Nyt ideoimaan ja siten kehittelemään - tuotteistukseen asti!?
Kun kaikki rippikoulun ja konfirmaation skippaavat nuoret eivät syystä tai toisesta voi tai halua lähteä Protu-leirille, Suomessa olisi varmaan hyvä kehitellä, tuotteistaa ja lanseerata sekulaaria nuoren perhejuhlaa. Tai vaikka nuori osallistuisikin Protu-leirille, kotona voisi silti olla perhejuhla. Olisi hyvä olla!?
Protu-leireillähän on päätösjuhla, jonne myös läheiset, kuten vanhemmat voivat saapua. Mutta se on aivan oma ja ainutlaatuinen hieno juttunsa. Sinne ei kuitenkaan "koko suku" voi saapua.
Siksikin siis olisi paikallaan sekulaari perhejuhla kotona myös protulaisille. Ja sellaisia toki vietetaäänkin, Mutta suurin osa kirkkoon kuulumattomista nuorista ei käy millään katsomuksellisella leirillä.
Siis, miten olisi nuorelle tarkoitetun perhejuhlan pieni "tuotteistaminen". Jos siihen liitetään "rippilahjojen" kaltaista lahjanantokulttuuria, kauppiaat voisivat olla kiinnostuneita idean kehittämisestä. Ehkä sitä ei voi tai kannata estää.
Idea kannattaisi kuitenkin pitää ennen muuta sekulaarijärjestöjen ideana. Jonka voi toteuttaa myös epäkaupallisesti. Vaihtoehtoisesti. Monella tapaa. Jokainen juhla ainutlaatuisena.
Kun kaikki rippikoulun ja konfirmaation skippaavat nuoret eivät syystä tai toisesta voi tai halua lähteä Protu-leirille, Suomessa olisi varmaan hyvä kehitellä, tuotteistaa ja lanseerata sekulaaria nuoren perhejuhlaa. Tai vaikka nuori osallistuisikin Protu-leirille, kotona voisi silti olla perhejuhla. Olisi hyvä olla!?
Protu-leireillähän on päätösjuhla, jonne myös läheiset, kuten vanhemmat voivat saapua. Mutta se on aivan oma ja ainutlaatuinen hieno juttunsa. Sinne ei kuitenkaan "koko suku" voi saapua.
Siksikin siis olisi paikallaan sekulaari perhejuhla kotona myös protulaisille. Ja sellaisia toki vietetaäänkin, Mutta suurin osa kirkkoon kuulumattomista nuorista ei käy millään katsomuksellisella leirillä.
Siis, miten olisi nuorelle tarkoitetun perhejuhlan pieni "tuotteistaminen". Jos siihen liitetään "rippilahjojen" kaltaista lahjanantokulttuuria, kauppiaat voisivat olla kiinnostuneita idean kehittämisestä. Ehkä sitä ei voi tai kannata estää.
Idea kannattaisi kuitenkin pitää ennen muuta sekulaarijärjestöjen ideana. Jonka voi toteuttaa myös epäkaupallisesti. Vaihtoehtoisesti. Monella tapaa. Jokainen juhla ainutlaatuisena.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Norjassa paikallinen humanistijärjestö järjestää humanistisia konfirmaatioita. Toiminta on juhlavampaa ja tylsempää kuin protuilu.
http://www.human.no/Seremonier/Humanistisk-konfirmasjon/
Niin, tässä on siis yleinen juhlatilaisuus (verrannollinen konfirmaatiojuhlaan kirkossa). Sellaisia ei ole juurikaan järjestetty Suomessa. Minusta myös sitä voi alkaa kehittää ja tuotteistaa, mikäpä siitä. Näisin kuitenkin, että jos meillä on kolme paikkaa,
1) Protu-leirin päättäjäiset leiripaikalla, 2) yleinen sekulaari nuorisojuhla paikkakunnilla ja 3) perhejuhla nuorelle kotona, tuota viimeistä voisi nyt myös alkaa ideana jotenkin kehittää ja tuotteistaa ja markkinoida. Se ei estä muiden kehittelyä.
Kyse on karkeasti myös siitä, miten uskonnottomien kotien nuoret saisivat sukulaisilta lahjoja siinä vaiheessa kun konfirmaatiossa olleet saavat rippilahjoja.
Lahjat ilman valheellisia uskon vahvistuksia (confirm) kirkossa!
Vaihtoehto 3) olisi ehkä kannattavin pitkällä tähtäimellä, vaatii toisaalta aikaa juurtuakseen vakiintuneeksi vaihtoehdoksi.
Kuitenkin konkreettinen vaihtoehto koko "teeskennellään päivä-pari pakollisten kuvioiden takia uskovaa" -kuviolle, jotta voidaan järjestää juhlat sukulaisille ja ystäville ja kerätä lahjat ja rahat nuorelle. Jonkinlainen vaihtoehtoinen aikuistumisjuhla vaikka 15v. synttäreitä seuraavana kesänä tms.
Ensimmäinen asia on tietysti oman asenteen muuttaminen.
Rippileirin jälkeinen juhla voi olla mukava. Myönnetään se. Otetaan siitä se mukava osuus, jätetään uskonto pois.
Ja tämän jälkeen mietitään voiko juhlasta tulla vielä mukavampi. Irrottaudutaan uskonnollisesta lähtökohdasta, JOS se nähdään hyväksi. Ei pelkän irrottautumisen takia.
Rippikoulu on ollut kirkon syömähammas. Siinä alkaa olla reikiä. Ja ainakin voi olla aiempaa paremmin vaihtoehtoja.
Itä-Saksassa eli DDR:ssä oli taannoin käytössä "nuorisovihkimys" samaan ikään kuin uskonnollisen konfirmaatio. Suurin osa nuorista enemmän tai vähemmän ison sosiaalisen paineen tai jopa painostuksen takia otti sen vihkimykseen. (jostkut tosin ottivat konfirmaation, se ei ollut kokonaan kielletty.) Eivät noret silti välttämättä uskoneet nuorisovihkimyksessä annettuihin "lupauksiin" uskollisuudesta sosialismille yms.
Kirkon "ripille pääsy" Suomessa muistuttaa samaa. Nuoret eivät tutkimusten mukaan usko uskontunnustuksen lupauksiin, vaikka sanovatkin (confirm=vahvistaa) uskontunnustuksen - jopa kannibalistisella "ruumiin ja veren" rituaalilla höystettynä.
Koska jengi sanoo joukolla, että eihän keisarilla ole vaatteita?
Esimerkiksi eläkeläisjärjestöille ja niiden lehtiin olisi paikallaan ottaa ja tuoda esille, että lapsilla ja lastenlapsilla voi olla hieman eri kuviot kuin ennen vanhaan. Eivät kaikki mummut ja papat halua painostaa ketään pikkulasten kastamiseen tai nuorta esim. rippikouluun, kunhan vaan asia kerrotaan selvästi. Ja varmaan ostavat lahjojakin nuorelle perhejuhlaan (ilman mitään konfirmatsjuuneja), kun asia kerrotaan.
Pari aikakausilehteä kun ottaisi asiakseen esitellä tällaista näkökulmaa, niin saisi laajasti huomiota perheissä ja vanhemmassa väestössä. Ei tämä kertarysäyksellä muutu, mutta siemeniä itämään kuitenkin.
Juttuja ja juttuvinkkenkä lehtiin kunte Anna, Seura, Apu yms.
Meidän suvussa on juhlittu vähän näyttävämmin 15-vuotis syntymäpäiviä niissä perheissä, joissa ei mennä ripille. Hyvin on sujunut.