Joulukertomus
Kerran jouluna, kun lumi peitti maan, tuli naapurit tuttuaan katsomaan. Hänen kauppansa, halpa ja vaatimaton, koristettu tuoksuvin oksin on!
Istui Konrad kasvot säteillen, sitten kesken seppeleen solmimisen sanoi: "Ystävät, koitteessa päivän tään, kun lauloi kukko yön väistymään, tuli Herra unessa luokseni, sanoi: 'Tänään saavun mä vieraaksesi!'
Niin puuhannut olen kiireissäin ja kaunistanut olen kauppani näin: pöytä pyyhitty, kattilat kiiltävät, kattohirsiä köynnökset kiertävät. Nyt odotan Herran saapuvan. Askeleensakin kuulla mä haluan, kun saapuu hän luo halvan majani tään, oven avaan ja kasvonsa rakkaat nään."
Niin ystävät jättivät Kondarin. Tämä olihan päivänsä onnellisin. Oli perheensä kuollut, ja yksin vaan aina viettää hän joulua kotonaan, mutta nyt kun hän vieraakseen Herran saa, ei voi joulua kauniimpaa odottaa.
Nyt kuunteli hän ilo rinnassaan, joka rasahdus sai hänet nousemaan: Joko Herra ovella seisoisi, kuten anovalle hän lupasi? Taas kuului ääni, ja ikkunaan heti kiiruhti hän katsomaan, mutta keskellä hankia näkikin vaan ryysyissä viluisen kerjurin. Oven avasi Kondard säälien ja sisään kutsuen viluisen sanoi: "Kaupastani sä takin saat ja sukat ja lämpimät huovikkaat." Mies matkaan kun
lähti taas kiittäen, sanoi Kondard huolta tuntien: " Miksi Herrani rakas näin viipyykään? Enää jaksais en odottaa pitempään!"
Joku koputtaa! Kiirein hän ovelle käy. Taas muukalainen - ei Herraa näy - vain vanhus mustassa viitassaan risukimppua kantaen taakkanaan. Lepopaikkaa pyysi, vaan Kondard sen oli varannut suurelle vieraalleen. Anoi vanhus: "Mua ethän lähetä pois! Etkö jouluna luonasi levätä sois?" Niin Kondard lämmintä keittoa toi, ja vanhus lepäsi söi ja joi.
Vaan lähdettyään Kondard huolissaan huomas tuntien kulkevan kulkuaan, eikä Herraa vieläkään näkynyt. Oli varmaan hän väärin ymmärtänyt...
Silloin kuuli hän itkun hiljaisen: "Mua auttakaa, kotiini löydä en!" Taas riensi hän ovensa avaamaan, vaan pettymään joutui uudestaan. Siinä eksynyt lapsi vain seisoikin, ei löytänyt tietä kotihin.
Ja Kondard, vaikka nyt allapäin, ilahduttaa tahtoi lastakin näin: Sisään kutsui, ja kyyneleet kuivaten hän liensi pelkoa lapsosen, sitten saattoi sen kotiin uudestaan.
Mutta hämyssä ovelleen palatessaan tiesi hän: Enää ei Herra saapua vois. Oli joulupäivä sammunut pois.
Niin polvistui hän ja rukoili: "Mikä viivytti sua, rakas Herrani? Mikset tullutkaan minua katsomaan? Niin toivoin, että sun nähdä saan!" Silloin kuuli hän äänen lempeän: "Pääsi nosta, mä sanani pidinhän. Jo kolmesti saavuinhan suoksesi, jo kolmesti sait nähdä varjoni. Minä olin se kerjuri viluinen ja vanhus, jolle soit einehen. Minä olin se eksynyt lapsonen."
Kerran jouluna, kun lumi peitti maan, tuli naapurit tuttuaan katsomaan. Hänen kauppansa, halpa ja vaatimaton, koristettu tuoksuvin oksin on!
Istui Konrad kasvot säteillen, sitten kesken seppeleen solmimisen sanoi: "Ystävät, koitteessa päivän tään, kun lauloi kukko yön väistymään, tuli Herra unessa luokseni, sanoi: 'Tänään saavun mä vieraaksesi!'
Niin puuhannut olen kiireissäin ja kaunistanut olen kauppani näin: pöytä pyyhitty, kattilat kiiltävät, kattohirsiä köynnökset kiertävät. Nyt odotan Herran saapuvan. Askeleensakin kuulla mä haluan, kun saapuu hän luo halvan majani tään, oven avaan ja kasvonsa rakkaat nään."
Niin ystävät jättivät Kondarin. Tämä olihan päivänsä onnellisin. Oli perheensä kuollut, ja yksin vaan aina viettää hän joulua kotonaan, mutta nyt kun hän vieraakseen Herran saa, ei voi joulua kauniimpaa odottaa.
Nyt kuunteli hän ilo rinnassaan, joka rasahdus sai hänet nousemaan: Joko Herra ovella seisoisi, kuten anovalle hän lupasi? Taas kuului ääni, ja ikkunaan heti kiiruhti hän katsomaan, mutta keskellä hankia näkikin vaan ryysyissä viluisen kerjurin. Oven avasi Kondard säälien ja sisään kutsuen viluisen sanoi: "Kaupastani sä takin saat ja sukat ja lämpimät huovikkaat." Mies matkaan kun
lähti taas kiittäen, sanoi Kondard huolta tuntien: " Miksi Herrani rakas näin viipyykään? Enää jaksais en odottaa pitempään!"
Joku koputtaa! Kiirein hän ovelle käy. Taas muukalainen - ei Herraa näy - vain vanhus mustassa viitassaan risukimppua kantaen taakkanaan. Lepopaikkaa pyysi, vaan Kondard sen oli varannut suurelle vieraalleen. Anoi vanhus: "Mua ethän lähetä pois! Etkö jouluna luonasi levätä sois?" Niin Kondard lämmintä keittoa toi, ja vanhus lepäsi söi ja joi.
Vaan lähdettyään Kondard huolissaan huomas tuntien kulkevan kulkuaan, eikä Herraa vieläkään näkynyt. Oli varmaan hän väärin ymmärtänyt...
Silloin kuuli hän itkun hiljaisen: "Mua auttakaa, kotiini löydä en!" Taas riensi hän ovensa avaamaan, vaan pettymään joutui uudestaan. Siinä eksynyt lapsi vain seisoikin, ei löytänyt tietä kotihin.
Ja Kondard, vaikka nyt allapäin, ilahduttaa tahtoi lastakin näin: Sisään kutsui, ja kyyneleet kuivaten hän liensi pelkoa lapsosen, sitten saattoi sen kotiin uudestaan.
Mutta hämyssä ovelleen palatessaan tiesi hän: Enää ei Herra saapua vois. Oli joulupäivä sammunut pois.
Niin polvistui hän ja rukoili: "Mikä viivytti sua, rakas Herrani? Mikset tullutkaan minua katsomaan? Niin toivoin, että sun nähdä saan!" Silloin kuuli hän äänen lempeän: "Pääsi nosta, mä sanani pidinhän. Jo kolmesti saavuinhan suoksesi, jo kolmesti sait nähdä varjoni. Minä olin se kerjuri viluinen ja vanhus, jolle soit einehen. Minä olin se eksynyt lapsonen."
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jossu oli kaunis...
HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!!
teos ei ole kelvollinen julkaistavaksi. Yksi kysymys:" Milloin mormonit oppivat kirjoittamaan?"
...siunattua Joulua sekä onnellista Uutta Vuotta kaikille tasapuolisesti myös omasta puolestani.
Jätän teidät ainakin kuukaudeksi rauhaan :-) työmatkan vuoksi. Mikäli olen jollekulle aiheuttanut traumoja niin pyydän anteeksi.
Hyvää Joulua.
Ja eiköhän kuukausi psykologin kanssa korjaa nuo auheuttamasi traumat :-)
Hyvä matkaa vaan.
kaikkiin hyviin toivotuksiin.
Voisimmeko jouluna miettiä onko joku tuntemamme tai tuntematon henkilö yksin, ehkä ilman maitoa ja lihaa. Olisiko meillä hetki aikaa käväistä hänen luonaan tai vaikkapa soittaa.
Muutama ystävällinen sana saattaa lohduttaa enemmän kuin parhaat paketit.
Joulumiälise tervese Turust ihan kaikil!
Kaikille rauhaisaa ja siunattua joulunaikaa runon myötä:
PIENEN AASIN RUKOUS
Jumala, sinä joka minut loit
astelemaan tietä pitkin
jatkuvasti
ja kantamaan raskaita taakkoja
jatkuvasti
ja saamaan osakseni lyöntejä
jatkuvasti!
Anna minulle suurta rohkeutta ja
lempeyttä.
Anna jonkun jonain päivänä ymmärtää minua
ja anna päivän tulla, jolloin en enää tahdo itkeä,
koska en osaa sanoa mitä tahdon
ja koska minulle nauretaan.
Anna minun löytää mehukas ohdake
ja anna heidän antaa minulle aikaa sen poimimiseen,
ja anna minun eräänä päivänä löytää uudelleen
aasiveljeni seimen äärestä.
(Maria Bernos de Gasztold, suomentanut Rauni Turkia)
Ihan vilpittömästi haluan toivittaa kaikille rauhaisaa Vapahtajamme syntymäpäivää...
Siis kaikille!
Ent. mormonille, Josefiinalle, Tapanille, Troverdigille, Historialle jne!
Olkaamme sydän rakkautta täynnä kaikesta huolimatta =)
Terv. "Jasmiina"
Adamsin joululaulun myötä...
***Oi Jouluyö. Oi autuas sä hetki, kun ihmiseksi sai Herra taivahan.
Synteimme tähden henkensä Hän antoi ja kärsi ristinkuoleman..****
- (eiköhän se ole sama kuin Pyhä Henki?) - on vallannut tämän keskustelukohdan. Näin on hyvä ja olkoon muulloinkin, sillä "se, mikä ei rakenna ei ole Jumalasta" (OL 50:23).
Jeesus syntyi kirjaimellisesti Isän Ainosyntyiseksi maailmaan saadakseen aikaan kaikkien ylösnousemuksen ja syntien sovituksen niiden puolesta, jotka ottavat vastaan hänen evankeliuminsa siten, kuin hän osoitti ja opetti.
Hyvää joulua!
ja Onnellista Uutta vuotta.
myös omasta puolestani kaikille :)