Nelonen esittää "palkittua laatusarjaa" Angels In America, jossa esiintyy tähtinäyttelijöitä huippuroolisuorituksineen.
Vitut. Sarjan pointti on kertoa että homotkin ovat ihmisiä ja ihmiset homoja. Loput on soopaa soopaa soopaa. Al Pacino esittää tyypillistä Al Pacinoa. Kriitikot ja ystävätkin ovat kusettaneet minut tuhlaamaan 2 tuntia tuon skeidan parissa. Eikö homosarjaa saa haukkua leimautumatta suvaitsemattomaksi homovihaajaksi, vai onko sarjassa jotain aidosti viehättävää jota en ymmärrä?
Opettakaa minulle jotain, jota en vielä tiedä, tehkää hyvää viihdettä tai painukaa v******!
Vitut. Sarjan pointti on kertoa että homotkin ovat ihmisiä ja ihmiset homoja. Loput on soopaa soopaa soopaa. Al Pacino esittää tyypillistä Al Pacinoa. Kriitikot ja ystävätkin ovat kusettaneet minut tuhlaamaan 2 tuntia tuon skeidan parissa. Eikö homosarjaa saa haukkua leimautumatta suvaitsemattomaksi homovihaajaksi, vai onko sarjassa jotain aidosti viehättävää jota en ymmärrä?
Opettakaa minulle jotain, jota en vielä tiedä, tehkää hyvää viihdettä tai painukaa v******!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eihän me nyt vittuun voida painua, kun me ollaan homoja...
Miksi olet hukannut 2 tuntia katsoen moista paskaa?! Itse huomasin heti alussa ettei sitä kannata katsoa.
"...huomasin heti, että..." Minkälainen pitää sarjan alun olla, että teini-ikäinen tai teiniaivoinen jaksaa katsoa sitä kaksi minuuttia pitempään. Bond-filmeissähän ongelma on ratkaistu jokaisen leffan alussa olevalla viiden minuutin rymistelyllä. Angels in America ei välttämättä ole maailman paras tv-sarja, mutta suodaan sille edes tilaisuus; annetaan hyvien näyttelijöiden pistää parastaan ja tarinan kehittyä ja katsotaan mitä kokonaisuus tuo tullessaan. Esimerkiksi ravintolakohtaus, missä Al Pacino irvistelee kaikkeen uskonsa menettäneenä ja kuitenkin on pelissä mukana uunottamassa mormonipoikaa, oli tosihyvä.
Niinpä. Ja vaikka sarjassa tähän asti esitetyt päähenkilöt ovatkin homoja, homous asettuu aivan luontevasti draaman rakenteisiin, ts. homoutta ei ole sarjassa mukana vain heteroille suunnattuna skandaalinomaisena tirkistelylisänä.
Ainakin ensimmäisen jakson jälkeen oli jotenkin hieno tuntuma siitä, että tavalliselle sukankuluttajalle suunnatuissa tv-sarjoissa tullaan jatkossakin näkemään kokeilevampaa otetta niin toteutuksen kuin tarinoidenkin suhteen. Varsinkin kun elokuvien puolella budjetit ovat kasvaneet niin suuriksi, että riskejä ei enää juurikaan oteta. Tuloksena on sitten helposti samasta purkista puristettua tuubaa.