Hei
Olen etsinyt vertaistoimintaa ja ruvennut ihmettelemään miksi ei ole omaa järjestöä?
En ole tavannut "urani" aikana ketään muuta joka sairastaa ko. oireita.
Erilaisia sekajärjestöjä on mt-ihmisille kyllä, mutta se ei ole sama-asia.
Olen etsinyt vertaistoimintaa ja ruvennut ihmettelemään miksi ei ole omaa järjestöä?
En ole tavannut "urani" aikana ketään muuta joka sairastaa ko. oireita.
Erilaisia sekajärjestöjä on mt-ihmisille kyllä, mutta se ei ole sama-asia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tarkoitatko ettet ole tavannut muita kaksisuuntaisia?
Minä olen tunnen useampia vaikka itsellä ei ole kaksisuuntaista. Ovat kaikki toisistaan erilaisia ihmisiä.
Tottakai kaikki ihmiset ovat luonteeltaan erilaisia. Miten sulla tulikin tällainen mieleen???
Ja kaikilla bipoilla toistuu samanlaiset sairautensa oireet, vaikka sitten luonne olisi millainen.
Syöpää sairastaville on omat ryhmänsä, mutta ne perustuu sille että puretaan shokkia ja yritetään oppia hyväksymään tosiasiat.
Alkoholisteille, muista addiktioista ja joistain persoonallisuushäiriöistä kärsiville on omat tukiryhmänsä, jotka perustuvat kahdentoista askeleen ohjelmiin. Siellä on tavoite kasvaa ihmisenä ja selättää oma vaiva.
Mielenterveysongelmaisten ryhmien tarkoitus lienee siinä, että ihmiset pääsevät kertomaan omaa pahaa oloaan ja kuulemaan, että muillakin on vaikeuksia.
Mikä missio olisi kaksisuuntaista sairastavien ryhmällä?
ps. Anteeksi tyhmä ajatus, mutta ajattelin ryhmän talousvastaavaa, jolla alkaa paha maaninen kausi. Tosi tyhmä ja älytön ajatus, mutta silti...jollain oudolla tavalla huvittava.
Eihän kaksisuuntaisten järjestötoiminnasta mitään tulisi. Kokouksiin eivät depressiovaiheessa olevat tulisi, maanisten kokouksenpito taas karkaisi käsistä. Ketään ei voitaisi valita rahastonhoitajaksi, koska manian iskiessä rahat häviäisivät "parempiin tarkoituksiin" :D
Näin se todellisuudessa menee. Mania iskee rahastonhoitajalle rahat ja ryhmän varat tipotiessään. Maniassa kaikki asiat sikin sokin ja depressiossa taasen suurin osa jäsenitä makaa petinpohjalla ja miettii itsemurha. Ihan hullu idea kaikenkaikkiaan.
Eli kuten jo on joku kirjoittanutkin, niin kaksisuuntainen mielisairaus on vakava sairaus. Lääkityksellä kutakuinkin jollakin tavoin pysyy kurissa.
Miksi ei ole omaa järjestöä niille miehille ja naisille, joiden parisuhteen/ avioliiton bipot ovat sotkeneet maniahuuruisina ja pomppineet vieraissa vuoteissa?
Jotkut bibojen uhrit käy narsistien uhrien vertaistukiryhmissä.
En usko, että bibojen uhreja on sellaista määrää, että väkeä riittäisi omaan ryhmään.
Toisekseen kun sairaudella on nimi ja tietää toisen psyykkisesti sairaaksi, niin asia on helpompi käsitellä. Esimerkiksi narsistin kyseessä ollessa toinen on sairaudestaan huolimatta terveen kirjoissa ja uhri itse joutuu miettimään sitä, että onko kaikki sittenkin oman pään sisällä ja kuvittelua.
Lisäksi bibot aika harvoin alkavat vainoamaan ja järjestelmällisesti tekemään toisen elämästä helvettiä, jos se toinen yrittää vain katkaista välit pysyä mahdollisimman kaukana alistajastaan.
Nettikeskusteluihin riittäisi varmaan porukkaa ja tälläkin palstalla on ollut ketjuja asiaan liittyen.
Sairas, ilkeän narsistinen kommentti. Sadistisesti saat hyvää oloa tuollaisesta hölynpölyn levittämisestä? Itse hoidan mielialahäiriöstä kärsiviä, pääosin bipoja. Väärä info, asenteellisuus on erittäin vahingollista. Mene itseesi!
On the Tyranny of Good Will: Why We Call Ourselves Psychiatric Survivors
October 12, 2015
http://www.madinamerica.com/2015/10/on-the-tyranny-of-good-will-why-we-call-ourselves-psychiatric-survivors/
"I believe if the public really knew and understood the reason why we who have survived medically-induced harm, and who do not have the human right to — with real evidence — legally expose this, they would support psychiatric survivors and help us to put an end to what has been called ‘the tyranny of good will.’"
Enpä kyllä itsekään mitään ryhmää tai yhdistystä tiedä joka olisi selvästikin bipolaarisen diagnoosin omaaville suunnattu.
Facessa on kuitenkin joitain ryhmiä joihin liittymällä voi ihan asiallisestikin tästä keskustella ja tavata oman paikkakunnan vastaavan diagnosin omaavia henkilöitä, tosin tuo ei taida ihan pikku paikkakunnalla toimia, mutta täällä mansessa toimii ainakin.