"....... Yksi kohtalokkaimpia muutoksia, mitä kansakuntamme keskuudessa on sotien jälkeen ilmennyt, oli 1960-luvulla älymystöradikalismin keskuuteen pesiytyneet ateistiset aatteet ja vapaan kasvatuksen ihannointi. Erityisen merkille pantavaa tämä oli yliopistonuorten keskuudessa, joiden karvaisiin päihin opetusneuvos Yrjö Kallinen yritti turhaan järkeä puhua. Kaikki vanhat henkistä ja moraalista ryhtiä kasvattavat periaatteet heitettiin arvottomana romukoppaan ja alkoi vapauden jumaloinnin kulta-aika. Mm. lestadiolainen herätysliike leimattiin 1960-luvun lopulla Jyväskylän kesässä suorastaan "arktiseksi hysteriaksi" ja sijaan otettiin mm. seksuaalisen holtittomuuden ihanteet. Nyt tämän Jyväskylän kesien karmea sato on tullut Suomen kansan niitettäväksi.
Yleinen käytäntö vielä 1950-luvulla oli se, että avioerot, susiparit ym. raamatun vastaisuus parisuhteissa oli miltei tuntematon käsite ja mm. rästiin jääneistä elatusmaksuista vietiin armotta kuokkimaan, niin nyt tämän päivän todellisuus on, että avoliitot - susiparit - ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus ja joka toinen avioliitoista päättyy avioeroon. Jäljelle jää valtavan paljon turvattomia heitteille jätettyjä lapsia ja Jyväskylän kesän karmeaa satoa on sekin, että maamme sosiaalitoimistoilla on jo miljardien elatusmaksurästien saatavat, jotka lankeavat suoraan veronmaksajien kontolle ja ovat poissa muilta terveydenhuollon tai sosiaalitoimen sektoreilta. Ja edelleen:
Tämän päivän todellisuutta on myös se, että monet nykyisistä poliittisista vallanpitäjistä, mm. pääministeri Lipponen, ovat juuri tämän 1960-luvun älymystöradikalismin kasvatteja, joiden oikeustaju on muotoutunut tämän tuhoisan aatteen mukaan ja tämä ei voi olla heijastumatta niin esimerkein kuin lainsäädännönkin muodossa kansakunnan keskuuteen tuhoisasti. Niin kuin oli tuhoisaa jo presidentti Koiviston valtakausi, jolloin Suomi ajettiin lähes konkurssitilaan ja Mauno Koivisto on "pääkokki" sille, että hänen valtakaudellaan "Rahat, kansan hankkimat, menivät suoraan konnain kukkaroon". Apukokkina hänellä oli Harri Holkeri ja Erkki Liikanen. Tämän lisäksi Mauno Koiviston valtakausi merkitsi sitä, että yksilökansalaiset ja heidän turvallisuutensa menettivät täysin arvonsa yhteiskunnassamme. Kun vielä 1950-luvulla kuolemankolarin ajanut rattijuoppo sai seitsemän vuotta kuritushuonetta, niin 1980-luvun puolivälissä Hämeenlinnassa kaupunkialueella yli satasen nopeutta kaahannut ja äidin sekä pienen vauvan vammautumisen aiheuttanut ja kolaripaikalta paennut kolmen promillen rattijuoppo sai vain neljä kuukautta ehdollista ja muutaman kuukauden ajokiellon. Ja edelleen. Samoihin aikoihin Pelkosenniemen Kairalan kylässä eräs nuori tyttö oli joutunut virumaan lähes lokakuisen yön maantienojassa päälleajon ja heitteillejätön uhrina, niin tästä tapauksesta oli Lapin Kansassa vain pieni uutinen pantu jonnekin lehden sivun täytteeksi. Tämän enempää tästä ei ole lehdessä uutisoitu.
Nyt nämä pari esimerkkitapausta kuvaavat erittäin hyvin sitä kehitystä, joka maamme lainsäädännössä, oikeuskäytännössä ja yleisessä mielipiteessä on tapahtunut kansakuntamme turmioksi. Tämän lisäksi oikeuskäytännössämme on merkillepantavaa valtava huoli rikollisen selviytymisestä ja menestyksestä, kun taas rikoksen uhrit jäävät täysin oman onnensa nojaan. Rattijuopoilta ei oikeudessa korttia menetyksi tuomita, jos vähänkään löytyy peruste tämän kortin pitämiseen. Niinpä maanteillämme liikkuu sellaisiakin autoilijoita, jotka ovat jo kymmeniä kertoja rattijuoppoudesta kärynneet ja autoilevat edelleenkin. Eli että. Kansalaisten kansalaisturvallisuudella ei ole mitään arvoa lainlaatijoiden ja oikeusistuimien silmissä. Poissa on Jumalan tuntemus ja Hänen Korkein Viisautensa vallanpitäjien ja oikeusistuimien vallankäytöstä ja oikeustoimista.
Edelleen. Alkuun lainaamassani profeetta Jesajan kirjassa sanottiin: "Sinun päämiehesi ovat niskureita ja varkaiden tovereita. Kaikki he palkkoja tavoittelevat ja lahjuksia rakastavat. Eivät he hanki orvolle oikeutta ja lesken asia ei pääse heidän eteensä". Käytännössä nämä sanat ovat olleet reaalitodellisuutta meillä Suomessa niin valtiovallan kuin kunnan päättäjienkin toiminnassa. Ainakin meillä Sodankylässä.
Kun vielä 1980-luvun alkupuolella silloinen oikeuskansleri Kai Korte pyrki viranhoidossaan määrätietoisesti taistelemaan talousrikollisuutta vastaan niin silloinen jumalaton presidentti Mauno Koivisto nousi oikeuskanslerin toimia vastaan. Osaltaan siitäkin syystä, että hänen vävynsä oli joutumassa vastuuseen talousepäselvyyksistä. Samoin tunnetuksi tuli, että presidentti Koivisto poikkeuksetta armahti talousrikoksiin syyllistyneet poliitikot. Mm. Eero Lattulan, joka oli tuomittu mm. koronkiskonnasta. Käytännössä näillä toimillaan presidentti Koivisto antoi selvän viestin kaikille keinottelijoille, että talousrikokset eivät ole rikoksia nimeksikään ja tästä viestistä lähti liikkeelle prosessi, jonka seurauksena Suomen kansa joutui maksamaan noin 50.miljardia näiden talouskeinottelijoiden voitonmaksimointeja. "Rahat kansan hankkimat menivät konnain kukkaroon", juuri presidentti Koiviston suojeluksessa.
Yksi senaikaisista johtohahmoista oli puolue- sittemmin pankinjohtaja Ulf Sundqwist, jonka edesottamusten seurauksena hänet Korkeimmassa oikeudessa yli 10.miljoonan korvauksiin tuomittiin. Ja eiköhän vain hänen aatetoverinsa, Paavo Lipposen, johtaman hallituksen aatesisar Arja Alho hänet sittemmin armahtanut. Nyt tässä tilanteessa on perusteltua kysyä valtiojohdoltamme: Oletteko te koskaan pysähtyneet miettimään mikä vaikutus tällaisilla "rötösherrojen" armahtamisilla on kansan yleiseen yhteiskuntamoraaliin ja yleiseen lainkuuliaisuuteen? Oletteko te koskaan pysähtyneet miettimään, mitä viestiä te toiminnallanne kansalle annatte? Tälläkö te rakennatte kansan keskuuteen sellaista henkistä ilmapiiriä, joka innoittaa kansalaisia uhrautuvaan työhön isänmaan ja kansan hyväksi? Kun tavallisen kansalaisen oikeustaju sanoo, että Ulf Sundqwist ja hänen kaltaisensa ovat kaikkiin yhteiskunnallisiin luottamustoimiin kelvottomat, niin eiköhän vain hän heilunut etummaisten joukossa siinä Turun kokouksessa, jossa nykyinen presidenttimme, Tarja Halonen, ehdokkaaksi asetettiin. Nyt tämä seikka antaa perusteet pohtia sitäkin, soveltuuko profeetta Jesajan sanat varkaiden toverina olemisesta myös presidentti Haloseen?
"On onnettomuus se, minkä näin auringon alla: Vallanpitäjistä lähtenyt erehdys", sanotaan Saarnaajan kirjassa, ja nyt näyttää siltä, että viimeisten kahden vuosikymmenen aikana vallanpitäjät eivät ole muuta tehneetkään kuin erehdyksiä. Puoluekantaan katsomatta. Yksi tällainen kohtalokas erehdys nykyisiltä vallanpitäjiltä on ollut oikeustoimen uudistaminen, joka on johtanut mm. siihen, että läheskään aina tuomioistuimissa ei ole edes lautamiehiä. Joku nuori vastavalmistunut notaari joutuu ratkaisemaan sellaisia asioita, joissa todellisen oikeuden toteutuminen vaatisi myös "maan tavan" tuntemista ja tervettä lautamiesjärkeä. Sitä, jota mm, Viisauden Kirja opettaa. Nyt tässä käytännössä suoranaiset oikeusmurhat ovat jatkuvasti vaarana. Varsinkin kun asiaan liittyy valheitaan sepittelevä poliisi sekä valehteleva kunnan tiemestari, niin kuin esimerkki Sodankylästä löytyy. Tämän lisäksi merkillepantavaa on se, että esim. apulaisoikeusasiamies, Jukka Pasanen ei kiinnitä mitään huomiota oikeuskanslerinvirastoon lähetettyyn valheelliseen lausuntoon, vaikka oikeuskanslerin huomiota pyrin sinne lähetettyyn valheelliseen lausuntoon kiinnittämään.
Nyt kaikki seikat yhteiskunnassamme kertovat huolestuttavaa viestiä siitä, miten pitkälle vallanpitäjien ja oikeusviranomaisten jumalattomuus ja ymmärryksen hämärtyminen on edennyt. "Eivät he hanki orvolle oikeutta ja lesken asia ei pääse heidän eteensä". Nyt suora seuraus tästä jumalattomuudesta on, että kansalaiset elävät ennennäkemättömässä turvattomuudessa ja kestävien elämänarvojen puutteessa. Nykyisellään, kun lähes kaikki taloudellinen vaurastuminen kasaantuu entistä harvempien taskuun, ei ole juuri intoa uhrautuvaan työhön isänmaan ja kansakunnan hyväksi. Olen täysin vakuuttunut siitä, että miltei kaikki nykyisin nuorison keskuudessa esiintyvistä ongelmista, alkoholi, huumeet, saatananpalvonta, rikollisuus, raaistunut väkivalta, sukupuolimoraalin rappeutuminen jne. on suoraa seurausta siitä henkisestä ahdingosta, jonka nykyinen hallinto- ja oikeustoimivalta on kansan keskuuteen kylvänyt......."
http://www.aretalogia.com/ajanmerkki/Ajanmerkki.6.html
Yleinen käytäntö vielä 1950-luvulla oli se, että avioerot, susiparit ym. raamatun vastaisuus parisuhteissa oli miltei tuntematon käsite ja mm. rästiin jääneistä elatusmaksuista vietiin armotta kuokkimaan, niin nyt tämän päivän todellisuus on, että avoliitot - susiparit - ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus ja joka toinen avioliitoista päättyy avioeroon. Jäljelle jää valtavan paljon turvattomia heitteille jätettyjä lapsia ja Jyväskylän kesän karmeaa satoa on sekin, että maamme sosiaalitoimistoilla on jo miljardien elatusmaksurästien saatavat, jotka lankeavat suoraan veronmaksajien kontolle ja ovat poissa muilta terveydenhuollon tai sosiaalitoimen sektoreilta. Ja edelleen:
Tämän päivän todellisuutta on myös se, että monet nykyisistä poliittisista vallanpitäjistä, mm. pääministeri Lipponen, ovat juuri tämän 1960-luvun älymystöradikalismin kasvatteja, joiden oikeustaju on muotoutunut tämän tuhoisan aatteen mukaan ja tämä ei voi olla heijastumatta niin esimerkein kuin lainsäädännönkin muodossa kansakunnan keskuuteen tuhoisasti. Niin kuin oli tuhoisaa jo presidentti Koiviston valtakausi, jolloin Suomi ajettiin lähes konkurssitilaan ja Mauno Koivisto on "pääkokki" sille, että hänen valtakaudellaan "Rahat, kansan hankkimat, menivät suoraan konnain kukkaroon". Apukokkina hänellä oli Harri Holkeri ja Erkki Liikanen. Tämän lisäksi Mauno Koiviston valtakausi merkitsi sitä, että yksilökansalaiset ja heidän turvallisuutensa menettivät täysin arvonsa yhteiskunnassamme. Kun vielä 1950-luvulla kuolemankolarin ajanut rattijuoppo sai seitsemän vuotta kuritushuonetta, niin 1980-luvun puolivälissä Hämeenlinnassa kaupunkialueella yli satasen nopeutta kaahannut ja äidin sekä pienen vauvan vammautumisen aiheuttanut ja kolaripaikalta paennut kolmen promillen rattijuoppo sai vain neljä kuukautta ehdollista ja muutaman kuukauden ajokiellon. Ja edelleen. Samoihin aikoihin Pelkosenniemen Kairalan kylässä eräs nuori tyttö oli joutunut virumaan lähes lokakuisen yön maantienojassa päälleajon ja heitteillejätön uhrina, niin tästä tapauksesta oli Lapin Kansassa vain pieni uutinen pantu jonnekin lehden sivun täytteeksi. Tämän enempää tästä ei ole lehdessä uutisoitu.
Nyt nämä pari esimerkkitapausta kuvaavat erittäin hyvin sitä kehitystä, joka maamme lainsäädännössä, oikeuskäytännössä ja yleisessä mielipiteessä on tapahtunut kansakuntamme turmioksi. Tämän lisäksi oikeuskäytännössämme on merkillepantavaa valtava huoli rikollisen selviytymisestä ja menestyksestä, kun taas rikoksen uhrit jäävät täysin oman onnensa nojaan. Rattijuopoilta ei oikeudessa korttia menetyksi tuomita, jos vähänkään löytyy peruste tämän kortin pitämiseen. Niinpä maanteillämme liikkuu sellaisiakin autoilijoita, jotka ovat jo kymmeniä kertoja rattijuoppoudesta kärynneet ja autoilevat edelleenkin. Eli että. Kansalaisten kansalaisturvallisuudella ei ole mitään arvoa lainlaatijoiden ja oikeusistuimien silmissä. Poissa on Jumalan tuntemus ja Hänen Korkein Viisautensa vallanpitäjien ja oikeusistuimien vallankäytöstä ja oikeustoimista.
Edelleen. Alkuun lainaamassani profeetta Jesajan kirjassa sanottiin: "Sinun päämiehesi ovat niskureita ja varkaiden tovereita. Kaikki he palkkoja tavoittelevat ja lahjuksia rakastavat. Eivät he hanki orvolle oikeutta ja lesken asia ei pääse heidän eteensä". Käytännössä nämä sanat ovat olleet reaalitodellisuutta meillä Suomessa niin valtiovallan kuin kunnan päättäjienkin toiminnassa. Ainakin meillä Sodankylässä.
Kun vielä 1980-luvun alkupuolella silloinen oikeuskansleri Kai Korte pyrki viranhoidossaan määrätietoisesti taistelemaan talousrikollisuutta vastaan niin silloinen jumalaton presidentti Mauno Koivisto nousi oikeuskanslerin toimia vastaan. Osaltaan siitäkin syystä, että hänen vävynsä oli joutumassa vastuuseen talousepäselvyyksistä. Samoin tunnetuksi tuli, että presidentti Koivisto poikkeuksetta armahti talousrikoksiin syyllistyneet poliitikot. Mm. Eero Lattulan, joka oli tuomittu mm. koronkiskonnasta. Käytännössä näillä toimillaan presidentti Koivisto antoi selvän viestin kaikille keinottelijoille, että talousrikokset eivät ole rikoksia nimeksikään ja tästä viestistä lähti liikkeelle prosessi, jonka seurauksena Suomen kansa joutui maksamaan noin 50.miljardia näiden talouskeinottelijoiden voitonmaksimointeja. "Rahat kansan hankkimat menivät konnain kukkaroon", juuri presidentti Koiviston suojeluksessa.
Yksi senaikaisista johtohahmoista oli puolue- sittemmin pankinjohtaja Ulf Sundqwist, jonka edesottamusten seurauksena hänet Korkeimmassa oikeudessa yli 10.miljoonan korvauksiin tuomittiin. Ja eiköhän vain hänen aatetoverinsa, Paavo Lipposen, johtaman hallituksen aatesisar Arja Alho hänet sittemmin armahtanut. Nyt tässä tilanteessa on perusteltua kysyä valtiojohdoltamme: Oletteko te koskaan pysähtyneet miettimään mikä vaikutus tällaisilla "rötösherrojen" armahtamisilla on kansan yleiseen yhteiskuntamoraaliin ja yleiseen lainkuuliaisuuteen? Oletteko te koskaan pysähtyneet miettimään, mitä viestiä te toiminnallanne kansalle annatte? Tälläkö te rakennatte kansan keskuuteen sellaista henkistä ilmapiiriä, joka innoittaa kansalaisia uhrautuvaan työhön isänmaan ja kansan hyväksi? Kun tavallisen kansalaisen oikeustaju sanoo, että Ulf Sundqwist ja hänen kaltaisensa ovat kaikkiin yhteiskunnallisiin luottamustoimiin kelvottomat, niin eiköhän vain hän heilunut etummaisten joukossa siinä Turun kokouksessa, jossa nykyinen presidenttimme, Tarja Halonen, ehdokkaaksi asetettiin. Nyt tämä seikka antaa perusteet pohtia sitäkin, soveltuuko profeetta Jesajan sanat varkaiden toverina olemisesta myös presidentti Haloseen?
"On onnettomuus se, minkä näin auringon alla: Vallanpitäjistä lähtenyt erehdys", sanotaan Saarnaajan kirjassa, ja nyt näyttää siltä, että viimeisten kahden vuosikymmenen aikana vallanpitäjät eivät ole muuta tehneetkään kuin erehdyksiä. Puoluekantaan katsomatta. Yksi tällainen kohtalokas erehdys nykyisiltä vallanpitäjiltä on ollut oikeustoimen uudistaminen, joka on johtanut mm. siihen, että läheskään aina tuomioistuimissa ei ole edes lautamiehiä. Joku nuori vastavalmistunut notaari joutuu ratkaisemaan sellaisia asioita, joissa todellisen oikeuden toteutuminen vaatisi myös "maan tavan" tuntemista ja tervettä lautamiesjärkeä. Sitä, jota mm, Viisauden Kirja opettaa. Nyt tässä käytännössä suoranaiset oikeusmurhat ovat jatkuvasti vaarana. Varsinkin kun asiaan liittyy valheitaan sepittelevä poliisi sekä valehteleva kunnan tiemestari, niin kuin esimerkki Sodankylästä löytyy. Tämän lisäksi merkillepantavaa on se, että esim. apulaisoikeusasiamies, Jukka Pasanen ei kiinnitä mitään huomiota oikeuskanslerinvirastoon lähetettyyn valheelliseen lausuntoon, vaikka oikeuskanslerin huomiota pyrin sinne lähetettyyn valheelliseen lausuntoon kiinnittämään.
Nyt kaikki seikat yhteiskunnassamme kertovat huolestuttavaa viestiä siitä, miten pitkälle vallanpitäjien ja oikeusviranomaisten jumalattomuus ja ymmärryksen hämärtyminen on edennyt. "Eivät he hanki orvolle oikeutta ja lesken asia ei pääse heidän eteensä". Nyt suora seuraus tästä jumalattomuudesta on, että kansalaiset elävät ennennäkemättömässä turvattomuudessa ja kestävien elämänarvojen puutteessa. Nykyisellään, kun lähes kaikki taloudellinen vaurastuminen kasaantuu entistä harvempien taskuun, ei ole juuri intoa uhrautuvaan työhön isänmaan ja kansakunnan hyväksi. Olen täysin vakuuttunut siitä, että miltei kaikki nykyisin nuorison keskuudessa esiintyvistä ongelmista, alkoholi, huumeet, saatananpalvonta, rikollisuus, raaistunut väkivalta, sukupuolimoraalin rappeutuminen jne. on suoraa seurausta siitä henkisestä ahdingosta, jonka nykyinen hallinto- ja oikeustoimivalta on kansan keskuuteen kylvänyt......."
http://www.aretalogia.com/ajanmerkki/Ajanmerkki.6.html
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsekin Jyväskylässä asuneena ja maailmanmenoa tutkikineena tulin monesti miettineeksi, mistä se kaikki hillitön "vapaus" oli saanut alkunsa. Kyllähän Suomenkansa on ollut kovissa suotsissa ja vähän samalla tavalla kuin lehmä päästetään keväällä laitumelle, niin häntä korkealla viilettäen kun uskonnon kahleet ratkesivat, ja kuvittelimme löytävämme vapauden, juoksemme suoraa päätä ojasta allikkoon, riuhdomme itsemme piikkilankoihin ja paimenpoikiin, sukellamme suoraan suohon. Surkeaa katsottavaa se on, mutta läpi kai käytävä?
Jyväskylän kesän tapahtumissa. Sen sijaan pari vuotta nuorempi veljeni opiskeli niihin aikoihin Oulun yliopistossa ja kulki näissä Jyväskylän kesän tapahtumissa, jotka heijastelivat myös veljeni maailmankatsomuksissa ja elämänmenossa, joiden seurausten kanssa veljeni on nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, joutunut kasvotusten eikä juuri naurata. Eli Karman syyn ja seurauksen laki on lahjomaton ja toisenlaisella elämänkatsommuksella ja elämänmenolla hän olisi välttynyt paljolta.
Tämän lisäksi niihin aikoihin oli Yrjö Kallisesta juttua niin radiossa kuin TV:ssäkin ja täytyy sanoa, että oli viisas mies.
Ja viisas oli sinunkin kirjoituksesi. Enemmän tällaisia.
Tutustuin joskus pikkupoikana Kallisen kirjoihin, ja pidin kovasti niistä. Silloin en vielä tiennyt millainen vaikuttaja Kallinen oli ollut monella elämän saralla, arvostettu henkilö, ja sellaisena pidän edelleen. Kuolema vain kirkastaa sen mitä viksut tyypit elämässään sattuivat sanomaan ja tekemään.
-Jos siementä ei laiteta maahan ja se siemen ei kuole, niin ei se mitään verso-
Kiitokset imarteluista, edelleen käyn mielenkiinnolla lukemassa päivän epistoloitasi täällä foorumilla :-)
Tässä prosessissa on oikeastaan kaksi vapausteemaa. Toinen liittyy tähän henkiseen vapautumiseen ja toineen taloudelliseen. Ehkä niiden ajatukset ja päämäärät ainakin osin ovat erilaiset. Lopputulos kuitenkin sama, kuten aivan oikein olet kuvaillut.
Eräät näkevät punaista kaikenlaista yhteiskunnan sääntelyä ja suunnittelua vastaan. Kuitenkin, eikö näiden meidän taloudellisten ongelmien pohjalla ole aika pitkälle syynä talousliberalismin ihannointi ja sen toteuttaminen käytännössä, mm. rahamarkkinoiden äkillinen ja tuhoisa vapauttaminen 90-luvun vaihteessa, jonka seurauksena syöksyttiin siihen lamaan, jonka "hedelmistä" saamme nauttia vieläkin. Vapaus on välttämättömyyden tajuamista ja toimimista sen mukaisesti. Ehdotonta vapautta ei ole yhteisössä ole millään alalla. Vapaus on aina suhteellista. Jos absoluuttista vapautta toteutetaan joidenkin tai joidenkin ryhmien osalta, saavat muut kärsiä. Sen vuoksi en kannata yhteiskunnassa ja taloudessa ns. liberalismia, vaan suunnitelmallisuutta, jonka pitäisi elämän kaikilta eri osatekijöiltään perustua kristilliseen humanismiin. Siihen ei ole kyennyt kapitalismi, ei sosialismi, eikä mikään muukaan valtajärjestelmä ihmiskunnan historian aikna ja haaveeksi se taitaa jäädä jatkossakin.
että todellinen henkinen vapaus merkitsee elämistä vapaana kaikista riippuvuuksista ja lihan ja ajatusten mieliteoista. Henkisesti vapaan ihmisen ei tarvitse olla enempää pullon, tupakan, huumeiden kuin seksinkään orja ja näkisin tässä ratkaisun moniin ongelmiin. Esim. jos kasvaisime siihen hengen vapauteen ja vahvuuteen, että pystyisimme avoimeen ja vapautuneeseen kanssakäymiseen ikään ja sukupuoleen katsomatta, todelliseen henkiseen rakkauteen, niin monet aviorikokset jäisivät tapahtumatta ja moni AIDS jäisi saamatta ja tämä yhteiskuntamme olisi jo lähes maanpäällinen paratiisi.
Mitä niihin rajoihin tulee, niin näitä tarvitaan kohtuullisessa määrin kaikilla elämänaloilla ja siinä mielessä, että nämä tuovat turvallisuutta ja jatkuvuutta sekä antavat nuorille selkeät käsitykset oikeasta ja väärästä - hyvästä ja pahasta - joiden mukaan nuoret voisivat elämäänsä suunnata ja minäkuvaansa rakentaa.
Olen samaa mieltä tuosta kaikesta. Sen pitäisi vain heijastua myös ihmisten taloudellisiin suhteisiin periaatteella, jos sinulla on kaksi ihokasta, anna toinen veljellesi, jolla ei yhtään ole. Alkukristilliset seurakunnat elivät, kuten raamatussa on kirjoitettu todellisessa veljellisen jakamisen ja huolenpidon ilmapiirissä. Tietenkään sellaisten periaatteiden soveltaminen ei onnistu nykyisenä itsekkyyden aikakautena, jolloin jokainen on toisensa kilpailija jollakin alueella, jopa vihamies. Yhteisöstä hyötyminen yli todellisten tarpeiden on asetettu ylimmäiseksi päämääräksi. Toisella tavoin jakaen ei ihmiskunnan tarvitsisi nähdä puutetta ja moniin ongelmiin voitaisin käydä käsiksi aivan eri pohjalta kuin nykymenossa.
Kuitenkin esim. reaalisosialismin esimerkki osoittaa vakuuttavasti, että hyvistä periaatteista huolimatta mikään ei onnistu, kun kuvaan astuu tahtoihminen kaikessa raadollisuudessaan. Moraali ja etiikka (ihmisten väliset suhteet) voivat rakentua kestävälle pohjalle vain kristillisyyden perustalta, eikä se tarkoita sitä toteutusmallia, jota ihminen on soveltanut saatanan johdatuksella jo raamatullisista ajoista (ja tietenkin jo ennen sitäkin).
Alkuseurakunnissa tämä Pyhän Hengen siivittämä veljellinen rakkaus ja yhteisen vastuun periaate toteutui juuri näissä seurakunnissa ja näistä ulospäin suuntautuen. Muutoin silloinkin yhteiskunnalliset olot olivat mitä olivat.
Sama periaate pitäisi toimia nytkin aidoissa uskonnollisissa yhteisöissä mikäli nämä olisivat samaa kuin oli alkuseurakunissa. Valitettava on vain se, että kovin ontuen tämä veljellinen rakkaus toimii edes uskovien kesken ja vielä vähemmän kylmässä ja kovassa mailmassa, missä helvetin voimat riehuu ja raastaa ja tekee monista ihmisistä henkisiä raajarikkoja.
Joten tässäpä meillä työkenttää pyrkiessämme kirkastamaan käytännön teoissa apostlisen alkuseurakunnan ihanteita - maanpäällistä paratiisia.