Nauttikaa erotiikasta suuret ikäluokat.
Olen eläkkeelle jäänyt nainen. Tuntuu aika lailla hassulta tunnustaa, että olen koko ikäni odottanut elämäni prinssiä, joka tulisi sillä kuuluisalla valkealla ratsulla ja kaappaisi minut syliin ja veisi aavan meren tuolle puolen - erotiikan ihanaan maailmaan. Vaan eipä ole tullut.
Koin vakavan masennuksen heti eläkevuosien alussa. Jotenkin olo tuntui niin tyhjältä, kun kaikki yhteydet ja ihmissuhteet katkesivat. Masennuksen aikana koin voimakkaita syyllisyyden ja huonommuuden tunteita. Erikoista oli se, että koin vahvaa syyllisyyttä nuoruuden seksisuhteistani ja vuosia sitten tapahtuneista syrjähypyistä. Sen seurauksena menetin mielenkiintoni aivan kokonaan erotiikkaan ja elämään yleensä. Pelkäsin kaikkea ja olin aivan loppu.
Terapiaistuntojen aikana aloin vähitellen koota itseäni uudelleen kasaan. Kärsin erilaisista tunnelukoista, joissa seksi näytteli keskeistä osaa. Kesti pitkään ennekuin ymmärsin ottaa ohjat omiin käsiin ja unohtaa "äidin kiellot ja -neuvot". Olen joutunut heittämään roskakoppaan useita luutuneita asenteita ja punnitsemaan moraalikäsitykset uudelleen monissa elämän asioissa. Sain terapiassa myös luvan nauttia omasta kehostani ilman, että tunnen siitä syyllisyyttä ja häpeää.
Vei jonkin aikaa opetella uusi asenne erotiikkaan ja seksiin. Kristillisen kasvatuksen siveellisyys tahtoi nostaa päätään aina kun koskettelin itseäni. Mutta lopulta maalaisjärki voitti, nyt hyväksyn sen. Olen myös oppinut, että jos nainen ei itse tiedä, miten toimia parisuhteessa seksin aikana, niin kuka muu sen sitten tietää. On turha odottaa, että joku toinen tulee ja tietää miten asiat hoidetaan, ellei nainen itse opasta parisuhteessa olevaa kumppaniaan.
Nyt olen päässyt tasapainoon näiden asioiden suhteen. Aviopuolisonikin on uudelleen syttynyt. Osaan jopa käyttää apuvälineitä ja nettiseksiä ilman, että koen olevani huono nainen. Moralisoikoon sitten kuka tahansa asiaa, se ei enää vaikuta minuun.
On toki selvää, että nuoruuden seksileikkejä ei enää kannata haikailla. Olemme unohtaneet suorituskeskeisyyden ja orgasmit. Laukeaminen tulee, jos on tullakseen mutta se ei enää ole tärkeää. Nyt keskitymme kiireettömyyteen ja keskinäiseen hyvänolon tunteeseen.
Elämä on siis kantapään kautta opettanut, että seksissä jokainen ihminen on oman onnensa seppä. Näistä asioista saa paljon tietoa nykyisin. Mutta kysymys on henkilökohtaisesta oivalluksesta eikä ulkoapäin tyrkytetystä mallista. Jälkeenpäin olen usein ajatellut, että pitikö tämän oivalluksen kestää omalla kohdallani näin pitkään ennekuin asian meni perille. Mutta hyvä näinkin.
Mummo vuosimallia 50
Olen eläkkeelle jäänyt nainen. Tuntuu aika lailla hassulta tunnustaa, että olen koko ikäni odottanut elämäni prinssiä, joka tulisi sillä kuuluisalla valkealla ratsulla ja kaappaisi minut syliin ja veisi aavan meren tuolle puolen - erotiikan ihanaan maailmaan. Vaan eipä ole tullut.
Koin vakavan masennuksen heti eläkevuosien alussa. Jotenkin olo tuntui niin tyhjältä, kun kaikki yhteydet ja ihmissuhteet katkesivat. Masennuksen aikana koin voimakkaita syyllisyyden ja huonommuuden tunteita. Erikoista oli se, että koin vahvaa syyllisyyttä nuoruuden seksisuhteistani ja vuosia sitten tapahtuneista syrjähypyistä. Sen seurauksena menetin mielenkiintoni aivan kokonaan erotiikkaan ja elämään yleensä. Pelkäsin kaikkea ja olin aivan loppu.
Terapiaistuntojen aikana aloin vähitellen koota itseäni uudelleen kasaan. Kärsin erilaisista tunnelukoista, joissa seksi näytteli keskeistä osaa. Kesti pitkään ennekuin ymmärsin ottaa ohjat omiin käsiin ja unohtaa "äidin kiellot ja -neuvot". Olen joutunut heittämään roskakoppaan useita luutuneita asenteita ja punnitsemaan moraalikäsitykset uudelleen monissa elämän asioissa. Sain terapiassa myös luvan nauttia omasta kehostani ilman, että tunnen siitä syyllisyyttä ja häpeää.
Vei jonkin aikaa opetella uusi asenne erotiikkaan ja seksiin. Kristillisen kasvatuksen siveellisyys tahtoi nostaa päätään aina kun koskettelin itseäni. Mutta lopulta maalaisjärki voitti, nyt hyväksyn sen. Olen myös oppinut, että jos nainen ei itse tiedä, miten toimia parisuhteessa seksin aikana, niin kuka muu sen sitten tietää. On turha odottaa, että joku toinen tulee ja tietää miten asiat hoidetaan, ellei nainen itse opasta parisuhteessa olevaa kumppaniaan.
Nyt olen päässyt tasapainoon näiden asioiden suhteen. Aviopuolisonikin on uudelleen syttynyt. Osaan jopa käyttää apuvälineitä ja nettiseksiä ilman, että koen olevani huono nainen. Moralisoikoon sitten kuka tahansa asiaa, se ei enää vaikuta minuun.
On toki selvää, että nuoruuden seksileikkejä ei enää kannata haikailla. Olemme unohtaneet suorituskeskeisyyden ja orgasmit. Laukeaminen tulee, jos on tullakseen mutta se ei enää ole tärkeää. Nyt keskitymme kiireettömyyteen ja keskinäiseen hyvänolon tunteeseen.
Elämä on siis kantapään kautta opettanut, että seksissä jokainen ihminen on oman onnensa seppä. Näistä asioista saa paljon tietoa nykyisin. Mutta kysymys on henkilökohtaisesta oivalluksesta eikä ulkoapäin tyrkytetystä mallista. Jälkeenpäin olen usein ajatellut, että pitikö tämän oivalluksen kestää omalla kohdallani näin pitkään ennekuin asian meni perille. Mutta hyvä näinkin.
Mummo vuosimallia 50
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onhan seksi meille jokaiselle , eronneelle , sinkulle parisuhteessa eläville , elämän eräs tärkeimmistä elementeistä . Antaa meille aistimuksia , vapauttaa jännitteitä , luo iloa , . Senhän näkee naamasta kun lakkaa saamasta ,laulussa sanotaan ,;)
Ei ikä ole este , jos ennen ei ole onnistunut nautinnoissa , koskaan ei ole myöhäistä oppia ;);)
Kyllä 50-vuotias voi olla mummo siinä mielessä, että on jo lapsenlapsi, muttei siinä mielessä, että olisi seksiin ikäytynyt. Nyt kun olet vapaa nuorison hupsutuksista, pelosta ja sosiaalisesta paineesta, voit otaa rennosti ja harrastaa kaikkea, mikä miellyttää. :)
Tämä on mielestäni tärkein lause:
"Olen myös oppinut, että jos nainen ei itse tiedä, miten toimia parisuhteessa seksin aikana, niin kuka muu sen sitten tietää."