16. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.
17. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.
18. En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: 'Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan'.
19. Jo nyt minä sanon sen teille, ennenkuin se tapahtuu, että te, kun se tapahtuu, uskoisitte, että minä olen se.
20. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, se ottaa vastaan minut; mutta joka ottaa vastaan minut, se ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt.
Palvelijan osa – autuas osa
***************************
Suurlähettilääksi ei kuka tahansa pääse. Kylmäävää olisikin kuvitella tilanne, jossa joku röyhkimys edustaisi Suomea vaikkapa Moskovassa. Mutta kuka voi edustaa kuningasten Kuningasta? Kuka voi viedä ihmisille viestiä, josta riippuu heidän iankaikkisuutensa?
Siitä Jeesus puhuu. Ymmärtääksemme häntä paremmin meidän on huomattava, mitä hetkeä aiemmin oli tapahtunut. Hän oli palvelijaorjan tavoin kumartunut pesemään oppilaidensa jalkoja. Pietari syystäkin kauhistuu: Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!
Tämän johdosta Jeesus alkaa puheensa: Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat. Tästäkö Jeesuksen lähettiläät tunnetaan? Päivän toisesta lukukappaleesta luemme Paavalin rakastavan tuskaiset sanat: Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä. Kunpa voisin olla nyt luonanne ja löytää oikean äänensävyn! En tiedä, mitä teille tekisin. (Gal. 4:19,20)
Ihmisen mieli on omituinen. Jos ei muuta murhetta ole, niin sitten murhe haravoidaan naapurin tontilta. Terveellisempää olisi kysellä, mitä evankeliumille kuuluu ja vieläkö se sytyttää sydämiä. Jos ei, niin miksi ei? Tämä murehtiminen voisi johtaa lähemmäs Herraa Kristusta ja elävämpään rukoukseen. Se auttaisi palvelijaa muistamaan oman paikkansa. Päällimmäiseksi jäisi kaipaus, että tuokin kalliisti lunastettu ihminen pääsisi myös omistamaan armon lahjaa ja taivaan hyvyyttä. Tuo työkaveri, ystävä ja sukulainen.
Evankeliumi päättyy lupaukseen: Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt. Joskus pappeja on opastettu, että heillä pitäisi olla sanomalehti toisessa kädessä ja Raamattu toisessa. Se Raamattu-käsi on tärkeämpi. Jeesuksen lähettilään ei kuulu antaa kaikenmaailman lausuntoja. Jeesuksen lähettilään kuuluu viedä sanoma Jeesukselta. Silloin Vapahtaja itse tulee kohtaamaan rääkättyä ihmistä. Kristus polvistuu ihmistä pesemään. Hän puhdistaa huonon vaelluksen likaamat jalat ja hoitaa rikkinäistä sielua.
Evankeliumin ylle lankeaa varjo: Minä en sano tätä teistä kaikista. Itämaisen tavan mukaan pitojen isäntä saattoi kastaa palan leipää kastikkeeseen ja ojentaa sen vieraalle, jolle halusi osoittaa erityishuomiota. Näin Jeesus teki Juudakselle. Oliko siinä viimeinen vetoomus? Jos sinäkin vielä palaisit. Jos sinäkin vielä muistaisit, ettei palvelija ole Herraansa suurempi eikä kestä sillä tiellä, jolla luovutaan Herrasta. Mutta Juudas ei ollut enää palautettavissa. Hän meni yöhön näennäisen vapaana, vapaana Herrasta, vapaana palvelusvirastaan, vapaana tulevaisuuden toivosta. Juudas meni vapaasti helvettiin.
Kukaan ei joudu Juudaksen tielle heikkoutensa takia. Moni sen sijaan on joutunut vahvuutensa takia. Siksi autuutesi piilee siinä, että Jeesus saa olla aina suurempi. Sinä saat olla palvelija.
Pasi Palmu
17. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.
18. En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: 'Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan'.
19. Jo nyt minä sanon sen teille, ennenkuin se tapahtuu, että te, kun se tapahtuu, uskoisitte, että minä olen se.
20. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, se ottaa vastaan minut; mutta joka ottaa vastaan minut, se ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt.
Palvelijan osa – autuas osa
***************************
Suurlähettilääksi ei kuka tahansa pääse. Kylmäävää olisikin kuvitella tilanne, jossa joku röyhkimys edustaisi Suomea vaikkapa Moskovassa. Mutta kuka voi edustaa kuningasten Kuningasta? Kuka voi viedä ihmisille viestiä, josta riippuu heidän iankaikkisuutensa?
Siitä Jeesus puhuu. Ymmärtääksemme häntä paremmin meidän on huomattava, mitä hetkeä aiemmin oli tapahtunut. Hän oli palvelijaorjan tavoin kumartunut pesemään oppilaidensa jalkoja. Pietari syystäkin kauhistuu: Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!
Tämän johdosta Jeesus alkaa puheensa: Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat. Tästäkö Jeesuksen lähettiläät tunnetaan? Päivän toisesta lukukappaleesta luemme Paavalin rakastavan tuskaiset sanat: Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä. Kunpa voisin olla nyt luonanne ja löytää oikean äänensävyn! En tiedä, mitä teille tekisin. (Gal. 4:19,20)
Ihmisen mieli on omituinen. Jos ei muuta murhetta ole, niin sitten murhe haravoidaan naapurin tontilta. Terveellisempää olisi kysellä, mitä evankeliumille kuuluu ja vieläkö se sytyttää sydämiä. Jos ei, niin miksi ei? Tämä murehtiminen voisi johtaa lähemmäs Herraa Kristusta ja elävämpään rukoukseen. Se auttaisi palvelijaa muistamaan oman paikkansa. Päällimmäiseksi jäisi kaipaus, että tuokin kalliisti lunastettu ihminen pääsisi myös omistamaan armon lahjaa ja taivaan hyvyyttä. Tuo työkaveri, ystävä ja sukulainen.
Evankeliumi päättyy lupaukseen: Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt. Joskus pappeja on opastettu, että heillä pitäisi olla sanomalehti toisessa kädessä ja Raamattu toisessa. Se Raamattu-käsi on tärkeämpi. Jeesuksen lähettilään ei kuulu antaa kaikenmaailman lausuntoja. Jeesuksen lähettilään kuuluu viedä sanoma Jeesukselta. Silloin Vapahtaja itse tulee kohtaamaan rääkättyä ihmistä. Kristus polvistuu ihmistä pesemään. Hän puhdistaa huonon vaelluksen likaamat jalat ja hoitaa rikkinäistä sielua.
Evankeliumin ylle lankeaa varjo: Minä en sano tätä teistä kaikista. Itämaisen tavan mukaan pitojen isäntä saattoi kastaa palan leipää kastikkeeseen ja ojentaa sen vieraalle, jolle halusi osoittaa erityishuomiota. Näin Jeesus teki Juudakselle. Oliko siinä viimeinen vetoomus? Jos sinäkin vielä palaisit. Jos sinäkin vielä muistaisit, ettei palvelija ole Herraansa suurempi eikä kestä sillä tiellä, jolla luovutaan Herrasta. Mutta Juudas ei ollut enää palautettavissa. Hän meni yöhön näennäisen vapaana, vapaana Herrasta, vapaana palvelusvirastaan, vapaana tulevaisuuden toivosta. Juudas meni vapaasti helvettiin.
Kukaan ei joudu Juudaksen tielle heikkoutensa takia. Moni sen sijaan on joutunut vahvuutensa takia. Siksi autuutesi piilee siinä, että Jeesus saa olla aina suurempi. Sinä saat olla palvelija.
Pasi Palmu
Vastaukset 3
Vanhimmat
456456
5345
mä yritän uskoa kyllä jeesukseen, mutta tällä hetkellä missään elämässäni ei ole mitään järkeä.. kaikki on mennyt tosi sekavaski.