Usko on lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan ja sen mukaan ojentautuminen, mitä ei voi nähdä. Joidenkin mukaan usko on käsivarsi, joka ottaa vastaan Jumalan armon, eli hyvyyden.
Kristillisen uskon tuntomerkit eivät siis täyty siinä, että ihminen hyväksyy kristillisen uskon perusväittämät ja opit älyllisellä tasolla. Tieto siitä, että Jeesus Kristus Nasaretista on sovittanut ihmiskunnan synnin ei siis vielä ole pelastavaa uskoa. Edes usko Jumalan olemassaoloon ei tarkoita kristillisessä mielessä todellista uskoa. Raamatun mukaan ihminen joka uskoo Jumalan olemassaoloon tekee oikein, koska niin uskovat riivaajatkin ja vapisevat. Jopa Jumalan vastustajat uskovat Jumalan olemassaoloon, eikä se suinkaan pelasta heitä.
Usko joka pelastaa ja on uskoa Raamatullisessa merkityksessä on enemmän kuin tietoa, se on jatkuvaa luottamista ja koko elämän rakentamista sen tosiasian päälle, että Jumala on sovittanut maailman pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Luottamus jonka pohjana on totuus siitä, että Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Kristillinen usko eroaa siis tiedollisesta totena pitämisestä ja tunteellisesta vakaumuksesta, että Suomi voittaa aina. Uskomus, jonka mukaan Suomi voittaa aina, ainakin jääkiekossa, voi romahtaa yhdessä hetkessä, mutta oikea Raamatullinen usko Jumalaan ei.
Usko on Jumalaan ilmenee kuuliaisuutena hänen tahdolleen. Siksi Jeesus sanoo, että autuas, eli tosi onnellinen on sellainen ihminen, joka kuulee hänen taivaallisen Isänsä tahdon ja tekee sen. Uskon perustus on sovituksessa, jonka kautta Jeesus teki kuolemallaan ihmiselle mahdolliseksi kohdata Jumalassa Isän, joka rakastaa lapsiaan.
http://www.kristinusko.fi/mita-usko-on/
Kristillisen uskon tuntomerkit eivät siis täyty siinä, että ihminen hyväksyy kristillisen uskon perusväittämät ja opit älyllisellä tasolla. Tieto siitä, että Jeesus Kristus Nasaretista on sovittanut ihmiskunnan synnin ei siis vielä ole pelastavaa uskoa. Edes usko Jumalan olemassaoloon ei tarkoita kristillisessä mielessä todellista uskoa. Raamatun mukaan ihminen joka uskoo Jumalan olemassaoloon tekee oikein, koska niin uskovat riivaajatkin ja vapisevat. Jopa Jumalan vastustajat uskovat Jumalan olemassaoloon, eikä se suinkaan pelasta heitä.
Usko joka pelastaa ja on uskoa Raamatullisessa merkityksessä on enemmän kuin tietoa, se on jatkuvaa luottamista ja koko elämän rakentamista sen tosiasian päälle, että Jumala on sovittanut maailman pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Luottamus jonka pohjana on totuus siitä, että Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Kristillinen usko eroaa siis tiedollisesta totena pitämisestä ja tunteellisesta vakaumuksesta, että Suomi voittaa aina. Uskomus, jonka mukaan Suomi voittaa aina, ainakin jääkiekossa, voi romahtaa yhdessä hetkessä, mutta oikea Raamatullinen usko Jumalaan ei.
Usko on Jumalaan ilmenee kuuliaisuutena hänen tahdolleen. Siksi Jeesus sanoo, että autuas, eli tosi onnellinen on sellainen ihminen, joka kuulee hänen taivaallisen Isänsä tahdon ja tekee sen. Uskon perustus on sovituksessa, jonka kautta Jeesus teki kuolemallaan ihmiselle mahdolliseksi kohdata Jumalassa Isän, joka rakastaa lapsiaan.
http://www.kristinusko.fi/mita-usko-on/
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikö tuo ilman todisteita uskominen viittaa epäjumaluskoon?
Jos näyttöä jumalan olemassaolosta ei ole, voi jumalasi ihan yhtä hyvin olla epäjumala!
Jos nyt vastoin kaikkea todennäköisyyttä jokin ylimaagikko jakelee tuomioita kuoleman jälkeen, lienee epäjumalanpalvojan kohtalo melkolailla kuumottava.
Siinäpä se kuules onkin, minulla on uskoa jota sinulta puuttuu.
Usko =/= tieto. Ne ovat aivan eri asioita. Älkää nolatko itseänne väittämällä uskoa millään tapaa tiedoksi.
"Nopea kierros mielisairaalan läpi todistaa, ettei usko todista mitään."
Tarkoitetaan uskoa Jumalaan.
Tiedon janoa ja tieto uskomista.
https://www.youtube.com/watch?v=RE7TOaTv3SI