Äärivasemmisto syytää palstalla totuttuja valeitaan Mannerheimista.
Hän ei suinkaan ollut natsi, vaikka vaati sotien aikana asiallista suhtautumista heihin.
Hän ei myöskään ollut demokraatti, vaikka taipui demokratian pelisääntöihin niitä täysin tajuamatta.
Hän oli aristokraatti ja monarkisti, joka poliittisesti oli aluksi aivan äärioikealla ja liukui sitten 30-luvulla hieman keskemmälle, suunnilleen kokoomuksen oikean siiven linjoille.
Varsinaisesti hän ei koskaan sitoutunut mihinkään poliittiseen näkemykseen, joskin vihasi kommunisteja elämänsä loppuun.
Hän ei suinkaan ollut natsi, vaikka vaati sotien aikana asiallista suhtautumista heihin.
Hän ei myöskään ollut demokraatti, vaikka taipui demokratian pelisääntöihin niitä täysin tajuamatta.
Hän oli aristokraatti ja monarkisti, joka poliittisesti oli aluksi aivan äärioikealla ja liukui sitten 30-luvulla hieman keskemmälle, suunnilleen kokoomuksen oikean siiven linjoille.
Varsinaisesti hän ei koskaan sitoutunut mihinkään poliittiseen näkemykseen, joskin vihasi kommunisteja elämänsä loppuun.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ns miekantuppijulistus 1918 on otettu esimerkiksi M:n sotaisuudesta. Olihan se sitä, mutta kyse oli vastauksesta bolsevikkien lupaukseen antaa Petsamo Suomelle.
Ja Itä-Karjalan vapauttaminen oli Tarton rauhaan asti Suomen ulkopolitiikan virallinen tavoite.
Mm. Berliinin rauhanneuvotteluissa kesällä 1918 suomalaiset esittivät vaatimuksen Itä-Karjalasta. Bolsevikit pitivät asiaa pelleilynä ja myös Saksa asettui vastahankaan.
Mannerheim oli silloin yksityishenkilö.
M:n demokraattisuudesta on selvä todiste maaliskuun -19 eduskuntavaalit. Tosin ne kuuluivat länsivaltojen vaatimuksiin.
Presidentinvaali sen sijan osoitti M:n heikon poliittisen käsityksen.
Hänet miellettiin vasemmalla työväen viholliseksi ja keskustassa (ml ed) ruotsinkieliseksi monarkian kannattajaksi.
Mitään realistista mahdollisuutta ei ollut, joten M. lähti vaalin ajaksi Runnin kylpylään.
Vaalin jälkeinen vallankaappaustouhu oli eräiden lähipiirin hurmahenkien touhua. M. ei itse sille lämmennyt.
Sinänsä vallankaappaus suojeluskuntien ja armeijan tuella olisi ollut helppo toimeenpanna.
1920-luvulla M. oli kitkerääkin kitkerämpi eläkeläinen. Hän seurusteli pienessä saman henkisten piirissä, joka käsitti vuoden 1918 asetovereita ja joitain ruotsinkielisiä aatelis- ja rahamiehiä.
Hieman näköpiiriä avarsi sosiaalinen työ. M. käytti omia rahojaan ja paljon aikaa sekä MLL:on että Suomen Punaiseen Ristiin.
Hän lomaili Keski-Euroopassa ja seurusteli muutaman tunnetun ranskalaiskaunottaren kanssa.
Aika kului ja M. täytti 1927 jo 60 vuotta.
Politiikassa hän ei ollut mukana, vaan halveksi avoimesti poliitikkoja.
Oikeisto oli ennen sotia hyvin kommunismin ja neuvostovastainen, äärioikeisto suorastaan hysteerinen.
Mannerheim, kuten koko valkoinen kansanosa, myötäili voimakkaasti oikeistolaisia äänenpainoja. Siksi esimerkiksi Lapuan liikkeen toimiin ei puututtu. Ne katsottiin kommunismin vastustamiseksi, vaikka kohdistuivat myös demareihin.
Mannerheim hyväksyi siis Lapuan liikkeen linjan, mutta ei väkivaltaa. Hän halveksi myös liikkeen johtoa sivistymättöminä ryyppymiehinä ja räyhääjinä.
Mäntsälän mellakan aikana M. kannatti hallituksen eroa ja olisi ollut valmis ylipäälliköksi. Hän ei kuitenkaan ryhtynyt mihinkään toimiin, van seurasi tapahtumia.
M. teki nyt selvät johtopäätökset ja ryhtyi rakentamaan itsestään kansallista suurmiestä, Hän ajoi kielirauhaa ja kansalaissopua sekä ryhtyi pohjoismaisen yhteistyön saarnamieheksi.
LIsäksi hän rakensi hyviä suhteita Englantiin ja Ranskaan. Saksan toimia hän seurasi kasvavalla vieroksunnalla varoitellen Englantia Saksan varustautumisesta.
puheenjohtajuus ilmeisesti lievensi M:n poliittisia kantoja. Hän oivalsi pian, ettei kahtia jakautuneina selvitä mistään sodasta.
Varsinainen työ oli armeijan sotavalmiuden parantaminen, jossa M:n ansiot olivat suuret. Tosin puolustusministeri Niukkasen muistelmien mukaan juuri hän oli kaikkien maanpuolustustoimien käynnistäjä. Itsekehussa hän lyö Mannerheiminkin.
M. hyväksyi aluejärjestelmän, vaikka sitä ei täysin tainnut ymmärtää. Hän myös hyväksyi Airon laatimat aiempaa realistisemmat puolustussuunnitelmat, jotka sitten suurin piirtein toimeenpantiin.
M:n johdolla tehtiin yhteistyötä Viron ja Ruotsin kanssa.
M. ei suuremmin luottanut Ruotsiin, vaan pyrki hakemaan ymmärrystä Englannilta, jonka järjestelmä miellytti häntä. Sieltä ostettiin pommikoneita ja panssarivaunuja. Poliitikot tosin aina pienensivät määrärahoja, joten vaunut ostettiin ilman aseita, optiikkaa ja viestivälineitä. Jopa ajajan penkit puuttuivat.
M. tunsi usein poliitikkojen tekevän suoranaista kiusaa aloitteilleen.