Keskustelu Urho Kekkosesta ja hänen toiminnastaan Suomen historiassa on jälleen päässyt vauhtiin. On sanottu, että Urho Kekkosen politiikalla oli vaihtoehto. On myös sanottu, että Suomi oli itsenäisempi ja henkisesti selvästi vapaampi kuin ennen hänen valtakauttaan. Varmaankin on näin, oli luultavasti lukematon määrä vaihtoehtoja. Kekkonen valitsi omasta mielestään parhaan ja piti siitä kiinni. Nyt tuntuu melkeinpä siltä, ettei hänen valintansa voinut olla epäonnistuneempi, - niin maan rakoon sitä lyödään.
Yksi juttu kuitenkin ihmetyttää:
Ennen Kekkosen valtakautta oli Paasikivellä, Mannerheimillä, Tannerilla, Rytillä muilla heidän edeltäjillään ja aikalaisillaan mahdollisuus luoda Suomelle vaikka kuinka kestävä ulkopoliittinen linja, yltäen vaikkapa ruotsalaiseen ulkopoliittiseen nerouteen, eli pysyä sivussa sodista 200 vuotta. Sotienhan on sanottu olevan suurin onnettomuus mihin kansakunta voi joutua. Niihin joutumisen mahdollisuuttakin pitää siis välttää viimeiseen asti. Näin ei käynyt, - jouduttiin jopa kansalaissotaan, joka on kaikista sodista typerin.
Oliko esimerkiksi 30-luvulla harjoitettu ulkopolitiikka sitä politiikkaa joka maksimoi Suomen mahdollisuuden pysyä suursodan ulkopuolella Ruotsin tapaan?
Yksi juttu kuitenkin ihmetyttää:
Ennen Kekkosen valtakautta oli Paasikivellä, Mannerheimillä, Tannerilla, Rytillä muilla heidän edeltäjillään ja aikalaisillaan mahdollisuus luoda Suomelle vaikka kuinka kestävä ulkopoliittinen linja, yltäen vaikkapa ruotsalaiseen ulkopoliittiseen nerouteen, eli pysyä sivussa sodista 200 vuotta. Sotienhan on sanottu olevan suurin onnettomuus mihin kansakunta voi joutua. Niihin joutumisen mahdollisuuttakin pitää siis välttää viimeiseen asti. Näin ei käynyt, - jouduttiin jopa kansalaissotaan, joka on kaikista sodista typerin.
Oliko esimerkiksi 30-luvulla harjoitettu ulkopolitiikka sitä politiikkaa joka maksimoi Suomen mahdollisuuden pysyä suursodan ulkopuolella Ruotsin tapaan?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ruotsi oli 1930 luvulla turvassa Suomen selän takana
Suomella oli 1500 km yhteistä maarajaa NL:n kanssa
Ribbentrop-Molotov sopimuksen salaisessa etupiirijaossa 23.8.1939 ei mainittu Ruotsia
Suomi ja Baltian maat mainittiin NL:n etupiirialueina
Saksa halusi laajentaa aluettaan Puolassa ja Neuvostoliitto halusi laajentaa aluettaan Baltian maissa ja Suomessa ja Itä-Puolassa
Ruotsi jäi 1939-1944 sivuun Saksan ja NL:n laajenemissuunnista ja säästyi siksi sodalta
samoin kuin Sveitsi
Suomi oli pahassa paikassa NL:n rajalla ja mikään ei olisi pelastanut Suomea sodalta
Suomea ei miehitetty ja Suomi säilytti itsenäisyytensä ainoana maana joka mainittiin salaisessa etupiirijaossa
Eli Suomen politiikka oli erittäin onnistunutta
Uunottiko Ruotsi 1809 Suomen puskurivaltioksi itsensä ja Venäjän väliin? -Aika taitavaa politiikkaa. Miksi Sveaborg antautui niin helposti v.1808?
Suomalaiset eivät pyrkineet luomaan autonomista tai itsenäistä Karjalan valtiota itsensä ja Venäjän väliin vaan päinvastoin hamusivat sitä itselleen.
Suomen ei tarvitsisi ylpeillä torjuntavoitoillaan sodassa, jos sen johtajat olisivat olleet yhtä kaukokatseisia kuin Ruotsin poliittinen johto.
Tarton rauhanneuvotteluissa Neuvosto-Venäjä lupasi Suomen vaatimuksesta Itä-Karjalalle itsemääräämisoikeuden sisäisissä asioissa
Eli Suomella oli pyrkimys mahdollisimman itsenäiseen Itä-Karjalaan
Mitään luvattua autonomiaa Itä-Karjalassa ei Suomen mielestä kuitenkaan toteutettu
Itä-Karjalassa syttyi vuonna 1921 kansannousukin bolsevikkivaltaa vastaan joka kukistettiin
Väität, ettei mikään olisi pelastanut Suomea sodalta. J.K.Paasikivi ei liene kanssasi ihan samaa mieltä. Hän puolsi ennen talvisotaa toisenlaista politiikkaa kuin hallitus sitten noudatti. Paasikiven tähtäimenä oli yrittää pysyä sodasta erosta. Mannerheim lähes ainoana kannatti Paasikiven linjauksia.
M-R -pakti ei tarkoittanut aluevaltauksia. Kyse oli etupiiristä, mikä ei ole sama asia kuin valtaaminen. Kun sopimus vielä oli voimassa vuonna 1940 Hitler nimenomaan kielsi valtaamasta Suomea. Hitler siis tulkitsi sopimusta niin, että NL:lla oli etupirissään menettelyvapauksia, mutta ei rajattomia.
Ei ole mitään varmuutta että suostuminen Stalinin vaatimuksiin syksyllä 1939 olisi pelastanut Suomen sodalta
Stalin olisi yksinkertaisesti voinut väittää että Suomen hallituksella on salainen hanke NL:a vastaan ja hallitus pitää vaihtaa
Baltian maat suostuivat Stalinin vaatimuksiin ja menettivät itsenäisyytensä
Stalinhan väitti heti että Baltian maiden hallituksilla on salajuonia NL:a vastaan ja ne on vaihdettava
Suomi valitsi toisin ja säilyi itsenäisenä
Baltian maat ja Suomi mainitaan etupiirijakosopimuksesa samalla rivillä NL:n etupiirimaina
Salainen etupiirijako 23.8.1939 tarkoitti että etupiirialueet vallataan.Puolassa Saksan ja NL:n valtauksen rajakin oli sovittu etukäteen ja sille edettiin syksyllä 1939
Ja NL yritti talvisodassa vallata koko Suomen mutta epäonnistui siinä
Talvisodan taistelulla Suomi voitti aikaa niin paljon, että NL ei sodan jälkeen enää ehtinyt vallata Suomea ,kun Saksa elokuussa 1940 alkoi myydä Suomelle aseita
Samalla NL:n painostus Suomea kohtaan alkoi hellittää
NL oli jo vaatinut Tannerin erottamista hallituksesta ja siihen oli suostuttu mikä enteili Suomessa samaa kuin Baltian maissa vähän aiemmin
Hitler oli elokuussa 1940 muuttanut mielensä eikä enää hyväksynyt koko Suomen liittämistä NL:n
Ei kyse ole mistään jälkiviisaudesta. Kyllä Paasikivi esitti Mannerheimin tukemana aivan reaaliajassa, että NL:n vaatimuksiin tulisi suhtautua suopeammin, jotta sota vältettäisiin ja jotta NL:n tämänkaltaisiin ehdotuksiin voitaisiin varautua jatkossa paremmin niin, että selkänoja olisi turvatumpi. Paasikivi ei myöskään jälkeenpäin muuttanut tässä suhteessa kantaansa.
Baltian maiden vertaaminen Suomeen ei ole relevanttia. Vaikka Suomi olisi kuinka samalla rivillä mainittuna, Suomi oli eri tilanteessa ja sopimuspuolet arvioivat sitä eri tavoin kuin Baltian maita. Et kykene asettumaan näiden sopimuspuolten saappaisiin ja näkemään niiden intressejä asiassa. Esim. Saksalle Suomi ei ollut sama asia kuin Viro. Suomen valtaaminen olisi tuonut NL:n Ruotsin rajoille. Saksahan pyrki kaikin tavoin turvaamaan Ruotsin malmikuljetukset. Se oli Saksan intressi ja Saksa myös toimi tässä johdonmukaisesti. Ensin se painosti Suomen solmimaan rauhan maaliskuussa 1940 ja sitten loppuvuonna kielsi NL:a valtaamasta Suomea.
NL:n kannalta taas Baltian maat olivat sikäli tärkeitä, että ne loivat puskurin Saksaa vastaan. Suomi ei ollut tässä asemassa samalla tavoin. NL pyrki Suomen kohdalla vain Itämeren valvontaan Leningradin turvaamiseksi. Tietysti voi spekuloida sillä, oliko NL:lla aikeita myös päästä lähemmäs Ruotsia, jolloin se pääsisi vaikuttamaan sodan syttyessa malmikuljetuksiin.
Koko tulkintasi lähtee siitä - ja minusta täysin järjettömästä - ajatuksesta, että NL intressi olisi ollut vallata alueita jostain laajentumisen ja valtaamisen ilosta. Ikään kuin neuvostojohtajilla ei olisi ollut mitään logiikkaa toiminnassaan. Tämä on kyllä aikamoista ihmisen aliarvioimista. Ja neukut eivät nyt kumminkaan ihmistä kummenpia olleet.
Ei Hitlerinkään toiminnassa ollut kyse jostain aluelaajentumisesta itsetarkoituksellisesti. Esim. Norja vallattiin, mutta Ruotsia ei. Syynä oli se, että Norjan valtaamisella haluttiin pitää länsivallat erossa Ruotsin malmista. Ruotsi taas toimitti Saksaan malmia vapaaehtoisesti, joten mitään tarvetta sen valtaamiseen ja malmikuljetusten riskeeraamiseen ei ollut. Saksalaisten toiminta oli tässä täysin rationaalista ja harkittua. Aivan samat intressit määräsivät Saksan toimintaa siinä, kun pohti M-R:n sopimuksen vaikutuksia ja sitä, mihin kaikkeen se voi suostua.
En oikein usko siihen, että Hitler olisi muuttanut mieltään. Hän saattoi kyllä vahvemmin tulla sille kannalle, että Ruotsin malmivarojen saanti on turvattava, mutta tuskin hän mieltään muutti. Suomeen oli jo viestitetty Saksasta syksyllä 1939, että meidän tulisi suhtautua suopeasti NL:n aluevaihdosesityksiin. Tämän viestin Suomelle antoi pariinkiin otteeseen tunnettu Suomen ystävä Hermann Göring. Saksalaiset pitivät NL:n vaatimuksia aivan legitiimeinä ja kohtuullisina. Aivan kuten Mannerheimkin, joka ilmeisesti tiesi Göringin terveisistä. Sen sijaan Paasikivelle ei oltu huomattu kertoa näin olennaista asiaa, minkä vuoksi hän olikin harmissaan, koska Saksan kannan painottaminen olisi luultavasti saanut Suomen hallituksen reagoimaan asian toisin. Saksan näkemys lienee siis ollut jo silloin, että NL voi Suomen kohdalla parantaa turvallisuuttaan, muttei ryhtyä vaarantamaan Saksan malmikuljetuksia.
Ruotsi on herran kukkarossa maantieteellisesti. Molemmilla puolilla entiset siirtomaat suojaavat välitöntä hyökkäystä. Lisäksi runsas vesiraja helpottaa rajojen valvontaa. Ruotsin monumentaalinen pommittaminen taas tuntuu ajatuksena erikoiselta, mitä pahaa se on kahteensataan vuoteen tehnyt. Sen verran Ruotsikin joutui Toisen Maailmansodan aikana tinkimään puolueettomuudestaan, että salli saksalaisten lomakuljetukset maa-alueensa kautta. Se oli ruotsalaisten optio sodan tulevaisuuteen.
"Sen verran Ruotsikin joutui Toisen Maailmansodan aikana tinkimään puolueettomuudestaan, että salli saksalaisten lomakuljetukset maa-alueensa kautta. Se oli ruotsalaisten optio sodan tulevaisuuteen."
-----
Lomakuljetuksiksihan niitä kutsuttiin, mutta kuljetuksissa oli kysymys myös saksalaissotilaiden lisäämisestä pohjoisella rintamalla, kuten jokin aika sitten julkaistu ruotsalainen tutkimus osoittaa. Ruotsi salli tämän kolmestakin syystä:
- saksalaisten pelosta
- jossain määrin tukeakseen Suomea
- ennen kaikkea pitääkseen Neuvostoliiton ja rintamalinjan mahdollisimman kaukana omista rajoistaan
Ruotsin hyvää maantieteellistä sijaintia en pitäisi enää niin olennaisena asiana kuin ennen. Nykyaikaisessa sodankäynnissä maa-alan valloittamista ei pidetä tärkeänä, vaan poliittista vaikutusvaltaa, mistä Ruotsi sai viitteitä jo toisessa maailmansodassa. Ja mikäli Ruotsi jouduttaisiin joka tapauksessa "pakottamaan rauhaan", nykyinen aseteknologia pystyy kyllä ylittämään maat ja vedet.
Ruotsi nojaa edelleenkin hyväksikoettuun puolueettomuuteen, koska näyttö on hyvä. Ei sotia, ei miehityksiä.
Vaikka vähättelet maantieteellisen sijainnin merkittävyyttä nykyisessä sotilastoiminnassa, ja korostat poliittisen toiminnan merkitystä ilman maantieteellistä sijaintia, olen eri mieltä.
On vaikea kuvitella, mikä tai kuka valloittaa kahden natomaan välissä olevan, sosialidemokratian kyllästämän maan? Haluavatko valloittajat kenties tyhjentää hennesit ja mooritsit, tai tasokkaat liikuntapaikat?
Natohan tosiaankin turvaa liikuntapaikat kansalle, ei pelkästään turvallisuusjoukoille.
Ruotsi ei kyennyt pysyttelemään puolueettomana toisessa maailmansodassa. Ruotsia vastaan vain ei tarvittu sotaa eikä valloitusta. Siitä tuli Saksan salarakas jaakonsaarelaisessa hengessä vähemmälläkin.
Ja kuka on puhunut Ruotsin valloittamisesta jatkossakaan. En minäkään usko, että mikään toinen valtio on kiinnostunut valloittamaan Ruotsin. Mitä hyötyä sellaisesta olisi?
Mutta Ruotsin alistaminen samaan tapaan kuin toisessa maailmansodassakin voi jossain tilanteessa jota kuta valtiota kiinnostaa. Ja silloin taas riittää, kun vähän tykkiä kääntää ja antaa ymmärtää, mitä etuja Ruotsi itsekin saa, kun se tekee viisaan ratkaisun.
Mutta ei kukaan ole esittänyt pitävää visiota siitä minkälaista se vaihtoehto olisi voinut olla.
Joku on yrittänyt, mutta se on torpattu toisella visiolla.
Ei kellään ole ollut esittä sitä samaan lopputulokseen johtavaa visiota. Itsenäisyyden säilyttämiseen johtavaa.
Nyt sanotaan näiden arvostelijoiden kautta että Suomi on itsenäinen. Mutta kun katsotaan kuinka itsenäinen suomi on, muuttuu vähän kanta.
Nyt muut EU- maat säätävät suomea koskevat lait. Ja Suomen on tehtävä niin kuin muut sanovat. Eli tulee pakottavat käskyt.
Kekkosen aikana Neuvostoliitto pyrki vaikuttamaan suomen lakeihin ja linjaan, mutta sieltä ei tullut pakottavia lakia. Ainoastaan sotillaallista painostusta. Suomi sai itsenäisesti päättää asioistaan.
Tämä Demarilainen Kokoomusvapaus minua nyt ihmetyttää. Minkä verran sitä itsenäisyyttä on tässä nykyisessä yhteisössä. Voi päättää sen minkä verran kunnille tasataan tuloja. Ei paljon muusta.
Kumpihan se oli itsenäisempää aikaa tämä "Demreiden hankkeen aikainen" (Lipponen, "EU on Demareiden hanke") vai Kekksosen aikainen.
Menneisyys on inhimillistä jätettä - historia jonkinlainen suuri ulostekasa - jota jotkut jäävät uteliaina kaivelemaan.
En ole koskaan huomannut kenenkään historiasta mitään oppivan. Silti kaivelu on intohimoista.
Tuskinpa nämä nykyajan hitlerit ja stalinit - bushit, blairit ja lipposet - voisivat harrastaa niin härskiä valtapolitiikkaa, jos historiasta olisi mitään opittu.
Väitteesí ei pidä ollenkaan paikkaansa. Historiasta on opittu ja opitaan. Kyllähän ihmiset silti samoja virheitä toistavat, koska esim. taloudelliset ja turvallisuuteen liittyvät intressit ovat suuria. Otetaan pari esimerkkiä historian opetuksista.
Toinen maailmansota ja viime kädessä ydinpommien pudottaminen Japaniin opetti suurvaltojen poliitikoille sen, että suurvaltojen keskinäistä sotaa tulisi välttää enemmän kuin koskaan, koska sodan tuhovoima oli näin valtava. Tästä kehitettiinkin kauhun tasapaino-oppi.
J.K.Paasikivi oli intohimoinen historian harrastaja. Hän myös perusti arvionsa, aloitteensa ja politiikkansa osin historian näyttöihin. Yksi hän tekemänsä päätelmä oli se, että pienen valtion tulisi kaikin tavoin pysyä sodista erossa, sillä ne koettelivat erityisesti pieniä maita. Vaikka hän oli juristi, hän ei antanut oikeudelle juuri mitään arvoa silloin, kun suurvallan ja pienemmän edut menivät ristiin. Suurvalta polkisi pienemmän alleen ja sitä piti välttää viimeiseen asti. Päiväkirjoissaan ja muissa muistelmissaan Paasikivi ottaa esiin nimenomaisia historian tapahtumia, joilla hän näki vastaavuutta aikansa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Toisen maailmansodan jälkeen Tito käytti diktatoorista valtaa Jugoslaviassa. Jugoslavia oli riitaisten kansallisuuksien liittovaltio. Historian valossa Tito tiesi, että jos päästäisi eri kansallisuudet valloilleen syttyisi sisällisota. Titon teoria toteutuikin Jugoslavian hajotessa. Saattoi olla, että myös Stalin oli oppinut historiasta sen, että kansallisuuskiistoja piti välttää. Hän julmalla tavallaan sitten pakkosiirrätti ja surmautta vähemmistökansoja. Kuin olisi kansaa, ei olisi kansallisuuskiistojakaan. Eteläisen Venäjän tilanne osoittaa, että Stalinkin oli oikeilla jäljillä.
Historia on myös opettanut, ettei sosialistisesta talousjärjestelmästä ollut kilpailijaa markkinataloudelle. Luulenpa, ettei vähään aikaan vastaavaa yritetä uudelleen. Ei yritetä, koska historia opetti.
Suomen kansaa pyrittiin tietoisesti eri toimenpitein eheyttämään sisällissodan jälkeen. Historia on nimittäin opettanut, että vain sisäisesti eheä kansa pystyy kaikin voimin ponnistelemaan oman menestyksensä eteen. Talvisodan menestyksenkin on sanottu olleen tämän eheyttämisen ansiota. Asia ei ole ihan näin. Vasta jatkosodassa eheyttämisen voimaa uskallettiin täysipainoisesti kokeilla.
Historialla on paljon muitakin tehtäviä kuin opetusten antaminen tuleville sukupolville. Niihin en tässä puutu.
Onpa ympäripyöreätä passiivimössöä. "Historiasta on opittu ja opitaan." Ihan ensimmäiseksi sinun pitäisi opetella puhumaan niin että lukija tietäisi mitä ja ketä tarkoitat.
En ole tiennytkään että kauhun tasapaino oli suurvaltojen poliitikoiden kehittämä oppi. Sehän oli sitten loistavaa oppineisuutta.
Historian intohimoinen harrastus ei auta mitään sen tosiasian edessä, etteivät asiat ole koskaan selviä edes silloin kun ne tapahtuvat. Historia ei tee niistä sen selvempiä. Kaltaisiasi spekulatsioijia riittää. Eritoten ei ole pulaa niistä jotka käyvät sitä edellistä sotaa uudelleen ja uudelleen.
Jos jokin ihmisen käyttäytymisessä toistuu, se on psykologiaa, ei historiaa.
"Historia on myös opettanut, ettei sosialistisesta talousjärjestelmästä ollut kilpailijaa markkinataloudelle. Luulenpa, ettei vähään aikaan vastaavaa yritetä uudelleen. Ei yritetä, koska historia opetti."
Päläpälä. Läntinen markkinatalous on tismalleen yhtä pimeiden voimien vallitsema järjestelmä kuin oli itäblokin reaalisosialismi. Samansukuinen järjestelmä, de facto. Myös lännessä, tässä ja nyt, numerotalous ja reaalitalous muodostavat pimeän liiton. Kysy Sorosilta, jollet usko.
"Historia on nimittäin opettanut, että vain sisäisesti eheä kansa pystyy kaikin voimin ponnistelemaan oman menestyksensä eteen."
Päläpälä. Kliseiden klisee. Tätänykyä suomalaiset - omalaatuinen, väkivaltainen ja itsetuhoinen, vertailuissa maailman epäyhteisöllisin kansa - repeää talousdoktriinien vaikutuksesta historiassa ennen kokemattomalla tavalla.
Kaltaisiasi ympäripyörittelijöitä ja historian nimissä pullataikinaa veivaavia opettajia tuskin kukaan tarvitsee.
K.K.K ja muut hänen hengenheimolaisensa käyttäytyivät kuin paskanärhit tällä saitilla. Tämä haaskalintuparvi räkytti, räkyttämisen ilosta. Kun nokka nousi,niin pyrstö tarttui.Riippuvuussuhde sitoo pelihimoisenkin pelikoneen ääreen.
Kekkonen vaukautti Suomen aseman omalla, diplomatian keinoihin perustuvalla ulkopolitiikalla. Kekkosen kausi oli myöskin ennen näkemätön rakennemuutoksen ja taloudellisen vaurastumisen kausi Suomen
historiassa.Kaikessa oli tekemisen meininki.
K.K.K. tapaiset paskanärhit eivät pysty yhtään parempaan, kuin se entinen, myöhästyneenä ja jälkiviisaana paikalle tullut palopäällikkö, joka jankutti, "VÄÄRIN SAMMUTETTU, VÄÄRIN SAMMUTETTU".