Mikä se on se sielu? Sekö se sitten jälleensyntyy ja "astuu lihaan" eli aloittaa taas vauvasta? Ihmisellähän on "minätunne" liekkö se se sielu. Minä? Minä olen se joka asun lihavankilassani, kehossani joka on kuin likainen vaate kuolemassa joka paiskataan roskiin.
Sielu liitelee
lihavankilassa
2094
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tietoisuus lienee yhdistelmä lihaa kaikkine ympäristöineen, geeneineen, kasvatuksineen ja kenties ylimaallisen tietoisuuden "hippuineen"?
kirkon opin mukaan kaikki kuolleet vielä odottelee viimeistä tuomiota...
no tuo on luterilaiskirkon uskomus ja sinällään täysin väärä!
Sielu on satua ja hööpöötyystää.
Ps. Onneksi en ole uskis.
Todistit juuri uskovasi vahvasti.
Jos olet nuori? Juuri 37 vuotias sanoi että ei tahtoisi kuolla 37 vuotiaana,
niin nuorena Ja on menossa varjoainekuvaukseen seitsemättä kertaa
Siten Lääkärit auttavat Hän ei tahtonut ? mennä Seurakuntaan tms
Nuori ei vielä pelkää terveyden puolesta
Sä olet hullu, t'lle sanoo sielunne? Te olette vahva? Koska olette eläneet hengellisenä edellisissä elämissä?
Mutat entä seuraava elämä?
Ja tämän elämän keski ikä kun sairaudet uhkaa
Nyt te jo pelkäätte on hyvä
Herran pelko on viisauden alku ??
me ei voida hallita mitä meidän kehoss aon
Jumala vain voi
No hei, Mirka! Onpa vuosia vierähtänytsiitä, kun viimeksi sanoit olevasi onnellinen,kun et usko!
Kyky tietää olevasi olemassa on ikuinen. On sukua ns. puhtaalle tietoisuudelle ja autuudelle. Nuo kolme ovat erottamattomia toisistaan. Kun kokee olemista, siihen ilmestyy puhdas tietoisuus, ja kun kokee puhdasta tietoisuutta, ilmestyy siihen autuus. Saman yhden kolme eri puolta, jota uskovaiset nimittää: Isä-Poika-Pyhä Henki (Isä on oleminen, Poika on puhdas tietoisuus ja Pyhä Henki on autuus).
Hindulaiset perinteet sanoo: sat-chit-ananda
Sat on "oleminen", Chit on "puhdas tietoisuus" ja Ananda on näistä kumpuava "autuus".
Ihmisen perimmäinen olemus on siis Yksi, ja tuota nimitetään suomennettuna oleminen-tietoisuus-autuudeksi.
Se minätunne, joka ei tiedä kuka se on, SE on kuolematon "sielu". Jos tiedät olevasi joku henkilö, se ei ole kuolematonta. Kuolematon on nobody, ei kukaan eikä mikään erityisesti. Kuolematon VAIN ON tietämättä kuka/mikä se erityisesti on.
Kuolematon on täysin tietoinen, mutta ei hahmota itseään minään. Ei tiedä siitä mitään, itsenään.
Ihmisellä on ruumis eikö niin . Se on se jossa asuu ihmisen sielu joka tekee jokaisesta ainutlaatuisen yksilön. Kukaan ei ole kuin sinä . Sielu on se joka pelastuu eli hengellinen ruumiisi. Sisäisen ihmisesi kuuluu siis uskoa Kristukseen pelastuakseen . Muuten sielu on kadotettu . Liha ei peri taivasten valtakuntaa joten luusi jäävät tänne. Sydämessäsi asuu elämänhenki joka on Yhteys luojaasi . Sen äänen kuulet kyllä kun teet pahaa . Sydämesi piiputtaa silloin. Älä siis tee mitään pahaa itsellesi toisille äläkä syntiä tai vääryyksiä . Sydän voi paatua . Silloin kuolet hengellisesti etkä enää kuule Jumalaa vaan kuljet pimeässä hapuillen . Siksi on Risti että sokea pimeässä hapuilija löytäisi valon . Raamattu selittää kirkkaasti asioita . Katumus ja kääntymys .
Herraa hyvää kiittäkää riemuin ylistäkää kaikki joissa henki on laulajaa hallelujaa. Taivas on auki . Kolkuta niin avataan. Jeesus on tie totuus ja elämä.
Itseasiassa sinun perimmäinen olemisesi eli perimmäinen olemassaolon tunteesi ei jälleensynny. Tuo olemassaolon taju on ilman muotoa. Tajuat vain olemisen. Tuota jälleensyntymätöntä sanotaan nirvaaniseksi olemukseksi. Mutta siihen voim sinulla on yhteys. Jälleensyntyvällä voi olla yhteys ikuiseen rajattomaan ja äärettömään olemukseesi, joka ei ole muotoa.
Se jälleensyntyy, joka tajuaa olevansa erillinen jostain toisesta. Erillisyyden kadottanut ei jälleensynny, koska ei ole ketään erillistä olentoa, joka ylipäänsä voisi jälleensyntyä.
Jälleensyntymisen ehtona on siis itsen hahmottaminen erillisenä jostain toisesta. Perimmäinen olemisesi ei koskaan jälleensynny, sillä se ei ole muotoa, eikä sillä ole nimeä.
Olen kirjoittanut aiheesta paljon, mutta tuo mitä sanot, on aivan ensi kertaa kuulemani määritelmä tai sanamuoto, nimittäin että jälleensyntymisen ehtona on hahmottaa itsensä erilliseksi jostain toisesta olennosta.
Ykseyttä ei olla sisäistetty/koettu...?
Tarkoitatko lauseessa: se jälleensyntyy joka tajuaa olevansa erillinen... tarkoitatko, että "luulee" olevansa erillinen? Näin sen ymmärsin...
Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on kiitä Herraa. Ylistäkää Hänen Pyhää nimeään. Hoosianna Davidin Poika Armahda meitä. Siunattu olkoon hän joka tulee Herran nimeen Jeesus Nasaretilainen.
Kunnia Jumalalle nyt kun antoi ainoon Poikansa siit enkelitkin riemuiten veisaavat hälle kiitoksen.
meille on annettu ikuinen sielu,joka ei kuole koskaan.elämän tarkoitus on tehdä valinta kumpaan haluaa kuulua,Jumalalle vai saatanalle,sillä taivas ja helvetti ovat todellisia paikkoja.täällä maanpäällä olemme Jumalan viljaa ja suuri osa meistä on akanoita(valitettavasti)jotka eivät ota vastaan Jumalan sanaa poikansaJeesuksen kautta ja nämä heitetään tuleen.me ihmissielut olemme aivankuin koeajalla täällä maan päällä,ei pitäisi kenelläkään olla ylivoimaista ottaa vastaan Jeesus Kristus,sillä Hän ei tarjoa mitään pahaa,vaan rakkautta,anteeksiantoa ja armoa! siis jokaiselle on annettu mahdollisuus valita oikein,sillä ei ihmistä ole luotu maailmaa varten,vaan taivasta varten!(jos joku epäilee,niin minulla on henkilökohtaisia kokemuksia aiheesta.)
Lue 1.Mooseksenkirja2:7. Ihmiset eivät synny uudesti vauvoiksi. Me kylläkin elämme iankaikkisesti joko taivaassa tai sitten kadotuksessa. Valittava on tämän elämän aikana!
Syntiinlankeemuksen jälkeen me kuolimme henkiseti= yhteys Jumalaan katkesi. Sielunelämä=kaikki aistit,tunteet tietoisuus,järki(niiden välityksellä olemme yhteydessä maailmaan ja toisiin ihmisiin)mutta henki on kuollut. Jeesus sanoo, ettei liha (tämä näkyvä minä) merkitse mitään. Henki tekee eläväksi,ja sitä hankeä ei meillä ole, muutoin kuin Jeesukseen uskomisen kautta. Hän palauttaa meidät Isän yhteyteen.
Ihminen on elävä sielu . Ruumis on synninorja . Jeesus pelastaa sielun taivaaseen ristin kautta . Risti tarkoittaa että Jeesus sovitti syntisi siinä. Se on pelastus . Liha kuolee mutta hengellinen ruumis pelastuu. Sisimmässäsi olet hengellinen olento. Muissa uskonnoissa on jo kadotus eli ovat jo erossa luojastaan ja pelastuksesta . Sen tähden julistetaan evankeliumia että voivat tulla Jeesuksen pelastamiksi.
"Muissa uskonnoissa on jo kadotus eli ovat jo erossa luojastaan ja pelastuksesta ."
Kiitos, että sain omin silmin todeta kaltaisiasi olevan olemassa.
Olemme kolminaisia; meillä on keho, sielu ja henki. Ainoastaan tuo "henki" on todellinen "minä", ikuinen ja syntymätön niin kuin kaikki mikä on Henkeä. Sielu on Hengen "lähettiläs" ja niitä on maailmankaikkeuden jokaisen "atomin takana" eli ei voi olla elämää ilman sielun "taustavoimaa"! Sieluja on lukemattomia erilaisia (erottuvat värähtelytaajudeltaan tai väreiltään) ja monilla, monilla eri olemisen tasoilla....äärettömästi. Sielu on kuin Hengen "ulkoinen kovalevy" tai "USB-tikku" johon se kerää pikkuhiljaa tiedostojaan kaikesta kokemastaan; siis jokaisella sielulla on oma kokemuskokoelmansa jonka se jokaisen elämäepisoodin jälkeen jakaa Hengen "supertietsikan kovalevylle" ns. Kosemiseen Tietoisuuspankkiin. Kuolemassa sielu ei kuitenkaan täysin tyhjennä omaansa, vaan jatkaa sitten, kun "aika taas koittaa", oman "muistitikkunsa" täydentämistä joko täällä tai jossain muualla. Ajalla ei ole merkitystä ikuisuudessa. Jokainen elämä on arvokas, olipa se millainen tahansa, tämän sielumme "muistitikun" täydentämisessä. Jossain vaiheessa olemme saavuttaneet tarkoituksemme...ja sielukin "kuolee", mutta sekään ei merkitse häviämistä!!!