kekkonen1975

Kekkosen aika oli toinen - silloin suomalaisuus ja miehisyys oli kunniassaan.
Tämä aika on notkeiden öljyttyjen miesten jotka luikertelevat EU-rautakoron alla ja saavuttavat lopulta mediajulkkispalkintonsa kun Brysselissä hyvä jätkä saa taputuksia olalle Cameronilta ja Hollandelta ja muilta aaikamme sotarikollisilta siitä hyvästä että ovat myyneet maansa.

ITSEMURHA_1995 kirjoitti:

Kekkosen aika oli toinen - silloin suomalaisuus ja miehisyys oli kunniassaan.
Tämä aika on notkeiden öljyttyjen miesten jotka luikertelevat EU-rautakoron alla ja saavuttavat lopulta mediajulkkispalkintonsa kun Brysselissä hyvä jätkä saa taputuksia olalle Cameronilta ja Hollandelta ja muilta aaikamme sotarikollisilta siitä hyvästä että ovat myyneet maansa.

Niin paljon kun Kekkosta on aina syytetty kumartelusta itään tai vasemmiston suosimisesta, hän oli pohjimmiltaan nationalisti. Se näkyy hänen toiminnassaan. Hän ei koskaan pyytänyt vähimmässäkään määrin anteeksi toimimistaan AKS:ssä tai EK:n kuulustelijana. Hän vei Suomea länteen idän painostuksesta huolimatta, mutta ei koskaan vaarantaen omaa itsemäärämisoikeuttamme.

Meiltä puuttuu nykyisin terve nationalismi ja se on vasemmiston typerän politiikan ansiota. Kaikki nationalismi leimattiin suorastaan rikolliseksi, rasismia nähtiin siinäkin kun mummot ihmeissään katsoivat monttu auki tummaihoisia. Älymystö loi itselleen uskonnon, jonka harjoittamisella se tuli autuaaksi, eli pystyi perustamaan itselleen virkoja, joissa saattoi toteuttaa maailmanpelastustehtäväänsä hyvällä palkalla. Vastustavia ääniä oli vähän, vain joku Paavo Haavikko tai Jori C.Ehrnrooth.

Kaikkina aikoina älymystö on aina kyennyt suurempiin typeryyksiin kuin huonommin koulutetut tai väärinajatteleviksi tuomitut ja aina on hinta ollut hirvittävä. Kaikki 1900-luvun kauheimmat ihmistuhoamiskoneistot ovat syntyneet älymystön teoretisointien tuloksena älymystön oikeuttamana ja älysmystön tukemana. Lobotomian käyttäminen mielenterveyden "hoitamiseen" on siinä sarjassa itse asiassa lievimmästä päästä, kokonaisten ihmisryhmien tuhoaminen ja täydellinen ihmisarvon riistäminen milloin minkäkin erinomaisen tavoitteen nimissä eriväristen (pääosin punaisten) lippujen alla ovat sitä älymystön historiaa, jonka kaikki paremmin tuntevat: valtioiden nimiä tuskin tarvinnee edes mainita.

Pitäisikö meidän sitten pyrkiä eroon koko älymystöstä? Sitäkin on kokeiltu, monta kertaa (NL:n vallankumous ja Stalinin vainot, Kiinan kulttuurivallankumous) ja lopputuloksen tiedämme. Ei, älymystölläkin on ihmisoikeutensa ja ilmaisunvapautensa. Ongelma onkin pääosin siinä, että useimmat ihmiset ottavat älymystön liian tosissaan. Hehän ovat vain älykkäitä, eivät erehtymättömiä.

muistan.ajan kirjoitti:

Niin paljon kun Kekkosta on aina syytetty kumartelusta itään tai vasemmiston suosimisesta, hän oli pohjimmiltaan nationalisti. Se näkyy hänen toiminnassaan. Hän ei koskaan pyytänyt vähimmässäkään määrin anteeksi toimimistaan AKS:ssä tai EK:n kuulustelijana. Hän vei Suomea länteen idän painostuksesta huolimatta, mutta ei koskaan vaarantaen omaa itsemäärämisoikeuttamme.

Meiltä puuttuu nykyisin terve nationalismi ja se on vasemmiston typerän politiikan ansiota. Kaikki nationalismi leimattiin suorastaan rikolliseksi, rasismia nähtiin siinäkin kun mummot ihmeissään katsoivat monttu auki tummaihoisia. Älymystö loi itselleen uskonnon, jonka harjoittamisella se tuli autuaaksi, eli pystyi perustamaan itselleen virkoja, joissa saattoi toteuttaa maailmanpelastustehtäväänsä hyvällä palkalla. Vastustavia ääniä oli vähän, vain joku Paavo Haavikko tai Jori C.Ehrnrooth.

Kaikkina aikoina älymystö on aina kyennyt suurempiin typeryyksiin kuin huonommin koulutetut tai väärinajatteleviksi tuomitut ja aina on hinta ollut hirvittävä. Kaikki 1900-luvun kauheimmat ihmistuhoamiskoneistot ovat syntyneet älymystön teoretisointien tuloksena älymystön oikeuttamana ja älysmystön tukemana. Lobotomian käyttäminen mielenterveyden "hoitamiseen" on siinä sarjassa itse asiassa lievimmästä päästä, kokonaisten ihmisryhmien tuhoaminen ja täydellinen ihmisarvon riistäminen milloin minkäkin erinomaisen tavoitteen nimissä eriväristen (pääosin punaisten) lippujen alla ovat sitä älymystön historiaa, jonka kaikki paremmin tuntevat: valtioiden nimiä tuskin tarvinnee edes mainita.

Pitäisikö meidän sitten pyrkiä eroon koko älymystöstä? Sitäkin on kokeiltu, monta kertaa (NL:n vallankumous ja Stalinin vainot, Kiinan kulttuurivallankumous) ja lopputuloksen tiedämme. Ei, älymystölläkin on ihmisoikeutensa ja ilmaisunvapautensa. Ongelma onkin pääosin siinä, että useimmat ihmiset ottavat älymystön liian tosissaan. Hehän ovat vain älykkäitä, eivät erehtymättömiä.

"Meiltä puuttuu nykyisin terve nationalismi ja se on vasemmiston typerän politiikan ansiota. Kaikki nationalismi leimattiin suorastaan rikolliseksi, rasismia nähtiin siinäkin kun mummot ihmeissään katsoivat monttu auki tummaihoisia. "

Traagisinta tässä on se, että menneiden päivien "suomalaisen rasismin" juuriminen on johtanut aivan todellisen rasismin syntymiseen ja huomattavaan leviämiseen. 1990-luvun nuorisossa rasismi syntyi vastakulttuurina turhaksi koetun suvaitsevaisuuskoulutuksen vasteena. Aivan samoin kuin taistolaisuus syntyi vastavaikutuksena porvarillisten arvojen korostamiselle, jolla 60-luvun alussa pyrittiin viralliselta taholta taistelemaan kommunismin leviämistä vastaan.

Terve nationalismi, joka pitää huolen oman etnisen ja maantieteellisen ryhmän yhteisistä eduista polkematta ja hakeutumatta ristiriitaan muiden ryhmien kanssa, on jotain, mitä ei edelleenkään uskalla julkisesti tunnustaa. Mielipidetutkimuksissa se kuitenkin vielä näkyy. Kansallisvaltiot ovat luoneet korkeimman hyvinvoinnin ja niiden mukana se luultavasti myös tulee katoamaan. Australiaa kovasti mainostetaan monikulttuurisena maana. Monilta toimintatavoiltaan se on kuitenkin nationalistinen. Maahanmuuttopolitiikka on tiukkaa ja kovaotteista. Jokaisen tulee oppia kieli ja maan tavat tai maasta ulos.

Niin oli ja se koitui hänen poliittiseksi kohtalokseen tässä maassa. Lahjakas nuori mies tuli politiikkaan juuri siinä välissä, että tipahti myllynkivien väliin uuden ja vanhan maan tavan joutuessa hankauksiin toistensa kanssa.

Aivan kuten Soinikin, Väyrynen on henkeen ja vereen poliitikko, ja kumpikin on siksi käyttänyt yleensä jokaisen tilanteen hyväkseen hakiessaan vaikutusmahdollisuuksia. Mutta kummatkin ovat älykkäitä ja oppivaisia miehiä, jotka osaavat tehdä kompromisseja ja sopimuksia, joka on tärkeä taito politiikassa. Se kun on ennen kaikkea pragmatiaa. Väyrysen ongelma on hänen persoonansa, joka herättää vastenmielisyyttä monissa. Asiakysymyksissä hän sen sijaan on älynsä ja itsenäisen ajattelutapansa vuoksi aina varteenotettava ja kuuntelemisen arvoinen tapaus.