Jotenkin tuntuu että meistä biboista ei juuri positiivista sanottavaa tälläkään palstalla löydy... Ja tuntuu jotenkin paskamaiselta, jos juuri diagnoosin saanut lukee vaan tätä lokaa, vaikka toki joidenkin elämä vaan ei ole hallinnassa...Kaikessa osataan kyllä sekoilla ja pilata ihmissuhteet ym., mutta kyllä meistä jotkut pystyy elämään ihan ok elämää, käymään ihan normisti töissä, opiskeleen pitkällä ym.
En väitä olevani minäkään aina tasapainoinen, kuten eivät ole muutamat muutkaan bibot jotka tunnen, mutta silti voi elämässä pärjätä niin että se on siedettävää itselle ja myös kanssaihmisille :)
En väitä olevani minäkään aina tasapainoinen, kuten eivät ole muutamat muutkaan bibot jotka tunnen, mutta silti voi elämässä pärjätä niin että se on siedettävää itselle ja myös kanssaihmisille :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onhan biolaarisissa paljonkin hyvää. Moni pystyy elämään jokseenkin normaalisti ja ihmissuhteet ovat aivan kunnossa. Näin on itsellänikin. Mielestäni bipolaarinen ei yleensä ole ilkeä tai hankala ihminen, toisin kuin esim. monet persoonallisuushäiriöiset. Tunnen joitakin rajatilapersoonallisuuksia, ja kyllä he pilaavat ihmissuhteensa aivan sillä järkyttävällä ilkeydellä.
Bipolaariset ovat huomattavasti keskivertoa luovempia ja taiteellisempia ja todella kuuluisien taiteilijoiden joukossa heitä on paljon, eli ihan hyvässä seurassa tässä ollaan. Aiheesta on tehty kirjakin: Jamison: Touched With Fire: Manic-depressive Illness and the Artistic Temperament. Itsekin kuulun tuohon luovaan porukkaan ja psykiatri on usein ihmeissään, kun ideatulva on aivan valtava.
Moni bipo pärjää myös hyvin yrittäjänä, nuo maniat ja hypomaniat sopivat hyvin yrityksen aloittamiseenkin.