Selittäkääs Lutterin ajatusta..

Kristityn on oltava tietämätön kaikesta synnistä ja ansiosta itsessään, aivan kuin hän eläisi uudessa maailmassa, vaikka hän tuntee syntinsä, niin ei hänen pidä katsella niitä itsessään, vaan hänessä, jonka kannettavaksi Jumala on ne pannut, Kristuksessa, jossa ne ovat sovitetut ja voitetut.
Jumala ei näet tahtonut panna niitä meidän päällemme, koska me emme voineet niitä kantaa; vaan hän on tehnyt Kristuksen synninkantajaksi. Hänellä on vahvemmat hartiat kuin meillä, ja hän kantaa synnin
niin, että sen täytyy hänen allaan hävitä. Kristityn tulee siis oppia varjelemaan sydämensä ja omantuntonsa puhtaana kaikista synneistä.
- M.Luther: Hengellinen virvoittaja, sivu 161

Tässä Lutherin kirjoittamassa piilee suuri tulkintavaara.
Siis olen tietoinen synnistäni, -- mutta-- ei tarvitse tehdä paraanusta, vaan ne on Jeesuksella kannettavana. - siis hän on se synnintekijäksi muuttunut- ?

Ei näin.... Vaan minun on vaellettava parannukseni jälkeen uskon kuuliaisuudessa, armahdettuna.

Synti niin helposti kietoo, mutta sen ei pidä vallita minua.

Se sijaisuhri. "jonka naulasin --MINÄ-- ristiin, tavalla tai toisella.
"minkä teen lähimmäiselleni, sen teen HÄnelle."!

Niin kun Jeesus on Uudeksi aadamiksi, sovittajaksi sijaiseksi tullut, MINÄ löin häntä, ruoskin, painoin piikkikruunun ja huudan Barappaasta vapaaksi hänen sijastaan. Minunkaltaiseni on parempi vapaana, se ei syytä.
Mutta, Jumalan Poika, osoittaa laissa ja siinä valtakunnassa, jossa kaikki on sangen hyvää --- rikkomukseni-- kuinka sen rikon. Lain päämäärä on rakkaus, mutta syntini - lain rikos - on Pyhän Vanhurskauden majesteettirikos. Siinä näkyy tuo, että uhrikaritsa antoi naulata itsensä, että se kuoleman veri herättää MINUT näkemään kätteni teot.
Minun syntini, ja sijaiseni on PUHDAS, virheetön, synnitön, minä olen se syntinen. MITÄ SITTEN??? on se parannus.... mielenmuutos, anteeksipyyntö ja armahduksen kokeminen.
ja VAELTAMINEN sitten kuuliaisuudessa Hän sanalleen ja käskyilleen Hengessä, Hengen voimassa, Uudessa Aadamin - karistsan askeleissa.

Eli en ymmärrä Luterilaisuuden Lutteria. Hän saastuttaa puhtaan uhrin, että ei parannusta, vaan synnit ja synnintekijä olisikin Karitsa???????

Minulle Hän on PUHDAS- Viaton- vailla rikettä, mutta runneltu "ulkoisesti" MINUN kätteni teoin. -- ei hänen- eikä Jumalan. Vaan Jumala suunnitelmissaan, aivoituksissaan ennen luomista päätti näin, että tällä kielellä luomakunnassa osoitetaan vanhalle aadamille synnin palkka, eli kuolema, jonka vanha aadami tekee.

Uhrikaritsa viattomuudessa on alttarilla. Se on taivaallinen "käsitekieli" meidän sydämeemme, perinpohjia myöten.

-- arvioikaa näkemykseni--