Paljon puhutaan siitä, kuinka narsistisen persoonallisuushäiriön omaavat hakeutuvat usein (muun muassa) saarnaamaan tai kirkollisiin toimiin.
Olen ajatellut, että myös sosiaali- ja terveysala on narsistille houkuttava paikka olla työssä. Siellähän saa helposti miellyttävää peilikuvaa itselleen: Helppo toimia erilaisissa vapaaehtoistoimissa ja kerätä sädekehää, helppo esiintyä pelastajana ja auttajana, keskustelua ja yhteiskunnallista pohdintaa on suht paljon - helppo päteä ja niin edelleen.
Itse jouduin opintojeni aikana narsistin uhriksi. Se ei todellakaan ollut helppoa ja toipuminen vei kauan. Nyt kun olen siitä asiasta yli, olen uskaltautunut puhumaan aiheesta ja yllätyksekseni olen huomannut, että monet alalla työskentelevät epäilevät törmänneensä narsistiin. Tietäminen on toki vaikeaa.
Täytyy todella olla tarkkana, ettei lähde ketään leimaamaan liian heikoin perustein - meissä kun kaikissa on narsistin ominaisuuksia, toisissa enemmän kuin toisissa, eikä se välttämättä ole vielä sairautta.
Laitan tähän vielä Raimo Mäkelän määritelmän narsistiselle persoonallisuushäiriölle:
1. Hän vaikuttaa fyysisesti ja psyykkisesti normalilta. Usein hän on jopa hyvin hurmaava.
2. Hän pukeutuu hyvin, joskus jopa huomiotaherättävästi. Statussymbolit ovat tärkeitä.
3. Hän suuntautuu ulospäin. On päämäärätietoinen.
4. Hänen todellisuudentajunsa on häiriintymätön. Ei koe siis vainoja tai harhoja.
5. Monipuolisesti kyvykäs ja hyvin voimakas.
6. Hän on kontaktikykyinen ja -hakuinen sekä ystävällinen.
7. Hän on hyvä esiintyjä ja puhuja.
8. Hän vaikuttaa jämerältä johtajalta.
9. Hänellä on mahtava käsitys itsestään.
Toisaalta narsistisen ajattelu on hyvin musta-valkoista. Kaikki on joko hyvää tai pahaa, myös ihmiset. Yksi pienikin teko voi tehdä toisesta kokonaan hyvän tai pahan. Narsisti manipuloi ihmiset toimimaan kuten hän haluaa ja usein hänellä onkin ympärillään "haaremi", joka häntä palvoo. Tästä saamastaa palautteesta narsisti on myös erittäin riippuvainen, koska hänellä ei ole käsitystä itsestään muuten kuin peilikuvana toisten kautta.
Tässä siis lisää määritelmiä:
10. Keskustellessa tulee tunne, ettei hänen kanssaan voi/ saa olla erimieltä. Keskustelussa lähtökohtaisesti hän on kaikissa aisoissa aina oikeassa, eikä keskustelua näinollen "voi" edes käydä.
11. Ihmiset jaotellaan sen mukaan, miten he suhtautuvat häneen.
12. Kaikessa (puheessa) ja työssä hän tuo korostuneesti esiin itsensä ja omat saavutuksensa. Usein hän korottaa arvoaan "valehtelemalla", eli hänen oma näkemyksensä tehdystä työstä tms. on korostuneen positiivinen tai jopa vastakkainen muiden kanssa.
13. Syvemmällä tarkastelulla hän ei omaa loogista päättelykykyä. Kaikki määräytyy sen mukaan mihin hän suhtautuu intohimoisesti.
14. Hän ei kestä todellisesti voimakkaita ihmisiä.
15. Hän väittää ja valehtelee jopa päin kasvoja toisen tehneen asioita, joita ei ole tapahtunut.
16. Hän syyttää aina muita. Hän ei ole koskaan ollut väärässä. Hän syyllistää.
ja niin edelleen.
Onko kukaan muu kohdannut narsistia tai joutunut narsistin uhriksi? Onko joku muu, joka on siitä päässyt irti? Tunnistaako joku ympäristössään narsistin?
Narsismi
30
4209
Vastaukset
- lannistettu
Menin innoissani uudelle työmaalle, jossa lisäkseni neljä muuta työntekijää. Yksi heistä otti minut eka päivänä ylitsepursuavan hyvin vastaan. Huumori oli erikoislaatuista, jopa loukkaavaa, niin ettei välillä enää tiennyt miten suhtautua siihen. Muutaman viikon kuluttua tilanne alkoi keikkua:jatkuvaa keljuilua ja vihjailua, kun en välittänyt alkoi lievä käsiksi käyminen. Menetin yöunet, mietin mitä tein väärin, mikä minussa noin voi ärsyttää? Välillä hän heittäytyi ystävälliseksi ja kun sain huokaistua se kaikki alkoi taas.
Aloin menettää malttini, annoin muutaman kerran sanansäilällä takaisin, mutta silloin asettuivat muut tämän henkilön taakse. Tilanne paheni.
Töitäni alettiin vähätellä ja virheitäni reposteltiin huumorin varjolla asiakkaillekkin. Että nolotti. Omista mokistaan ne kyllä unohtivat kertoa ja kyllä niitäkin löytyi tarkoituksellisiin virheisiin asti.
Kun kysyin jotain, minua vain katsottiin ivallisesti, eikä sanottu mitään.Kysyin miksi minulle tehdään niin, mutta kukaan ei sanonut, katsoivat vain toisiinsa ja alkoivat nauraa.
Entisiä työkavereita ja asiakkaita arvosteltiin niin (minun mielestäni)sairaalla tavalla, että aloin voimaan pahoin, kirjaimellisesti. Mutta henkiselle pahoinvoinnilleni tulikin heille eri merkitys; Toisten maksa se poksahtaa ennemmin kuin toisten. Juorut levisivät, ei tee hyvää hoitoalla työskentelevän maineelle. En minä lasiin sylje, mutta 1-3 olutta tai viinilasillista viikonlopussa (ei ihan joka) ei vielä alkoholistiksi tee.
Tämä henkilö osasi tosi sulavasti liukua tilanteesta toiseen, valehteli ihan päin naamaa tilanteet omaksi edukseen. Yksi nuori neitikin joutui KOKO työväen epäsuosioon , koska ei ollut toiminut niin kuin työpaikkamme narsisti olisi halunnut. Hänessähän ei ollut ikinä vika, se oli aina muissa. Ja aina uhattiin kostolla.
Jotkut lauseet, sieltä härskimmästä päästä hän kävi kuiskaamassa ohi mennen korvaani ja nauroi päälle. Helvetti, että saan vieläkin vilunväreitä, kun sitä ajattelen.
Juu, hyvä työntekijä hän on, sosiaalisesti taitavan manipuloiva, sananvalmis ja huumoria heittävä (ei kestä itseensä kohdistuvaa!). Mutta pitemmällä aikavälillä huomaa ettei hän niin erikoinen olekkaan. Moni hiljaisempi tekee paljon parempaa tulosta, vaikkei kerro vitsejä ja kerro likaisia juoruja, jotka on väritetty omaa etua ajaviksi ja toisten pään menoksi.
Minä tein uhkarohkean tempun ja sanoin itseni irti. Olin muualla määräaikaisena, vaikka olisi tarvinnut olla vielä sairaslomalla. Masennuin , enkä ollut vielä kunnossa. Olisi voinut käydä huonosti, mutta vedin homman puolella teholla (työkaveri parat, anteeksi) ja selvisin melko hyvin.
Hups, tuli pitkä juttu ja paljon oleellista jäi pois. Nyt täytyy lopettaa- sosionomi (AMK)
Voi, niin tutulta kuulostaa. Ja sekin, että narsisti saa hyvin usein ympärilleen tämän haaremin, joka ottaa kaikki hänen sanansa lähes jumalan sanana - ja siihenhän narsisti myös pyrkii. On niin röyhkeä, että muut eivät usko velheeksi juttujaan ja luulevat hänen siis olevan oikeassa. Narsisti on kyllä mahtava ihmisten manipuloija!
Eihän narsisti itselleen paha ole, vaan monille jotka ovat ympärillä. Ja aina kun on narsistin läheisyydessä saa pelätä milloin on oma vuoro joutua epäsuosioon.
Voimia sinulle! Onneksi pääsit pois! Narsistin kanssa ei voi voittaa.
- nainen
Jouduin narsistin uhriksi minäkin. Olimme hyviä ystäviä. Tietysti siitä tuli pahaa jälkeä ja oma toipumiseni kesti noin kaksi vuotta. Nyt näen hänet edelleen ihailijalauman ympäröimänä. Uskon kyllä, että ihailijalaumasta puolet on keksittyä, kun ei niitä koskaan missään näy.
Näen kuitenkin ihmisiä, jotka ovat yhtä avoimia hänen vaikutukselleen kun minä olin. Ja minua suorastaan kuvottaa: tekisi mieli käydä ravistelemaan niitä ihmisiä ja varottaa vaarasta. Mutta miten minä sen voisin tehdä, kun en edes hyvin tunne ja HÄNELLÄ on jo valta näihin ihmisiin...
Pelottaa sekin, että tämä ihminen tulee toimimaan Tampereen seudulla nimenomaan sosiaali- ja terveysalan työssä. Sen kummemmin en uskalla kertoa missä. Todella monet ihmiset sekä työtovereina että asiakkaina tapaavat hänet.
Huh, menipä pelotteluksi...- mies
Onko narsistinen sairas? Mielestäni on. Eikä sitä luonnetta saa terveeksi. Jos työyhteisöön sellainen pääsee ujuttautumaan jopa luottamusmieheksi, niin vaikeuksia tulee olemaan niillä toisilla joiden kohteeksi narsistinen luonne ottaa silmätikukseen. Se riittänee tällä kertaa. Hyvää joulua !
- Tähti
Ihan vain kysymys ihmettelyn sekaan: miksi muut sitten ihailevat narsistia? Pitäisikö läheisriippuvuus määritella samalla lailla persoonallisuushäiriöksi?
- tutkailija
Tottakai narsistit ihailevat narsistia. Seura tekee kaltaisekseen, tai sellaiset hakeutuvat sellaiseen seuraan. Kun tähän lisätään se psykopatia niin siinä sitten ollaan. Kukas muu sitä narsistista psykopaattia ihailisi?
- alkup.
Määrätyntyyppiset ihmiset joutuvat narsistien uhreiksi useammin kuin muut. Lyhyesti sanottuna sellaiset tyypit, joilla itsellään on ollut esim liian autoritaarinen tai löysä kasvatus ja he alitajuisesti kaipaavat auktoriteettihahmoa elämäänsä. Mutta myös ihan tavalliset ihmiset, saattaa olla vaikka hieman itsetunto-ongelmaa tai sellaista.
Narsisti vaikuttaa kauempaa katsottuna aivan tavalliselta ihmiseltä, tietysti. Vähän vain viisaammalta, hauskemmalta, kovaäänisemmältä, ihmiseltä jolta kaikki sujuu ja on paljon kavereita.
Narsisti on äärimmäisen hyvä manipuloimaan ja syyllistämään. Siinä vaiheessa kun uhri on jo narsistin mielessä käännetty täysin pahaksi ja mustaksi ihmiseksi (koska hän on tai ei ole tehnyt tai sanonut jotain, mitä olisi pitänyt tai ei olisi pitänyt), miettii uhri vielä pitkää miten se
- paras ystävä
- aviopuoliso
- työtoveri
- esimies
- ja niin edelleen
saattoi tehdä niin pahasti.
Kerron esimerkin.
Olimme parhaat ystävät. Kuin paita ja peppu. Nukuimme toistemme luona ja kerroimme toisillemme kaiken. Ikinä minulla ei ollut ollut niin hyvää ystävää. Teimme reissuja ja pidimme hauskaa. Sitä kesti noin 2,5 vuotta.
Sitten löysin itselleni miesystävän. Saman tien kun kerroin miehestä ystävälleni aloivat puheet muuttua: hän kertoi, että monet hänen muista ystävistään olivat haukkuneet mieheni koska tämä oli ties vaikka mitä huonoja asioita. Joku hänen työkaverinsa oli kuullut minusta puhuttavan huorana. Koululuokassa kaikkien kuullen hän arvosteli osuuttani määrätyissä töissä (vaikka asiaa selvittäessäni ymmärsin toimineeni oikein ja hyvin). Hän alkoi lähetellä minulle käsittämättömiä sähköposteja, joissa syytti minua koulukiusaamisesta ja "ulossavustamisesta" - näitä viestejä hän lähetti myös opettajilleni. Ja niin edelleen. Aivan loputtomasti reilun vuoden ajan.
Aluksi olin täysin masentunut, enkä voinut ymmärtää mitä oli tapahtunut. Valvoin öitä ja mietin mitä teen. En todellakaan syyllistynyt mihinkään hänen väitteistään. Aluksi luulin, että hän on mustasukkainen miehelleni ja yritin pyhittää "ystävälleni" enemmän aikaa. Millään ei ollut väliä: minusta oli jo tullut paha.
Sitten aloin nähdä hänen naamionsa taakse. Hänellä oli kokoajan ympärillään haaremi, jonka olemassa oloa hän liiotteli suuresti. Hän valehteli ihmisille minusta ja aloin ymmärtää, että sitä samaa hän oli tehnyt minulle muita ihmisiä koskien. Kaikki ne pahikset hänen elämässään eivät olleetkaan pahiksia. Hän myös kehuskeli koulussa kuinka häntä rakastetaan määrätyssä työpaikassa ja rukoillaan tulemaan työhön. Paha vaan, että tunsin työpaikalta yhden ihmisen, joka kertoi "ystäväni" olleen epäsuosiossa juuri kaikkitietävyytensä ja asenteensa takia.
Paljon muutakin matkalla selvisi, mutta tässä nyt lyhyesti.
Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole asia, johon itse et voisi törmätä. - uhri myös
Esim. Hitler ja Stalin olivat narsisteja pahimmasta päästä. Miksi heitä aikanaan ihailtiin? Ehkä jotain selitystä löytyy täältä:
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=124_b - lannistettu
uhri myös kirjoitti:
Esim. Hitler ja Stalin olivat narsisteja pahimmasta päästä. Miksi heitä aikanaan ihailtiin? Ehkä jotain selitystä löytyy täältä:
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=124_bTaidan hankkia Raimo Mäkelän kirjan itselleni.
Oikein rauhallista joulua kaikille! - Bem
alkup. kirjoitti:
Määrätyntyyppiset ihmiset joutuvat narsistien uhreiksi useammin kuin muut. Lyhyesti sanottuna sellaiset tyypit, joilla itsellään on ollut esim liian autoritaarinen tai löysä kasvatus ja he alitajuisesti kaipaavat auktoriteettihahmoa elämäänsä. Mutta myös ihan tavalliset ihmiset, saattaa olla vaikka hieman itsetunto-ongelmaa tai sellaista.
Narsisti vaikuttaa kauempaa katsottuna aivan tavalliselta ihmiseltä, tietysti. Vähän vain viisaammalta, hauskemmalta, kovaäänisemmältä, ihmiseltä jolta kaikki sujuu ja on paljon kavereita.
Narsisti on äärimmäisen hyvä manipuloimaan ja syyllistämään. Siinä vaiheessa kun uhri on jo narsistin mielessä käännetty täysin pahaksi ja mustaksi ihmiseksi (koska hän on tai ei ole tehnyt tai sanonut jotain, mitä olisi pitänyt tai ei olisi pitänyt), miettii uhri vielä pitkää miten se
- paras ystävä
- aviopuoliso
- työtoveri
- esimies
- ja niin edelleen
saattoi tehdä niin pahasti.
Kerron esimerkin.
Olimme parhaat ystävät. Kuin paita ja peppu. Nukuimme toistemme luona ja kerroimme toisillemme kaiken. Ikinä minulla ei ollut ollut niin hyvää ystävää. Teimme reissuja ja pidimme hauskaa. Sitä kesti noin 2,5 vuotta.
Sitten löysin itselleni miesystävän. Saman tien kun kerroin miehestä ystävälleni aloivat puheet muuttua: hän kertoi, että monet hänen muista ystävistään olivat haukkuneet mieheni koska tämä oli ties vaikka mitä huonoja asioita. Joku hänen työkaverinsa oli kuullut minusta puhuttavan huorana. Koululuokassa kaikkien kuullen hän arvosteli osuuttani määrätyissä töissä (vaikka asiaa selvittäessäni ymmärsin toimineeni oikein ja hyvin). Hän alkoi lähetellä minulle käsittämättömiä sähköposteja, joissa syytti minua koulukiusaamisesta ja "ulossavustamisesta" - näitä viestejä hän lähetti myös opettajilleni. Ja niin edelleen. Aivan loputtomasti reilun vuoden ajan.
Aluksi olin täysin masentunut, enkä voinut ymmärtää mitä oli tapahtunut. Valvoin öitä ja mietin mitä teen. En todellakaan syyllistynyt mihinkään hänen väitteistään. Aluksi luulin, että hän on mustasukkainen miehelleni ja yritin pyhittää "ystävälleni" enemmän aikaa. Millään ei ollut väliä: minusta oli jo tullut paha.
Sitten aloin nähdä hänen naamionsa taakse. Hänellä oli kokoajan ympärillään haaremi, jonka olemassa oloa hän liiotteli suuresti. Hän valehteli ihmisille minusta ja aloin ymmärtää, että sitä samaa hän oli tehnyt minulle muita ihmisiä koskien. Kaikki ne pahikset hänen elämässään eivät olleetkaan pahiksia. Hän myös kehuskeli koulussa kuinka häntä rakastetaan määrätyssä työpaikassa ja rukoillaan tulemaan työhön. Paha vaan, että tunsin työpaikalta yhden ihmisen, joka kertoi "ystäväni" olleen epäsuosiossa juuri kaikkitietävyytensä ja asenteensa takia.
Paljon muutakin matkalla selvisi, mutta tässä nyt lyhyesti.
Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole asia, johon itse et voisi törmätä.Jos tuollainen käytös on merkki narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, yli puolella naisista on se.
Narsisteista ja psykopaateista vouhottaminen on mennyt liiallisuuksiin. Netin keskusteluryhmissä ja lehtien yleisönosastoilla naiset kertovat "kauhutarinoita", kuinka heidän ex-mies tai työkaveri oli psykopaatti. Samat naiset kehuvat itseään kuin olisivat pyhimyksiä.
Tutustukaa työpaikkakiusaamiseen vähän syvemmin, niin huomaatte, että kaikki kiusaajat käyttäytyvät täsmälleen samoin. Raimo Mäkelän kirjan tai minkään muunkaan kirjan lukeminen ei tee teistä psykiatrian erikoisasiantuntijoita. - alkup.
Bem kirjoitti:
Jos tuollainen käytös on merkki narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, yli puolella naisista on se.
Narsisteista ja psykopaateista vouhottaminen on mennyt liiallisuuksiin. Netin keskusteluryhmissä ja lehtien yleisönosastoilla naiset kertovat "kauhutarinoita", kuinka heidän ex-mies tai työkaveri oli psykopaatti. Samat naiset kehuvat itseään kuin olisivat pyhimyksiä.
Tutustukaa työpaikkakiusaamiseen vähän syvemmin, niin huomaatte, että kaikki kiusaajat käyttäytyvät täsmälleen samoin. Raimo Mäkelän kirjan tai minkään muunkaan kirjan lukeminen ei tee teistä psykiatrian erikoisasiantuntijoita.miten vaikea tämä nyt on ymmärtää.
"Jos tuollainen käytös on merkki narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, yli puolella naisista on se."
Jo alkuperäisessä viestissäni sanoin, että narsismin piirteitä on meissä kaikissa, eikä se silti tee sairaita kaikista.
En ota kantaa lehtien palstojen tarinoihin, niitä en tunne. Itse en kuitenkaan ole esiintynyt minään pyhymyksenä. Kannattaa myös muistaa, ettei suhdetta narsistiin pysty ikinä kuvaamaan kirjoituksin, niinkuin se todellisuudessa on (kuten ei muitakaan suhteita). Kirjoitus on siis vain kalpea aavistus. Tämä ei kuitenkaan tee asian tiedostamisesta turhaa, saattaapa jopa auttaa jotakin!
En myöskään (tietääkseni) ole esiintynyt psykiatrian asiantuntiana, vaan ennemmin vertaisena ja narsistin "uhrina".
Miksi on niin vaikeaa hyväksyä tätä asiaa???? - Anonyymi00026UUSI
Olipas myrkynkitkerä kommentti. Ettei olisi itse palstanarsisti?
- Anonyymi00027UUSI
tutkailija kirjoitti:
Tottakai narsistit ihailevat narsistia. Seura tekee kaltaisekseen, tai sellaiset hakeutuvat sellaiseen seuraan. Kun tähän lisätään se psykopatia niin siinä sitten ollaan. Kukas muu sitä narsistista psykopaattia ihailisi?
Kaksi kukkoa tunkiolla ei voi toimia.
- Anonyymi00028UUSI
alkup. kirjoitti:
Määrätyntyyppiset ihmiset joutuvat narsistien uhreiksi useammin kuin muut. Lyhyesti sanottuna sellaiset tyypit, joilla itsellään on ollut esim liian autoritaarinen tai löysä kasvatus ja he alitajuisesti kaipaavat auktoriteettihahmoa elämäänsä. Mutta myös ihan tavalliset ihmiset, saattaa olla vaikka hieman itsetunto-ongelmaa tai sellaista.
Narsisti vaikuttaa kauempaa katsottuna aivan tavalliselta ihmiseltä, tietysti. Vähän vain viisaammalta, hauskemmalta, kovaäänisemmältä, ihmiseltä jolta kaikki sujuu ja on paljon kavereita.
Narsisti on äärimmäisen hyvä manipuloimaan ja syyllistämään. Siinä vaiheessa kun uhri on jo narsistin mielessä käännetty täysin pahaksi ja mustaksi ihmiseksi (koska hän on tai ei ole tehnyt tai sanonut jotain, mitä olisi pitänyt tai ei olisi pitänyt), miettii uhri vielä pitkää miten se
- paras ystävä
- aviopuoliso
- työtoveri
- esimies
- ja niin edelleen
saattoi tehdä niin pahasti.
Kerron esimerkin.
Olimme parhaat ystävät. Kuin paita ja peppu. Nukuimme toistemme luona ja kerroimme toisillemme kaiken. Ikinä minulla ei ollut ollut niin hyvää ystävää. Teimme reissuja ja pidimme hauskaa. Sitä kesti noin 2,5 vuotta.
Sitten löysin itselleni miesystävän. Saman tien kun kerroin miehestä ystävälleni aloivat puheet muuttua: hän kertoi, että monet hänen muista ystävistään olivat haukkuneet mieheni koska tämä oli ties vaikka mitä huonoja asioita. Joku hänen työkaverinsa oli kuullut minusta puhuttavan huorana. Koululuokassa kaikkien kuullen hän arvosteli osuuttani määrätyissä töissä (vaikka asiaa selvittäessäni ymmärsin toimineeni oikein ja hyvin). Hän alkoi lähetellä minulle käsittämättömiä sähköposteja, joissa syytti minua koulukiusaamisesta ja "ulossavustamisesta" - näitä viestejä hän lähetti myös opettajilleni. Ja niin edelleen. Aivan loputtomasti reilun vuoden ajan.
Aluksi olin täysin masentunut, enkä voinut ymmärtää mitä oli tapahtunut. Valvoin öitä ja mietin mitä teen. En todellakaan syyllistynyt mihinkään hänen väitteistään. Aluksi luulin, että hän on mustasukkainen miehelleni ja yritin pyhittää "ystävälleni" enemmän aikaa. Millään ei ollut väliä: minusta oli jo tullut paha.
Sitten aloin nähdä hänen naamionsa taakse. Hänellä oli kokoajan ympärillään haaremi, jonka olemassa oloa hän liiotteli suuresti. Hän valehteli ihmisille minusta ja aloin ymmärtää, että sitä samaa hän oli tehnyt minulle muita ihmisiä koskien. Kaikki ne pahikset hänen elämässään eivät olleetkaan pahiksia. Hän myös kehuskeli koulussa kuinka häntä rakastetaan määrätyssä työpaikassa ja rukoillaan tulemaan työhön. Paha vaan, että tunsin työpaikalta yhden ihmisen, joka kertoi "ystäväni" olleen epäsuosiossa juuri kaikkitietävyytensä ja asenteensa takia.
Paljon muutakin matkalla selvisi, mutta tässä nyt lyhyesti.
Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ole asia, johon itse et voisi törmätä.Niin nph onmielipiteiytä jakava häiriö,josta ei juurikaan ole hyötyä. Uhreilla on paljon patoutunutta vihaa jaettavaksi muiden uhrien kanssa.kirkko ja hoitoalat, poliisi, salainen poliisi. Siinä toimialoja,joihin narsistisia persoonia hakeutuu.
- Anonyymi00029UUSI
uhri myös kirjoitti:
Esim. Hitler ja Stalin olivat narsisteja pahimmasta päästä. Miksi heitä aikanaan ihailtiin? Ehkä jotain selitystä löytyy täältä:
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=124_bNut on kelpo yhteisö uhreille
- Mimmu
Ajattelet turhan yksioikoisesti. Yksi pahimmista kiusaajistani oli sosionomi. En silti väitä, että kaikki sosionomit ovat sekopäitä.
- lannistettu
"Täytyy todella olla tarkkana, ettei lähde ketään leimaamaan liian heikoin perustein - meissä kun kaikissa on narsistin ominaisuuksia, toisissa enemmän kuin toisissa, eikä se välttämättä ole vielä sairautta."
Mitä tarkoitat yksioikoisuudella??
- Väsynyt
Kerroin oman tarinani aiemmin tällä palstalla otsikolla "Näinkin voi käydä". Työkaverilleni oli ominaista ylenpalttisen lämmin, ystävällinen käytös ja kaikin puolin herttainen olemus. Hän kehui minua hyväksi ihmiseksi, mutta hän puhui myös "pahoista" ihmisistä. Hän luokitteli ihmiset kahteen leiriin, ja eräänä päivänä jouduin itse sinne "pahojen" puolelle. Siitä hetkestä alkoi painajaiseni, enkä vielä tänäkään päivänä tiedä mitä pahaa olin tehnyt. Koko tarina olisi liian pitkä tässä kerrottavaksi, mutta toipuessani olen tutustunut Raimo Mäkelän materiaaliin (mm. lyhennelmä kirjasta Naamiona terve mieli) ja todennut kuvauksen sopivan työkaveriini täydellisesti.
Ehkä kaikkein hämmentävintä minulle on ollut huomata, miten niin kauniin ulkokuoren alla voi olla niin kylmä sisin. Ihminen kääntää toiselle selkänsä yhdessä hetkessä, eikä sen jälkeen voi edes neuvotella. Sama ihminen, joka vaikeuksissaan itki olkapäätäni vasten ja sanoi ystävyyteni lohduttavan häntä, sanoi myöhemmin ettei ole koskaan ystäväni ollutkaan. Tuntui järkyttävältä kuulla itselleen läheisen ystävän ja työtoverin suusta, että hän oli tehnyt suhteeni elinikäisen päätöksen ettei koskaan ole ystäväni. Lisäsi vielä ironisesti, että ehkä joku tosi yksinäinen voisi kiinnostua ystävyydestäni. Hän lyhyesti sanottuna viestitti minulle, että olin yhtä arvokas kuin paskakasa. Jäi sellainen tunne, että kun aloin nähdä hänen ulkokuorensa läpi hänen sisimpäänsä, minusta piti päästä eroon.
Ihmettelin joskus myös sitä, miten tämä olemukseltaan lempeä ja suloinen ihminen saattoi valehdella joillekin kirkkain silmin päin naamaa tuntematta teostaan mitään syyllisyyttä. Työkaverini tapauksessa ulkomuoto on todella pettävä, sillä häntä pidetään yleisesti työpaikan "enkelinä". Osittain siitäkin syystä kärsin kovista itsesyytöksistä ja pohdin usein, olenko sittenkin niin paha kuin minun annettiin ymmärtää.- nes
paljonkin tullut kohdattua. On kai kuitenkin tervettä tietää, että monet johtotehtävissä olevat henkilöt ovat kaikki jonkinasteisia narsisteja, ja heihin on silläsilmällä suhtauduttava. Narsisti voi olla luova ja aikaansaapa, mutta pahimmillaan edelläkerrottujen tarinoiden tunteeton ihmishirviö.
- tuunari
nes kirjoitti:
paljonkin tullut kohdattua. On kai kuitenkin tervettä tietää, että monet johtotehtävissä olevat henkilöt ovat kaikki jonkinasteisia narsisteja, ja heihin on silläsilmällä suhtauduttava. Narsisti voi olla luova ja aikaansaapa, mutta pahimmillaan edelläkerrottujen tarinoiden tunteeton ihmishirviö.
laittomia työyhteisössä.
Ammatti-ihminen pystyy arvioimaan onko kyseessä
psykopaatti tai narsisti. Älkää leimatko ihmisiä heti jommaksi kummaksi.
Ihan niinkuin Raimo Mäkelä itse toteaa kirjassaan, ainoastaan Jumala tuntee meidät läpikotaisin - ei kukaan muu. Tuomitkaa teot, mutta älkää koko ihmistä, jos ei ole ammattitaitoa. - Kaiken kokenut
tuunari kirjoitti:
laittomia työyhteisössä.
Ammatti-ihminen pystyy arvioimaan onko kyseessä
psykopaatti tai narsisti. Älkää leimatko ihmisiä heti jommaksi kummaksi.
Ihan niinkuin Raimo Mäkelä itse toteaa kirjassaan, ainoastaan Jumala tuntee meidät läpikotaisin - ei kukaan muu. Tuomitkaa teot, mutta älkää koko ihmistä, jos ei ole ammattitaitoa.Mutta mitähän lienee pyörinyt sen entisen osaston luottamusmiehen päässä, joka nimitteli työtoveriaan tosi ilkeästi ja jatkuvasti.
Entäs sen taannoisen pääluottamusmiehen päässä, joka haukkui meidät uudet työntekijät "kurnuilijoiksi" jo kahden työpäivän jälkeen. Olipa siinä silloiselta pääluottamusmieheltä melkoista tervetulotoivotusta uusille työtovereille.
En ole tuomari, mutta sanojen vastaanottajasta ei kovinkaan miellyttävää. - homman juju
Kaiken kokenut kirjoitti:
Mutta mitähän lienee pyörinyt sen entisen osaston luottamusmiehen päässä, joka nimitteli työtoveriaan tosi ilkeästi ja jatkuvasti.
Entäs sen taannoisen pääluottamusmiehen päässä, joka haukkui meidät uudet työntekijät "kurnuilijoiksi" jo kahden työpäivän jälkeen. Olipa siinä silloiselta pääluottamusmieheltä melkoista tervetulotoivotusta uusille työtovereille.
En ole tuomari, mutta sanojen vastaanottajasta ei kovinkaan miellyttävää.Sanoit sen itsekin:
"Mutta mitähän lienee pyörinyt sen entisen osaston luottamusmiehen päässä..."
Sitä kun ei voi tietää. - alkup.
tuunari kirjoitti:
laittomia työyhteisössä.
Ammatti-ihminen pystyy arvioimaan onko kyseessä
psykopaatti tai narsisti. Älkää leimatko ihmisiä heti jommaksi kummaksi.
Ihan niinkuin Raimo Mäkelä itse toteaa kirjassaan, ainoastaan Jumala tuntee meidät läpikotaisin - ei kukaan muu. Tuomitkaa teot, mutta älkää koko ihmistä, jos ei ole ammattitaitoa.Niinhän juuri alkuperäisessä tekstissäni sanoin: narsistisen persoonallisuushäiriön arviointi on todella vaikeaa. Sitä ei pidä mennä tekemään suin päin. Eikä ihmistä pidä mennä diaknosoimaan, ellei koulutusta ja kykyä siihen ole.
Mutta toisaalta ihminen, joka on narsistin tai psykopaatin "uhriksi" joutunut alkaa jossain vaiheessa (toivottavasti) ymmärtää omaa tilannettaan ja kaipaa silloin suuresti apua. Saadessaan tietoa asiasta hän kyllä ymmärtää, ettei syy ole hänessä. Kuka tunnistaisi narsistin paremmin kuin narsistin uhri?
Uskon todella, että tieto ei tässä tapauksessa lisää tuskaa vaan päinvastoin. Kukaan ei pysty täällä palstalla kirjoittamaan kokemuksiaan narsistin kanssa siinä kauheudessa, mitä ne todellisessa elämässä ovat. Viestit ovat vain kalpeita aavistuksia.
Toivon, että jollekkin voisi olla apua tämän asian tiedostamisesta. Ketään ei satuta se, että tämän persoonallisuushäiriön olemassaolo todetaan ja tunnustetaan; enemmän haittaa on siitä, jos aletaan hyssytellä ja kärsitään hiljaa yksinämme. - Kaiken kokenut
alkup. kirjoitti:
Niinhän juuri alkuperäisessä tekstissäni sanoin: narsistisen persoonallisuushäiriön arviointi on todella vaikeaa. Sitä ei pidä mennä tekemään suin päin. Eikä ihmistä pidä mennä diaknosoimaan, ellei koulutusta ja kykyä siihen ole.
Mutta toisaalta ihminen, joka on narsistin tai psykopaatin "uhriksi" joutunut alkaa jossain vaiheessa (toivottavasti) ymmärtää omaa tilannettaan ja kaipaa silloin suuresti apua. Saadessaan tietoa asiasta hän kyllä ymmärtää, ettei syy ole hänessä. Kuka tunnistaisi narsistin paremmin kuin narsistin uhri?
Uskon todella, että tieto ei tässä tapauksessa lisää tuskaa vaan päinvastoin. Kukaan ei pysty täällä palstalla kirjoittamaan kokemuksiaan narsistin kanssa siinä kauheudessa, mitä ne todellisessa elämässä ovat. Viestit ovat vain kalpeita aavistuksia.
Toivon, että jollekkin voisi olla apua tämän asian tiedostamisesta. Ketään ei satuta se, että tämän persoonallisuushäiriön olemassaolo todetaan ja tunnustetaan; enemmän haittaa on siitä, jos aletaan hyssytellä ja kärsitään hiljaa yksinämme.Homman jujuhan oli se, että olimme epätoivottuja työtovereita arvoisan pääluottamusmiehen mielestä. Jo parin päivän työssä olon kuluttua hän rupesi haukkua räpsyttämään ja nimittelemään täysin syyttä. Uskomatonta oli sekin, että hän oli sentään miespuolinen.
Miehet ovat ihan yhtä ilkeitä kuin naisetkin, oikeastaan häijympiä. Tämä tapahtui taannoin O-kummussa.
Entä se toinen murheellinen tapaus. Isokokoinen osaston luottamusmies. Hänen tarkoituksenaan lyödä henkisesti ja alistaa työtoveri maanrakoon. Häpeäisi edes. Kuinka firmat voi pitää tällaisia palveluksessaan?
Siis maineen pilaajat saavat jatkaa. Tässä toteutuu se tosiasia, että kiusatut lähtevät ja kiusaajat jäävät.
Onko luottamusmiehille minkäälaista ihmissuhdekoulutusta, vai luulevatko he olevansa firman johtajia päästessään luottamusmieheksi? - tuunari
alkup. kirjoitti:
Niinhän juuri alkuperäisessä tekstissäni sanoin: narsistisen persoonallisuushäiriön arviointi on todella vaikeaa. Sitä ei pidä mennä tekemään suin päin. Eikä ihmistä pidä mennä diaknosoimaan, ellei koulutusta ja kykyä siihen ole.
Mutta toisaalta ihminen, joka on narsistin tai psykopaatin "uhriksi" joutunut alkaa jossain vaiheessa (toivottavasti) ymmärtää omaa tilannettaan ja kaipaa silloin suuresti apua. Saadessaan tietoa asiasta hän kyllä ymmärtää, ettei syy ole hänessä. Kuka tunnistaisi narsistin paremmin kuin narsistin uhri?
Uskon todella, että tieto ei tässä tapauksessa lisää tuskaa vaan päinvastoin. Kukaan ei pysty täällä palstalla kirjoittamaan kokemuksiaan narsistin kanssa siinä kauheudessa, mitä ne todellisessa elämässä ovat. Viestit ovat vain kalpeita aavistuksia.
Toivon, että jollekkin voisi olla apua tämän asian tiedostamisesta. Ketään ei satuta se, että tämän persoonallisuushäiriön olemassaolo todetaan ja tunnustetaan; enemmän haittaa on siitä, jos aletaan hyssytellä ja kärsitään hiljaa yksinämme.Olet oikeassa. Tiedostaminen ja oppien toteuttaminen käytännössä ovat kaksi eri asiaa. Olipa mikä sairaus tahansa, saako se vaikuttaa työuraan?
Eivät kaikki ole narsisteja. Meillä oli työpaikalla eronnut(vanhempi) naishenkilö, joka purki pahan olonsa työkavereihin. Oli rehellisesti sanottuna lihava ja kadehti kaikkia, jotka olivat hoikkia ja meni elämässä hyvin.
Tilanne laukesi kun kukaan ei piitannut enää sen naisen touhuista. - Lannistettu
tuunari kirjoitti:
Olet oikeassa. Tiedostaminen ja oppien toteuttaminen käytännössä ovat kaksi eri asiaa. Olipa mikä sairaus tahansa, saako se vaikuttaa työuraan?
Eivät kaikki ole narsisteja. Meillä oli työpaikalla eronnut(vanhempi) naishenkilö, joka purki pahan olonsa työkavereihin. Oli rehellisesti sanottuna lihava ja kadehti kaikkia, jotka olivat hoikkia ja meni elämässä hyvin.
Tilanne laukesi kun kukaan ei piitannut enää sen naisen touhuista.Silloin onkin "ihanteellista", jos on vain yksi kiukuttelija. Siinä voi jossain tapauksessa kiukuttelut loppua, kun kukaan ei enää lopulta ole huomaavinaan.
Mutta tilanne on toinen kun yksi ilkeilijä saa muut taakseen ja osan pelosta hiljaisiksi myötäilijöiksi.
Eli osa klikkiytyjistä on pelkureita. Niin viisaita, että tajuavat päähenkilön voivan ottaa heidätkin jossain tapauksessa hampaisiinsa, joten on parempi olla pääpirun kaveri ja kannustaja.
- tietää
että käsittääkö narsisti missään vaiheessa tekemisiään? Eikö omatunto kolise kun levittää valheita ja muita keksittyjä juttuja? Voiko narsismista parantua, voiko kukaan vaikuttaa narsistiin ja sanoa hänen käyttäytymisestään?
Lähisuvussani on narsisti, tosin hän ei keksi juttuja muista, vaan itsestään. Milloin on mitäkin pahaa tullut tehtyä, milloin missäkin oltua, ja suunnitelmat on suurinpiirtein kuumatkan luokkaa. MINÄMINÄMINÄ koko ajan. Ystävät hän hankkii ensin makeilemalla, mutta kun ystävyys on saavutettu kääntyykin elämä (ja ystävä) pyörimään hänen elämänsä ympärillä.
Mutta jos teet pilaa hänestä, saat vihamiehen pitkäksi aikaa, ja se TODELLA tuntuu. Ei auta kuin naureskella oikeissa kohdissa ja näyttää kiinnostuneelta, jos et niin tee, seuraa taas suuttumusta. Kaikki tietävät että nämä jutut ovat tuulesta tempaistuja, mutta kukaan ei tee mitään...Eikö hän todellakaan ymmärrä käyttäytymistään itse?
Työpaikallani on myös nainen, kuukausipalkalla ja pomon suosikki, joka ei hoida töitään kunnolla mutta saa kaiken anteeksi. Hän puhuu edessäpäin hyvää ja takanapäin pahaa, keksii juttuja ja tuntee puoli Suomea, puheidensa mukaan. Ja tietyin väliajoin muistaa mainita miten häntä on kosiskeltu sinne töihin, kerjätty tänne töihin...näitä juttuja hän ei tietenkään kerro pomolleen, vaan määräaikaisille työkavereilleen. Että tuntuukin hyvältä...
Kun luin nuo määritelmät, tunsin nuo molemmat henkilöt heti niistä. - Anonyymi00024UUSI
Nimim Temppuilija joutui palstanarsistin organisoiman ajojahdin kohteeksi ja joutui pakenemaan yleistä mielenterveydestä palstalle
- Anonyymi00030UUSI
Kuin alkukristitty konsanaan. Kristinusko on vainottujen uskomusjärjestelmä
- Anonyymi00025UUSI
Nimim. Temppuilijan kohtelu palstalla oli palstanarsistin masinoima joukkovaino. Maalittaminen on rikollista puuhaa, mutta suomi24:llä kirjoittelee myös rikollisia
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1051034
- 102898
Luulet olevasi pidetty
Luulet olevasi pidetty ihminen ja tärkeä monille. Oikeasti et ole! Kukaan EI oikeasti sinua jeesaa, kun tarvitset olkap96777- 85693
- 48645
Kalateltta
Ollaan tulossa Kuhmoon Kamarimusiikkiin jos majoitus viela jarjestyisi kuitenkin. Milloin kalateltta aukeaa naillanakymi16570- 34496
- 25485
- 43482
Tulimme yöllä reissusta kotosalle
niin heti tämä öinen häiriökäyttäytyminen ilmeni palatessa. Eikö näitä 2-3 alaikästä laittomilla mopoilla rällääjää saa30460