Ruska ja porvarin tuska

Syksy on tullut. Lehdet punertavat. Hallituksen viimeisimmat kaavailut ovat saaneet myös EK:n johdon syksyn lehtien väriseksi. Siinä missä hetki sitten SAK näyttäytyi änkyränä, niin nyt EK. Näyttää nimittäin siltä, etteivät keskitetyt sopimukset palkoista kelpaa EK:lle, vaan EK hajauttaisi palkoista neuvottelemisen yrityksiin, tai mitä paikallinen sopiminen EK:n mielestä tarkoittaakin: ehkä saunan takana sopimista, kenties vielä suusanallista sopimista, ettei kukaan kuule.

Paikallinen sopiminen ei kuitenkaan tunnu järkevältä. Kysymys on samasta asiasta kuin taajamissa olevat erilaiset nopeusrajoitukset, joiden yhteys liikenneonnettomuuksiin jää hämärän peittoon. Onko tie, jossa on rajoitus 30 km/h turvallisempi kuin tie, jossa rajoitus on 40 km/h. Kaiken kukkurana käsittämättömät töyssyt, joissa auto helposti vaurioituu ilman että kukaan liikenneviisas ottaa vastuun asiasta. Kova mölinä silti jatkuu nopeuksien entisestään karsimiseksi, vaikka tiellä ei kohta pääse edes etenemään.

Kovin kummastuttaa, miksi vientisektorin pitäisi olla normi palkanmuodostukselle. Jos vienti ei vedä, niin miksi kotimarkkinoidenkin pitäisi kärsiä vientiyritysten tunaroinnista? Jos vienti ei suju, niin kotimarkkinoiden palkkojen leikkauksethan romuttavat senkin ainoan markkinan, joka vielä toimii. Tässähän ei ole järjen hiventäkään. Toki päinvastainenkin on ongelma, mutta siinä pitää katsoa, kumman sektorin merkitys kansantaloudelle on merkittävämpi. Yksisilmäinen viennin kaapin päälle nostaminen ei tunnu täysijärkisen vaatimukselta.

Paikallinen sopiminen tekee taloudesta viidakon, jossa kukin touhuaa mitä touhuaa ilman selkeää kokonaiskuvaa yhtään mistään. Tällainen tilanne on vaikea kenenkään hallita, siihen ei voi juuri puuttua muutoin kuin yksittäistapauksina. Mitään kokonaisvaltaista suunnitelmaa on vaikea laatia. Paikallinen sopiminen sallii tietysti porvarille enemmän vapauksia niin että porvari voi aina yön hämärissä lähteä viemään mustan kassin kanssa entistä suurempia rahasummia ulkomaille.

Pitää muistaa sekin, että yritykset saavat lisätyötä, kun pitää ryhtyä itse sorvaamaan sopimuksia joka tilanteeseen sopivaksi, kun vielä näihin saakka sopimuksia on tehty keskitetysti ilman että johdon on tarvinnut käyttää niukkoja henkisiä voimavarojaan sopimusten tekemiseen, vaan kaikki on langennut kuin manulle illallinen. Ja vielä kansakunnan parhaaksi. Näin ainakin väitetään. Sen sijaan paikallisen sopimisen tarkoitus lienee puhtaasti kapitalistinen oman edun tavoittelu.