Oikeistohallituksen hyvyys

Vaikka olen kritisoinut oikeistohallituksemme monia toimenpiteitä, näen kuitenkin tilanteessa myös plajon hyvää, joka voi pitkällä aikavälillä koitua koko maan eduksi.

Kysymys on siitä, että Sipilä johtama oikeistohallitus on politiikallaan tervehdyttänyt suomalaisen politiikan ja lisännyt yleistä kiinnostusta poliittista päätöksentekoa kohtaan. Selekäen oikeistolainen hallitus noudattaa selkeän oikeistolaista politiikkaa. Tämä on tullut kansalaisille yllätyksenä. Itse näen sen siis myönteisenä yllätyksenä, koska se on toiminut äänekkään herätyskellon tavoin pitkään nukutun yön jälkeisinä tunteina.

Ainoa miinus tässä kohdin tulee siitä, että hallituspuolueet kertoivat politiikan sisällöksi ennen vaaleja ihan muuta kuin mitä on toteutunut. Vielä ennen vaaleja monia esitettyjä leikkauksia pidettiin aivan liian suurina ja niitä kauhisteltiin. Jokainen hallituspuolue kertoi vuorollaan, ettei ainakaan koulutuksesta tulla leikkaamaan, vaikka kuinka huonosti menisi. No, äänestäjiä vähän petkutettiin, mutta sellainen on politiikassa samoin kuin tuotemarkkinoinnissa tuiki tavallista ja äänestäjien olisi pitänyt yrittää ottaa asioista myös itse selkoa vähän aktiivisemmin. Mutta nyt tilanne on mikä on eikä yhdellekään äänestäjälle pitäisi enää olla epäselvää se, millaista politiikkaa saimme nautittavaksemme. Ei se mitään äärioikeistolaista ole, mutta hyvin porvarillista oikeistopolitiikkaa kumminkin. Se kuinka hyvin tämä politiikkaa kelpaa ravinnoksi äänestäjille, tullaan näkemään myöhemmin. Palkansaajien tunku ay-liikkeen jäseniksi voi ehkä antaa jotain osviittaa suunnasta, mutta tulevat gallupit vasta alkavat näyttää mahdollisen trendin muuttumisen.

Hallituksessa on muakana yksi puolue, joka yrittää erilaisin kikkailuin häivyttää hallituksen politiikan sisältöä. Yksi esimerkki tästä nähtiin EU:n pakolaispolitiikkaa koskevassa äänestyksessä, missä Suomi äänesti tyhjää herättäen samalla suurta ihmetystä EU:n sisällä, kun Suomi tällä tavoin asettui EU:n eräiden itäisten maiden ryhmään. EU:ssahan Suomea on totuttu pitämään enemmän läntiseen viiteryhmään kuuluvana valtiona. Mutta täällä me tiedämme, että kyse on sisäpolitiikasta ja persujen tuskasta tehdä sille kiusallisia päätöksiä. Sen vuoksi temppupolitiikkaa tarvitaan, vaikka se näyttää ulospäin suorastaan koomiselta.

Oikeistolaisen hallituspolitiikan ryhti ei ole aivan suora. Hallituksen ilkeän teräväksi hioituva kivi kengässä ovat persut. Ei Timo Soini vaan ennen muuta persujen kannattajat ja ns. kantasuomalainen jäsenkunta, joka on alkanut jo revetä liitoksistaan. Repeämä voi suurentua suureksi aukoksi takapuoleen, jos gallup-lukemat alkavat näyttää huonoilta. Silloin sonta lentää sieltä takapuolesta suoraan myös Soinin silmille ja vieläpä ripulimuodossa.

Soinin johdolla persupuolue on kuitenkin asemoitunut selkeästi oikeistoryhmään, mikä oli kyllä ainakin minulle suuri henkilökohtainen yllätys ja myönnän siinä kohdin olleeni täysin väärässä, kun arvelin, etteivät Kokoomus ja persut millään voi sopia samaan hallitukseen. Siinä taisin kyllä olla oikeassa, että persujen kenttäväestä suuri osa sinne sovikaan.

Mutta parasta tässä on poliittisen kentän selkeä jako oikeistolaiseen ja vasemmistolaiseen blokkiin. Vihreät ovat Ville Niinistön johdolla taas selkeästi valinneet puolensa, kun aiemmin vielä oli hyvin epäselvää. Vihreät eivät näytä nyt mitenkään hyväksyvän hallituksen oikeistolaista politiikkaa.

Kiinostava kysymys tässä on se, loppuuko persujen tähdenlento tähän kauteen vähän samaan tapaan kuin aikoinaan SMP:n kohdalla, kun se saatiin hallitusvastuuseen. Siinä turhan ruusuiset mielikuvat särkyivät, mutta nyt persujen lupausten ja politiikan välillä on vielä monta kertaa suurempi ero kuin mitä oli silloin SMP:n kohdalla. Aika kova puolue persut ovat, jos he eivät tämän kaiken seurauksena ole ajautumassa poliittiseen haaaksirikkoon.