Niin kuin tuon yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta ne monet ovat joutuneet syntisten asemaan, niin myöskin tuon yhden kuuliaisuuden kautta ne monet joutuvat vanhurskasten asemaan. Room. 5:19.
Niin kuin kaikki Aadamin lapset tuomittiin syntisiksi hänen tottelemattomuutensa tähden, niin myös koko Kristuksen siemen tulee vanhurskaaksi vain hänen kuuliaisuutensa tähden: Yhden kuuliaisuuden kautta. Tässä apostoli nyt selvästi sanoo, mitä Kristuksen vanhurskaus on. Hän sanoo, että se oli hänen kuuliaisuutensa, hänen oma persoonallinen Isänsä tahdon täyttäminen. Niin kuin syntiinlankeemus oli tuon yhden tottelemattomuutta, niin »yhden kuuliaisuus» sen saattoi hyvittää.
Koko Kristuksen elämä maan päällä seimestä ristille oli pelkkää kuuliaisuutta. »Rakkaus on lain täyttymys», sanoo apostoli. Kristuksella oli täydellinen rakkaus Isäänsä ja meihin ihmisiin. Rakkaudesta meihin ja Isällensä kuuliaisena tuli hän maan päälle veljeksemme. Samassa rakkaudessa ja kuuliaisuudessa vaelsi hän täällä tehden hyvää ia auttaen kaikkia. Rakkaudesta meihin ja Isällensä kuuliaisena tahtoi hän myös »maistaa kuoleman kaikkien edestä.» »Hän oli kuuliainen kuolemaan asti, jopa ristinkuolemaan asti.»
Eikä mikään muu kuin sellainen ylevä ja täydellinen kuuliaisuus voinut pelastaa ihmistä kadotuksesta, joka yhden tottelemattomuuden tähden oli tullut meidän osaksemme. Tämä Kristuksen täydellinen kuuliaisuus on nyt ainoa, joka peittää meidän ainaisen tottelemattomuutemme.
Pyhien hengellinen hätä ja valitus onkin se, etteivät he oikein voi totella Jumalaa, vaan yhä vielä rikkovat hänen tahtoansa vastaan. Missä henki on altis ja pyhä, siinä synnynnäinen turmelus on sitä tuntuvampi ja raskaampi, ja se ilmenee aina tottelemattomuutena. Jokainen sydämessä, elämässä, ajatuksissa, himoissa, sanoissa ja teoissa tehty synti on aina tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan, joka pyhässä laissa kieltää kaiken tämän pahan. Silloin uskovaiset ovat tuskassa, ahdistuksessa, kauhistuneina, kun ovat olleet tottelemattomia Jumalallensa.
Mutta katso nyt! Kaikkea tätä meidän tottelemattomuuttamme vastaan on Jumala pannut Poikansa kuuliaisuuden. Hänen kuuliaisuutensa on meidän kuuliaisuuttamme. Tekstissämme vakuutetaan: »Tuon yhden kuuliaisuuden kautta ne monet joutuvat vanhurskasten asemaan.» Juuri siksi Jumala lähetti Poikansa lainalaisuuteen, että hän lunastaisi ne, jotka olivat lain alla. Kun Jumala iankaikkisuudessa näki, että kaikki ihmiset olivat langenneet syntiin ja olivat tuomionalaiset ja turmeltuneet niin ettei yksikään voinut täydellisesti totella tai täyttää lakia, päätti hän iankaikkisessa laupeudessaan itse parantaa kaikki.
Hänen Poikansa tulisi tosi ihmiseksi, mutta täysin kuuliaiseksi, ja hänen tuli uutena kantaisänämme meidän puolestamme täydellisesti täyttää laki ja kärsiä sen kirous, niin että niin kuin me ensimmäisen kantaisän tottelemattomuuden kautta olimme joutuneet syntisten asemaan, me tuon toisen kuuliaisuuden kautta joutuisimme vanhurskasten asemaan. Juuri tämä Kristuksen täydellinen kuuliaisuus on sitä vanhurskautta, jonka kautta me kestämme Jumalamme edessä.
Jatkuu
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor10-15.html
Niin kuin kaikki Aadamin lapset tuomittiin syntisiksi hänen tottelemattomuutensa tähden, niin myös koko Kristuksen siemen tulee vanhurskaaksi vain hänen kuuliaisuutensa tähden: Yhden kuuliaisuuden kautta. Tässä apostoli nyt selvästi sanoo, mitä Kristuksen vanhurskaus on. Hän sanoo, että se oli hänen kuuliaisuutensa, hänen oma persoonallinen Isänsä tahdon täyttäminen. Niin kuin syntiinlankeemus oli tuon yhden tottelemattomuutta, niin »yhden kuuliaisuus» sen saattoi hyvittää.
Koko Kristuksen elämä maan päällä seimestä ristille oli pelkkää kuuliaisuutta. »Rakkaus on lain täyttymys», sanoo apostoli. Kristuksella oli täydellinen rakkaus Isäänsä ja meihin ihmisiin. Rakkaudesta meihin ja Isällensä kuuliaisena tuli hän maan päälle veljeksemme. Samassa rakkaudessa ja kuuliaisuudessa vaelsi hän täällä tehden hyvää ia auttaen kaikkia. Rakkaudesta meihin ja Isällensä kuuliaisena tahtoi hän myös »maistaa kuoleman kaikkien edestä.» »Hän oli kuuliainen kuolemaan asti, jopa ristinkuolemaan asti.»
Eikä mikään muu kuin sellainen ylevä ja täydellinen kuuliaisuus voinut pelastaa ihmistä kadotuksesta, joka yhden tottelemattomuuden tähden oli tullut meidän osaksemme. Tämä Kristuksen täydellinen kuuliaisuus on nyt ainoa, joka peittää meidän ainaisen tottelemattomuutemme.
Pyhien hengellinen hätä ja valitus onkin se, etteivät he oikein voi totella Jumalaa, vaan yhä vielä rikkovat hänen tahtoansa vastaan. Missä henki on altis ja pyhä, siinä synnynnäinen turmelus on sitä tuntuvampi ja raskaampi, ja se ilmenee aina tottelemattomuutena. Jokainen sydämessä, elämässä, ajatuksissa, himoissa, sanoissa ja teoissa tehty synti on aina tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan, joka pyhässä laissa kieltää kaiken tämän pahan. Silloin uskovaiset ovat tuskassa, ahdistuksessa, kauhistuneina, kun ovat olleet tottelemattomia Jumalallensa.
Mutta katso nyt! Kaikkea tätä meidän tottelemattomuuttamme vastaan on Jumala pannut Poikansa kuuliaisuuden. Hänen kuuliaisuutensa on meidän kuuliaisuuttamme. Tekstissämme vakuutetaan: »Tuon yhden kuuliaisuuden kautta ne monet joutuvat vanhurskasten asemaan.» Juuri siksi Jumala lähetti Poikansa lainalaisuuteen, että hän lunastaisi ne, jotka olivat lain alla. Kun Jumala iankaikkisuudessa näki, että kaikki ihmiset olivat langenneet syntiin ja olivat tuomionalaiset ja turmeltuneet niin ettei yksikään voinut täydellisesti totella tai täyttää lakia, päätti hän iankaikkisessa laupeudessaan itse parantaa kaikki.
Hänen Poikansa tulisi tosi ihmiseksi, mutta täysin kuuliaiseksi, ja hänen tuli uutena kantaisänämme meidän puolestamme täydellisesti täyttää laki ja kärsiä sen kirous, niin että niin kuin me ensimmäisen kantaisän tottelemattomuuden kautta olimme joutuneet syntisten asemaan, me tuon toisen kuuliaisuuden kautta joutuisimme vanhurskasten asemaan. Juuri tämä Kristuksen täydellinen kuuliaisuus on sitä vanhurskautta, jonka kautta me kestämme Jumalamme edessä.
Jatkuu
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor10-15.html
Vastaukset 5
Vanhimmat
» Siksi katsookin usko», sanotaan Sovinnonkaavassa, »Kristuksen persoonaan, niin kuin siihen, joka meidän puolestamme on tullut lainalaiseksi, kantanut meidän syntimme ja palaamisellaan Isän luo meidän kurjien syntisten puolesta on osoittanut taivaalliselle Isälleen täydellistä kuuliaisuutta ja sillä peittänyt kaikkien meidän tottelemattomuutemme, joka vallitsee luonnossamme ja ilmenee ajatuksissamme, sanoissamme ja töissämme, niin ettei kaikkea tätä meidän tottelemattomuuttamme lueta meille kadotukseksi, vaan joka pelkästä armosta yksin Kristuksen tähden annetaan meille anteeksi.»
Siksi jokainen, joka mielellänsä tahtoo olla kristitty ja uskoo Jumalan armoon, mutta jota hänen oma moninainen tottelemattomuutensa häiritsee ja rasittaa, lohduttautukoon todella sanoen: »Kristuksen kuuliaisuus on minun kuuliaisuuttani.» Oma kuuliaisuuteni ja vanhurskauteni on niin turmeltunutta, että minun täytyy olla aivan epätoivoinen voimatta koskaan enää autuutta toivoakaan, jos minut lain mukaan tuomitaan.
Mutta sitä varten on Herra Kristus ollut lainalainen ja täydellisesti kuuliainen, että hän siten lunastaisi lainalaiset. Sillä eihän hänen todellakaan itsensä tähden tarvinnut olla lain alla, vaan hän teki sen kaiken meidän tähtemme, meidän puolestamme ja meidän hyväksemme. Ainoa vanhurskauteni on siis ei minun kuuliaisuuteni, vaan hänen kuuliaisuutensa. Sillä silloinkin kun uusi ihmiseni tahtoo olla kuuliainen, on vanha luontoni minussa kuitenkin täynnä tottelemattomuutta. Siksi on nyt ainoa lohdutukseni, että Kristus on ollut kuuliainen meidän puolestamme. Tällä tavoin on meidän saatava hyötyä tästä lohdullisesta tekstistä.
Jos joku sanoo: »Mitä minua auttaa, että Kristus oli kuuliainen, kun en itse voi olla?», niin vastataan: »Jollei Kristuksen kuuliaisuus ole sinun kuuliaisuuttasi, olet iäisesti kadotettu.» Tässä Herran apostoli sanoo, että me vain »tuon yhden kuuliaisuuden kautta joudumme vanhurskasten asemaan.» Painakaamme siis tarkoin ja syvästi sydämiimme nämä kalliit sanat: »yhden kuuliaisuuden kautta.»
Muuten tunteen, omantunnon ja epäuskon väitteet heittelevät meitä kuin lastuja myrskyisellä merellä. Sitä vastoin, mikä autuas lohdutus ja turva köyhälle, uupuneelle syntisraukalle on saada levätä tällä lujalla kalliolla: Jumalan iankaikkisella päätöksellä, että niin kuin me tuon yhden tottelemattomuuden kautta kaikki jouduimme syntisen asemaan, niin me vain tuon yhden kuuliaisuuden kautta joudumme vanhurskasten asemaan.
Amen.
654456
654456
5342435