Keskustapolitiikkaa kiinnostavammasta aiheesta min

Vastaukseni res.majurille hänen avauksellaan Sisällissota 1918 hiertää yhä

Kun minua on näköjään kaivattu täällä niin, että joku onneton sitten minuksi joutunut, täytyy sitten tulla käymään. Res.maj. -nikkiä käyttävä ja siten oikeita res.majureita häpäisevä pelle ei varmaan ole käynyt edes kansa- tai peruskoulua, sillä yhtä surkea on hänen historiantuntemuksensa kuin kirjoitustaitonsakin.

Jokainen historiaa edes jonkin verran tunteva tietää syyt, joista osa silloisista sosialidemokraateista lähti sille tielle. Silloinen sdp oli edellisissä vaaleissa saanut ehdottoman enemmistön eduskunnassa. Jos ne vähemmistöön jääneet eivät olisi silloin vielä emämaa Venäjän avulla eduskuntaa hajottaneet ja saaneet aikaan uusia vaaleja, joissa sdp menetti enemmistönsä, puolue olisi pyrkinyt tavoitteisiinsa laillista parlamentaarista tietä. Mutta osa silloisista puolueen poliitikoista ei siihen enää uskonut, ja Venäjällä nousemassa oleva vallankumous innosti heitä yrittämään toisin.

Mutta suurin osa puolueen poliitikoista ja puolueen kannattajista ei heidän kelkkaansa lähtenyt. He uskoivat Väinö Tanneria, joka sanoi, että ”sillä tiellä te häpäisette puolueen ja taitatte niskanne”. Huonosti heille sitten kävi, ja sen jälkeen Tannerin johtoonsa saama sdp on siitä alkaen ollut hyvin vahvasti demokratian kannalla.

Nuo vallankumoustielle lähteneet uskoivat kommunismiin, eivät sosialidemokratiaan. Noihin kommunisteihinhan sittemmin tukeutui kepun edeltäjä maalaisliitto ja puolueen voimamies Urho Kekkonen, demarit silloin pelastivat Suomen joutumasta ”Tshekkoslovakian tielle” kampanjallaan ”jo riittää”, joka oli suunnattu kommunisteja ja niiden myötäilijöitä - siis maalaisliittoakin - vastaan.

Kansalaissota oli hirveä onnettomuus, eikä sillä ainakaan kukaan isänmaallinen suomalainen halua enää tuon valemajurin tapaan ilkamoida. Helsingin Uutisissa on juttu, jota sopii lainata tähän, kun siinä vakavammin otettavat henkilöt esiintyvät kovin toisin kuin tuo pelle-res.majurimme ja hänen myötäilijänsä:

xxxxxxx

Punavainajien arvoitus ratkesi Santahaminassa

Nimettömänä haudattujen sisällissodan punavankien henkilöllisyys selvisi viimein. Lähes vuosisadan haudoissaan nimettöminä viruneet Santahaminan punavainajat on kymmenen vuoden salapoliisityön tuloksena tunnistettu. Tutkimusten tuloksena varmistui kaikkiaan 1554 Helsingissä sisällisodan aikana kuolleen punaisen henkilöllisyys.

Selvitystyö sai päätepisteensä sunnuntaina, kun apulaiskaupunginjohtaja Ritva Vilanen, prikaatikenraali Pekka Toveri ja tietokirjailija, everstiluutnantti evp Jarmo Nieminen laskivat muistoseppeleen punavankien hautausmaan muistomerkille.

Työ voidaan katsoa päättyneeksi, Nieminen totesi vuoden 1918 sisällissodan helsinkiläisuhreja käsitelleessä seminaarissa Santahaminassa sunnuntaina. Suomenlinnan vankileirillä kuolleiden ja Santahaminaan haudattujen punavainajien nimet löytyvät nyt verkossa osoitteella www.helsinginsotasurmat.fi. Samainen matrikkeli on liitetty Niemisen toimittamaan kirjaan Helsinki ensimmäisessä maailmansodassa.

xxxxxxx

Lehtijuttu jatkuu tuosta pitkäänkin, ja siinä kerrotaan mistä ja millaisen suuren työn tuloksena löytyivät nuo kadoksissa olleet henkilötiedot. Jutussa on suurikokoinen valokuva, jossa kaupunginjohtaja Viljanen, prikaatikenraali Toveri ja everstiluutnantti evp Nieminen seisovat asennossa hautamuistomerkillä, paraatipuvussaan oleva kenraali kättä koppalakin lippaan vetäen.

Noin siis osoittaa tuo joukko kunnioitustaan noille hirvittävän sodan uhreille, mutta täällä eräs valemajuri osoittaa ”kunnioitustaan” noin, ja häntä säestää muutama muu samanlainen. Eräs jopa historian tuntijan nimellä tehden siten pilkkaa niistä, jotka oikeasti tuntevat historiaa.

Vastaukseni res.majurille e.m. avauksellaan; korjasin tässä hänen puutteellisia tietojaan k.o. asiasta (tähän siksi, kun tästäkin on tuotu esille asiayhteydestään irrotettuja pätkiä)

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Edelliseen vastatessani päättelin, että et ole ainakaan aktiivina koskaan palvellut sotaväessä. Ehkäpä sittenkin olet palvellut, vaikkapa värvättynä, kun näyt tuntevan noita käytäntöjä, joskin hieman puutteellisesti. Sanot, että upseerit olivat siellä työaikalain ulkopuolella. Kaikki olimme ennen kuin 1970 annettiin laki puolustuslaitoksen virkamiesten työajoista. Tunsin lain varsin tarkoin, kun henkilöstöhallinnon opettajana opetin sen kiemuroita kurssieni oppilaille.

Työaikalaki koski yhtä hyvin upseereita kuin toimiupseereita - lain voimaan tullessa aliupseereita vielä olimme - mutta johtavassa asemassa olevia se ei koskenut. Komppanian päällikkö oli alin sellainen johtavassa asemassa oleva, ja heitä se korpesikin, kun hänen alaisensa nuoremmat upseerit ja ali/toimiupseerit saattoivat joskus päästä häntä paremmille palkoille. Ylityötuntejahan meille tuli mm. sotaharjoituksista - joista aiemmin maksettiin vain pientä sotaharjoituslisää - ja päivystyksistä, ja monet toimiupseerit eläkettään kasvattaakseen viimeisinä palvelusvuosinaan olivat kovin halukkaita tekemään päivystysvuoroja, jotka normaalijärjestyksessä olisivat tulleet nuoremmille.

Itselleni ei noita päivystyksiä paljon tullut - päävartion vartiopäällikkönä jouduin kyllä toimimaan 3-4 kertaa vuodessa - mutta minun eläkettäni kasvattivat tehtäväkohtainen lisä ja mm. se yhden palkkaluokan RUK-lisä. Ja opetustuntipalkkiot varsinaisen työni ulkopuolella tapahtuneista opetustöistäni Kadettikoulussa ja Merisotakoulussa. Maastoharjoituksia oli kyllä Esikuntakoulussakin, niin luutnantti- kuin mestarikursseilla kullakin yksi, ja niissä tietysti olin mukana ja niistä tulleet ylityökorvaukset hieman vaikuttivat eläkkeeseen. Sama vaikutus oli myös 15 kk kestäneellä palveluksellani YK:n rauhanturvajoukoissa Siinailla, sillä niissä hommissa palkka kussakin arvossa oli palkkaluokkaa korkeampi kuin samassa arvossa kotimaassa. Silloin vielä - v. 1980 - eläke määräytyi neljän viimeisen palvelusvuoden kahden parhaan vuoden keskiansion perusteella. Myöhemminhän tuo eläkkeenlaskukaava huononi merkittävästi.

Esikunnissa noudatetun kesätyöajan näyt kyllä tuntevan. Mutta kesäaikana niin upseerit kuin ali/toimiupseerit saivat käyttää siviilipukua, ja sellaista minäkin aina käytin, niin PlTutkK:ssa kuin TopK:ssa, ja sitten PE:ssa. Mutta välillä olleelle neljänä vuonna opettajana ja kurssin johtajana Esikuntakoulussa ollessani ei ollut kesäaikaa eikä siviilipuvun käyttöoikeutta.

Vastaukseni kirjoitustaitoani arvostelleelle yleensä nikillä ”Totuus tuostakin” aina samanlaisia ”totuuksiaan” minulle heittelevälle (hänelläkään ei ole koskaan mitään muuta aihetta kuin minä)

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Hyvä saada tuo arviointi kirjoitustaidostani varmaan parhaalta mahdolliselta asiantuntijalta. Kiitos siitä! Olen luullut osaavani kirjoittaa, kun kaikista kouluistani olen vain kiitettäviä arvosanoja suomen kielestä saanut, ja paljon jouduin kirjoittamista harrastamaan myös työssäni esikunnissa, opettajana ja isännöitsijänäkin. Mutta tyhmiä ovat olleet opettajani. Ja tyhmä oli se palkintolautakuntakin, joka voittaessani muistelmillani erään kilpailun löpisi lausunnossaan tällaistakin:

>>Vastaajan teksti on erittäin sujuvaa ja oleellisiin asioihin kiinnittyvää. Vastauksen nosti muiden joukosta sen monipuolisuus <<

Häpeään joutuu nyt tuo palkintolautakunta:

Puheenjohtaja Mika Oranen, puheenjohtaja, Päällystöliitto ry., Helsinki
Sihteeri Juha Nirkko, Kansarunousarkiston tutkija, FM, Helsinki

Jäsenet
Pekka Laaksonen, Kansarunousarkiston johtaja, professori, Helsinki
Esa Konttinen, dosentti, Jyväskylä
Janne Vilkuna, professori, Jyväskylä
Olli Harinen, VTL, tutkija, Helsinki
Keijo Koivisto, kapteeni evp, FM, Laukaa

Olen kyllä vuosikymmenten saatossa käynyt Helsingin työväenopistossakin eräillä kursseilla, myös kansalaisopistossa, jossa lähinnä opiskelin vieraita kieliä, ja aikoinaan vaikuttaneessa TVK-opistossa yhdistystoimintaa ja yhteiskunnallisia aineita opiskellen. Viimeisen työnantajani kustantamana olin Johtamistaidon opistossa, Teknisen alan koulutuskeskuksessa ja muissakin oppilaitoksissa lukuisilla ammattiini ja töihini liittyvillä kursseilla. Toistaiseksi viimeisimpänä vaan ei hyödyttömimpänä kävin Stoassa kokkikurssin, jolle minut patisti tulevaisuudestani huolestunut jo kuolemansairas vaimoni. Kirjoittamisen kursseilla en ole koskaan käynyt. Olisi kai pitänyt käydä, kun minulla siis on noita heikkokielisyysongelmia - tai heikkokielisyys ongelmia, kuten sinä asian ilmaiset.

Samalle kuin edellä, vastauksena hänen edelliseen viestiini antamaansa vastineeseen

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Et näy kiistävän tätä sanomaani:

>>Kielenhuollollisesta auktoriteetistasi huolimatta olet kuitenkin erehtynyt monet kerrat luulemaan jotakin toista minuksi. Et toki yhtä usein kuin tuo HV:kseni tyrkyttäytyvä, joka minun kaipuussani yhtenään ”näkee” minut sellaisissakin, joihin samastumisesta loukkaantuisin, jos pitäisin häntä edes puolipäisenä. Tämän totesin äsken tuolla toisaalla hänelle itselleen. Minä en ole koskaan sinua etsinytkään kuten sinä jatkuvasti minua, mutta tunnistan kyllä sinut aina. Vaikka puskanikkisi ei aina olisikaan ”totuus tuostakin”<<

Tunnustat siis minun olevan tuossa oikeassa. Kiitos tunnustuksestasi!

Tuohon

>>Hyvä jos peruskoulun päästötodistukseen välttävän saisi sillä osaamisella<<

huomautan vain, että minun kansakoulun päästötodistuksessani ei ollut välttäviä mistään aineista. Vain kymppejä ja yhdeksikköjä numeroissani on. Kiitettävä 10 oli suomen kielestäkin, tai suomenkielestä, kuten silloin kirjoitettiin. Virheellinen olisi silloin ollut ilmaisusi ”maailmanmestaruus ja olympiamittelöihin”, olisi pitänyt kirjoittaa maailmanmestaruus- ja olympiamittelöihin. Noin minä kirjoittaisin vieläkin;))

Vastaukseni tuolle nikissäänkin minua kiimaisesti lähestymään pyrkivälle, jota kauan vain pelleksi luulin, mutta nyt ymmärrän kyseessä olevan vakavampaa kuin pelleily

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Kyllä sinä olet nyt seonnut lopullisesti ja parantumattomasti kaipuussani. Tarkemmin sanoen ehkä kiihkeässä kaipuussasi nähdä minulta SE, jota tarkoittaen yrität avuttomasti tarkoituksesi avuttomasti peittää puhuen munakarvoistani. Ja vielä tarkemmin sanoen: ei vain nähdä SE, vaan myös päästä sitä koskettelemaan. Ja kaikkein tarkimmin sanoen: tekemään SEN kanssa muutakin kuin vain koskettelua. Mutta toiveesi on turha, jopa tuon ensiksi mainitsemani halusi suhteen.

Olethan ”nähnyt” minut sellaisissakin, joihin samastumisesta en suinkaan loukkaantuisi. Kuten mm. Mielipidepankissa ja Pystyyn_kuolleessa. Mutta yhä useammin olet alkanut ”nähdä” myös sellaisissa, joihin samastumisesta kyllä loukkaantuisin, jos pitäisin sinua edes puolipäisenä. Onneksi et sentään - vielä - ole alkanut ”nähdä” minua itsessäsi. En tiedä, mitä tekisin, jos niin alkaisit ”nähdä”, kun syyntakeetonta ei kannata haastaa oikeuteenkaan.

Vastaukseni tuolle samalle kuin edellä, vastineenani hänen viestiinsä, jonka luonteen voi päätellä tästä vastineestani

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Aivan toisenlaisia lausuntoja merkityksestäni sotaväessä sain esimiehiltäni, ja jostain syystä pidän niitä uskottavampina. Mutta minulla eivät nuo jo kauan sitten taakseni jääneet sotaväkiaikani ole aina mielessäni, kuten ne näkyvät olevan sinulla. Siis minun sotaväkiaikani.

Toisenlaiseksi olen ymmärtänyt merkitykseni läheisyydestänikin ja läheispiirini näkemyksen minusta heidän osoittamansa perusteella. Sitä toisenlaista näkemystä minusta osoittanut läheispiirini on paljon laajempikin kuin varsinaiset läheiseni. Sinä et kuitenkaan siihen piiriin kuulu etkä tule koskaan kuulumaan.

Sinun ei tarvitse puhua nikeistäsi mitään, sillä niistä puhumattakin ilmaiset niillä kyllin selvästi millainen olet ja mitä pidät tärkeimpänä tällä palstalla ja kai koko elämässäsi. Ja kun vain puskassa aina olet, minun ei tarvitsisi etsiä sieltä sinua kuten sinä yhtenään minua, mutta ei toki kiinnostaisikaan etsiä. Ei kullanhuuhtojakaan etsi kuonaa, eikä roskia ja koirankakkoja etsi muut kuin siivoojat, ja tällä palstalla ei enää ole sellaista.

Omana itsenäni olen todella täällä esiintynyt, kun en häpeä itseäni, omalla naamallanikin, kun en edes naamaani häpeä. Sinä et ole täällä omana itsenäsi esiintynyt etkä tänne elämääsi levitellyt, mutta ei ehkä olisi ollut siitä paljon kerrottavaakaan. Ei ainakaan sellaista, joka olisi ketään kiinnostanut niin kuin minun elämäni kiinnostaa sinua. Ihan sama olisi ollut, olisitko esiintynyt tällä palstalla juhlapuvussa, puolipukeissa tai alastomana, tippaakaan en olisi ollut näkemästäni kiinnostunut. Saati että näkemäni yhä päässäni myllertäisi, kuten kuvitteluillasi lisätty minusta näkemäsi sinun päässäsi. Varmaan sinä olet normaali ja minä epänormaali.

Eikö sepustuksesi saaneet tarpeeksi huomiota. Piti nostaa ne uudestaan esiin. Kukapa se kissan hännän nostaa jos ei kissa itse.