"Aluksi on hyvä tehdä eräs erottelu. Jos joku väittää tieteen olevan ristiriidassa uskonnon kanssa, on tärkeää tietää, mitä hän tarkoittaa ”uskonnolla”. Olen samaa mieltä siitä, että luonnontieteiden menestys selittää ilmiöitä naturalistisesti osoittaa uskon antropomorfisiin polyteistisiin jumaluuksiin epäoikeutetuksi (joskin on uskottavaa argumentoida, että tämä oli epäoikeutettua jo ennen modernin tieteen syntyä, jolloin tieteen kontribuutio tähän asiaan voidaan kyseenalaistaa). Ihmisentapaisilla ”jumalilla” kuten Zeuksella ja Thorilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä filosofisen monoteismin kanssa (puhumattakaan keijuista ja spagettihirviöistä). Teismin Jumala ei ole mikään supersankarin tapainen aineellinen hahmo fysikaalisen maailman sisällä. Tätä vastoin, teisteille Jumala on aineeton koko fysikaalisen maailman – tai koko olemassaolon – perimmäinen perusta sinänsä. On täysin absurdia verrata filosofisen teismin Jumalaa antropomorfisiin ”jumaluuksiin”. Ensimmäinen on sekä filosofian historiassa että tänä päivänä asiantuntijoiden keskuudessa vakavasti otettu pyrkimys antaa kosmokselle ultimaalinen selitys; jälkimmäisestä ei voitane sanoa samaa."
https://uskojarkijafilosofia.wordpress.com/2013/11/15/tiede-ja-uskonto-eivat-ole-ristiriidassa-keskenaan/
https://uskojarkijafilosofia.wordpress.com/2013/11/15/tiede-ja-uskonto-eivat-ole-ristiriidassa-keskenaan/
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos otetaan vain tuo sinun lainauksesi, luin kyllä koko jutun, mutta puututaan tuohon.
Antropomorfismi käsitetään yleisesti laajemmin kuin kirjoittajan tarkoituksessa. Kysymys ei ole pelkkien fysikaalisten piirteiden liittmäminen jumalolentoon, vaan myös mentaalisten piirteiden. Teologisesti tämä tarkoittaa, että jumalasta tehdään ihmisenkaltainen. Tämä on monoteististen uskontojen tyypillinen piirre.
Otetaan muutamia esimerkkejä: jumala puhuu meille, jumala kuuntelee meitä, jumala näkee meidät. Jumala on vihainen, rakastaa, kostaa, palkitsee, pitää asioista jne. Jumalalla on asuinsijakin. Uskontunnustuskin sanoo yksinkertaisesti: "Isä meidän, joka olet taivaissa" ja jumalalla on kasvotkin "käännä kasvosi meidän puoleemme." Tämä ei juuri poikkea Zeuksesta, muuten kuin juuri tuon asuinpaikan mukaan. Myös kristinuskon Jumala on täysin antropomorfisesti kuvattu sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa.
Totta toki on, että jo Vanhassa Testamentissa alkaa esiintyä tuollainen filosofinen teistinen jumala, jota ei käsitetä lainkaan fyysiseksi. Mutta ihmismäinen se on mentaalisilta ominaisuuksiltaan edelleen, toisinkuin vaikka hindujen Brahman.
"Teismin Jumala on universumin perimmäinen perusta, joka antaa viime kädessä selityksen sille, miksi luonnontieteiden tutkima kontingentti, järjestäytynyt ja ymmärrettävissä oleva kosmos on ylipäänsä olemassa."
Tämä siis alkuperäiseltä kirjoittajalta, joka viittaa jumalaan jonain ultimaalisena olemassaolon lähteenä. Tuossa on kaksi ongelmaa: meillä ei ole mitään todistetta siitä, että olemassaololla olisi jokin ultimaalinen lähde. Se on päätelmä tai toive, tai se on oikeastaan vain päätös keskeyttää kyselyn regressio mielivaltaisesti johonkin kohtaan. Toiseksi on puhdasta mielivaltaista antropomorfismia selittää tämä itse valittu lähde jollain tavalla tietoiseksi, jotain haluavaksi entiteetiksi.
Kovin alentavasti todettu.
" Tätä vastoin, teisteille Jumala on aineeton koko fysikaalisen maailman – tai koko olemassaolon – perimmäinen perusta sinänsä"
Ilmeisesti kaikki teistit eivät ole asiasta blogaajan kanssa samaa mieltä.
Ei niin - jos uskovaiset suostuvat muokaamaan uskomuksiaan tieteen edistyksen vanavedessä. Usein lopputulos on vaan niin maan parusteelisen naurettava, kun epätoivoisesti yritetään keksiä uusia tulkintoja raamatusta, jotta raamattu sopisi edes joten kuten nilkuttaen yhteen tieteen tulosten kanssa.
Ylivilkkalla mielikuvituksella ja uskovaisten uskomattomalla kyvyllä itsepetokseen se onnistuu kyllä.