Vastakkainasettelun aika ei ole ohi

Wabbu kirjoitti:

Olipa kerran Vappu, joka oli hyvin ahkera, nöyrä työntekijä, ja vaatimaton, ujo ihminen. Vapulla oli yhdeksän sisarusta. Hänen ainoa omaisuutensa oli perunkirjoituksessa perinnöksi saatu vanha Lada, joka oli ollut hänen isänsä ajoneuvo vuosia. Vappu oli eronnut, yksinhuoltaja. Vappu asui kaupungissa, mutta hän kävi päivittäin töissä 35 kilometrin päässä vanhusten palvelutalossa. Hän oli kolmivuorotyössä ja hän tarvitsi autoa. Sunnuntailisän poistaminen saattaisi merkitä hänellä autosta luopumista. Vappu oli nimetty talossa viiden muistisairaan vanhuksen omahoitajaksi. Kaikki asiakkaat hänellä olivat ikääntyneitä 80-90 - vuotiaita. Vappu asui keskikaupungissa vuokrayksiössä, jonka vuokra oli 550 euroa kuukaudessa. Eräänä kauniina syksyisenä päivänä valtakunnan Kunkku ilmoitti yksiselitteisesti sanelemalla , että nyt lasketaan valtakunnassa kaikkien palkkoja, lomia lyhennetään, lomarahat puolitetaan, veroja korotetaan, eikä ruokatuntia enää ole työajalla. Kunkun mukaan kaikki tehtiin nyt pelkästään isänmaan edun nimissä, eikä muuta tietä ollut ulos valtakunnan velkaantumisesta, työllisyyden parantamisesta, työpaikkojen säilymisestä ja viennin lisäämisestä. Oli siis vain yksi oikea tie. Seuraavana päivänä Vapun työpaikalla järjestettiin yhteistoimintaneuvottelu, jossa ulkomaalaisen omistuksessa olevan palvelutalon Rinssessa kertoi tulevista supistuksista työpaikalla kuten siitä, että jokaiselle nimetään kaksi vanhusta lisää omahoidettavaksi, kolme työntekijää vähennetään, kaksi lomautetaan, palkkoja alennetaan 5 prosenttia, pisimmät lomat lyhennetään 30 päivään, työajalla ruokailu kielletään. Itse valtakunnan supistusluettelo oli vielä tosi pitempi.Työpäivän jälkeen Vappua hämmensi supistukset ja leikkaukset. Hän tuskaili. Oliko hän äänestänyt väärää puoluetta vaaleissa. Hän epäili, kuinka hän tulee toimeen, ja kuinka hän voi avittaa enää omaa ainutta poikaansa, joka opiskeli yliopistossa lakimieheksi, kun opintolainaa ja asuntotukia pienennettiin sekä opintotukikuukausien määrää rajataan, opintotuen indeksisidonnaisuus lakkautetaan. Vappu tiesi, että opintotukihan on jo ennestään pienempi kuin toimeentulotuki.Parina iltana Vappu heittäytyi lattialle ja purskahti itkuun. Vappu ei ymmärtänyt sitä, miksi niin kaunis hyvinvointivaltio häipyi vähitellen unholan suohon, pois. Mieli oli levoton. Vappu arveli, että Kunkku ja hänen hallitushännystelijänsä sanoivat hyvästi sopimusyhteiskunnalle ja tilalle tuli erilainen alisteinen sanelu-, pakko- ja pakoteyhteiskunta, jopa yhdenlainen diktatuuri, jossa tavoitteena näytti olevan poliittisen opposition ja järjestäytyneen ammattiyhdistysliikkeen tukahduttaminen sekä sananvapauden ja muiden perinteisten demokraattisten vapauksien rajoittaminen. Vapun mielestä vastakkainasettelun aika ei ollut suinkaan ohi. Ei ollut enää yhteiskuntaa, jossa ihmiset vapaasti voivat tehdä sitovia sopimuksia keskenään. Olivatko leikkaukset ja supistukset oikeudenmukaisia ja tasapuolisia?Niinpä, parin viikon päästä Vappu liittyi ammattiyhdistykseen ja seuraavalla viikolla hän liittyi puolueeseen, joka ajoi duunarien etuja. Vuoden lopulla Vappu osallistui pääkaupungissa ammattiliittojen mielenilmaisuun. Kevään vappumarssiin osallistuvien listaan hän laittoi nimensä ensimmäisten joukossa. Myöhemmin Vapusta tuli ennen eläkkeelle jäämistä ammattiyhdistysaktiivi, työpaikan luottamusmies ja edustaja ammattiliiton liittovaltuustoon. Vappu-äidin taloudellisista vaikeuksista huolimatta Vapun poika sinnitteli lakimieheksi. Työelämän jälkeen Vapusta itsestään tuli eläkeläisjärjestön puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu ja kaupungin vanhusneuvoston jäsen, jossa hän voi vaikuttaa eläkeläisten hyvinvointiin. Eläkeläisten tansseista Vappu löysi uuden miehen, aviopuolison. Loppuelämänsä Vappu eli vaatimattomasti pienellä eläkkeellä kuitenkin onnellisena miehensä kanssa ja kävi sunnuntaisin senioritanssissa kansalaisopiston piirissä.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä