U.K. Kekkonen ja juutalaiset

Kirjoitti se Kekkonen mustalaisista melko lailla:

"Karjalaan on päästetty palaamaan vain työkuntoinen väestö. Niiden joukossa lienee tuskin yhtäkään mustalaista. Ja kun kohta enemmät puolet siirtoväestä on palannut Karjalaan, näyttäytyy tänne jäänyt mustalaisaines ikäänkuin kaksinkertaisena. Kun mustalaiset luonteensa ja tottumuksensa mukaan edelleenkin kuljeskelevat suurissa laumoissa, miehet roimasaappaissa ja lierilakissa, kirjava huivi kaulassa, naiset liehuvissa hameissa ja epälukuinen, likainen lapsikatras sylissä ja helmoissa, niin erottautuu mustalaisaines sitäkin selvemmin. Silloin kun maan nuorempi miesväki on siellä jossakin ja muu väki tiukasti töissä, muodostaa toimettomana kiertelevä mustalaisjoukko räikeän epäsoinnun siinä työn ja ponnistuksen soitossa, jota maa on nyt tulvillaan. "

ja jatkaa:

"Tähän voidaan sanoa, että ei muutama tuhat mustalaista, vaikka heille pantaisiinkin kuokka käteen, voi ratkaista meidän työpulmaamme. Heistä ei ole tähänastisten elämäntapojensa takia hyödylliseen työhön..."

"Ajankohta mustalaisvaivan lopettamiseksi ei koskaan ole sopivampi kuin nyt. Ja loppujen lopuksi: tästä toimenpiteestä aiheutuu eniten hyötyä sittenkin mustalaisille itselleen, sillä mitä pidemmälle heidän kuljeskelevan elämänsä lopettaminen lykkäytyy, sen vaikeampi tuo leikkaus heille on. Voidaan näet pitää selvänä, että mikään kurinalainen yhteiskunta ei ajan mittaan voi sallia keskuudessaan ainesta, joka muodostaa parhaimmassakin tapauksessa yhteiskunnalle hyödyttömän ihmisryhmän. Tällöin on muistettava, että mustalaiset eivät itsessään manifestoi mitään aatetta. "

Näistäkin otteista nähdään, että rasismi oli salonkikelpoinen ja yleinen asenne 30-luvulla. Samaan joukkoon varmasti liitettiin myös punikit, ja ns. parempi väki karsinoi siihen myös sekatyömiehet ja sekalaisia töitä tekevät naiset, vaikka he eivät olisi kuuluneet mihinkään erityisryhmään. Suomen- ja ruotsinkielisten kansalaisten keskinäinen viha ohitti usein vähemmistön tarpeet kunnissa, missä valta oli keskittynyt toiselle kieliryhmälle. 30-luku oli raskasta aikaa, ilmeisesti kaikkialla maailmassa.
Sodan tuulet puhdistuvat keskinäisen kaunan ja ahdistuksen. Yksimielisyys heräsi. Nyt vaikuttaa siltä, että ne vanhat ajat ovat taas tulossa. Historia toistaa itseään.

Ruotsin demarithan ne olivat innokkaimpina ottamassa rodunjalostuksen käyttöön ennen Natsi-Saksaa.

Urkilla oli sana hallussa. Hyvää läppää!