Tänään oli hieno päivä katsoa uutisia. Eduskunta keskusteli ulkopolitiikasta lähes parlamentaarisesti (osa demareista tosin aina menee punamultavipuun).
Täytyy nostaa hattua Kokoomuksen puheenjohtaja Kataiselle ja Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalle Jaakonsaarelle heidän erittäin kiteytetyistä mielipiteistään(Jaakonsaari oli jopa erittäin ajankohtaisesti humoristinen, kyllä Liisa osaa).
Suomen yhteistoiminta Naton ja EU:n sotilaallisen doktriinin kanssa on arkipäivää. Silti punamultaSuomi kuvaa itseään liittoutumattomaksi? Vanhanen väisteli tilannetta viisastelemalla. Ikään kuin vain Suomessa armeija puolustaisi alueitaan omalla armeijallaan.
Punamultahallitus tuli pahaan saumaan Suomen tulevaisuuden kannalta. Euroopan murros olisi vaatinut vahvaa ja aktiivista EU-, Nato- ja Suomiulkopolitiikkaa. Vanhasen Punamultahallitus on hukannut kaikki kehityksen eväät niin sisäpoliittisesti, kuin totta tosiaan, ulkopoliittisesti.
Täytyy nostaa hattua Kokoomuksen puheenjohtaja Kataiselle ja Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalle Jaakonsaarelle heidän erittäin kiteytetyistä mielipiteistään(Jaakonsaari oli jopa erittäin ajankohtaisesti humoristinen, kyllä Liisa osaa).
Suomen yhteistoiminta Naton ja EU:n sotilaallisen doktriinin kanssa on arkipäivää. Silti punamultaSuomi kuvaa itseään liittoutumattomaksi? Vanhanen väisteli tilannetta viisastelemalla. Ikään kuin vain Suomessa armeija puolustaisi alueitaan omalla armeijallaan.
Punamultahallitus tuli pahaan saumaan Suomen tulevaisuuden kannalta. Euroopan murros olisi vaatinut vahvaa ja aktiivista EU-, Nato- ja Suomiulkopolitiikkaa. Vanhasen Punamultahallitus on hukannut kaikki kehityksen eväät niin sisäpoliittisesti, kuin totta tosiaan, ulkopoliittisesti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Höpö.
Nato-optio olkoon, mutta ei selvää liittoutumisoptiota. Jos Kokoomuksen osoitteen mukaan mennään on se tie NATO, ja sitä suomen kansa ei halua. Eli Kokoomus on väärässä. Sitä valtuutusta ei Kokoomukselle ole annettu vaaaleissa. Kokoomus siis tekee kansan tahdon vastaisesti.
Suomalaiset ovat poliittisesti jotenkin pöljiä, eivät pysty perustelemaan itselleen todennäköisyyksien mahdollisuuksia. Kokoomuksen ulostulo Nato-asiassa on erittäin tervetullut, koska Halonen on hylännyt järjen äänen ja rupeaa mielikiksi aitovierelle? Kokoomus johtaa nykyään ulkopolitiikkaa, koska demarit ovat säälittäviä kekkoslaisia.
Ei kuvitellut.
Kerro myös riskit jotka siihen jäsenyyteen liitty.
Katsotaan oletko edes ahalysoinut koko asiaa millään tavalla.
Ei kuvitellut.
Kerro myös riskit jotka siihen jäsenyyteen liitty.
Katsotaan oletko edes ahalysoinut koko asiaa millään tavalla.
"Puolueetonta", epämääräistä Suomea voivat Putinin avustajat töniä russofobiasta aina halutessaan. Kekkosajan politiikoilla menee tällaisessa kohtelussa pissiliri säännönmukaisesti sukkaan ja ne puolustavat entistä pontevammin "puolueettomuutta", alisteista suhdettaan Venäjään. Olisi toivottavaa, että Suomi vihdoinkin kasvaisi aikuiseksi ja ottaisi paikkansa aikuisten pöydässä, täysillä. Suomi ei nimittäin ole "Venäjän sisäinen asia", vaan ihan oikeasti EU:n täysivaltainen jäsenvaltio, itsenäinen länsimainen demokratia ja sellaisena se sopii esikuvaksi Venäjälle, tuolle jäätyneelle talonnurkalle.
Onko Yhdysvallat sotilasliitto vai liittovaltio ?
Onko EU sotilasliitto vai valtioiden liitto ?
Onko NATO "North Atlantic Treaty Organisation" sotilasliitto vai valtioiden harrastuskerho?
Suomen ensisijainen tehtävä on puolustuaa omia alueitaan, ja vain Suomella on tähän riittävästi sopivaa kalustoa, koulutettua henkilöstöä ja erityisesti riittävästi motivaatiota.
Venäjällä ei ole Suomeen suurta sotilaallista intressia, ellei Suomea käytetä kauttakulkumaana Venäjälle. Tämä tulee muistaa aina.
Suomi on osa EU:ta, jossa tarpeen tulleen hyökkäyksen kohteeksi joutuneen EU:n jäsenen avunpyyntöön vastataan. Tosin hyökkäyssodan aloittaminen tuskin tulee kysymykseen EU:n valtioiden kohdalla ja silloin jokainen jäsenvaltio voinee käyttää harkintavaltaansa.
Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus tarkoittaa sitä, että Suomi on jäsenenä valtioiden liitossa, EU:ssa. Suomi ei ole NATO:n täysjäsen, vaan pyrkii varmistamaan yhteistoiminnan rauhanturvaamis, kriisinhallinta ja muiden katastrofien aikana.
Tätä turvataan mm. yhteensopivilla standardeilla sekä yhteisharjoituksilla.
Tietysti voidaan miettiä mitä tarkoittaa sotilaallinen liittoutumattomuus.
Ainakin niin kauan, kuin virallisen Suomen edustajien virallisen eduskunnan, hallituksen ja presidentin hyväksymän kannan mukaisesti Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton ja muut valtiot hyväksyvät tämän tarkoittavan Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta, ongelmaa ei ole.
Suomi määrittelee itse mitä sotilaallinen liittoutumattomuus tarkoittaa ja pyrkii saamaan muut maat ymmärtämään Suomen kannan.
Tilannetta, jossa muiden maiden johtajat päättävät Suomen kuulumisesta jonkin maan etupiiriin, ei pitäisi tulla. Osin tämän takaa EU:n tuki jäsenvaltioilleen ja viimekädessä Suomen valtiollisen aseman kiistämättömyyden takaa suomen kansa.
Jos EU:sta tulee niin heikko, ettei se pysty turvaamaan rajojaan ja alueitaan, niin sitten tilanne voi olla toinen. Tälläinen tilanne historian valossa varmasti väistämättä tulee eteen seuraavien vuosisatojen aikana, mutta Suomen turvallisuuspoliittiset päätökset täytynee tarkastella vuosisatoja lyhyemmällä ajanjaksolla.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että EU:n pitää pystyä ylläpitämään rauhaa Euroopassa.
Jos EU:sta ei ole tähän, kuka sen pystyisi tekemään ? Kiina, Intia, Venäjä, USA ..?
Sota ja rauha on valtion olemassaolon määrääviä tekijöitä. Rauha on näistä vallitseva olotila.
Sota on politiikan teon äärimmäinen jatke.
Suomen ja Venäjän naapuruus on tosiasia, jota täytyy ylläpitää ja hoitaa. Tosin pienen Suomen suhde suureen Venäjään on vähemmän epäsuhtainen, kun Suomi on osana EU:ta.
Suomen ja Venäjän suhteita on kautta aikojen hoidettu parhaiten ryyppäämällä, kaupanteolla, avioliitoilla, saunomalla yms, mutta nyt taidetaan joutua tyytymään näinä yltiöraittiina aikoina pelkkään hiihtelyyn ja omenamehun ja raparperijuoman nautiskeluun.
Sinänsä Venäjä tekee itselleen pelkkää hallaa siinä, ettei salli suomalaisten yritysten investointisuojaa ja sujuvampaa viisumien käsittelyä.
Venäläisen työvoiman ja raaka-aineiden ja suomalaisen osaamisen ja kaukokatseisen yrittämisen yhdistäminen toisi vaurautta sekä Venäjälle että Suomelle.
Mutta Venäjä potee ahneutta. Sen sijaan, että se tyytyisi pienempään siivuun suuresta markkinasta, venäläiset haluavat itselleen kaiken osuuden pienestä markkinasta.
Tässä kohtaa venäläinen ja suomalainen yrittäjänäkökulma joutuvat törmäyskurssille.
Venäjän haluttomuus liiketoiminnan markkinakakun jakamiseen kaikille osapuolille näkyy mm. Venäjän kaupallisen lähetystön turhautumisena. Henkilöstön turhautuminen johtaa taas toissijaisiin puuhasteluihin, vaikka kieltämättä puuhastelun liike-idea perustui vanhaan hyväksihavaittuun toimintamalliin tyydyttämään markkinoiden tarpeita.. tosin olihan se kriminalisoitua, mutta vain siinä tapauksessa, että siitä jää kiinni...
Venäjän tekemillä ratkaisuilla määritellään jokatapauksessa Venäjän talouskehityksen suunta lähivuosikymmeniksi. Sijoittajien pelästyttäminen pois Venäjältä voi lyhyellä aikavälillä tuntua hyvältä, mutta Venäjän vientimarkkinoille se olisi erittäin vahingollista pitemmällä aikavälillä.
Pelkästään öljyn ja maakaasun viennillä ei rahoiteta venäläisen yhteiskunnan uudistuksia.
Venäjän on löydettävä muitakin tukijalkoja vientiteollisuudelleen ja pyrittävä saamaan kotimarkkinateollisuutta korvaamaan tuontituotteita.
Kukaan vuosikymmeniä osaamistaan kehittänyt suomalainen yritys ei lähde lahjoittamaan Venäjälle liiketoimintaansa, vaan hyöty pitää olla molemminpuolista. Suomalaisen yrityksen pitää saada kuoletettua osaamisinvestointejaan ja venäläisen saatava kohtuullinen tuotto omalle liiketoiminnalleen.
Ilman investointisuojaa Venäjälle ei investoida suuria summia menettämisriskin vuoksi. Investointisuojan kieltämisestä koituu Venäjälle suurempi vahinko pitkällä aikavälillä. Venäläiset yritykset eivät pysty saavuttamaan ulkomaisten yritysten osaamista ja kilpailukykyä lähivuosikymmeninä.
Venäjä tuskin muuttuu aivan banaanivaltioksi, mutta venäläinen keskipalkka kertoo hyvin paljon Venäjän taloustilanteesta. Suomen kannalta olisi toivottavaa, että Venäjän yhteiskunta nousisi ja Venäjän johto sallisi venäläisen yhteiskunnan kehittyä.
Tietysti se tietäisi Suomelle hyviä aikoja, mutta samalla venäläinen yhteiskunta kokisi huomattavasti parempia aikoja.
Mutta tämä on kiinni Venäjän valtion asenteesta.
Sananlaskun mukaan on turha etsiä toisten takin sisältä sitä, mitä ei löydy oman takin sisältä.
Kasvaminen on vaikea prosessi, koska se vaatii itsensä kohtaamisen. On vaikea katsoa peilistä itseään ja todeta, että ehkäpä syy ongelmiin on katsojan silmissä. Ilman itsekritiikkiä ei ole kehittymisen mahdollisuutta, koska hyvän valinnan teko on mahdotonta analysoimatta aikaisemmista epäonnistumisia tai vaatimattomia onnistumisia.
Tosi hyvät parantavat hyviä suorituksia ylivertaisiksi.
http://www.arthouse.fi/sivut/nato.html
Kaikenlaisten selitysten ja ja itsepetostenkin jälkeen peruskysymykseksi jää. miksi natoSuomi uhkaisi Venäjää millään tavoin? Onko Natolla hyökkäystavoitteita Venäjän suuntaan, ja toteuttaako Suomi nuo tavoitteet? Ehkä pitäisi jo pikkuhiljaa hyväksyä se ajatus, että Usa, Nato, EU ja Suomi vievät kehitystä eteenpäin, Venäjä tulee korruptoituneen kansanluonteensa kanssa vähän perässä.
Suomi on liittoutunut EU:iin. EU perustaa nopean toiminnan joukot, joihin Suomi menee mukaan kahdella joukko-osastolla, toiseen Ruotsin ja Norjan kanssa, toiseen Saksan ja Hollannin kanssa. EU:n perustuslain myötä Suomi hyväksyy myös puolustuksellisen yhteistyön muiden EU-maiden kanssa.
Suomi on Naton yhteistyökumppani. Suomalaiset joukot toimivat rauhanturvatehtävissä yhteistyössä Naton kanssa. Suomen puoliustusvoimia on jo vuosikausia kehitetty yhteensopiviksi Nato-maiden joukkojen kanssa, jotta joukko-osastojen yhteistyö tarvittaessa sujuisi tarkoitustaan vastaavalla tavalla.
Nämä ovat tosiasioita.
Tosiasioiden perusteella on aika erikoista ylläpitää poliittista fraseologiaa siitä, että Suomi muka ei jo olisi sotilaallisesti liittoutunut.
Demareiden linjat ovat asiassa sekaisin. Iso osa demareista, Lipponen ja Jaakonsaari etunenässä ovat olleet valmiit tunnustamaan tosiasiat. Toinen osa demareista, vanhat sadankomitealaiset pasifistit Halonen ja Tuomioja etunenässä, kuitenkin pitävät konservatiivisesti yllä 60-lukulaista hippilinjaa, johon kuuluu vahva USA-vastaisuus. He yrittävät selittää, ettei Suomi olisi vielä sotilaallisesti liittoutunut, koska vastustavat sotilaallista yhteistyötä länsimaiden kanssa.
Oli todella surkeaa kuunnella, miten iso osa keskustaa on mennyt Halosen ja Tuomiojan linjalle lietsoakseen demareiden hajannusta ja saadakseen siitä itselleen poliittista etua punamullan jatkamiseksi.
Vanhanen menetti pahasti pisteitään epämääräisellä ja ristiriitaisella selittelyllään. Säälittävintä oli Vanhasen ja Tuomiojan yhteensovitettu kokoomuksen soimaaminen, kun kumpikin ensin kiitteli avointa keskustelua, mutta seuraavassa lauseessa moitti kokoomusta siitä, että kokoomus on sanonut avoimesti mielipiteensä.
Punamullan pää on todella pensaassa. Halosesta, Tuomiojasta ja Vanhasesta olisi pikaisesti päästävä eroon, jos Suomi aikoo toteuttaa ulko- ja puolustuspolitiikkaansa tämän päivän tilanteen vaatimusten mukaisesti.
Punamullan ulkopolitiikka Neuvostoliiton tahdon mukaista.