Mikkelin piispa Häkkinen:
"Vihamielinen keskustelu vastenmielistä."
"Se hyväntekeminen, mikä tapahtuu seurakunnissa, (ja muualla), ansaitsee tulla huomioiduksi."
Kyllähän se kaikkialla mediassa, kirkkomielisten toimittajien toimesta, huomioidaan, siitä pitää huolen kirkko itse jos ei muut, ottamalla yhteyttä luottotoimittajiinsa.
Sitä kirkko ei vain halua kerrottavaksi julkisuuteen, että suurin osa seurakuntien, kirkon hyvänteosta on muiden keräämän avun jakamista välikätenä, ja kunnian ottamista itselle, kirkolle, seurakunnalle.
Entäs se pahantekeminen mitä uskovaiset, (ja muut), tekevät. Ansaitsisiko sekin hieman julkuutta?
"Vihamielinen keskustelu vastenmielistä."
"Se hyväntekeminen, mikä tapahtuu seurakunnissa, (ja muualla), ansaitsee tulla huomioiduksi."
Kyllähän se kaikkialla mediassa, kirkkomielisten toimittajien toimesta, huomioidaan, siitä pitää huolen kirkko itse jos ei muut, ottamalla yhteyttä luottotoimittajiinsa.
Sitä kirkko ei vain halua kerrottavaksi julkisuuteen, että suurin osa seurakuntien, kirkon hyvänteosta on muiden keräämän avun jakamista välikätenä, ja kunnian ottamista itselle, kirkolle, seurakunnalle.
Entäs se pahantekeminen mitä uskovaiset, (ja muut), tekevät. Ansaitsisiko sekin hieman julkuutta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Korjaus - vika sana p.o. julkisuutta.
Piispa on aivan oikeassa. Aloitus on kateellisen ja katkeran ateistin turahdus palstalle. Näitähän piisaa.
"Entäs se pahantekeminen mitä uskovaiset, (ja muut), tekevät. Ansaitsisiko sekin hieman julkuutta?"
Kaikki ihmisten synnin näkyvät kokoajan ja ovat kokoajan julkisia, tosin Jumala peittää häpeämme, joten meidät on kutsuttu peittämään lähimmäisemme häpeää.
Kuristin sieluni ja sain siitä nautintoa.
Sen jälkeen valtasi minut yhä syvempi tuska. Löin veljeäni, sain hetken helpotuksen, mutta kipuni äityi sietämättömäksi.
Etsin hullutta, mutta sekin antoi vain hetken helpotuksen. Lopulta makasin massa. Kehoni oli täynnä haavoja, silti hymyilin.
Mielistelin ”oikeilla tavalla ajattelevia”. Taivuin tuuleen kuin akana, mutta he vain nauroivat minua. Eivät he nauraneet siksi, että olin erimielinen, vaan koska olin pettänyt itseni. Minusta oli tullut suolaton, jolla ei ollut enää muuta kuin kokea ihmisten tallaamista pohjimmaiseen ojaan. Etsin kuolemaa, mutta sekin nauroi minulle. Käänsi selkänsä ja pakeni.