"Rahasta on helpompi riidellä kuin tunteista.
Yhtäkkiä Suomesta löytyy satoja miljoonia, ellei jopa miljardi euroa pakolaisille, kun on pakko auttaa. Seteleitä ei ole saatu kokoon, kun vanhukset olisivat tarvinneet kuivat vaipat, lisää hoitajia tai lastensairaala olisi pitänyt rahoittaa verovaroista.
Ei näitä asioita voi verrata. Miksei? Miksi toisen hätä on autettavampaa kuin toisen? Onko kristillisempää antaa rahaa syyrialaiselle kuin savolaiselle? Vaikka kuinka yrittäisimme, emme pysty auttamaan kaikkia. Auttaminen on arvovalinta.
Välimereen hukkunut pakolaispoika herättää enemmän auttamishaluja kuin syöpään kuoleva suomalaislapsi? Toinen kuolee kaukana ja toinen ihan lähellä.
Kumpi on pahempaa rasismia: kivittää sotapakolaisia vai hylätä dementikot laitoksiin? Olemme kaikki roskasakkia. Jokaisella on oma inhokki ja suosikki".
http://www.lansivayla.fi/blogi/324696-yhdet-rahat-ja-sama-jono
Avun antamista ja vastaanottamista on arvioitava. Kuinka suurta kiitollisuutta auttajilleen osoittaa irakilainen insinööri, joka hätämajoituksessa kieltäytyy syömästä samaa ruokaa, jota tarjotaan päiväkotien lapsille, koululaisille, vanhainkotien asukkaille ja kunnan työntekijöille. Meneekö aito sotapakolainen syömälakkoon, kun menu ei miellytä? Onko apu riittävää, jos insinööri saa oman kokin?
Pahalta tuntuu, mutta joudumme päättämään, kuka maksaa ja ketä autetaan.
Vanhemmat maksavat tulojensa perusteella 150–280 euroa kuukaudessa yhden lapsen päivähoidosta. Sen sijaan opiskelijat, myös ulkomaalaiset, saavat ilmaisen koulutuksen. Miksi leikkikoulu on maksullinen mutta korkeakoulu ilmainen?
On vain yksi yhteinen verorahojen potti, josta menot maksetaan. Kaikki maassa-asujat ihonväristä, uskonnosta tai vammoista riippumatta kilpailevat paikoista samoissa asunto-, hoito-, laitospaikka-, päivähoito-, koulu-, työpaikka- ja työttömyysjonoissa. On yhdet rahat ja samat jonot.
Ovatko suomalaiset jo saaneet kaiken? On oltava lottovoittaja selvitäkseen suomalaisena veronmaksajana.
Yhtäkkiä Suomesta löytyy satoja miljoonia, ellei jopa miljardi euroa pakolaisille, kun on pakko auttaa. Seteleitä ei ole saatu kokoon, kun vanhukset olisivat tarvinneet kuivat vaipat, lisää hoitajia tai lastensairaala olisi pitänyt rahoittaa verovaroista.
Ei näitä asioita voi verrata. Miksei? Miksi toisen hätä on autettavampaa kuin toisen? Onko kristillisempää antaa rahaa syyrialaiselle kuin savolaiselle? Vaikka kuinka yrittäisimme, emme pysty auttamaan kaikkia. Auttaminen on arvovalinta.
Välimereen hukkunut pakolaispoika herättää enemmän auttamishaluja kuin syöpään kuoleva suomalaislapsi? Toinen kuolee kaukana ja toinen ihan lähellä.
Kumpi on pahempaa rasismia: kivittää sotapakolaisia vai hylätä dementikot laitoksiin? Olemme kaikki roskasakkia. Jokaisella on oma inhokki ja suosikki".
http://www.lansivayla.fi/blogi/324696-yhdet-rahat-ja-sama-jono
Avun antamista ja vastaanottamista on arvioitava. Kuinka suurta kiitollisuutta auttajilleen osoittaa irakilainen insinööri, joka hätämajoituksessa kieltäytyy syömästä samaa ruokaa, jota tarjotaan päiväkotien lapsille, koululaisille, vanhainkotien asukkaille ja kunnan työntekijöille. Meneekö aito sotapakolainen syömälakkoon, kun menu ei miellytä? Onko apu riittävää, jos insinööri saa oman kokin?
Pahalta tuntuu, mutta joudumme päättämään, kuka maksaa ja ketä autetaan.
Vanhemmat maksavat tulojensa perusteella 150–280 euroa kuukaudessa yhden lapsen päivähoidosta. Sen sijaan opiskelijat, myös ulkomaalaiset, saavat ilmaisen koulutuksen. Miksi leikkikoulu on maksullinen mutta korkeakoulu ilmainen?
On vain yksi yhteinen verorahojen potti, josta menot maksetaan. Kaikki maassa-asujat ihonväristä, uskonnosta tai vammoista riippumatta kilpailevat paikoista samoissa asunto-, hoito-, laitospaikka-, päivähoito-, koulu-, työpaikka- ja työttömyysjonoissa. On yhdet rahat ja samat jonot.
Ovatko suomalaiset jo saaneet kaiken? On oltava lottovoittaja selvitäkseen suomalaisena veronmaksajana.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Irakilaisupseeri on tärkeämpi suomelle, kuin joku loppuun kaluttu vanhus vanhainkodissa.
Kaari Utrio ehdotti aikanaan, että halutessaan saisi "kuoleman" pillerin.
Nyt kun meillä vanhat "suuret ikäluokat" ihmiset ovat tiellä olisin valmis varamaan itselleni tälläisen pillerin. Enpä sitten olisi kotimaalleni haitaksi.
Minäkin ottaisin mieluummin tällaisen pillerin kuin että jäisin tänne huonolle hoidolle ja kituisin pois.
Vanhusten hoidosta on päätetty säästää niin, että 0,5 hoitajaa vanhusta kohden muutetaan 0,4:jäksi.