Ok eli ekaks sanon et suurin osa ei varmasti usko näitä mun juttuja mut se on niiden ongelma sillä voin rehellisesti sanoa että kaikki tässä on totta. No, jos ei usko niin ei, jos uskoo niin hyvä sillä tää on totta.
Elikkäs mä meen aina koulun jälkeen, kun syömäni ruoka on muutuunut ruskeaksi pökäleeksi joka odottaa ähkäisyään, lähimetsään joka on toooodella suuri. Monta sataa hehtaaria ehkä. Sit siellä yhen yleisen kuntopolun aika vieressä pusikossa on sellanen korkea merkkikivi jossa on joku luku en tiiä mitä tarkottaa mut tuollasia kiviä oli ennen vanhaan . Pusikosta aukeaa ihan suht hyvä näköala tielle. Sit mä vaan vietän aikaa mut on vaikeaa kun kakka rimpuilee villisti ulospääsyä et joku tulee. Ja kun mä tarkkana korvana kuulen jonkun tulevan, niin vedän housut tai hameen alas ja asetun paljas silopyllyni tielle päin kyykkyyn sen korkean kiven päälle ja ootan. Joskus, aika usein, ihmiset huomaa mut no sillon mä vapautan niin monesti ihailltuni pyllyni jännityksen ja päästän pökäleen läsähtämään ällistyneiden ihmisten edessä. Ihmisten reaktiot on usein sellasii et ei kato mitä teen vaan jatkaa häpeävänä matkaasa. Joskus ihmiset taas lamaantuu tuoijottamaan mut jatkaa matkaa. Erittäin harvoin ei kukaa huomaa kertakaikkiaan mua. Erittäin harvoin joku myös puhuu jotain siihen suuntaan et onks kaikki ihan ok.
Elikkäs mä meen aina koulun jälkeen, kun syömäni ruoka on muutuunut ruskeaksi pökäleeksi joka odottaa ähkäisyään, lähimetsään joka on toooodella suuri. Monta sataa hehtaaria ehkä. Sit siellä yhen yleisen kuntopolun aika vieressä pusikossa on sellanen korkea merkkikivi jossa on joku luku en tiiä mitä tarkottaa mut tuollasia kiviä oli ennen vanhaan . Pusikosta aukeaa ihan suht hyvä näköala tielle. Sit mä vaan vietän aikaa mut on vaikeaa kun kakka rimpuilee villisti ulospääsyä et joku tulee. Ja kun mä tarkkana korvana kuulen jonkun tulevan, niin vedän housut tai hameen alas ja asetun paljas silopyllyni tielle päin kyykkyyn sen korkean kiven päälle ja ootan. Joskus, aika usein, ihmiset huomaa mut no sillon mä vapautan niin monesti ihailltuni pyllyni jännityksen ja päästän pökäleen läsähtämään ällistyneiden ihmisten edessä. Ihmisten reaktiot on usein sellasii et ei kato mitä teen vaan jatkaa häpeävänä matkaasa. Joskus ihmiset taas lamaantuu tuoijottamaan mut jatkaa matkaa. Erittäin harvoin ei kukaa huomaa kertakaikkiaan mua. Erittäin harvoin joku myös puhuu jotain siihen suuntaan et onks kaikki ihan ok.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hahahaaa! Hauskasti kirjotettu. Olet hauska mies. :D