Ihmiset liian usein asettavat itselleen ja toisillensa vaatimuksia kannettaviksi, taakoiksi.
"tee/teen näin niin olet/olen kelpaava".
ja riittäneekö mikään?
Suorituksia suoritusten jälkeen.
Ja kun niin vain on, että se paljonko olet elämäsi aikana suorittanut, ei merkitse ajankulussa mitään.
"tee/teen näin niin olet/olen kelpaava".
ja riittäneekö mikään?
Suorituksia suoritusten jälkeen.
Ja kun niin vain on, että se paljonko olet elämäsi aikana suorittanut, ei merkitse ajankulussa mitään.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Erikoista että Martta touhusi monenlaisissa töissä ja palveli ihmisiä, jopa Herraa Jeesusta. Maria istui Jeesuksen jalkojen edessä ja katseli ja kuunteli Häntä. Martta pyysi Jeesusta nuhelemaan Mariaa ja auttamaan työssä. Jeesus nuhtelikin Marttaa ja sanoi Marian valinneen hyvän osan jota ei otettaisi häneltä pois. Miksi näin?
Laupias samarialainen kertomus mikä edeltää Martta ja Maria opetusta, näkisin, että se kertoo oikeastaan oikeanlaisesta mielenlaadusta.
Tärkeää on olla ihminen ihmiselle... ei niinkään se suoritus, vaan mielenlaatu ratkaisee... toki hyvät työt ovat aina hyviä... mutta Hänen luokseen saa tulla niin pahoin loukatut kuin rikkirevitytkin, juuri sellaisina kuin ovat.
No ei se nuhtelu koskenut muuta kuin sitä tilannetta, ei Jeesus nyt niin yksinkertainen ollut etteikö olisi tajunnut että muutakin on tehtävä kuin istuttava jonkun jaloissa edes Jeesuksen.
Jeesuksen vastaus oli pikemminkin vastaus martan nuhtelulle siihen hetkeen, ja sellaisena on käsiteltävä myös.
Olkoon niin. Tarkoitinkin vain huomauttaa mikä meille ihmisille on se tärkein asia; Kuunnella ja katsella Herraa.
"Yksikin riittänee, joka jää vierelles seisomaan myrskyjen iskiessä vastaan.
Yksikin; joka ei soimaa, ei vaadi, ei aseta ehtoja.
Ja kun se yksi on ollut siinä ja hyväksynyt sinut omana itsenäsi... se toinenkin jaksaa taas jatkaa ja voi olla taas kuten se yksi, joka vierelle jäi... loputon kierto ajanvirrassa."
LightningStar!
Olet yleensä aika positiivinen kirjoituksissasi. Mikä on vetänyt mielesi noin matalaksi? Herra on vierelläsi joka tapauksessa. En olisi tunnistanut sinua ilman tuttua nimimerkkiäsi????
Niinkö? En huomannut mainitsemaasi "sävynmuutosta" kirjoituksissani...
... mietin aloituksessa lähinnä vaatimuksia mitä ihmiset toisilleen asettavat ja versus sitä, että ihmisen tulisi olla kelpaava omana itsenään... kun kerran Hänellekin kelpaa juuri sellaisena kuin on, Hän ei hylkää.
Ajattelen, että meidän tulisi kohdata toinen toisemme Hänen rakkautensa kautta.
asiosita voidaan kirjoittaa niinkuin pilven reunalta katsoen, ei ne aina ole minä minä tai sinä sinä, vaan paljon suurempaa pohdintaa yleensö ihmisyyden ongelmista.
Kaikki elämässä on suoritusta. Me imemme suorituspaineita melkein äidinmaidosta.
Kouluun....pakko. Tarhaan.......pakko. Läksyt......pakko. yliopistoon.....pakko.
Työhön......pakko.
Kun keskustelet toisten kanssa, sekin on toisten mielipiteisiin taipumisen pakkoa.
"Kyllä mun mielipiteet on parempia kuin sun mielipiteet".
Mistä ihminen keksii täydellisen luottamuksen että Jumala hyväksyy kun ei kukaan ihminen hyväksy? Lehdistö painostaa kuinka sun on ajateltava, mitkä sun arvot täytyy olla jne jne.
Srk vaatii tietynlaista käytöstä jotta sovit joukkoon. Ovathan he samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. Mistä he ois oppineet hyväksymään toisten ihnisarvon kun ei kukaan hyväksy heidänkään ihmisarvoa. Syntyy näytelmiä ja pelataan peliä. Näytellään uskovia. Vaikka eihän ihmisen tarvitsisi näytellä sellaista joka hän jo on jos hän vain
uskaltaisia aidosti olla uskova.
Entä se pelastus varmuus? Suoritan pakosti jotain jos en ole varma pelastukseni
vakaasta Kalliosta. Mitä jos lankean huomenna? Mitä jos paadun huomenna?
Kuinka kauan tämä maailman ahdinko kestää? Milloin Jeesus tulee? Miksei Hän jo tule?
Suomi on täynnä eksytystä. Syntiä vastaan täytyy taistella verissäpäin. Se on suoritusta, vai onko? Toivottavasti en elä vanhaksi.
Toki yhteiskunta on luonut omat "raaminsa ja viitekehyksensä" esim. maallisesti ajateltuna näkisin tai uskoisin, että vanhemmat varmasti toivovat jälkikasvulleen parhaat elämisen edellytykset... toki sen ei tarvitse tarkoittaa "pakkoajattelusta" syntyvää lähtökohtaa esim. yhteiskunta on markkinoinut yliopistotasoisen koulutuksen merkittäväksi, ei kaikki vanhemmat aseta varsinaisesti tavoitteita lapsilleen, vaan lapset saavat tehdä ratkaisunsa itsenäisesti, lapsi on arvokas omana itsenään ja omana persoonallisuutenaan... toki lapsen ikä vaikuttaa, kuinka valmis hän on tekemään elämänsä päätöksiä missäkin mittakaavassa... vanhemmat voivat luoda valmiuksia tietenkin, mutta lapsen arvoa ei määritä mitä hän opiskelee tai missä töissä hän on.
Myös henkilökohtaisesti uskon kannalta, on hyvä päästää irti, oravanpyöräajattelusta... kelle ihminen suorittaa loppuviimein? Eikö tärkeintä olisi olla tyytyväinen elämäänsä.
Ihmisen ei tarvitse olla yhteiskunnallisesti toistensa kopioita, sen luomien arvopohjien kautta, tämä voi päteä esim. lehdistö ja mediakritiikkiin... kuten myös seurakuntamaailmaa. Uskoa ei todellisesti mittaa seurakunta, eikä uskonvakautta määritä muut ihmiset tai mitä ns. "seurakuntaneuvosto" asiasta on mieltä, joka koostuu toisista ihmisistä.
Aitous on tärkeää, olla vain se mikä on, myös uskonelämässä, se ei ole teatteri.... se on hyvä lähtökohta. Aito "minuus", jota ihmisten mielipiteet tai käytös, ei horjuta... olla arvokas juuri sellaisena kuin on. "Tietää mitä on tai on olematta", ei tarvita muuta ja silloin on helpompi kohdata niitä lähimmäisiäkin, ilman "maskeja". "Maskit on kuin päälle kertynyttä roinaa" ja sen takaa voi löytyä jotain kaunista... maskit on, sitä oravanpyörässä syntynyttä jätettä, jossa pyritään elämään ikäänkuin toisten ihmisten mieliksi, mutta ei löydetä todellista täyttymystä elämässä, olla onnellinen.
Tarvitseeko jotain sellaista vastaan taistella verissäpäin, josta voitto on saatu ja on vapaa kahleista?
Tällaisia pohdintoja kirjoituksesi herätti.
Onneni on olla Herraa JHVH Israelin Jumalaa lähellä, Hänen tahdossaan Sanassa:
Rm.1:18 sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, 2.Ts.1:7 ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme,
kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa
Hbr.12:4 ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,
1.Ts.4:7 sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.
Hbr.12:14 pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä
ei kukaan ole näkevä Herraa;
Rm.8:8-9 jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
Apt.5:32 me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat."
Sefanja 1:18 eivätkä voi pelastaa heitä heidän hopeansa ja kultansa Herran vihan päivänä: hänen kiivautensa tulessa kuluu koko maa. Sillä lopun, äkkilopun, hän tekee kaikista maan asukkaista.
2:2 ennenkuin neuvopäätös on synnyttänyt - päivä kiitää pois kuin akanat - ennenkuin teidän päällenne tulee Herran vihan hehku, ennenkuin teidän päällenne tulee Herran vihan päivä.
2:3 Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.
Rm.2:8 mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.
Kirjoituksesi on väkevä, mutta harvat ottavat sen vastaan. Tämän päivän uskon opetus on hellimistä, paapomista, lohdutusta. Jeesus ei niin opettanut, vaan opetti totuutta yli ihmisen kärsimyskynnyksen. Hän tiesi, että vain totuus tekee vapaaksi ja sanoikin sen selkein sanoin.
Liiton Sanat koko Israelille, Ne 10 Käskysanaa, ovat yhä edelleen voimassa kaikille Herran JHVH Israelin Jumalan pyhään omaisuuskansaan lukeutuville Jeshuan omille.
ÄLÄ TEE, kunnioita, niin ettet tee, MUISTA LEVÄTÄ, olla tekemättä, tottele Sanaa, ÄLÄ TEE ! Saat olla tekemättä väärin, saat olla tekemättä pahaa, saat LEVÄTÄ, olla tekemättä, jos tahdot totella Sanaa, niin saat Yliluonnolisen Voiman OLLA TEKEMÄTTÄ ! Tahdotko olla tekemättä, täydellisen RAUHAN, kaiken tarvitsemasi?
"Tee niin, niin saat elää." Raamatussa on paljon tekemiseen ja ei tekemiseen liittyviä sanoja evankeliumienkin puolella. Kumma, että niitä sanoja ei nähdä, tai jos nähdään, niin selitetään ne tyhjäksi.
Omat teot, vai teot, jotka syntyvät uskosta Häneen?
Omilla teoilla ei voi ostaa tai saavuttaa, mutta Hänessä on voima, joilla teotkin tulevat mahdollisiksi.
Kun siemen osuu hyvään maahan, se kasvaa puun ja puu tuottaa hedelmänsä aikanaan.
Tämän ketjun alkuperäinen viestin ydinsanoma oli taakoittuminen vaatimusten kautta ja kuinka ihmiset nostavat omille harteilleen ja toistensa harteille vaatimusten kautta taakat, jotka he ovat itse itselleen asettaneet ja toinen toisilleen.
Okei, tuo oli selkeämpi viesti LS!
Omilla hyvillä teoilla voi saavuttaa Sanan lupaaman vapauden, jossa liha ei ole yllykkeenä synnin tekemiseen ja sitä kautta kykenemme tekemään Herrassa rakkauden tekoja heillekin, jotka meitä ja Jeesusta vihaavat.
Herran asettama ies ei ole raskas kantaa, vain synti meissä voi olla raskas.
Sanan ies on kevyt, koska Herra on kantanut synnit puolestamme jo ristille. Mehän saamme sen ilmaisena lahjana, vaikka emme sitä ole edes ansainneet. Vain armosta Hän sen on meille lahjoittanut.
Elämä ei ole kaunista teoriaa ja selostusta yhteiskunnan ihanteista. Elämä on itkuisia lapsia aamiaispöydässä, potkivia lapsia tarhassa ja koulussa, äidille soittavia lapsia jotka kysyvät "milloin tulet kotiin?"
Syntiä vastaan taistelu on kiusausta avata TV josta tulee pelkkää saastaa ja murhia.
Paatumus tuo nautinnon katsoa murhia vaikka Jeesus vapautti synnin vankeudesta. Helvetti on täynnä murhaajia, miksi katsoisin maanpäällä heidän harrastuksiaan? Mitä muuta voin tehdä yksinäisessä kerrostalo asunnossa?
Ei jaksa juosta "palvelemassa" 24/7 jotta saisi muuta ajateltavaa.
Kun lepää niin ainoa kysymys on "milloin tulet Herra Jeesus?" Suorittaminen ja teot ovat vain tuon ajatuksen poissa pitämistä, ajan kuluttamista.
Maanpäällä ei ole olemassa läheisiä ihmissuhteita, jotka toisivat tarkoituksen maanpäällä olemiselle. Vain aitous ja läheisyys toisi tyytyväisyyden elämään mutta
sitä ei ole olemassa. Onko sen tosiasian hyväksyminen aikuisuutta vai nisunjyvänkuolemista? Tuskallista joka tapauksessa.
Se on totta, että elämä ei ole teoriaa ihanteista... mutta elämässä pitäisi saada nähdä valoa kärsimyksen sijaan. Yhteiskunnan ihanteet oikeastaan ovat aivan toisenlaiset kuin se, että niistä osaisi päästää irti ja elää vapaudesta olla se mikä on.
Tämä mikä on annettu, on kallisarvoinen elämä, elämä on oikeastaan lahja, jonka lahjan suuruuden näkökyvyn moni menettää, koska maailma lannistaa ihmisen ja saattaa ihmisen näkemään epätoivon toivottomuuden sijaan.
Uskon, että Jumala on halunnut antaa luomilleen ihmisille hyvän elämän. Hänhän loi alkujaan ihmisen omaksi kuvakseen. Se mikä särki sen yhteyden Luojaan, sieltä on annettu tie löytää vapauteen ja elämä on tässä jo nyt, tässä ajassa valmiina.
Koko tämän maanpäällisen elämän mittaiseen polkuun, mahtuu niin iloa kuin joskus suruakin, mutta elämä on arvokas sen värikirjoineen.
tuli näköjään kirjoitusvirhe edelliseen tekstiini... maailmaa siis lannistaa ihmisen ja saattaa näkemään epätoivon toivon sijaan... oli tarkoitus laittaa.
Toivo on se joka kantaa, luottamus elämään...epätoivo saattaa näkemään elämän harmaana ja tarkoituksettomana.