2. Aikakirja 20-36
"Minä annan sinulle paljon jälkeläisiä, ja sinusta on polveutuva kansakuntia ja kuninkaita. Minä pidän voimassa liiton sinun ja myös sinun jälkeläistesi kanssa, ikuisen liiton sukupolvesta toiseen, ja minä olen oleva sinun Jumalasi ja sinun jälkeläistesi Jumala. Minä annan sinulle ja jälkeläisillesi pysyväksi perintömaaksi koko Kanaaninmaan, jossa nyt asut muukalaisena, ja minä olen myös sinun jälkeläistesi Jumala."
(1 Moos 17:6-8). Nämä sanat sai kuulla köyhä paimentolainen Aabraham, joka asui muukalaisena vieraiden kansojen keskellä. Olemme jo edellisen lukukauden aikana nähneet, miten kaikki kehittyi: Lapseton aviopari sai ihmeen kautta sittenkin vielä pojan, Iisakin. Jumala täytti lupauksensa ja lisäsi Aabrahamin jälkeläisten määrän. Koitti sekin aika, jolloin kansa joutui nälänhätää pakoon Egyptiin ja lopulta ankaraan orjuuteen. Jumalan uskollisuus kantoi yli näidenkin vaikeiden aikojen: Egyptiläiset joutuivat päästämään israelilaiset omaan maahansa. Tämä tapahtumasarja teki selväksi välillä jo unohtuneen tosiasian: Israel oli Jumalan valittu kansa, hänen omaisuuskansansa ennen kaikkia muita maailman kansoja. Hän varjeli sitä niin kuin silmäteräänsä. Tämä oli se kansa, jonka keskuuteen hän ilmoitti myös pyhän lakinsa. Muut kansat palvoivat epäjumalia, mutta Herra oli tehnyt liiton Israelin kanssa.
Niskurikansa
Israel paljastui jo varhaisessa vaiheessa niskurikansaksi, joka oli kärkäs rikkomaan liittonsa Jumalan kanssa. Se kapinoi Herran asettamia johtajia vastaan, se luopui liitosta ja se palveli epäjumalia. Tämä kaikki tuli näkyviin jo korpivaelluksen aikana. Parempi tilannee ei ollut myöskään tuomarien aikana, jolloin Jumalan tuntemus oli harvinaista. Samuel ja hänen jälkeensä kuninkaat ja varsinkin Daavid merkitsivät käännettä parempaan. Hajanaisesta heimoliitosta tuli yhtenäisesti johdettu kansa, joka palvoi Herraa Jerusalemin temppelissä. Aikakirjat kertovat paljastavalla tavalla, miten valitun kansan tie kulki aina vain alaspäin, syvemmälle syntiin ja luopumukseen. Lopulta tapahtui se, mitä ei uskallettu edes ajatella: Jerusalem hävitettiin, valtiollinen itsenäisyys menetettiin ja Juudan asukkaat vietiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin.
Vielä tämäkin katastrofi paljastui aikanaan Jumalan helläksi huolenpidoksi. Hän varjeli pakkosiirtolaisuudessa kansan luopumasta kokonaisuudessaan liitosta hänen kanssaan. Katumuksen ja parannuksen jälkeen valittu kansa sai palata Jerusalemiin, rakentaa uudelleen sen muurit ja Jumalan temppelin. Näin valmistettiin lopullisesti tie Messiaan syntymiselle Jumalan antamien lupausten mukaisesti. Jumalan ihanimpien lupausten täyttyminen merkitsi kuitenkin valitun kansan pahinta eksymystä ja luopumusta: Se ei ottanut vastaan Jumalan Poikaa, Messiastaan, vaan hylkäsi hänet, vaati hänet ristille naulittavaksi ja vainosi hänen seuraajiaan ja kirosi heidät ulos synagogasta. Jumalan tuomio on ollut ankara: Jerusalem hävitettiin kahteen kertaan, juutalaiset ajettiin ulos maastaan ja hajoitettiin kaikkien kansojen sekaan. Heidän kyynelien täyttämä tiensä halveksittuina, sorrettuina ja vainottuina kesti lähes kaksi vuosituhatta. Synkin laakso tällä tiellä oli Hitlerin yritys juurittaa pois maan päältä koko juutalaisten suku: Miljoonat juutalaiset saivat surmansa toisen maailmansodan aikoihin.
Paluu Israeliin
Tuskin kukaan uskalsi ennen toista maailmansotaa uskoa, että Jesajan kirjan ennustukset valitun kansan palaamisesta Luvattuun maahan toteutuisivat kirjaimellisesti niin kuin ne olivat toteutuneet pakkosiirtolaisuuden päättyessä (ks. esim Jes 60:4-5). Näin kuitenkin kävi. Israel sai itsenäisyyden v. 1948 ja juutalaisvaltio on pysytellyt sitkeästi maailmankartalla huolimatta lukuisista yrityksistä pyyhkäistä se sieltä pois. Maailmankolkalla, jota pitävät hallussaan viha ja verityöt, asustaa tänä päivänä kansa, joka pitää itseään Jumalan valittuna kansana.
Väärää asennoitumista Israeliin
On ymmärrettävää, että Israelin valtion perustaminen aiheutti kristityssä maailmassa paljon innostusta. Olemmehan saaneet olla näkemässä aivan uskomattomia tapahtumia. On oikein nähdä niissä Jumalan käden jälki. Israelia ihannoidaan kuitenkin usein myös väärällä tavalla. Ei Israel ole tänä päivänäkään sen vähemmän niskurikansa Jumalaansa kohtaan kuin se oli aikaisemmin. Ennen kaikkea lähes koko juutalaisten kansa on Kristuksen ristin katkera vihollinen eikä siedä edes vapaata evankeliumin saarnaa kaupungeissaan. Vain muutama harva juutalainen vuodessa taipuu Messiaansa hallitukseen. Paatumus on lähes rikkomaton, mutta ne harvat ovat sittenkin pyhä jäännös valitun kansan keskuudessa.
Vielä yleisempää meidänkin maassamme on Israelin vieroksuminen ja arvosteleminen, jopa vihaaminen. Unohdetaan kokonaan se, että Israel on edelleen Jumalan valittu kansa. Jumalan asia on kurittaa kansaansa jos hän niin hyväksi näkee. Me emme saa koskaan vihata juutalaisia tai iloita heidän onnettomuudestaan.
http://sley.fi/luennot/Raamattu/Vt/Vanhan_testamentin_yleisluennot/2Aik20-36B.ht
"Minä annan sinulle paljon jälkeläisiä, ja sinusta on polveutuva kansakuntia ja kuninkaita. Minä pidän voimassa liiton sinun ja myös sinun jälkeläistesi kanssa, ikuisen liiton sukupolvesta toiseen, ja minä olen oleva sinun Jumalasi ja sinun jälkeläistesi Jumala. Minä annan sinulle ja jälkeläisillesi pysyväksi perintömaaksi koko Kanaaninmaan, jossa nyt asut muukalaisena, ja minä olen myös sinun jälkeläistesi Jumala."
(1 Moos 17:6-8). Nämä sanat sai kuulla köyhä paimentolainen Aabraham, joka asui muukalaisena vieraiden kansojen keskellä. Olemme jo edellisen lukukauden aikana nähneet, miten kaikki kehittyi: Lapseton aviopari sai ihmeen kautta sittenkin vielä pojan, Iisakin. Jumala täytti lupauksensa ja lisäsi Aabrahamin jälkeläisten määrän. Koitti sekin aika, jolloin kansa joutui nälänhätää pakoon Egyptiin ja lopulta ankaraan orjuuteen. Jumalan uskollisuus kantoi yli näidenkin vaikeiden aikojen: Egyptiläiset joutuivat päästämään israelilaiset omaan maahansa. Tämä tapahtumasarja teki selväksi välillä jo unohtuneen tosiasian: Israel oli Jumalan valittu kansa, hänen omaisuuskansansa ennen kaikkia muita maailman kansoja. Hän varjeli sitä niin kuin silmäteräänsä. Tämä oli se kansa, jonka keskuuteen hän ilmoitti myös pyhän lakinsa. Muut kansat palvoivat epäjumalia, mutta Herra oli tehnyt liiton Israelin kanssa.
Niskurikansa
Israel paljastui jo varhaisessa vaiheessa niskurikansaksi, joka oli kärkäs rikkomaan liittonsa Jumalan kanssa. Se kapinoi Herran asettamia johtajia vastaan, se luopui liitosta ja se palveli epäjumalia. Tämä kaikki tuli näkyviin jo korpivaelluksen aikana. Parempi tilannee ei ollut myöskään tuomarien aikana, jolloin Jumalan tuntemus oli harvinaista. Samuel ja hänen jälkeensä kuninkaat ja varsinkin Daavid merkitsivät käännettä parempaan. Hajanaisesta heimoliitosta tuli yhtenäisesti johdettu kansa, joka palvoi Herraa Jerusalemin temppelissä. Aikakirjat kertovat paljastavalla tavalla, miten valitun kansan tie kulki aina vain alaspäin, syvemmälle syntiin ja luopumukseen. Lopulta tapahtui se, mitä ei uskallettu edes ajatella: Jerusalem hävitettiin, valtiollinen itsenäisyys menetettiin ja Juudan asukkaat vietiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin.
Vielä tämäkin katastrofi paljastui aikanaan Jumalan helläksi huolenpidoksi. Hän varjeli pakkosiirtolaisuudessa kansan luopumasta kokonaisuudessaan liitosta hänen kanssaan. Katumuksen ja parannuksen jälkeen valittu kansa sai palata Jerusalemiin, rakentaa uudelleen sen muurit ja Jumalan temppelin. Näin valmistettiin lopullisesti tie Messiaan syntymiselle Jumalan antamien lupausten mukaisesti. Jumalan ihanimpien lupausten täyttyminen merkitsi kuitenkin valitun kansan pahinta eksymystä ja luopumusta: Se ei ottanut vastaan Jumalan Poikaa, Messiastaan, vaan hylkäsi hänet, vaati hänet ristille naulittavaksi ja vainosi hänen seuraajiaan ja kirosi heidät ulos synagogasta. Jumalan tuomio on ollut ankara: Jerusalem hävitettiin kahteen kertaan, juutalaiset ajettiin ulos maastaan ja hajoitettiin kaikkien kansojen sekaan. Heidän kyynelien täyttämä tiensä halveksittuina, sorrettuina ja vainottuina kesti lähes kaksi vuosituhatta. Synkin laakso tällä tiellä oli Hitlerin yritys juurittaa pois maan päältä koko juutalaisten suku: Miljoonat juutalaiset saivat surmansa toisen maailmansodan aikoihin.
Paluu Israeliin
Tuskin kukaan uskalsi ennen toista maailmansotaa uskoa, että Jesajan kirjan ennustukset valitun kansan palaamisesta Luvattuun maahan toteutuisivat kirjaimellisesti niin kuin ne olivat toteutuneet pakkosiirtolaisuuden päättyessä (ks. esim Jes 60:4-5). Näin kuitenkin kävi. Israel sai itsenäisyyden v. 1948 ja juutalaisvaltio on pysytellyt sitkeästi maailmankartalla huolimatta lukuisista yrityksistä pyyhkäistä se sieltä pois. Maailmankolkalla, jota pitävät hallussaan viha ja verityöt, asustaa tänä päivänä kansa, joka pitää itseään Jumalan valittuna kansana.
Väärää asennoitumista Israeliin
On ymmärrettävää, että Israelin valtion perustaminen aiheutti kristityssä maailmassa paljon innostusta. Olemmehan saaneet olla näkemässä aivan uskomattomia tapahtumia. On oikein nähdä niissä Jumalan käden jälki. Israelia ihannoidaan kuitenkin usein myös väärällä tavalla. Ei Israel ole tänä päivänäkään sen vähemmän niskurikansa Jumalaansa kohtaan kuin se oli aikaisemmin. Ennen kaikkea lähes koko juutalaisten kansa on Kristuksen ristin katkera vihollinen eikä siedä edes vapaata evankeliumin saarnaa kaupungeissaan. Vain muutama harva juutalainen vuodessa taipuu Messiaansa hallitukseen. Paatumus on lähes rikkomaton, mutta ne harvat ovat sittenkin pyhä jäännös valitun kansan keskuudessa.
Vielä yleisempää meidänkin maassamme on Israelin vieroksuminen ja arvosteleminen, jopa vihaaminen. Unohdetaan kokonaan se, että Israel on edelleen Jumalan valittu kansa. Jumalan asia on kurittaa kansaansa jos hän niin hyväksi näkee. Me emme saa koskaan vihata juutalaisia tai iloita heidän onnettomuudestaan.
http://sley.fi/luennot/Raamattu/Vt/Vanhan_testamentin_yleisluennot/2Aik20-36B.ht
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uusi Israel
UT:ssa korostetaan useaan otteeseen sitä, että lihallinen Israel on rikkonut liittonsa ja joutunut Jumalan vihan alle. Valitun kansan tilalle on astunut uusi Israel, Kirkko. Tätä tosiasiaa valaistaan monin eri kuvin. Kirkko eikä lihallinen Israel on Kristuksen morsian, jonka hän vie puhdistettuna Isän eteen (Ef 5). Oikeita Aabrahamin lapsia eivät ole juutalaiset vaan kristityt, joilla on myös aito Aabrahamin usko (Room 4; Gal 3). Oikeita ympärileikattuja ovat kristityt (Fil 3:3), eivät ne "jotka sanovat itseään juutalaisiksi vaikka eivät ole." (Ilm 3:9). Jumalan lähettämän Kristuksen hylännyt lihallinen Israel on menettänyt kaikki Jumalan lupaukset. Ne kuuluvat nyt oikealle, uudelle Israelille, Kristuksen Kirkolle.
Toivo ei ole mennyttä
Kristityt eivät kuitenkaan voi sanoa, että Israel ei enää olisi Jumalan omaisuuskansa. Hän on käsittämättömän uskollinen eikä ihmisten paatumuskaan voi sammuttaa hänen palavaa rakkauttaan. Paavali antaa Roomalaiskirjeen luvuissa 9-11 toivon säteen ongelmaan. Israelia on kohdannut paatumus, mutta sittenkin vain määrätyksi ajaksi. He eivät ottaneet vastaan Messiasta, josta Jumala teki sen vuoksi kaikkien kansojen Herran. Näin Israelin paatumus koitui hyväksi pakanakansoille, myös meille. Kun Israelin paatumuksen säädetty aika on ohi, valittu kansa kääntyy Kuninkaansa puoleen. Silloin Israel ja pakanakansat ovat yhdessä Jumalan rakastettu ja kuuliainen kansa. Meidän ikäpolvemme on saanut olla näkemässä uskomattomia tapahtumia. Saammekohan me nähdä vielä senkin, että juutalaislähetys alkaa vihdoinkin tuottaa tulosta? Me rukoilemme, että voisimme pian olla ylistämässä Jumalan tutkimatonta viisautta ja hänen loppumatonta uskollisuuttaan valittua kansaa kohtaan.
Amen,amen.