Jospa Joulun ja alkavan vuoden kunniaksi haudattaisi sotakirveet joka suuntaan ja otettaisiin esille myönteisiä, alfistin elämää elähdyttäviä asioita.
Ensinnäkin mielestäni alfistien kädennosto tuntuisi kokevan jonkinlaista renessanssia. Toiseksi toisin esille myönteisen korjaamokokemuksen Konalan Delta-autosta.
Toissailtana nimittäin alkoi ulkolämpömittari osoitella välimerellisiä lukemia ( 15). Seuraavana aamuna taas mittarilukema toi mieleen Handen takavuosien kertomukset seikkailuistaan Alexander Karelinin kanssa (-45).
Ajaa-täräytin töihin mennessäni Konalan kautta ja kerroin Alfa-huollon pojille säiden käyneen kovin epävakaiksi viime aikoina. No, R.V. tarttui heti toimeen, puuhasi jotain ja muutaman minuutin kuluttua oli mittari taas järjellisissä lukemissa.
Samalla huomasin toise eturenkaan olevan heikolla hapella. Ilmankos ohjaus olikin tuntunut puoltavan. Ilmaa lisättiin, mutta pihinä kertoi, että jostain vuotaa. Löytyi naula. No, pyörä irti, naula pois ja kumi paikkuuseen. Vartin päästä oli kurra ehjänä alla ja Joulun kunniaksi koko hoidosta selvittiin kiitoksin. Joskus näinkin.
Ensinnäkin mielestäni alfistien kädennosto tuntuisi kokevan jonkinlaista renessanssia. Toiseksi toisin esille myönteisen korjaamokokemuksen Konalan Delta-autosta.
Toissailtana nimittäin alkoi ulkolämpömittari osoitella välimerellisiä lukemia ( 15). Seuraavana aamuna taas mittarilukema toi mieleen Handen takavuosien kertomukset seikkailuistaan Alexander Karelinin kanssa (-45).
Ajaa-täräytin töihin mennessäni Konalan kautta ja kerroin Alfa-huollon pojille säiden käyneen kovin epävakaiksi viime aikoina. No, R.V. tarttui heti toimeen, puuhasi jotain ja muutaman minuutin kuluttua oli mittari taas järjellisissä lukemissa.
Samalla huomasin toise eturenkaan olevan heikolla hapella. Ilmankos ohjaus olikin tuntunut puoltavan. Ilmaa lisättiin, mutta pihinä kertoi, että jostain vuotaa. Löytyi naula. No, pyörä irti, naula pois ja kumi paikkuuseen. Vartin päästä oli kurra ehjänä alla ja Joulun kunniaksi koko hoidosta selvittiin kiitoksin. Joskus näinkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Alfapojat, siinä alakerrassa, ovat hyviä jannuja. Miehillä on oikea ote ja osaaminen hommiin.
Joulut Sinnekkin!
Pari, kolme viikkoa sitten kävin kaupoilla. Tietokonetta ostamassa. Lunta tuli monta senttiä aikayksikössä. Jätin Delta-autosta saamani Punaisen Alfa Romeo -lumiharjan tuulilasinpyyhkijän päälle lepäämään. Jos sen jättää sisälle, valahtaa lunta oven avauksessa sisään.
Viivyin kaupassa puoli tuntia ja johan oli lumiharja häipynyt. En jaksanut olla edes vihainen.
Joku "Jose", "sivustakatsoja" tai "kanosmn" on varmasti ikionnellinen päästessään käsiksi edes Alfa-lumiharjaan.
Hyvää joulua heillekin.
...mutta varmasti halutuimpiin.
Kyseinen BMW:n mainos tuli takavuosina mieleeni, kun 90-Alfaani murtauduttiin viikon aikana kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla oli saatu lukko rikki, mutta ei päästy ilmeisesti sisälle, sillä kaipa silloin kännykkä olisi hävinnyt hanskalokerosta. Jonkinlainen teräase oli katkennut lukkoon enkä saanut sitä enää sieltä pois. Muutamaa päivää myöhemmin autoon oli jo päästy sisään, mutta ilmeisesti auto oli Mafian kestävää mallia, koska se piti pintansa nytkin. Virtalukko oli kuitenkin sen verran kärsinyt, että se olisi pitänyt vaihtaa. Sen sijaan myin koko auton.
Sittenmmin on kuljettajan oven lukko rikottu myös 75:stä, joten kova hinku on roskaväellä kuvauttaa itsensä Alfan ohjaimissa. Lievätkö sitten tosiaan samaa sakkia kuin täällä käy kertomassa noita "jäätynyt kansi halkesi" -juttujaan.
Ai niin, tämän piti olla myönteistä. No, edelliseen 156:een onnistuin lukitsemaan avaimet sisälle. Yritettyäni kolme varttia keinotella sisälle, käännyin tutun poliisin puoleen (poliisithan ovat tutkitusti alfistien tuttuja). Hän käytti aikaa puolisen tuntia ja kahvit päälle. Eli kohtalaisen hyvin ovat italialaiset onnistuneet murtosuojauksessa (tämä oli se positiivinen osio).
Sen sijaan äihin vanhempiin Alfoihin olen kyllä itse mennyt rautalankahenkarilla parissa minuutissa, joten ei voi kuin ihmetellä suomalaisten autorosmojen huonoa ammattitaitoa.
Tulipa taas todistettua ettei Autolle kannata ostaa joululahjaa. Tulin ostaneeksi uudet talvikumit ja ilmeisesti auton käytettävyys on vakio, sillä seuraavalla kauppareissulla (kaupan pihassa) ei avain enää kääntynyt virtalukossa. Mikäpäs siinä oli ihmetellessä. Tunti tiirikoitiin ja lopulta hinattiin Affa takaisin tallin lämpöön tuloksettoman täyhkääämisen jälkeen. Rattilukko hieman haittasi hinausta, mutta tulipahan haastetta hinaukseen. Olisi ollut helpompi hinata niillä vanhoilla kumeilla.. olisi tullut kelkkana.
Että josko jollakulla on kokemusta Sprintin tahi 33sen virtalukon toiminnasta ja rattilukosta niin otan vastaan vihjeitä.
Saapahan olla joulun lomalla tuo Affa.
Toivottavasti saadaan tämä palstake kuntoon, niin uskaltautunen taasen tänne tilittämään..
Hyvät joulut kaikille ikään, sukupuoleen (-puolisuuteen), ja automerkkiin katsomatta!
Tulikin mieleeni tapaus joka sattui itselleni vuonna 1984. Olin ihmetellyt jo pidemmän aikaa, kun Giuliettan polttoaineenkulutus oli muuttunut niin kovin suureksi.
Aikaisempi 9 litran kulutus oli noussut hiljalleen kymppiin, mutta sitten aika pian jo 13:een. Tämän vielä jotenkin hyväksyin, sillä kahden tupla-Weberin säätäminen oikeaan asentoon on salatieteen ja taiteen sekasikiö. Ja koska itse en ole enempää artisti kuin okkultistikaan, annon asian olla. Hitot kulutuksesta. Alla on puhdikas takaveto, jossa eteenpäin vievien vaihteiden, kannen yläpuolisten nokka-akseleiden, kaasuttimen kurkkujen ja jarrulevyjen yhteenlaskettu määrä oli 15. Tuohon aikaan se oli määritelmä, joka erotti Autot kulkuneuvoista. Ja olihan tämä jo maksettu. Korkorahoilla menovettä. Ii-ki oo-ma, kympist kolmeentoist! Tyydyin vain toistelemaan mainospätkää, jota renkutettiin tuohon aikaan radiossa vai telkkarissa vai missä.
Käytin kotteroa huollossa Lauttasaaressa. Tekniikka tuntui olevan kunnossa - ei löytynyt mitään ratkaisevaa. Pian kulutus oli 18:ssa litrassa. Lainasin autotallia, tankkasin auton täyteen ja laitoin sanomalehteä tankin alle. Katsotaanpa, josko tankki tiputtelisi. Ei tiputellut.
Mutta perhana! Olin unohtanut bensatankin korkin huoltoasemalle. Voi hitto! Eikä sitä sieltä enää löytynyt. Ostin uuden korkin, saman tien lukittavan. Bensakrematorion kulutus putosi 18:sta 9:ään litraan satasella.
Viikon kuluttua naapurin skidin mikroautoharrastus loppui - olisiko käynyt penkki liian pieneksi?