Seurustelin poikaystäväni kanssa vajaan vuoden, jonka aikana minulle tuli useamman kerran ahdistusta. Yleensä niistä päästiin puhumalla, mutta kun se taas iski, totesin, että parempi on erota. Hetken ajattelin, että ero on oikea ratkaisu. Kunnes tuli mieletön ikävä ja tajusin kuinka paljon välitänkään hänestä. Nyt olisi ehkä vielä mahdollisuus saada suhde takaisin, mutta onko se järkevää? Entä jos ahdistun taas? Nyt kun kaikki suhteen paineet hävisi, jäi jäljelle vaan aidot tunteet. Mutta tuoko yhteen paluu ne takaisin? Ongelmani oh ehkä Se, että välitän miehestä aidosti, mutta jotenkin mietin ja ahdistun välillä meidän erilaisuudesta. Tietyissä asioissa katsotaan maailmaa eri tavalla, mutta mies on maailman kultaisin ihminen. Myönnän olevani myös hieman sitoutumiskammoinen ja muutenkin sellainen tuuliviiri, etten osaa oikein tehdä päätöksiä elämässä muutenkaan esim. töiden suhteen. Haluaisin tietää, onko muita vastaavia ihmisiä tai sitten saada ylipäätään neuvoja asiaan... Olen noin kolmekymppinen nainen.
Ero vai yhdessä jatkaminen?
Epätietoinen___
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä ne oli ne suhteen paineet? Mistä ne tulivat? Omasta päästäsi, siis asetitko itse itsellesi jotain liiallisia vaatimuksia, vai poikaystäväsi suunnalta?
Entä eroaako maailmankatsomuksenne liikaa, vai ovatko erot sellaisia, joiden kanssa voi tulla toimeen, jotka ovat ehkä vain rikkaus?
Maailmankatsomuksella tarkoitan esimerkiksi rahaan liittyviä asioita. Mies on enemmän sellainen laadukkaiden asioiden (vaatteet/matkat/tavarat) ystävä, kun taas itse arvostan enemmän henkistä pääomaa ja kuljen mieluummin esim. halvemmissa vaatteissa. En siis tarkoita että mies on materialisti vaan käyttää ehkä enemmän rahaa noihin asioihin. Esimerkiksi matkustellessa minä nautin kokemuksista ja yövyn mieluummin hostellissa jotta voin vaikka pidentää reissua. Mies taas ei koskaan yöpyisi hostellissa vaan ainoastaan hotellissa. Ollaan oltu yhdessä matkalla ja silloin otettiin sellainen välimuoto, majatalon tyyppinen paikka. En myöskään itse arvosta samalla tavalla ravintolakokemuksia kuin mies. Mä olen ehkä sellainen reppureissaajatyyppi ja hän on enemmän bisnesmatkailija, vähän kärjistetysti. Tämä esimerkki ehkä kiteyttää koko ongelman, tuntuu välillä, että eletään ikään kuin eri "yhteiskuntaluokissa" vaikkakin meillä on sama tulotaso ja monista arvoista ollaan samaa mieltä (esim. ihmisten kunnioittaminen ja suvaitsevaisuus). Tuntuu vaan että itse elän (jo työnkin takia) enemmän sellaisella ns. ruohonjuuritasolla. Samoin politiikassa ollaan vähän eri suunnilla, kun toinen kannattaa Kokoomusta ja toinen vihreitä. Me tullaan toimeen hyvin keskenään, vaikkakin väitellään näistä asioista. Mies ottaa ne jotenkin vaan hyvänä asiana että saadaan kiivaita keskusteluja aikaan, mä mietin että ollaanko liian erilaisia... Tosin pahempaa olisi jos ei voitais keskustella ollenkaan. Toisaalta meillä on vahva kemia ja intohimo, syvä välittäminen ja paljon yhteistä tekemistä. Mä vaan jostain syystä mietin että pitäskö meidän olla "kuin luodut toisilleen" ja heti tulla sellainen "tässä on kadonnut puoliskoni" -olo. Välitän paljon, mutta ihan tuollaista oloa ei ole tullut. Ja ne paineet aiheutuu pitkälti siitä kun ollaan kaukosuhteessa ja olisi pitänyt alkaa tehdä isoja päätöksiä esim. asuinpaikan suhteen. Ajattelin että kun ei tunnu siltä että riemusta kiljuen haluun muuttaa yhteen, tää ei voi olla se oikea suhde....
Siis edellinen vastaus oli aloittajan, unohdin jo oman nimimerkin. :D
Näin miehenä sanoisin, että täältä et varmaan saa sitä oikeaa vastausta tuohon ongelmaasi. Se sinun on itse pohdittava. Jotkut kokevat, että erilaisuus on rikkaus. Toisaalta jos kokee, että toinen on itselle tärkeissä asioissa liian erilainen niin saattaa olla, että kompromissien hakemisesta tulee ajan myötä rasite. Luulen, että tuossa teidän tilanteessa sinä olet se jonka olisi muututtava. Kokkarista ei varmaan tule vihreää vaikka voissa keittäisi. Onko muuttuminen sitten kaiken sen arvoista on sitten sinun itsesi ratkaistava.