Olen masentunut. Koska minulla on paniikkihäiriö tai sosiaalisten tilanteiden pelko, ahdistusta ja olen todella ujo. Pelkään olla ihmisten kanssa. Kahville meneminen saa mut tärisemään ja suun kuivumaan niin että kahvi menee väärään kurkkuun. Puhuminen on todella vaikeaa, enkä pysty katsomaan silmiin.
Ryhmässä oleminen jännittää niin paljon että menen aivan jäähän, pelkään että huomio kiinnittyy minuun ja nolaan itseni. En tiedä miten olla.
Haluaisin tietää mistä tämä johtuu? Miksi jännitän?
Kun minusta tuntuu että suurin syy tähän ujouteen on se että minun päässäni ei ole paljoo sisältöä. En tiedä paljoa mistään asioista. Ei mulla ole mitään puhuttavaa kenenkään kanssa. Alussa ihmiset pitävät minua kivana ja tulee juttelemaan koska näytän sosiaaliselta ja mukavalta, hymyilen. Mutta juttu jää lyhyeksi. Huomaan että en keksi puhuttavaa, enkä löydä sanoja jos haluaisin kertoa jotain. Ihmiset silti pitävät mukavana ja haluavat tutustua. Mutta se onkin ainut juttuni, hymyileminen ja toisten jutuille nauraminen ja kommentoiminen parilla sanalla.
Siksi minä hankin itselleni sellaisia kavereita jotka ovat oikeasti tyhmiä. Heidän kanssa pystyn olemaan oma itseni enkä ole ujo. Silti masentaa heidän seura.
Olen jo 27 vuotias nainen. Olen alkanut karttamaan sosiaalisia tilanteita enkä tee enää juuri mitään. Masennun kotona ja stressaa niin paljon tulevaisuus että en tiedä mitä teen. En osaa hankkia tietoa päähäni maailman asioista. No uutisten lukeminen, mutta mitä muuta voi tehdä? Mistä voi oppia/tietää uusia asioita? Miksi minä en tiedä mitään?
Ryhmässä oleminen jännittää niin paljon että menen aivan jäähän, pelkään että huomio kiinnittyy minuun ja nolaan itseni. En tiedä miten olla.
Haluaisin tietää mistä tämä johtuu? Miksi jännitän?
Kun minusta tuntuu että suurin syy tähän ujouteen on se että minun päässäni ei ole paljoo sisältöä. En tiedä paljoa mistään asioista. Ei mulla ole mitään puhuttavaa kenenkään kanssa. Alussa ihmiset pitävät minua kivana ja tulee juttelemaan koska näytän sosiaaliselta ja mukavalta, hymyilen. Mutta juttu jää lyhyeksi. Huomaan että en keksi puhuttavaa, enkä löydä sanoja jos haluaisin kertoa jotain. Ihmiset silti pitävät mukavana ja haluavat tutustua. Mutta se onkin ainut juttuni, hymyileminen ja toisten jutuille nauraminen ja kommentoiminen parilla sanalla.
Siksi minä hankin itselleni sellaisia kavereita jotka ovat oikeasti tyhmiä. Heidän kanssa pystyn olemaan oma itseni enkä ole ujo. Silti masentaa heidän seura.
Olen jo 27 vuotias nainen. Olen alkanut karttamaan sosiaalisia tilanteita enkä tee enää juuri mitään. Masennun kotona ja stressaa niin paljon tulevaisuus että en tiedä mitä teen. En osaa hankkia tietoa päähäni maailman asioista. No uutisten lukeminen, mutta mitä muuta voi tehdä? Mistä voi oppia/tietää uusia asioita? Miksi minä en tiedä mitään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko mistä päin? Vähän samanlaista ongelmaa itselläkin..
Miten tästä pääsee eroon?
"Kun minusta tuntuu että suurin syy tähän ujouteen on se että minun päässäni ei ole paljoo sisältöä. En tiedä paljoa mistään asioista. Ei mulla ole mitään puhuttavaa kenenkään kanssa."
Tuokin johtuu jännittämisestä. Pääsi tyhjenee kun jännität. Monesti esim. humalaisilla ihmisillä onkin yhtäkkiä hirveästi puhuttavaa. Mistä se tieto tulee heidän päähänsä kun sinne kaataa viinaa? Puhuminen onnistuu siis heti kun ihminen rentoutuu, eikä sitä puhuttavaa tarvitse silloin erikseen keksiä.
Kai sinä nyt tiedät niistä asioista joista tykkäät tai joita harrastat? Vai oletko ylipäätään oma itsesi itsellesikään? Mieti ensin mistä tykkäät ja syvenny sitten niihin asioihin mistä tykkäät.