Olipa kerran nainen, joka ennen eli maailmassa
ja etsi elämäänsä.
Ja niin monesti, joutui pettymään.
Sillä hän peilasi elämäänsä toisten ihmisten kautta ja etsi rakkautta aina vääristä kohteista.
Sitten erään kerran, tuli tilanne, mikä todella pysäytti.
Kuolema, oli vain muutamasta sentistä kiinni,
kun iso hirvi iskeytyi tuuulilasin kautta.
Mutta onneksi, ei jäänyt naisen päälle,
vaan paiskautui tien reunaan.
Siinä, oli varjellus.
Jälkeenpäin, vielä shokkitilassa,
nainen koki todella syvän ja mustan pohjattoman kuilun, ja siellä - ei ollut mitään
vain tyhjää ja pimeää!
Silloin siinä tyhjyydessä
Jumala kutsui ja sanoi:
"Tule, minä näytän sinulle valon
ja ikuisen elämän sanat."
ja niin Jumala opetti naisen, tuntemaan Poikansa
joka on Tie - Totuus - ja ELÄMÄ!
Etsiminen loppui, ei tarvinnut hapuilla enää,
sillä kadonnut oli löytynyt ja kolkuttavalle oli avattu Rakkauden tie, joka on vahva turvakallio.
******
Mutta.. Synti ja synnintunto
entäpä jojo-elämä.. ?
Ihminen voi olla vuosia uskossa,
tuntematta synnintuntoa ollenkaan
vai voiko?
ja etsi elämäänsä.
Ja niin monesti, joutui pettymään.
Sillä hän peilasi elämäänsä toisten ihmisten kautta ja etsi rakkautta aina vääristä kohteista.
Sitten erään kerran, tuli tilanne, mikä todella pysäytti.
Kuolema, oli vain muutamasta sentistä kiinni,
kun iso hirvi iskeytyi tuuulilasin kautta.
Mutta onneksi, ei jäänyt naisen päälle,
vaan paiskautui tien reunaan.
Siinä, oli varjellus.
Jälkeenpäin, vielä shokkitilassa,
nainen koki todella syvän ja mustan pohjattoman kuilun, ja siellä - ei ollut mitään
vain tyhjää ja pimeää!
Silloin siinä tyhjyydessä
Jumala kutsui ja sanoi:
"Tule, minä näytän sinulle valon
ja ikuisen elämän sanat."
ja niin Jumala opetti naisen, tuntemaan Poikansa
joka on Tie - Totuus - ja ELÄMÄ!
Etsiminen loppui, ei tarvinnut hapuilla enää,
sillä kadonnut oli löytynyt ja kolkuttavalle oli avattu Rakkauden tie, joka on vahva turvakallio.
******
Mutta.. Synti ja synnintunto
entäpä jojo-elämä.. ?
Ihminen voi olla vuosia uskossa,
tuntematta synnintuntoa ollenkaan
vai voiko?
Vastaukset 13
Vanhimmat
yhdy et ei omatunto sanois "rikkeen" tehdessä jos ei ole paaduttanut omaa tuntoa.
Nyt otan esimerkkisi juuri tuon paljon puhutun tupakan polton.
Useimmat ihmiset (luulisin) myöntävät ettei tupakan poltto ole Jumalan tahto olipa sitten helari tai luterilainen.
Aikansa taas uskossa olevaa Jumala muistuttaa, vaan ääni hiljenee ja lopuksi vaikenee kokonaan.
Sama asia on voimassa olipa "synti" mikä tahansa.
Aikasi vastustat ja lopuksi ei mitään ääntä omassa tunnossa.
Opetus toinen: ajattelepa Paavalia joka vainosi kristittyjä syy opetus ja jäljestäpäin jopa sanoi et on puhtaalla omalla tunnolla kulkenut sekä ihmisten ja Jumalan edessä.
fri olet tullut siihen tulokseen että tupakanpoltto on syntiä?
Pitäisikö olla 11. käsky: Älä polta
minusta omatunto on vain mittari joka voidaan kalibroida näyttämään mitä vain.
Tarkoitatko synnillistä omaatuntoa?
huitas eli en kattonu aiheita.
Synniksi siinä mielessä kun olen älämäni Herralle luovuttana niin raamattu esim. sanoo et ruumiimme on pyhän hengen asunto eikä sitä pitäs sotkea. (noin lyhykäisenä .
Toiseksi joskus ajattelen näinkin et polttiko Jeesus ja polttasko nyt jos täällä kulkis .
Itselleni olen rakennellut kuvan ettei hyväksyisi ja siitä seuraa et jos minun Jeesus ei jotain asiaa hyväksy se on MINULLE synti ei tarte sulle olla.
Tiedät et vastaan omista synneistäni Jumalan edessä.
vajavaista järkeni juoksua.
Ehkä kumpaakin ihminen kun kasteessa pyytää puhdasta omaa tuntoa.
Toisaalta ennen uskoon syntymistä Jumalan henki on ihmeellinen niin että näyttää syntiselle mikä on syntiä ja mikä ei niin tosin uskovaisellekin.
En sitä tarkoita et eläisit sokeana,luottaen omaan tuntoos.Omatunto ei tietenkään ole täydellinen niin kuin en minäkään ole ,vaan onhan mellä monia muita "opasteita" jotka ohjaavat oikeaan.
Varmin niistä on RAAMATTU, sillä muita henkellisiä asioita et juurikaan suorana näe "mustaa valkoisena" .
Esim. ihmiset voivat tuoda omaa "lihaa" mukaan. Henkiä sinä et näe ja niin edelleen eli paras opas mielestäni on SANA ehkä vaatimuksena on että uskot mitä Sanaan on kirjoitettu.
Jumala synnin näyttää loppujen lopuksi tavalla tai toisella.
Synnilliseksi näen kaiken joka ihmisesä itsessään asuu olenhan vajaa ja armon alla vailinainen "astia" Herran käytössä.
eikö kuitenkin kannattais aloittaa parannus nyt eikä vasta sitten kuitata hommaa Jumalasi edessä?
vaan onko se Jumalan tahto et ihminen alkaa tuon tekemään .
Uskon Jumalan parhaiten tuon kalibroinin hoitavan jos nöyryyttä on et tuolle "savenvalajan" pöydälle kyetään antautuun.
Eikös tuon oikean kalibroinnin voisi Raamatusta Pyhän Hengen avulla tarkistaa kuinka on onnistuttu.?
juuri on kyse.
Jokainen ihminen kun kerää arvomaailmansa itse, ja se arvimaailma säätelee omantunnon toimintaa.
Lapsuuden ja nuoruuden aikana lähinnä sosiaalinen ympäristö luo sen pohjan.
Vanhempien kiellot ja käskyt, sekä seurakunnan opetus.
Hitlerin saksassa Hitler opetti omattunnot reakoimaan oman oppinsa mukaan, ja seuraukset ovat kaikkien tiedossa.
Omaantuntoon voi ehkä luottaa, jos on kalibroinut sen raamatun sanomalla.
Silloinkin sanoisin vielä " Jos sydämemme syyttää meitä, on Hän kuitenkin suurempi kuin sydämemme ja tietää kaiken."
Siksi en syyllisyyden tunnossa opettaisi luottamaan sokeasti siihen mitä omatunto sanoo, vaan siihen mitä Jumala sanoo.
oot aivan oikeessa mut katos ei täällä Jumalaksi tulla ettei huomenna tartis parannusta tehä.
Ei ole niiku sellasta pelkoo et liian hyvä olis eikä taas tarte pelätä ettei tälläsena Isän luo kelpaa katsos ei ole mitään kadotus toumiota niillä jotka Kristuksessa ovat Room.8:1
"ISO VELI" puollustaa viattomana ja kuule kirjoissa on et oon Jumalan lapsi ja Isä ei lapsiaan toisille anna jos nyt itse ei riitaudu.
on kuitenkin se ettei pienelle lapselle tarte edes kaikkea opettaa kun tietävät tekeneensä väärin eikös?
Eli kyllä Jumala on hieman suurempi kun meidän opetukset.
Olen mielissäni teidän sananvaihdosta. :)))
Tälläkin palstalla on toisinaan esitetty että omatunto on sama kuin Pyhä Henki. Näinhän ei tietenkään ole. Omatunto on ihmisen persoonaa ja kuuluu hänen identiteettiin - se ja Pyhä Henki ovat eri asia kuten ihmispersoona ja Jumalan persoona ovat eri, vaikka toimivatkin "yhdessä" silloin kun Kristus ihmisessä (uudestisyntymän kautta) on.
Omatunto on kyllä aika vaikeaselkoinen käsite?
Kyse saattaa jopa olla useasta eri asiasta, joita samalla termillä kuvaamme? Onkin hyvä muistaa että asia jota kuvataan ja asian kuvaus eivät ole yksi ja sama. Sanat ja käsitteet ovat välineitä, joilla pyrimme ilmaisemaan asioita - parhaiten tämä toteutuu, kun emme jää kiinni vain sanoihin vaan tahdomme todella löytää totuuden niiden takana ja myös kautta. On ihanaa elää Jumalan yhteydessä, nimenomaan kristittynä. Jumala kun ymmärtää meidät ihmisinä. Vaikka todellisuus ja sanat todellisuuden kuvauksena eivät ole yksi ja sama, eikö olekin valtavaa että todellisuutta kuitenkin voi sanoilla kuvata? että totuus ei ole vain jokin "mystinen kokemus sanojen tuolla puolen"? Herra on yhteyden Jumala, ja kauniisti Hän on kaiken tehnyt!
Siunausta teille Herran rakkaat.
Ihmisen omatunto tosiaan voi paatua. Ja joillain se voi venyä kuin purukumi ja mukautua eri tilanteiden ja vaatimusten mukaan - jolloin ihminen tekee väkivaltaa omalle persoonalleen ja elää moninkin tavoin valheessa. Samoin omatunto voi olla sairaalloisen yliherkkä - joillain on ongelmana omantunnon paatuneisuus, joillain taas yliherkkyys niin että uskovana syyllistyy milloin mistäkin eikä uskalla elää.
HIENOA, että meillä on Jumala joka on taidollinen, ihana ja ihmeellinen Parantaja.
En tiedä vielä.
Soitan KE-iltana. Nuku hyvin.