Haluisin vähän kysyä, että onko muilla ollut samanlaista tilannetta?
Eli siis, lääkäri suositteli minulle terapiaa johon minun oli pakko suostua. No sittenhän tämä terapeutti aloitti kaikki nämä kysymykset masennuksesta ja muista trauma jutuista.
Mutta minulla ei ole mitään mielenterveydellisiä ongelmia. Ja sen takia olenkin jatkuvasti sanonut terapeutilleni, että näistä ei ole mitään apua.
Kuitenkin terapeuttini jatkuvasti höpöttää, että valehtelen ja tarvitsen terapiaa ja että etsimme yhdessä ongelmani. Lopulta ajauduin siihen, että aloin uskomaan että olen hullu ja minulla oikeasti olisikin jotain ongelmia.. No siitähän seurasi se, että aloin etsimään itselleni sairautta ja lopulta aloin jo melkein uskomaankin siihen.
Lopulta kieltäydyin terapiasta ja nytten joudun keskustelemaan lääkärini kanssa jatkotoimenpiteistä, mutta terapeutti on valehdellut ja syytänyt vääriä tietoja terapiasta lääkärilleni.
Yhdessä vaiheesa pyysinkin pääsyä juttelemaan lääkärilleni, johon terapeuttini vastasi että hän varaa ajan. Seuraavalla kerralla sainkin kuulla, että terapeutti oli itse jutellut lääkärin kanssa ja miettinyt voiko minua pakottaa puhumaan asioista. Ja he päätyivät siihen, että ellen suostu puhumaan lapsuudestasi ja tunnustamaan että minulla olisi joku ongelma joka voitaisiin hoitaa, en voi edetä hoidoissani eteenpäin. (olen puhunut lapsuudestani jo niin moneen kertaan, että se on alkanut tuntumaan jo turhauttavalta, koska ei siitä ole mitään hyötyä ollut minulle)
Tämä on todella turhauttavaa, koska jos en suostu terapiaan, en voi jatkaa hoitojani eteenpäin. Mutta kun terapeutti ei ensinnäkään osaa työtänsä ja hän yrittää tehdä minusta hullua. Hän on myös kiristänyt minua terapiasessioissani ja tehnyt ihmeellisiä testejä ja kysellyt asioita, jotka ovat minun yksityisasioita.
Terapeuttini myös salaa minulta asioita ja minulla ei ole hajuakaan miksi joudun käymään koko terapiassa, niin sitten hän vain suuttuu ja sanoo että olemme keskustelleet tästä monesti - joka ei kuitenkaan ole totta.
Asialle ei kuitenkaan tehdä mitään ja koululääkärini suositteli, että siirtyisin muualle terapiapiiriin ja että tilaisimme tayssilta paperit koululle, josta voisin nähdä, mitä minusta on kirjoitettu.
Onko muilla ollut näin huonoa kokemusta terapiasta? En oikein tiedä mitä tekisin. Olen siis transhoidoissa, mutta hoitoni jäädytettiin koska terapeutti yrittää keksiä minulle sairautta. Ja jatkuvasti minua on kiristetty siitä, että hoitoni lopetetaan kokonaan ja voisin vasta 18v jatkaa hoitoja.
Onneksi täytän puolenvuoden päästä 18v, koska sen jälkeen voin siirtyä aikuisten transpolille. Mutta tässä on kuitenkin se ärsyttävää, koska halusin aloittaa hormoonihoidot jo paljon aikasempaa, mutta olen nyt ollut tutkimuksissa jo 2v. Ensiksi piti mennä puolesta vuodesta vuoteen, mutta nyt on jo mennyt kaksi vuotta.
Eli siis, lääkäri suositteli minulle terapiaa johon minun oli pakko suostua. No sittenhän tämä terapeutti aloitti kaikki nämä kysymykset masennuksesta ja muista trauma jutuista.
Mutta minulla ei ole mitään mielenterveydellisiä ongelmia. Ja sen takia olenkin jatkuvasti sanonut terapeutilleni, että näistä ei ole mitään apua.
Kuitenkin terapeuttini jatkuvasti höpöttää, että valehtelen ja tarvitsen terapiaa ja että etsimme yhdessä ongelmani. Lopulta ajauduin siihen, että aloin uskomaan että olen hullu ja minulla oikeasti olisikin jotain ongelmia.. No siitähän seurasi se, että aloin etsimään itselleni sairautta ja lopulta aloin jo melkein uskomaankin siihen.
Lopulta kieltäydyin terapiasta ja nytten joudun keskustelemaan lääkärini kanssa jatkotoimenpiteistä, mutta terapeutti on valehdellut ja syytänyt vääriä tietoja terapiasta lääkärilleni.
Yhdessä vaiheesa pyysinkin pääsyä juttelemaan lääkärilleni, johon terapeuttini vastasi että hän varaa ajan. Seuraavalla kerralla sainkin kuulla, että terapeutti oli itse jutellut lääkärin kanssa ja miettinyt voiko minua pakottaa puhumaan asioista. Ja he päätyivät siihen, että ellen suostu puhumaan lapsuudestasi ja tunnustamaan että minulla olisi joku ongelma joka voitaisiin hoitaa, en voi edetä hoidoissani eteenpäin. (olen puhunut lapsuudestani jo niin moneen kertaan, että se on alkanut tuntumaan jo turhauttavalta, koska ei siitä ole mitään hyötyä ollut minulle)
Tämä on todella turhauttavaa, koska jos en suostu terapiaan, en voi jatkaa hoitojani eteenpäin. Mutta kun terapeutti ei ensinnäkään osaa työtänsä ja hän yrittää tehdä minusta hullua. Hän on myös kiristänyt minua terapiasessioissani ja tehnyt ihmeellisiä testejä ja kysellyt asioita, jotka ovat minun yksityisasioita.
Terapeuttini myös salaa minulta asioita ja minulla ei ole hajuakaan miksi joudun käymään koko terapiassa, niin sitten hän vain suuttuu ja sanoo että olemme keskustelleet tästä monesti - joka ei kuitenkaan ole totta.
Asialle ei kuitenkaan tehdä mitään ja koululääkärini suositteli, että siirtyisin muualle terapiapiiriin ja että tilaisimme tayssilta paperit koululle, josta voisin nähdä, mitä minusta on kirjoitettu.
Onko muilla ollut näin huonoa kokemusta terapiasta? En oikein tiedä mitä tekisin. Olen siis transhoidoissa, mutta hoitoni jäädytettiin koska terapeutti yrittää keksiä minulle sairautta. Ja jatkuvasti minua on kiristetty siitä, että hoitoni lopetetaan kokonaan ja voisin vasta 18v jatkaa hoitoja.
Onneksi täytän puolenvuoden päästä 18v, koska sen jälkeen voin siirtyä aikuisten transpolille. Mutta tässä on kuitenkin se ärsyttävää, koska halusin aloittaa hormoonihoidot jo paljon aikasempaa, mutta olen nyt ollut tutkimuksissa jo 2v. Ensiksi piti mennä puolesta vuodesta vuoteen, mutta nyt on jo mennyt kaksi vuotta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hankala asiahan tuo voi olla monelle käsitellä. Lakihan taitaa velvoittaa transasioissa käymään psykologin juttusilla tietyn aikaa ennen kuin saa mahdollisuuden edetä. Olet lisäksi todella nuori, et edes vielä täysi-ikäinen, joten siinä määrin ymmärrän toistakin osapuolta, että ovat huolissaan ja vähän hukassa miten toimia. Psykoterapiasuhteista yleensä oli juuri äskettäin ihan pätevähkö kirjoitus Potilaan Lääkärilehdessä (linkki alla). Lukaise ihmeessä.
Tutkimus: Psykoterapia haitallista huonossa terapiasuhteessa
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/psykoterapia-haitallista-huonossa-terapiasuhteessa/
Se on ihan totta, että päänsä saa monesti entistä enemmän sekaisin tai, jos lähtökohtaisesti on ihan jees fiilisi niin psykiatria-, psykologi- tai psykoterapeuttikäyntien jälkeen helpommin pyöritettävät epäilevät jo olevansa "sairaita"/hulluja.
Rehellisyyden nimissä aihe on minulle niin vaikea. tiedän asiasta niin vähän, että en osaa sanoa oikeen mitään miten toimia tai mitä kannattaisi tehdä. Tuollaiset muutokset ovat todella isoja enkä henkilökohtaisestikaan pystyisi ottamaan vastuuta seuraamuksista kenenkään elämälle. Sen vuoksi varmasti psykologilla ja psykiatrillakin on nyt paha paikka ja ovat neuvottomia. Odottaminen täysi-ikäisyyteen ja 100%:seen vastuuseen omista päätöksistään on ehkä välttämätöntä.