Mitä kaikkea johdolta katosi?

Tässä joku aika sitten saatiin tietää, miten Nokiaa johdettiin: johto huusi niin, että alaisten testikkelit kutistuivat (surkastuivat?), mikä sitten lienee vaikuttanut jopa testosteronin tuotantoon ja siten luovuuteen. Jo pitkäänhän on kerrottu, että suurimpien keksintöjen tuottajat ovat miehiä. Nyt sitten, jos testosteroni katoaa, niin totta kai siinä menee luovuus saman tien. Eipä siis ihme, että puhelin alkoi muistuttaa traktoria ja puhelinkauppa yskiä.

Syy huonoon menestymiseen löytyi siis johtamistyylistä. Nyt kuitenkin hallitus, SSS, on näkevinään, että ongelmat piilevätkin kilpailukyvyssä. Siinä, että työläisen palkka on liian korkea. Ilmeisesti SSS uskoo, että johto on lakannut huutamasta ja yrityksissä vallitsee syvä hiljaisuus, vain palkat, sivukulut ja lomarahat ovat liikaa ja jarruttavat työntekijöiden luovuuden esiin puhkeamista. Luovuutta kun tarvittaisiin, jotta keksittäisiin jotakin myytävää, koska maailmanmarkkinat ovat täynnä tavaraa niin, ettei sinne juuri entisenlaista kamaa mahdu.

Nyt näyttää siltä, että huutamiskulttuurin paljastuminen, on pakottanut yritysjohdon keksimään uudenlaisia johtamiskäytäntöjä. Kuvaan on astunut pilkun viilaaminen. Työntekijän kirjoitustaito. Tuotteet eivät käy kaupaksi, kun työntekijät eivät osaa kirjoittaa sanoja oikein. Kun työläisen pitäisi kirjoittaa laskuun huipputuote, niin huonon kirjoitustaidon vuoksi laskuun tuleekin bulkki, joten sitten laskun loppusumman ollessa suuri ja tuotteen nimen bulkki, niin kauppa jääkin syntymättä. (http://www.iltasanomat.fi/tyoelama/art-1443409177346.html)

Näin ollen palkan, työajan, lomarahojen ja palkan lisien leikkaamisen lisäksi pitäisi mitä ilmeisimmin ryhtyä neuvottelemaan myös työläisen kirjoitustaidosta. Siinä missä ennen yritys hankki tulonsa markkinoilta, niin nykyisin tulos tehdään julkista valtaa lypsämällä. Suosiollisina lypsylehminä ovat olleet viimeaikaiset hallitukset. Viimeaikaisin hallitus suorastaan heruu.

Täytyy suorastaan ihmetellä miten työkorvausten leikkaukset, työajan pidennys ja tuottavuuden parantaminen muodostavat johdonmukaisen ja järkevän kokonaisuuden. Nehän ovat suorastaan kiljuvassa ristiriidassa toistensa kanssa. Jos työaikaa pidennetään ja tuottavuuden parantaminen vähentää työvoiman tarvetta, niin luulisi tässä olevan vähintäänkin fundamentaali ongelma.