Mistähän ateisteilla tulee tuo into neuvoa muita? Onko se jotain narsismia, omahyväisyyttä vai voisiko jäljet johtaa siinäkin noihin aivoissa mielihyvää tuottaviin keskuksiin tai välittäjäaineisiin. Ihmetyttää miksi noin tiukkaan neuvontaa,kun on jo itsellä hyvä olo ( =tietää miten asiat oikeasti on). Kertokaapa joku omin sanoin, miltä tuntuu ja missäpäin tuntuu hyvältä, kun esiinnytte näillä palstoilla. Ja kestääkö tuo tunne tai kokemus pitkään?
Mikähän vaiva
jestas
12510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ateismipalstalla kannattaakin tuota kysyä ;p
Höh, tottahan "meidän" pitäisi olla täällä vain hiljaa ja kuunnella uskovaisten "neuvoja".. :D
Paatosta ja käännytystä ateisteille palsta!
>> Kertokaapa joku omin sanoin, miltä tuntuu ja missäpäin tuntuu hyvältä, kun esiinnytte näillä palstoilla. Ja kestääkö tuo tunne tai kokemus pitkään? >>
* Miltä tuntuu ? Kyllä se melko hyvältä tuntuu jos on jotain mielestään sattuvaa sanomista keksinyt ja vielä onnistunut sanottavansa luettavaan kuntoon muotoilemaan. Luulisin että mitä paremmin viestin sisältö korreloi kirjoittajan luonteen ( empaattinen, pedanttinen, pirullinen jne. ) kanssa, sitä tyytyväisempi hän itse on tulokseen.
* Missä tuntuu ? Ateistilla ei tietenkään ole tunteita missään muualla kuin aivoissa, mutta ihmisen henkinen tila heijastuu usein myös hänen fyysikkaansa, terve sielu....jne!
* Kauanko tuntuu ? Vaikutukset ovat pysyviä, tosin yksittäisten ilonaiheiden vaikutukset on laskettava yhteen kaikkien muiden elämäntapahtumien kanssa.
Elämäsi on hetkiesi summa.
JK. Miltäpä tuntui itsestäsi, esim. tämän avauksesi kirjoittaminen ?
lähimmäisenrakkautta. Kun jumala ei auta ressukoita uskovia, niin ateisti auttaa neuvoillaan.
Siitä saa tunnon, että maailma on taas vähän parempi, kiitos ateistin.
>>Mistähän ateisteilla tulee tuo into neuvoa muita?>Kertokaapa joku omin sanoin, miltä tuntuu ja missäpäin tuntuu hyvältä, kun esiinnytte näillä palstoilla. Ja kestääkö tuo tunne tai kokemus pitkään?
No, itsestäni tuntui kyllä vähän samalta kuin tuossa on jo edellä kuvattu, kun tuon avauksen tein. Alkaa ikäänkuin ensin jotenkin virtaamaan ja sitten kai laukeaa.
Luuletteko muuten, että voi lopuksi päästä jonkinlaiseen "lentoon", kun on oikein neuvonut uskiksia?
Nimittäin tunnetaan myös tämä ilmiö "kielillä puhuminen". Esiintyyköhän sitä yhtään ateisteilla esim. onnistuneen tekstailuillan jälkeen. Se voisi olla käytännössä vaikkapa viserrystä, jos ei haluta tuota äskeistä nimeä käyttää. Siis oletteko viserrelleet?
Että lentoonko? No jo vain meinasivat eilenkin töppöset nousta maan pinnasta, mutta palutettiin ne takaisin samantien. Emäntä kun kiinnitti huomiota sellaiseen epäkohtaan, etten vieläkään ollut lupaamiani askareita toimittanut, enkä näyttänyt hänen mielestään edes aikovalta.
Ei auttanut muu kuin nöyränä poikana hiljentyä sanan kuuntelemiseen. Eikä auttanut mitään, vaikka enkelin kielellä yritin selittää, että olin hyvää sanomaa levittämässä uskoville.
Että se siitä lentämisestä.
Kielillä puhumisesta en oikein tiedä, kun on huononlainen kielipää tolkuntilassakin.
Ateisteista en tiedä, onko heillä sen suurempi halu neuvoa muita kuin meillä uskiksillakaan. Luulisin, että uskikset ovat halukkaampia neuvomaan, ateistit taas torjumaan neuvoja (vaikka ne olisivat hyviäkin).
Se on totta, että siitä tulee hyvä olo, kun tietää, miten asiat oikeasti ovat. Oikeastaan siitä EI pitäisi olla seurauksena halu opettaa muita. Opettamisen halu voi johtua siitä, että hyvän olon saavuttanut henkilö kuvittelee tietävänsä asioista enemmän kuin muut, joten on suoranainen velvollisuus opettaa muitakin löytämään "totuus". Jaettu ilo on vähintään kaksinkertainen ilo, eikö?
Missä tuntuu? Sanoisin että kun tiedonhalua on ensin vähän tyydytetty, se kaipaa lisää tyydytystä. Se tuntuu koko olemuksessa. Ihminen tajuaa olevansa homo sapiens, ei pelkkä homo.
Innoissaan uusista henkisistä löydöistään ihminen voi hypätä vaikka sänkyyn seksuaalikumppaninsa kanssa ja ilahduttaa sekä itseään että kumppaniaan. Siinä ei totisesti ole mitään pahaa.
Sekin on totta, että mielihyväkeskus/-keskukset sijaitsevat aivoissa. Miten pitkään vaikutukset kestävät, riippuu ihmisen ahneudesta, iästä, henkisestä tasosta, elämäntilanteesta ja sen sellaisista seikoista. (Ahneus = himo hankkia uusia kokemuksia).
Puhut kovin yleisellä tasolla. Tavallaan olisin kiinnostunut enemmän omakohtaisesta tuntemuksesta. Miltä minusta tuntui kun viimeksi "neuvoin" tai "opastin".
Kun viimeksi "opastin" ja "neuvoin", olin ihan kuitti. En olisi enää millään jaksanut, aihetta kun oli paahdettu jo monta viikkoa. Oppilaatkin olivat aika väsyneitä ja urakoivat hiki päässä, kokeet kun ovat tammikuun alussa. Kovin velvollisuudentuntoista touhua molemmin puolin. Siitä saan palkkani.
Siksi onkin paljon mukavampaa rentoutua tällaisella palstalla, jossa ihmiset eivät välttämättä kuulu samoin ajatteleviin. "Ateisti" ja "uskis" ovat kuitenkin vain leimoja itse kunkin otsassa. Ne kertovat vain sen leirin, jossa kukin on oppinut elämänsä ja ajattelunsa perusteet. Sen jälkeen on itse asiassa valmis ja vapaa ajattelemaan asioita itsenäisesti. Moni tukeutuu kuitenkin auktoriteetteihin läpi elämänsä ikään kuin tarkistaakseen kurssinsa (tai vakuuttaakseen toisillekin olevansa "oikealla tiellä").
Ajattelussa pitäisi olla vapaus aina. Mihinkään raiteisiin ei pitäisi kangistua. Jotkut luovat ihmiset nauttivat työnsä tuloksista niin paljon, etteivät kykene elämään ilman ajattelua virittäviä ärsykkeitä. Toisista ihmisistä on silloin paljon iloa, varsinkin, kun he ovat älyllisesti rehellisiä ja kiinnostuneita. Itsekin haeskelen virikkeitä monista eri paikoista. Se on vain yksinkertaisesti hauskaa.
"Kaikki haluu jonkun itseänsä huonomman" , kuten Freud Marx Engels & Jung joskus meille esitti.
No, minä lähden siitä että olemme vielä varsin alkeellisella tasolla mutta yksi jengi on takuulla älyllisesti alempana: kreationistit. (pelaan varman päälle:)
Kyllähän toisaalta uskiksetkin koittavat tyrkyttää meille oppejaan ja tapojaan, ja vieläpä huomattavasti agressiivisemmi. Vai oletko joskus nähnyt ateistien kieltämässä ovalta ovelle jakamassa tietoaan?
Olenkin huomannut että tyhmimmät pitävät yleensä itseään viisaina kun taas viisaat tietävät olevansa varsin tyhmiä.
Toisaalta, hauskaahan tänne on kirjoitella ja lukea mitä ihmeellisimpiä asioita ja varsinkin perusteluja kummallisille väitteille.
Kestääkö tuo tunne? Jaa-a, luulen että omahyväisyys on yksi ihmisen peruspiirteistä.
Minä ainakin olen monellakin erialan palstalla käynyt rienaamassa eri alojen fundamentalisteja (en siis pelkästään uskispalstoilla). Lopulta alkaa aina kyllästyttää ja silloin vaihdan palstaa.
Ai miksi? Emmääävaantiärä.
Kyllä rienaamallakin esille pääsee. Mutta saako sillä tavoin asiasta niin paljon irti kuin esittämällä asiansa ilman niitä "pukinsorkkia"? Rienauksessa on tietysti väkevämpiä mausteita mukana, jos sellaisista nauttii...