Pelkään pahoin, että olen tehnyt teidän takianne turhaa työtä (4:11).
Paavali käyttää voimakasta ilmaisua: Pelkään teitä, teidän puolestanne (foboumai hymas). Hän ei kuitenkaan sano pelkäävänsä, että nuo kauhistuttavat pakanalliset alkuvoimat saavat uudelleen valtaansa uskovat. Sitä hän kuitenkin lopulta pelkää. Siitä hän on huolissaan. Koko kirjeen olemassaolo todistaa sitä. Nyt hän kuitenkin sanoo pelkäävänsä, että hän itse on turhaan (eike) tehnyt työtä, nähnyt vaivaa (kopiao) heidän takiaan. Näyttää siltä kuin hänen oma työnsä ja sen tulokset olisivat hänelle päällimmäinen huolen aiheensa. Tällä tavoin pannen itsensä alttiiksi hän haluaa pysähdyttää uskovat miettimään tilannettaan. Onhan jotenkin noloa, jos kaikki vaivannäkö heidän puolestaan on ollut yhtä tyhjän kanssa.
Kun Herra lähetti hänet pakanain pariin, hän sai tehtäväkseen avata heidän silmänsä ja saattaa heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo (Apt 26:18). Nyt hän pelkää, ettei tämä tavoite täytykään ja hänen julistustyönsä galatalaisten parissa on ollut turvaa. Hän oli ollut siellä kuin kylväjä, jonka siemenet olivat pudonneet tien oheen, kalliolle ja ohdakkeisiin (Matt 13:4-7). Työ oli ollut turhaa, jos ei kukaan tullut uskoon ja jos uskoon tulleet luopuivat Herrasta. Hän ei halunnut Herran palvelijana tehdä turhaa työtä!
Paavali palaa usein ongelmaan työn turhuudesta. Hän sanoi matkustaneensa aikoinaan Jerusalemiin tekemään selkoa julistamastaan evankeliumista juuri sitä varten, ”etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan” (Gal 2:2). Hän ei halunnut, että hänen työnsä olisi ollut turha tessalonikalaistenkaan parissa (1 Tess 2:1). Hän halusi kaikkialla sananjulistustyöstään tuloksia. Esittäytyessään Rooman seurakunnalle, hän suoraan sanoi, ettei hän halua puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus hänen kauttaan oli tehnyt saattaakseen maailman kansat kuuliaisiksi evankeliumille. Hän oli vienyt päätökseen evankeliumin julistamisen laajoilla alueilla (Room 15:18-19). Hän ei halunnut ylpeillä, kerskata siitä, mitä muut olivat tehneet, vaan siitä mitä hän itse oli tehnyt ja saanut aikaan (2 Kor 10:15-16). ”Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen” (Gal 6:4).
Samalla hän vakuutti Kristukseen uskoville, ettei koskaan vaivannäkö Herran työssä ole turha (1 Kor 15:58). Itse hän toivoi voivansa Kristuksen tulemisen päivänä ylpeillä siitä, ”että en ole turhan vuoksi ponnistellut ja nähnyt vaivaa (Fil 2:16). Hän oli määrätietoinen ja selviin tavoitteisiin ja tuloksiin pyrkivä eikä halunnut, että hänen elämänsä kului hukkaan.
jatkuu..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/ut/utgal14.htm
Paavali käyttää voimakasta ilmaisua: Pelkään teitä, teidän puolestanne (foboumai hymas). Hän ei kuitenkaan sano pelkäävänsä, että nuo kauhistuttavat pakanalliset alkuvoimat saavat uudelleen valtaansa uskovat. Sitä hän kuitenkin lopulta pelkää. Siitä hän on huolissaan. Koko kirjeen olemassaolo todistaa sitä. Nyt hän kuitenkin sanoo pelkäävänsä, että hän itse on turhaan (eike) tehnyt työtä, nähnyt vaivaa (kopiao) heidän takiaan. Näyttää siltä kuin hänen oma työnsä ja sen tulokset olisivat hänelle päällimmäinen huolen aiheensa. Tällä tavoin pannen itsensä alttiiksi hän haluaa pysähdyttää uskovat miettimään tilannettaan. Onhan jotenkin noloa, jos kaikki vaivannäkö heidän puolestaan on ollut yhtä tyhjän kanssa.
Kun Herra lähetti hänet pakanain pariin, hän sai tehtäväkseen avata heidän silmänsä ja saattaa heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo (Apt 26:18). Nyt hän pelkää, ettei tämä tavoite täytykään ja hänen julistustyönsä galatalaisten parissa on ollut turvaa. Hän oli ollut siellä kuin kylväjä, jonka siemenet olivat pudonneet tien oheen, kalliolle ja ohdakkeisiin (Matt 13:4-7). Työ oli ollut turhaa, jos ei kukaan tullut uskoon ja jos uskoon tulleet luopuivat Herrasta. Hän ei halunnut Herran palvelijana tehdä turhaa työtä!
Paavali palaa usein ongelmaan työn turhuudesta. Hän sanoi matkustaneensa aikoinaan Jerusalemiin tekemään selkoa julistamastaan evankeliumista juuri sitä varten, ”etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan” (Gal 2:2). Hän ei halunnut, että hänen työnsä olisi ollut turha tessalonikalaistenkaan parissa (1 Tess 2:1). Hän halusi kaikkialla sananjulistustyöstään tuloksia. Esittäytyessään Rooman seurakunnalle, hän suoraan sanoi, ettei hän halua puhua mistään muusta kuin siitä, mitä Kristus hänen kauttaan oli tehnyt saattaakseen maailman kansat kuuliaisiksi evankeliumille. Hän oli vienyt päätökseen evankeliumin julistamisen laajoilla alueilla (Room 15:18-19). Hän ei halunnut ylpeillä, kerskata siitä, mitä muut olivat tehneet, vaan siitä mitä hän itse oli tehnyt ja saanut aikaan (2 Kor 10:15-16). ”Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen” (Gal 6:4).
Samalla hän vakuutti Kristukseen uskoville, ettei koskaan vaivannäkö Herran työssä ole turha (1 Kor 15:58). Itse hän toivoi voivansa Kristuksen tulemisen päivänä ylpeillä siitä, ”että en ole turhan vuoksi ponnistellut ja nähnyt vaivaa (Fil 2:16). Hän oli määrätietoinen ja selviin tavoitteisiin ja tuloksiin pyrkivä eikä halunnut, että hänen elämänsä kului hukkaan.
jatkuu..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/ut/utgal14.htm
Vastaukset 7
Vanhimmat
Amen.
Amen, amen.
345435
4563
342423
4534435
rewrew