, eikä velvoita mihinkään).
Itse viestejäsi lukeneena suosittelisin kyllä Raamatun lukemista ja oman kirkkosi Raamattupiirejä. Sinulla tuntuu olevan nimittäin Ortodoksisuudenkin puitteissa pahoja aukkoja ja jopa moni ihan perusasia hukassa.
Mitä Katolilaisten mitätöintiprosessiin tulee, niin se ei ole sinun asiasi. Jos joskus liittyisit Katolilaiseksi, niin vasta silloin tuo koskettaisi sinua ja se oikea henkilö sinua silloin ohjaamaan on oman seurakuntasi kirkkoherra.
Itse en kyllä näe mitään syytä miksi Katolilainen vaihtaisi Ortodoksiksi tai Ortodoksi Katolilaiseksi.
Ja viestejäsi luettuani (henkilökohtaisesti ja tämä on vain minun oma kantani) sinun käsityksesi asioista ja kuvasi siitä miten asioiden pitäisi olla... on ehkä liian pahasti ristiriidassa Katolilaisen Uskon kanssa.
Katolliseksi ei pääse helposti!
Se on vuoden prosessi...
9kk Infokurssi, että tiedät, mistä on kysymys, mihin me Uskomme, mihin olet sitoutumassa, jos ryhdyt katolilaiseksi...
sitten haastattelu (Oma elämä ei saa olla ristiriidassa Uskon kanssa). Ja sitten se... että jos ajattelet Kirkon opeista eri tavalla kuin Kirkko Opettaa, niin silloin Katolinen Kirkko ei ole sinun paikkasi, eikä sinua oteta seurakuntaan. On ihmisiä, joille tuo viimeinen asia on lopulta tullut kompastuskiveksi.
Sitten lupa ensi Rippiin ja siinä pitää tuoda esille kaikki elämänsä synnit ja olla oikeasti valmis katumaan niitä ja hyvittämään tekonsa.
Esimerkiksi jos olet tehnyt abortin, niin ei ole ketään muuta rukoilemassa kuolleen lapsesi sielun puolesta kuin sinä. Se on elinikäinen urakka ja olet sen velkaa lapsellesi. (Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä vaikeista asioista, mitä voi tulla vastaan).
No, jos noin helpolla pääset kirkon jäseneksi Suomessa, niin se on ihme. Siihen kannattaa lisätä ne kaikki jutut jotka kirkkoherraa silloin sattuu huvittamaan vaatia ja ne voi olla ihan mitä vaan. Eikä kirkkoherra ole vastuussa siitä, jos sitten teet sen mitä kirkkoherra vaati, eikä kirkkoherraa voi sitten jälkikäteen syyttää siitä mitä vaati ja noilla vatimuksilla ei tarvitse olla mitään tekemistä Katolisen Kirkon opin kanssa.
Helpointa on muuttaa johonkin maahan jossa katolilaiset ovat enemmistö ja liittyä siellä kirkkoon. Siinä sitten Suomen papisto ei voi enää keksiä mitään tekosyitä.
On totta että minulla on asioita jotka ymmärrän kristinuskossa toisin vaikka ortodoksi olenkin.
Mitä tarkoittaa että oma elämä ei saa olla ristiriidassa uskon kanssa tarkoittaako se sitä että pitää käyttäytyä kuin oppi sanoo vaiko ettei ole vain erimieltä opillisista asioista?
Olen yrittänyt noudattaa ortodoksisenkin kirkon tapoja ja myöntyä oppeihin ja alussa se olikin helpompaa mutta kun nyt olen ollut muutaman vuoden jäsenenä niin on tullut esiin asioita joita on vaikea sisällyttää kristinuskoon ja opillisesti jotkin asiat ovat ristiriitaisia raamatun kanssa.Ihmisetkin ja papit ovat niin kovin maallistuneita eivätkä pahemmin välitä oikeasti syventyä tukemaan hengellistä elämää antavat vain kirjoja luettavaksi mutta eivät kehtaa pahemmin selitellä eivätkä ohjata.Eivät ole oikein kiinnostuneita seurakuntatyöstä.
Kyllähän he päällisin puolin harjoittavat mutta silti maallinen meno on houkuttelevampaa ja oma ura kuin itse papin vakaumus ja työ anteeksi jos näin suoraan avaudun.
Katolinen rippisuhde tuntuu välittävämmältä ja huolehtivaisemmalta ja keskittyy oikeasti hengelliseen kasvuun.
En tiedä kannattaako tällaisella nettipalstalla ihan hirveän paljon avata omaa elämäänsä, epävarmuuksiaan tai epäilyitään, mutta jos kääntyjän avioliitto on muodollisesti pätevä, mutta sen sisältö ei vastaa katolisen avioliiton vaatimuksia, niin mitä kirkko haluaa kääntyjän asialle tekevän?
Kirkko siis lähtökohtaisesti pitää liittoa pätevänä, mutta ripissä käännynnäinen tunnustaa esim. valehdelleensa puolisolleen jostain tärkeästä ennen häitä, tai vaikkapa puoliso ei ole koskaan halunnut lapsia. Kaikki ei ole mennyt oikein, eli liiton sakramentaalisuuteen ei voi luottaa, vai mitä?
Ja jos liitto ei ole sakramentaalinen, niin käännynnäinen ei ikinä pääse kunnolla osalliseksi katolilaisuuden siunauksista. Ei ellei liitolle tehdä uutta seremoniaa. Eikä uutta seremoniaa voi tehdä jos sakramentaalisuuden ehdot eivät täyty. Eikö tällainen ole aika iso este aidon kääntymisen tiellä?
T.R.Ocken
Kyse ei ole mistään mikkihiiri kerhosta johon voi liittyä lähettämällä kirjekuoren hessun kuvalla varustettuna. On jotain nimeltä mainitsemattomia Kristillisiä yhteisöjä joihin voi liittyä ilmoituksella, mutta yhteenkään Apostoliseen Kirkkoon ei
Jos Suomen malli tuntuu hankalalta, niin voit kokeilla asiaa myös jossain Katolilaisessa maassa. Tosin samat edellytykset on niin Filippiineillä, Brasiliassa, Espanjassa kuin Suomessakin.
Seurakuntaan ei tulla vaan päästään ...jos päästään.
Jokaisessa maassa pitää käydä katekeesit. (Meillä sen nimi on infokurssi)
Jokaisessa seurakunnassa on se haastattelu ja päätös on aina alueesta vastaavan Piispan. Menettely on samanlainen kaikissa maissa.
...tai ei ihan. Jos olet Katolilaisessa maassa ja kerrot olevasi luterilainen, niin koska he eivät varmuudella tiedä suomen luterilaisen kirkon käytäntöjä, niin he varmuuden vuoksi kastavat sinut uudelleen Kirkkoon oton yhteydessä ja siihen liittyy omat kommervenkkinsä, mm. löytää seurakuntalainen joka panee päänsä pantiksi siitä, että olet kelvollinen tulemaan Katolilaiseksi.
Suomessa ei ole mitenkään vaikeata päästä Katolilaiseksi!
-Sinun pitää tietää mikä Katolilaisuus on ja mitä siihen liittyy
-sinun pitää osoittaa (läsnäolollasi) että olet sitoutunut asiaan
-sinun elämäntilanteesi ei saa olla ristiriidassa Katolisen Uskon Kanssa
-Jos hyväksyt Katolisen Kirkon opin sellaisena kuin se on ja olet valmis seisomaan sen takana loppu elämäsi, niin olet oikeassa paikassa ja jos, niin selvästikään tämä ei ole sinun hengellinen kotisi vaan se on jossain muualla.
-Sinun pitää olla Uskossa
- Sinun pitää uskaltaa kääntää uusi lehti elämässäsi ja päästää vanhasta irti
On paljon puhuttu siitä, että se on liian helppoa, sillä käännynnäisissä on niitäkin jotka vakuuttavat seisovan kaiken sen takana, mitä Katolilainen Usko opettaa, mutta sitten parin vuoden kuluttua huomaavatkin, että Kirkon vaatimukset eivät mahdukaan muuttuvaan elämäntilanteeseen...
Katolisesta Kirkosta voi Suomessa erota helposti, mutta takaisin on vaikea päästä.
Ihminen voidaan kertaalleen vielä ottaa takaisin (sekään ei ole varmaa), mutta jos eroaa kahdesti, niin (tällainen tapaus on ollut) takaisin ei enää ole yleensä tulemista.
Hyvä lklhlhyyll
“Kyse ei ole mistään mikkihiiri kerhosta johon voi liittyä lähettämällä kirjekuoren hessun kuvalla varustettuna. On jotain nimeltä mainitsemattomia Kristillisiä yhteisöjä joihin voi liittyä ilmoituksella, mutta yhteenkään Apostoliseen Kirkkoon ei”
Hyvä, että olet tajunnut sen.
“Jos Suomen malli tuntuu hankalalta, niin voit kokeilla asiaa myös jossain Katolilaisessa maassa. Tosin samat edellytykset on niin Filippiineillä, Brasiliassa, Espanjassa kuin Suomessakin. “
Vaatimukset eivät ole samat esim. Italiassa ja Suomessa. Siis noin siis yleensä.
“Seurakuntaan ei tulla vaan päästään ...jos päästään.”
Lopputulos on sama, yhtä kaikki.
“Jokaisessa maassa pitää käydä katekeesit. (Meillä sen nimi on infokurssi)”
Tämä ei ollutkaan minun pointtini.
“Jokaisessa seurakunnassa on se haastattelu ja päätös on aina alueesta vastaavan Piispan. Menettely on samanlainen kaikissa maissa.”
Tämäkään ei ollut minun pointtini.
“...tai ei ihan. Jos olet Katolilaisessa maassa ja kerrot olevasi luterilainen, niin koska he eivät varmuudella tiedä suomen luterilaisen kirkon käytäntöjä, niin he varmuuden vuoksi kastavat sinut uudelleen Kirkkoon oton yhteydessä ja siihen liittyy omat kommervenkkinsä, mm. löytää seurakuntalainen joka panee päänsä pantiksi siitä, että olet kelvollinen tulemaan Katolilaiseksi.”
Osittain totta. Osa Italian papistosta ei tiedä, että esim. Saksassakin asuu katolilaisia, vaikka edellinen paavi olikin Saksalainen.
“Suomessa ei ole mitenkään vaikeata päästä Katolilaiseksi!”
Tämä on huomattavasti vaikeampaa, kuin esim. Italiassa.
“-Sinun pitää tietää mikä Katolilaisuus on ja mitä siihen liittyy”
Ehdottomasti.
“-sinun pitää osoittaa (läsnäolollasi) että olet sitoutunut asiaan”
Ei kukaan ole muuta väittänytkään.
“-sinun elämäntilanteesi ei saa olla ristiriidassa Katolisen Uskon Kanssa”
Ööö. Tämä on perin kumma väite. Italiassakin asuu eronneita ja uudelleen naimisiin menneitä jotka ovat katolilaisia. Toki he eivät ole ehtoollisyhteydessä, mutta ovat katolilaisia.
“-Jos hyväksyt Katolisen Kirkon opin sellaisena kuin se on ja olet valmis seisomaan sen takana loppu elämäsi, niin olet oikeassa paikassa ja jos, niin selvästikään tämä ei ole sinun hengellinen kotisi vaan se on jossain muualla.”
Tämäkin on kumma väite ja kukaan oikea katolilainen ei sellaista voi esittää. Jokainen voin sanoa vain sen, mitä sillä hetkellä ajattelee, kun on liittymässä kirkkoon.
“-Sinun pitää olla Uskossa”
Määrittele käsite usko.
“- Sinun pitää uskaltaa kääntää uusi lehti elämässäsi ja päästää vanhasta irti”
Miten niin?
“On paljon puhuttu siitä, että se on liian helppoa, sillä käännynnäisissä on niitäkin jotka vakuuttavat seisovan kaiken sen takana, mitä Katolilainen Usko opettaa, mutta sitten parin vuoden kuluttua huomaavatkin, että Kirkon vaatimukset eivät mahdukaan muuttuvaan elämäntilanteeseen...”
No mutta se on elämää! Miten muutenkaan se voisi olla?
“Katolisesta Kirkosta voi Suomessa erota helposti, mutta takaisin on vaikea päästä. “
Miksi sitten pitää erota kirkosta? Tietty jos menee naimisiin luterilaisen kanssa ja kirkkoon on 200 km matka, niin tosiaan voi olla, että ajan kanssa kirkossa käynti vähenee ja sitä voi tosiaan helpompaa olla esim. Ortodoksi tai luterilainen, kun huolehtia lasten katolisesta opetuksesta.
“Ihminen voidaan kertaalleen vielä ottaa takaisin (sekään ei ole varmaa), mutta jos eroaa kahdesti, niin (tällainen tapaus on ollut) takaisin ei enää ole yleensä tulemista.”
Sitten kannattaa mennä ulkomaille. Edelleenkin sanon, että on helpompaa viitata kintaalla kirkon opetukselle, kuten esim. Italiassa tehdään kuin erota kirkosta.
On kaksi eri asiaa.
1. Liittyä
2. Erottaa Kirkosta
Se, että Katolilainen toimii vastoin Kirkon oppeja saa aikaan esteen ehtoollisen nauttimiselle. Mutta se ei johda Kirkosta erottamiseen.
On hyvin, hyvin harvinaista että joku erotettaisiin Kirkosta, enkä itse tiedä yhtään ainoaa tapausta.
Kirkkoon otto taas on täysin eri asia.
Katolilaisten lapset otetaan automaattisesti (vauvana) Kirkkoon ja luotetaan siihen, että he saavat vanhemmilta ja yhteisöltä Katolilaisen kasvatuksen.
Mitä muihin tulee.
Sinun täytyy tuntea katekismus, olla yhtä mieltä sen kanssa ja kirjallisesti todistaa ajattelevasi samalla tavalla.
Miksi kukaan liittyisikään Katolilaiseksi, jos ei hyväksy Katolista oppia tai vain osan siitä?
Ei ihmistä Kirkkoon oton jälkeen heitetä ulos vaikka hän pettäisi vakuutuksensa ja alkaisi ajattelemaan asioista eri tavalla.
Siksi osalle liittymisprosessi on kestänyt useita vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Nämä ihmiset ovatkin sangen pyhiä ja ovat oikeasti käyneet asiat läpi ja miettineet voivatko he olla kaikkien näiden asioiden takana. Kun he lopulta ovat liittyneet, niin he ovat oikeasti hyväksyneet Uskon sellaisena kuin se on.
Sitten on ihmisiä, jotka voivat laittaa nimensä mihin vain... ja pitää itseään oikeutettuna olla huomioimatta niitä asioita mihin on sitoutunut.
Niin kuin on kirjoitettu, niin parin ensimmäisen vuoden jälkeen saattaa käydä kato ja osa pari vuotta aikaisemmin Kirkkoon liittyneistä vain katoaa jonnekin.
Mitä Kirkosta eroamiseen tulee, niin olen kanssasi samaa mieltä, se on tyhmää.
Mutta... Jos olet liittymässä johonkin Kirkon ulkopuoliseen uskonnolliseen yhteisöön, niin sinun pitää ensin erota ja siirtyä sen yhteisön kirjoille (oli se sitten Helluntalaisten kirkko tai joku muu).
Ja käsittääkseni Suomessa eroamiset juuri johtuu siitä, että liitytään johonkin uuteen yhteisöön. Itse tiedän kaksi tapausta ja kumpikin on yrittänyt sen jälkeen takaisin. Toinen pääsi pitkän prosessin jälkeen, mutta toisesta en tiedä.
Kääntää uusi lehti...
Elämä Katolilaisena (siis Katolilaista oppia noudattavana Katolilaisena) on hyvin erilaista kuin luterilaisena. Olet vastuussa asioista, mistä et ennen ollut, olet tilivelvollinen. Sinulla on velvollisuuksia, mitä luterilaisena ei ollut. On asioita mitä pystyit luterilaisena tekemään, mutta et enää Katolilaisena...
fdhgtyhthteyheh
- Se tarkoittaa sitä, että pitää käyttäytyä niin kuin Usko opettaa, mutta myös sitä ettet voi olla eri mieltä opillisista asioista. Mutta niinhän järkikin sanoo, että jos on eri mieltä opillisista asioista, niin ei ole oikeassa paikassa.
- Kirkko ei ole mikään kauppa, joita voi vaihtaa sen perusteella, missä on paras tai kivoin tarjonta.
- Muutama vuosi (oletan sen tarkoittavan 5-7v) ei ole pitkä aika. Sinulle on annettu suuri armo, kun sinut on otettu Apostoliseen Kirkkoon. Nyt on sinun aikasi osoittaa uskollisuutesi.
Miksi et tutustunut Ortodoksikirkkoon ennen liittymistäsi?
Olisihan sinun pitänyt olla hyväksynyt Ortodoksinen usko kaikkinensa ennen liittymää, eikä alkaa vasta liityttyäsi alkaa yrittämään "sopeutumaan, myöntymään".
Pappeja on laidasta laitaan ja hekin ovat vain ihmisiä.
Ei pidä olla ankara omille paimenilleen!
Hyvä jhlklggllhlhlhlh
“- Se tarkoittaa sitä, että pitää käyttäytyä niin kuin Usko opettaa, mutta myös sitä ettet voi olla eri mieltä opillisista asioista. Mutta niinhän järkikin sanoo, että jos on eri mieltä opillisista asioista, niin ei ole oikeassa paikassa. “
Väitätkö, että suurin osa Italialaisista on väärässä paikassa kun ovat katolilaisia?
“- Kirkko ei ole mikään kauppa, joita voi vaihtaa sen perusteella, missä on paras tai kivoin tarjonta.”
Miksi ei? Väitätkö, että Spirito Practico ei ole vallalla Italiassa, jossa tytöt huraavat paaville e-pillerit taskuissa?
Jos katsoit otsikkoa, niin vastaus ei ollut sinulle.
Minun on todella vaikea uskoa, että kukaan Uskossa oleva Katolilainen kantaisi kyseisiä pillereitä taskussa!
Se on ihmisen oma valinta, jos hän päättää olla noudattamatta Kirkon oppeja ja ei suinkaan kaikki Katoliseen Kirkkoon kuuluvat ole Uskossa. Nämä ei Uskossa olevat eivät kuitenkaan ole liittymässä Kirkkoon vaan ovat jo valmiiksi siinä. Jos he eivät olisi, niin he tuskin liittyisivätkään.
On myös paljon rusinat pullasta ihmisiä, jotka haluavat kaiken hyvän, mutta eivät ole valmiita antamaan mitään takaisin. Halutaan kuulua Kirkkoon, halutaan pelastua, mutta ei olla valmiita tekemään mitään sen eteen.
Se ei ole Kirkon syy, että osa ihmisistä ei noudata Kirkon opetusta (oli se osa sitten enemmistö tai vähemmistö). Raamattu on aika selkeä ja ei jää tulkinnanvaraa siitä, että ei kaikki "uskovaiset" pelastu.
Kardinaalilta kerran kysyttiin aborteista ja mitä Vatikaani aikoo sille tehdä... Johon Kardinaali vastasi: Mitä pitäisi sitten tehdä, pitäisikö Paavin lähettää Sveitsiläiskaarti pidättämään kaikki abortin tehneet?
Kaikki ymmärtää, ettei tuo ole käytännössä mahdollista...
Kirkko ei pysty tekemään asialle muuta kuin kertomaan, mikä on väärin ja mikä on oikein.
Ei ihmisiä pysty pakottamaan Uskoon, ei Suomessa, ei Italiassa...
Vaikka nämä nuoret nyt hölmöileekin, niin eikö silti ole hyvä, että heillä on mahdollisuus parannukseen, muutokseen ja Kirkko ottaa heidät vastaan, kun he ovat valmiit siihen. Eikö ole hyvä, että heillä säilyy hölmöilynkin aikana jonkinlainen sidos Kirkkoon?
Tiedän, että se ei ollut minulle, mutta halusin korjata muutaman virheesi.
En ole väittänytkään, että e-pillereiden käyttäjät pitää erottaa kirkosta.
Lisään: on hyvä juttu, että Katolinen Kirkko ei käytä pakkokeinoja kuten talibanit tai ISIS.
"Se on ihmisen oma valinta, jos hän päättää olla noudattamatta Kirkon oppeja ja ei suinkaan kaikki Katoliseen Kirkkoon kuuluvat ole Uskossa. "
Hyvä kannanotto! Juuri tästä on kysymys: kirkko antaa oikean elämän ohjeet, mutta ihmisellä on tietysti aina vapaa valinta. Vapaa valinta kääntää vastuun ihmiselle itselleen. Jos et noudata kirkon ohjeita, teet sen omalla vastuullasi.