siitä on jo aikaa, kun tulit juttelemaan minulle ensimmäisen kerran,kuin ihminen ihmiselle ja tämän parhaalle ystävälle. siitä on jo aikaa, kun niinsanotut ystäväsi tuhosivat jotain, mikä oli tuskin alkanutkaan. siitäkin on aikaa, kun näin sinut siellä kellaridiscon hämärässä ja kuljin ohi, vaikka se teki kipeää. siitä kaikesta on aikaa, mutta vieläkin mietin, olisiko välillemme voinut kehittyä jotakin? en koskaan saanut tietää nimeäsikään, tuskin sinäkään minun...
vuff *nuuhkii tutkivasti*
vaaleanpunainen villakoira
3878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
voinut, jos et olis kävellyt ohitseni... ;)
nykyään kun sut näen,et edes moikkaa...vaikka selvästi mut tunnistat.. mitä oikein ajattelet??
sinä olet siellä, minä täällä ja hyvin harvoin siellä, en usko että olemme edes nähneet toisiamme pitkään aikaa, en ole ainakaan huomannut, ei ole kukaan minulle moikannut...
se siellä? Kyllä meillä on hyvinkin inhimillisiä juttuja ollut keskenämme, mutta se, että tänne kirjottelet, niin menee jo yli minunkin ymmärryksen!
Terveisin pitkäaikainen ystävä