Tutkija: Vanhustenhoito Suomessa korkeintaan seiskan tasoa – "Miksi vanhukset herätetään aamuseitsemältä?"
KOTIMAA 15.10.2015 21:26
Satu Vasantola
HELSINGIN SANOMAT
PETE AARRE-AHTIO
Kuuntele
Vanhuksia ei pitkäaikaishoidossa kohdella yksilöinä, ja se alentaa hoidon tasoa selvästi, sanoo tutkija, filosofi Jari Pirhonen Tampereen yliopistosta.
Pirhonen on väitöskirjaansa varten havainnoinut elämää kahdessa vanhusten pitkäaikaishoidon yksikössä puolen vuoden ajan. Havainnot eivät olleet mieltä ylentäviä.
"Valitettavasti näin enemmän huonoja kuin hyviä käytäntöjä. Kouluarvosanalla ylletään minusta maksimissaan seiskaan", itsekin aiemmin hoitajana työskennellyt Pirhonen sanoo.
Hänen mukaansa Suomessa kyllä vanhukset ruokitaan, puetaan ja pestään, mutta kohtaaminen ihmisenä unohtuu liian usein. Hyviäkin kohtaamisia näkyi, mutta Pirhosen mukaan kyse oli usein yksittäisistä, erityisen hyvistä hoitajista. Yksiköiden käytäntöihin hyvät tavat eivät yltäneet.
Pirhosen mukaan ongelmat johtuvat osin siitä, että vanhainkodeissa ja muissa pitkäaikaishoidon yksiköissä eletään kuin sairaaloissa, vaikka niiden pitäisi olla koteja.
Sairaalamaisuus alkaa jo työvuoroista. Aamuvuorolaiset tulevat töihin useimmiten seitsemältä ja silloin aloitetaan aamutoimet. Niitä varten vanhukset on herätettävä uniltaan.
"Kyse on eläkeläisistä, joilla usein ei ole pitkiksi päiviksi mitään tekemistä. Heille sitten sanotaan, että nyt kello on seitsemän, joten nousehan ylös, hopihopi. Onhan se nyt omituista."
"Käytännöt on omaksuttu sairaaloista, vaikka kyse ei ole potilaista. Vanhukset eivät ole potilaita tai asukkaita. He ovat ihmisiä. Pitäisi muistaa, että vanhuutta ei voi hoitaa. Sen kanssa pitää elää."
Päättäjät ja yksiköiden johtajat ovat jo vuosia painottaneet sitä, että pitkäaikaisyksiköiden olisi oltava vanhuksille koteja, ei laitoksia. Pirhosen mukaan tähän tavoitteeseen ei ole ylletty.
"Ei se niin mene, että kun tarpeeksi kauan hoetaan mantraa kodista, niin sitten se toteutuu. Eivät ne valitettavasti ole koteja. Ne ovat säilytyspaikkoja, joihin vanhukset on helppo unohtaa."
Pirhosen mukaan yksiköistä tulisi koteja, jos vanhukset otettaisiin huomioon yksilöinä, heitä kuunneltaisiin ja arvostettaisiin. Pirhonen vetoaa saksalaiseen filosofi Axel Honnethiin, jonka mukaan kaikissa ihmisen suhteissa on kyse tunnustamisesta, siitä, että ihminen haluaa tulla rakastetuksi ja arvostetuksi. Tämä ei toteudu, jos häntä kohdellaan potilaana ja hoitotoimien kohteena.
Pirhonen kaipaisi muutosta myös suhtautumisessa omaisiin. Julkisuudessa puhutaan usein siitä, että omaiset eivät käy katsomassa vanhuksia. Pirhosen kokemus on toinen.
"Toki on vanhuksia, joita ei kukaan käy katsomassa. Mutta näin myös paljon omaisia, jotka kävivät katsomassa vanhempiaan tai puolisoaan päivittäin. Heillä olisi myös valtavasti halua auttaa. Nykyisin se ei vain ole mahdollista, kun edes keittiöön ei saa hygieniasäännösten mukaan mennä. Omaisen pitäisi voida hakea äidilleen lautanen tai lasillinen maitoa keittiöstä. Siitä se alkaisi."
Omaisten pitäisi Pirhosen mukaan tuntea itsensä tervetulleiksi vanhuksen kotiin.
Mistä vanhusten ohittaminen sitten johtuu? Pirhosella on kaksi vastausta: liian vähäinen hoitajamäärä ja henkilökunnan asenteet.
"Monessa paikassa hoitajien määrä on vedetty niin minimiin, että heillä ei kerta kaikkiaan ole aikaa kohdata vanhuksia ihmisinä. Ja kun aikaa ei ole, työstä tulee helposti koneellista suorittamista. Tehdään hoitotoimenpiteitä rutiininomaisesti ja annetaan kaikille samanlaista standardikohtelua."
Osa hoitajista pystyy toki tiukassakin työtilanteessa inhimilliseen kohtaamiseen. Toiset taas eivät muista edes tervehtiä.
Pirhosen mukaan kiireessäkin pystyisi tekemään paljon. Hymyily auttaa, mutta joskus jopa riitely on hyväksi.
"Riidellessä on ainakin kyse kohtaamisesta. Eivätkä vanhukset tunnu sitä panevan pahakseen. Eräskin haastattelemani ihminen sanoi, että osa hoitajista on 'vähän sellaisia känkkäränkkiä, ja joskus otetaan yhteen. Mutta hyvin tässä on silti selvitty.'"
Lopulta kyse on Pirhosen mukaan yksinkertaisista asioista.
"Kun pyörätuolissa istuva vanhus pyytää apua, hoitaja voi pysähtyä ja katsoa hetken silmiin, vaikka olisikin kiire. Voi kertoa, että minulla on nyt kiire, mutta tulen luoksesi pian."
VANHUSTENHOITO
http://www.hs.fi/kotimaa/a1444890263000?jako=fd39e3a2c1fceada9a5f095488473bdc&ref=tw-share
Vanhukset ovat ihmisiä, eivät potilaita
163
922
Vastaukset
- Asia.selvä
Asia.ymmärretty
- gisten
Mitä mieltä sinä olet?
Suomessa kehitysvammahuolto on korkeaa tasoa, sillä jo yli 40v. sitten kiellettiin käyttämästä sanaa potilas..Asiakas, sana tuntui ensin oudolta, mutta vuoden opettelun jälkeen luontevalta...Potilas silloin kun kuumetta ym.Kehitysvammaiselle on normaalia olla kehitysvammainen..Sama pätee vanhuksiin..
- Mikäonongelma
Vanhukset, iäkkäät ihmiset, jotka joutuvat sairaalaan tai terkkarin vuodeosastolle ovat potilaita. Entisaikain vanhainkodeissa, nykyisissä kaiken nimisissä palveluasuntoloissa ja hoivakodeissa he ovat asukkaita. Paikoissa joissa vain käväistään, hekin ovat asiakkaita kuten me kaikki.
Laitoksissa on laitoksien aikataulut ihan sattuneista laitoksellisista järjestelysyistä. Sen sijaan paikoissa, jotka ovat kodinomaisempia, vanhuksia ei herätetä heidän itsensä niin toivoessa ennen aikojaan tai liian aikaisin. Sellaisiakin vanhuksia löytyy jotka tahtovat nukkua pitkään mutta paljon yleisempää on että elämän aikana omaksuttu aikainen heräämisaika luontuu vielä eläkkeelläkin ja vielä sittenkin, kun asumus muuttuu valvotuksi ja toisten ylläpitämäksi.- vanhus.kuihdutetaan.pois
Vanhusten rahat kyllä kelpaa hoitolaitoksille suoraan valehdellaan puhelimessa omaiselle kyllähän vanhus syö hyvin ole huoleti omaisen mennessä katsomaan vanhusta kaamea nälkä jano hoitaja laittaa kipulääkettä
vanhus.kuihdutetaan.pois kirjoitti:
Vanhusten rahat kyllä kelpaa hoitolaitoksille suoraan valehdellaan puhelimessa omaiselle kyllähän vanhus syö hyvin ole huoleti omaisen mennessä katsomaan vanhusta kaamea nälkä jano hoitaja laittaa kipulääkettä
"vanhus.kuihdutetaan.pois"
Jokainen voi alkaa käyttäytyä ihmisiksi.
Menee Pankki-automaatille ja nostaa omalta tililtään paljon rahaa.
Sen jälkeen menee sinne missä vanhuksia huonosti kohdellaan ja kysyy:
Miten voin palvella?
Jos ei käy omalla tilillään, kenen tilillä sitten haluaisi käydä?
Kysyen: Viittiks hoitaa noi, mulla on vähän kiire...
H.- Psykoterapeutitar
Työntekijän sanoin; siellä ne päättäjät paskalla seiniä pyyhkii!
- Todellisestaelämästä
Käypä "vanhusten kuihduttaja" useammin syöttämässä omaistasi, sillä se asia on hoidettu. Jos vanhuksesi ei suostu syömään kuin sinulta, niin ei se hoitajan vika ole. Kova nälkä on enemmän oma vikasi jos vierailet harvakseltaan.
En ymmärrä mitä tarkoittaa "päättäjät paskalla seiniä pyyhkii" mutta sillä lailla asian hahmotan, että paskapäätösten takia moni hoidettava ehtii tuotteensa levälleen lajitella, ennen kuin joku vähistä hoitajista ehtii apuun.
- Niinpäjuuri
Niin, vanhukset eristetään muusta yhteiskunnasta "hoidettaviksi", kun heidän pitäisi saada jatkaa normaalia elämää mahdollisimman pitkään ja saada siihen apua. Heidän pitäisi esimerkiksi päästä itse kauppaan ja pankkiin jne. Nyt heidän elämänsä on sitä, että heidät herätetään seitsemältä odottamaan ensin aamiaista, sitten lounasta, päiväkahvia jne. Sitten on erilaisia tapahtumia, joissakin taloissa enemmän, joissakin vähemmän, mutta se ns. normaalielämä on istumista tai makaamista ja seuraavan aterian odottelua, kun he eivät itse saa osallistua elämänsä elämiseen, vaan he ovat hoitajien tekemisen kohteita, joilta on viety kaikki valta omaan elämäänsä.
Ei kukaan eristä, jos kunto menee sellaiseksi, ettei voi osallistua yhteiskunnan menoihin, niin sille ei mitään voi.
Aloituksessa jaariteltiin pitkät riimit, miten hoitajien tulisi toimia, mihin unohtui omaiset, niin "rakkaat". Aika moni pitää yhteyttä muuloinkin kun äitienpäivänä.
Niin monen olen nähnyt, kun kunto on tarpeeksi huono, niin ei ole halua kauppaan eikä pankkiin, vaikka ymmärrys vielä riittäisi.
Nykyisin pidetään kotona jo liian huonokuntoisia vanhuksia, jotka haluaisivat hoitolaitokseen, kun vaan pääsiivät.
Kun äiti oli loppuajan tk-n vuodeosastolla, siellä käydessä tuli surullinen olo. Huoneesta toiseen oli täysin muistinsamenettäneitä naisia, oli yhdessä huoneessa miehiä, ne kun ei elä niin vanhaksi.
Kun hoitajat tällaisia vuodesta toiseen hoitavat, niin voi sisar-hentovalkoinen-ajatus nähjääntyä.
Aloitus on pitkä ja seikkaperäinen, mutta kovasti yksipuolinen.- eppu2
k-kotton kirjoitti:
Ei kukaan eristä, jos kunto menee sellaiseksi, ettei voi osallistua yhteiskunnan menoihin, niin sille ei mitään voi.
Aloituksessa jaariteltiin pitkät riimit, miten hoitajien tulisi toimia, mihin unohtui omaiset, niin "rakkaat". Aika moni pitää yhteyttä muuloinkin kun äitienpäivänä.
Niin monen olen nähnyt, kun kunto on tarpeeksi huono, niin ei ole halua kauppaan eikä pankkiin, vaikka ymmärrys vielä riittäisi.
Nykyisin pidetään kotona jo liian huonokuntoisia vanhuksia, jotka haluaisivat hoitolaitokseen, kun vaan pääsiivät.
Kun äiti oli loppuajan tk-n vuodeosastolla, siellä käydessä tuli surullinen olo. Huoneesta toiseen oli täysin muistinsamenettäneitä naisia, oli yhdessä huoneessa miehiä, ne kun ei elä niin vanhaksi.
Kun hoitajat tällaisia vuodesta toiseen hoitavat, niin voi sisar-hentovalkoinen-ajatus nähjääntyä.
Aloitus on pitkä ja seikkaperäinen, mutta kovasti yksipuolinen.Yksipuolinen se todella oli.
Ei kahden yksikön seuraaminen kovin hyvä otos ole, kun mukana on aina omat asenteet.
Ei kodinomaisissa paikoissa nykyään ketään 7:ltä herätetä, jos ihminen ei halua. Ainakin ovat vähemmistönä sellaiset paikat ja usein pakon sanelemana, kun väkeä ei ole niin ei ole.
Nykyajan ongelma on se, ettei hoitoon pääse, vaikka haluaisi ja kuntokin edellyttäisi. Niin kauan kuin ihmisellä, oli sitten nuori tai vanha, on itsemäärärämisoikeus, sitä pitää käyttää ja muitten kunnioittaa. Ei hoitaja saa napata vanhuksen itsemääräämisoikeutta ja tietää kaikkea mitä hän haluaa.
Toisaalta jos on hoitolaitoksessa siellä täytyy olla myös säännöt, herätys silloin ja ruokailu silloin jne, ja niitä sitten noudatetaan, vanhuksenkin tulee noudattaa, niin kuin muissakin yhteisöissä.
Omaiset ovat paljon haltioina ja usein jättävät asiat yksin hoitolaitoksen niskoille. Toisaalta, jos kovin vanhus hoitolaitoksessa esittää omia toivomuksiaan tai omainen esittää pieniäkin toiveita mummonsa tai pappansa puolesta, ne helposti kuitataan ja unohdetaan ja saatat jopa olla hankala omainen.
Jonain päivänä itsemääräämisoikeus viedään ja tilalle tulee holhooja, sitten asia on ihan eri.
Mutta kun me sitten joskus tullemme vanhoiksi ja joudumme hoitolaitokseen niin, hyvissä ajoin mietimme oman hoitotahtomme ja pidämme huolta itsemääräämisoikeudestamme, silti ei tarvitse olla mikään änkyrävänkyrä vaan elää omanlaistamme vanhuutta yhdessä ikäistemme kanssa. Voi kun ei olisi vain toiveajattelua, optimistin unelmointia.eppu2 kirjoitti:
Yksipuolinen se todella oli.
Ei kahden yksikön seuraaminen kovin hyvä otos ole, kun mukana on aina omat asenteet.
Ei kodinomaisissa paikoissa nykyään ketään 7:ltä herätetä, jos ihminen ei halua. Ainakin ovat vähemmistönä sellaiset paikat ja usein pakon sanelemana, kun väkeä ei ole niin ei ole.
Nykyajan ongelma on se, ettei hoitoon pääse, vaikka haluaisi ja kuntokin edellyttäisi.Minä ymmärrän näin, että yhteiskunnan velvollisuus on tarjota vanhuksille perushoito, puhtaus ruoka ja lämpö. Muu on sitten itsensä tai omaisten asia.
Omalla paikkakunnalla viruu vanhuksia kotioloissa miten kuten, ainoa toive on päästä hoitolaitokseen.
Siinä mielessä aloituksessa oleva tutkimus tuntuu täydelle hölynpölylle.- eppu2
rosaliiin kirjoitti:
Niin kauan kuin ihmisellä, oli sitten nuori tai vanha, on itsemäärärämisoikeus, sitä pitää käyttää ja muitten kunnioittaa. Ei hoitaja saa napata vanhuksen itsemääräämisoikeutta ja tietää kaikkea mitä hän haluaa.
Toisaalta jos on hoitolaitoksessa siellä täytyy olla myös säännöt, herätys silloin ja ruokailu silloin jne, ja niitä sitten noudatetaan, vanhuksenkin tulee noudattaa, niin kuin muissakin yhteisöissä.
Omaiset ovat paljon haltioina ja usein jättävät asiat yksin hoitolaitoksen niskoille. Toisaalta, jos kovin vanhus hoitolaitoksessa esittää omia toivomuksiaan tai omainen esittää pieniäkin toiveita mummonsa tai pappansa puolesta, ne helposti kuitataan ja unohdetaan ja saatat jopa olla hankala omainen.
Jonain päivänä itsemääräämisoikeus viedään ja tilalle tulee holhooja, sitten asia on ihan eri.
Mutta kun me sitten joskus tullemme vanhoiksi ja joudumme hoitolaitokseen niin, hyvissä ajoin mietimme oman hoitotahtomme ja pidämme huolta itsemääräämisoikeudestamme, silti ei tarvitse olla mikään änkyrävänkyrä vaan elää omanlaistamme vanhuutta yhdessä ikäistemme kanssa. Voi kun ei olisi vain toiveajattelua, optimistin unelmointia.Itsemääräämisoikeus on itsestäänselvyys tässä maassa, mutta sitten, jos ihminen ei enää ole täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa, joidenkin kohdalla on asioihin pakko puuttua.
Henkilö voi ymmärtämättömyyttään olla vaaraksi itselle tai toisille.
Jos tilanteeseen ei puututa, kyseessä saattaa olla heitteillejättö.
Asiat eivät käytännön tasolla ole pelkästään mustia tai valkoisia.
Omaisiakin on kolmenlaisia.
Niitä, joiden olemus jo kertoo, ´´anteeksi, kun olen tässä,´´
Sitten suurin joukko on asiallisia, tilanteista keskustelemaan pystyviä.
Sitten on pieni joukko niitä, joille ei mikään ole hyvin, eikä mikään kelpaa.
Kyllä nykyajan hoitosuustaus on se, että niin paljon, kun mahdollista yksilön toiveet huomioidaan.
Mutta jos yhdellä hoitajalla on monta hoidettavaa, jokaisen pitäisi tajuta, ettei kaikki ole mahdollista. - Niinpäjuuri
k-kotton kirjoitti:
Ei kukaan eristä, jos kunto menee sellaiseksi, ettei voi osallistua yhteiskunnan menoihin, niin sille ei mitään voi.
Aloituksessa jaariteltiin pitkät riimit, miten hoitajien tulisi toimia, mihin unohtui omaiset, niin "rakkaat". Aika moni pitää yhteyttä muuloinkin kun äitienpäivänä.
Niin monen olen nähnyt, kun kunto on tarpeeksi huono, niin ei ole halua kauppaan eikä pankkiin, vaikka ymmärrys vielä riittäisi.
Nykyisin pidetään kotona jo liian huonokuntoisia vanhuksia, jotka haluaisivat hoitolaitokseen, kun vaan pääsiivät.
Kun äiti oli loppuajan tk-n vuodeosastolla, siellä käydessä tuli surullinen olo. Huoneesta toiseen oli täysin muistinsamenettäneitä naisia, oli yhdessä huoneessa miehiä, ne kun ei elä niin vanhaksi.
Kun hoitajat tällaisia vuodesta toiseen hoitavat, niin voi sisar-hentovalkoinen-ajatus nähjääntyä.
Aloitus on pitkä ja seikkaperäinen, mutta kovasti yksipuolinen.Aika raakaa on, että mielestäsi vaihtoehdot ovat siinä, että joko olet täysillä mukana yhteiskunnassa tai sitten kokonaan sen ulkopuolella hyysättävänä. Itse et saa päättää, milloin heräät, menet päiväunille tai edes vessaan, itse et voi vaikuttaa siihen, mitä tänään on ruoaksi tai mitä puet päällesi. Hyvin nopeasti suhtellisen aktiivinenkin vanhus, joka ei aivan pärjää enää itsekseen, siellä laitoksessa passivoituu ja odottaa vain, mitä hänelle seuraavaksi tehdään. Minusta fyysisen kunnon huononeminen ei todellakaan ole mikään peruste sille, että joutuu ulkopuoliseksi yhteiskunnasta, ja jopa tavallaan omasta elämästään.
Moni ei halua sinne pankkiin tai kauppaan, vaikku kunto vielä riittäisi ainakin autettuna sinne, kun pelkää, ettei osaa tai jaksa tai on liian hidas. On helpompaa antaa periksi ja jäädä kotiin makaamaan. Elämänlaatu olisi parempaa, jos siinä kohtaa ei jätettäisi yksin, vaan autettaisiin ja kannustettaisiin pysymään kiinni elämässä.
Niin kuin artikkelin kirjoittaja sanoo, näissä laitoksissa keskitytään siihen, että pestään ja syötetään. Liikuntakykyä yritetään kyllä varmaan useimmissa ylläpitää, mutta missään ei keskitytä siihen olennaiseen, että ylläpidettäisiin omanarvontuntoa, joka tulee siitä, että voi itse tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja. Maalaisjärjellä ajateltuna - ainakin minun mielestäni - se elämänlaatu pitäisi olla johtotähtenä, kun puhutaan vanhustenhoidosta, eikä pelkkä fyysinen hengissäpitäminen. - eppu2
Niinpäjuuri kirjoitti:
Aika raakaa on, että mielestäsi vaihtoehdot ovat siinä, että joko olet täysillä mukana yhteiskunnassa tai sitten kokonaan sen ulkopuolella hyysättävänä. Itse et saa päättää, milloin heräät, menet päiväunille tai edes vessaan, itse et voi vaikuttaa siihen, mitä tänään on ruoaksi tai mitä puet päällesi. Hyvin nopeasti suhtellisen aktiivinenkin vanhus, joka ei aivan pärjää enää itsekseen, siellä laitoksessa passivoituu ja odottaa vain, mitä hänelle seuraavaksi tehdään. Minusta fyysisen kunnon huononeminen ei todellakaan ole mikään peruste sille, että joutuu ulkopuoliseksi yhteiskunnasta, ja jopa tavallaan omasta elämästään.
Moni ei halua sinne pankkiin tai kauppaan, vaikku kunto vielä riittäisi ainakin autettuna sinne, kun pelkää, ettei osaa tai jaksa tai on liian hidas. On helpompaa antaa periksi ja jäädä kotiin makaamaan. Elämänlaatu olisi parempaa, jos siinä kohtaa ei jätettäisi yksin, vaan autettaisiin ja kannustettaisiin pysymään kiinni elämässä.
Niin kuin artikkelin kirjoittaja sanoo, näissä laitoksissa keskitytään siihen, että pestään ja syötetään. Liikuntakykyä yritetään kyllä varmaan useimmissa ylläpitää, mutta missään ei keskitytä siihen olennaiseen, että ylläpidettäisiin omanarvontuntoa, joka tulee siitä, että voi itse tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja. Maalaisjärjellä ajateltuna - ainakin minun mielestäni - se elämänlaatu pitäisi olla johtotähtenä, kun puhutaan vanhustenhoidosta, eikä pelkkä fyysinen hengissäpitäminen.Nyt puhut kyllä vastoin parempaa tietoa.
Olen ollut jo 6 vuotta pois työelämästä. Aina oli joka koulutuksessa ihmisen kohtaaminen ja vuorovaikutustaidot pääroolissa.
Aika varmaan on tiukemmalla tänä päivänä ja perustarpeet on hoidettava. Millä perusteella sanot, ´´missään ei keskitytä siihen olennaiseen, että ylläpidettäisiin omanarvontuntoa?´´
Näkemyksesi on pelkästään negatiivinen, mihin perustat sen? eppu2 kirjoitti:
Itsemääräämisoikeus on itsestäänselvyys tässä maassa, mutta sitten, jos ihminen ei enää ole täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa, joidenkin kohdalla on asioihin pakko puuttua.
Henkilö voi ymmärtämättömyyttään olla vaaraksi itselle tai toisille.
Jos tilanteeseen ei puututa, kyseessä saattaa olla heitteillejättö.
Asiat eivät käytännön tasolla ole pelkästään mustia tai valkoisia.
Omaisiakin on kolmenlaisia.
Niitä, joiden olemus jo kertoo, ´´anteeksi, kun olen tässä,´´
Sitten suurin joukko on asiallisia, tilanteista keskustelemaan pystyviä.
Sitten on pieni joukko niitä, joille ei mikään ole hyvin, eikä mikään kelpaa.
Kyllä nykyajan hoitosuustaus on se, että niin paljon, kun mahdollista yksilön toiveet huomioidaan.
Mutta jos yhdellä hoitajalla on monta hoidettavaa, jokaisen pitäisi tajuta, ettei kaikki ole mahdollista.Rohkenen kyllä epäillä, sen itsestään selvyyden kanssa voi olla vähän niin ja näin kun ikäihmisistä on kyse.
Anoppini oli palvelukodissa ja hänet tultiin aamulla kello viisi herättämään, sanottiin , että mennään aamupesulle ja puetaan päälle, että aamuvuorolla olisi vähän helpompaa. Mummo olisi halunnut nukkua kuten tavallisestikin paljon myöhempään. Näin pienessäkin käveltiin kyllä mummon itsemääräämisoikeuden yli, noudatettiin henkilökunnan itsemääräämisoikeutta, rikottiin jopa sääntöjä, joissa sanotaan, että herätys silloin ja silloin jne. Sen jälkeen mummo puhuikin, että täällä riehuu kummia hurrikaaneja joskus.- eppu2
rosaliiin kirjoitti:
Rohkenen kyllä epäillä, sen itsestään selvyyden kanssa voi olla vähän niin ja näin kun ikäihmisistä on kyse.
Anoppini oli palvelukodissa ja hänet tultiin aamulla kello viisi herättämään, sanottiin , että mennään aamupesulle ja puetaan päälle, että aamuvuorolla olisi vähän helpompaa. Mummo olisi halunnut nukkua kuten tavallisestikin paljon myöhempään. Näin pienessäkin käveltiin kyllä mummon itsemääräämisoikeuden yli, noudatettiin henkilökunnan itsemääräämisoikeutta, rikottiin jopa sääntöjä, joissa sanotaan, että herätys silloin ja silloin jne. Sen jälkeen mummo puhuikin, että täällä riehuu kummia hurrikaaneja joskus.Totta vie, mummo oli oikeassa.Ei tuollaisi hurrikaaneja pitäisi klo 5 kenenkään sängyn viereen tulla.
Niinpäjuuri kirjoitti:
Aika raakaa on, että mielestäsi vaihtoehdot ovat siinä, että joko olet täysillä mukana yhteiskunnassa tai sitten kokonaan sen ulkopuolella hyysättävänä. Itse et saa päättää, milloin heräät, menet päiväunille tai edes vessaan, itse et voi vaikuttaa siihen, mitä tänään on ruoaksi tai mitä puet päällesi. Hyvin nopeasti suhtellisen aktiivinenkin vanhus, joka ei aivan pärjää enää itsekseen, siellä laitoksessa passivoituu ja odottaa vain, mitä hänelle seuraavaksi tehdään. Minusta fyysisen kunnon huononeminen ei todellakaan ole mikään peruste sille, että joutuu ulkopuoliseksi yhteiskunnasta, ja jopa tavallaan omasta elämästään.
Moni ei halua sinne pankkiin tai kauppaan, vaikku kunto vielä riittäisi ainakin autettuna sinne, kun pelkää, ettei osaa tai jaksa tai on liian hidas. On helpompaa antaa periksi ja jäädä kotiin makaamaan. Elämänlaatu olisi parempaa, jos siinä kohtaa ei jätettäisi yksin, vaan autettaisiin ja kannustettaisiin pysymään kiinni elämässä.
Niin kuin artikkelin kirjoittaja sanoo, näissä laitoksissa keskitytään siihen, että pestään ja syötetään. Liikuntakykyä yritetään kyllä varmaan useimmissa ylläpitää, mutta missään ei keskitytä siihen olennaiseen, että ylläpidettäisiin omanarvontuntoa, joka tulee siitä, että voi itse tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja. Maalaisjärjellä ajateltuna - ainakin minun mielestäni - se elämänlaatu pitäisi olla johtotähtenä, kun puhutaan vanhustenhoidosta, eikä pelkkä fyysinen hengissäpitäminen.Kauniita ajatuksia.
Miten paljon lienee kokemusia vanhustenhoidosta.
En minäkään kokemuksillani kehu, mutta olin takavuosina sivutoiminen omaishoitaja.
Se omainen ei viiteen vuoteen tiennyt itsekään, kuka oli, eikä tuntenut ketään, ei minuakaan.
Toimintakyky kun menee, niin menee.
Omanarvontuntoa muistisairailla on liikaakin.
En mielellään sitä aikaa muistele, se oli hirveää aikaa, kun oin koko ajan työelämässä, niin kuin nytkin.
Poislähtieesä ovet lukkoon kaikki vaaralliset sulakkeet irti.
Oli mulla kahdesta kännykästä alkeellinen valvontalaite, mutta dieseliä paloi, kun piti käydä katsomassa.
Kaks kertaa viikossa kotipalvelu kävi pesemässä
Minulla ei ollut heidän palveluunsa eikä asennoitumiseensa mitään valittamista- Niinpäjuuri
eppu2 kirjoitti:
Nyt puhut kyllä vastoin parempaa tietoa.
Olen ollut jo 6 vuotta pois työelämästä. Aina oli joka koulutuksessa ihmisen kohtaaminen ja vuorovaikutustaidot pääroolissa.
Aika varmaan on tiukemmalla tänä päivänä ja perustarpeet on hoidettava. Millä perusteella sanot, ´´missään ei keskitytä siihen olennaiseen, että ylläpidettäisiin omanarvontuntoa?´´
Näkemyksesi on pelkästään negatiivinen, mihin perustat sen?Kritiikkini ei kohdistu työntekijöihin. Suurin osa heistä kohtaa vanhukset hyvin; jotkut erinomaisesti, jotkut, varsinkin nuoremmat, oman kokemusmaailmansa pohjalta niin hyvin kuin pystyvät. Joukkoon mahtuu tietenkin myös niitä, joiden ei pitäisi alalla työskennellä, mutta he ovat kuitenkin poikkeuksia.
Se, mitä tarkoitan, on koko järjestelmä. Kun vanhus ei enää pärjää kotona ja hän siksi joutuu laitokseen, häneltä viedään samalla kokonaan oikeus hallita omaa elämäänsä. Se on kuin loppumaton leiri ilman mitään leiriohjelmaa. Pestään, syödään ja nukutaan ja väliajat odotetaan näitä tapahtuvaksi.
Minun mielestäni lähtökohta pitäisi olla se, että autetaan siinä oman elämän elämisessä, ei se, että otetaan se oman elämän eläminen pois ja annetaan tilalle se hoitajien pyörittämä laitoselämä. Muistisairaalla tietenkin on paljon rajallisemmat mahdollisuudet hallita mitään osia elämästään, sen kyllä ymmärrän, mutta kaikki eivät ole muistisairaita ja kaikki muistisairaatkaan eivät ole yhtä pahasti muistisairaita.
K-kotton kysyi kokemuksestani: töitä kuudessa eri pääkaupunkiseudun palvelutalossa ja yksi omainen ja yksi tuttava kahden eri pienemmän paikkakunnan palvelutalossa. Kaikissa sama suunta: normaali arki on apaattisena pöydän tai tv:n äärellä istumista, seuraavan aterian tai nukkumaanmenon odottelua. Pirteänä ja liikkuvaisena paikkaan saapunut uusi vanhus passivoituu täysin parissa kuukaudessa. Alapää kyllä pestään hyvin kahdesti päivässä ja ruokaa saa viidesti päivässä, mutta siinä se elämän sisältö sitten onkin. Nykyajan trendihän on et ihminen hoidetaan kotiin siten et käy kotihoto kolmesti päivässä pyörähtämässä. Muut ajat ihminen saa olla yksin tai olemattomien omaisten varassa. Laitoksissa kuitenkin on ihmisiä ympärillä, se tuo turvallisuutta monelle ja seuraa silloin kun tilanne on jo niin huono ettei enää yksinoloon kotona kykene.
rosaliiin kirjoitti:
Rohkenen kyllä epäillä, sen itsestään selvyyden kanssa voi olla vähän niin ja näin kun ikäihmisistä on kyse.
Anoppini oli palvelukodissa ja hänet tultiin aamulla kello viisi herättämään, sanottiin , että mennään aamupesulle ja puetaan päälle, että aamuvuorolla olisi vähän helpompaa. Mummo olisi halunnut nukkua kuten tavallisestikin paljon myöhempään. Näin pienessäkin käveltiin kyllä mummon itsemääräämisoikeuden yli, noudatettiin henkilökunnan itsemääräämisoikeutta, rikottiin jopa sääntöjä, joissa sanotaan, että herätys silloin ja silloin jne. Sen jälkeen mummo puhuikin, että täällä riehuu kummia hurrikaaneja joskus.Vanhuksilla on aikaa nukkua vaikka käisivätkin aamupissalla yökön aikaan.
- selvennä-vähän
Niinpäjuuri kirjoitti:
Kritiikkini ei kohdistu työntekijöihin. Suurin osa heistä kohtaa vanhukset hyvin; jotkut erinomaisesti, jotkut, varsinkin nuoremmat, oman kokemusmaailmansa pohjalta niin hyvin kuin pystyvät. Joukkoon mahtuu tietenkin myös niitä, joiden ei pitäisi alalla työskennellä, mutta he ovat kuitenkin poikkeuksia.
Se, mitä tarkoitan, on koko järjestelmä. Kun vanhus ei enää pärjää kotona ja hän siksi joutuu laitokseen, häneltä viedään samalla kokonaan oikeus hallita omaa elämäänsä. Se on kuin loppumaton leiri ilman mitään leiriohjelmaa. Pestään, syödään ja nukutaan ja väliajat odotetaan näitä tapahtuvaksi.
Minun mielestäni lähtökohta pitäisi olla se, että autetaan siinä oman elämän elämisessä, ei se, että otetaan se oman elämän eläminen pois ja annetaan tilalle se hoitajien pyörittämä laitoselämä. Muistisairaalla tietenkin on paljon rajallisemmat mahdollisuudet hallita mitään osia elämästään, sen kyllä ymmärrän, mutta kaikki eivät ole muistisairaita ja kaikki muistisairaatkaan eivät ole yhtä pahasti muistisairaita.
K-kotton kysyi kokemuksestani: töitä kuudessa eri pääkaupunkiseudun palvelutalossa ja yksi omainen ja yksi tuttava kahden eri pienemmän paikkakunnan palvelutalossa. Kaikissa sama suunta: normaali arki on apaattisena pöydän tai tv:n äärellä istumista, seuraavan aterian tai nukkumaanmenon odottelua. Pirteänä ja liikkuvaisena paikkaan saapunut uusi vanhus passivoituu täysin parissa kuukaudessa. Alapää kyllä pestään hyvin kahdesti päivässä ja ruokaa saa viidesti päivässä, mutta siinä se elämän sisältö sitten onkin.Pirteänä ja liikkuvaisena paikkaan saapunut uusi .....Kun vanhus ei enää pärjää kotona ...
Kirjoitatko nyt kahdesta eri ryhmästä? Pirteä ja liikkuvainen ja kotona ei pärjää?
Mikä estää pirteää ja liikkuvaista liikkumaan edelleen? Niinpäjuuri kirjoitti:
Aika raakaa on, että mielestäsi vaihtoehdot ovat siinä, että joko olet täysillä mukana yhteiskunnassa tai sitten kokonaan sen ulkopuolella hyysättävänä. Itse et saa päättää, milloin heräät, menet päiväunille tai edes vessaan, itse et voi vaikuttaa siihen, mitä tänään on ruoaksi tai mitä puet päällesi. Hyvin nopeasti suhtellisen aktiivinenkin vanhus, joka ei aivan pärjää enää itsekseen, siellä laitoksessa passivoituu ja odottaa vain, mitä hänelle seuraavaksi tehdään. Minusta fyysisen kunnon huononeminen ei todellakaan ole mikään peruste sille, että joutuu ulkopuoliseksi yhteiskunnasta, ja jopa tavallaan omasta elämästään.
Moni ei halua sinne pankkiin tai kauppaan, vaikku kunto vielä riittäisi ainakin autettuna sinne, kun pelkää, ettei osaa tai jaksa tai on liian hidas. On helpompaa antaa periksi ja jäädä kotiin makaamaan. Elämänlaatu olisi parempaa, jos siinä kohtaa ei jätettäisi yksin, vaan autettaisiin ja kannustettaisiin pysymään kiinni elämässä.
Niin kuin artikkelin kirjoittaja sanoo, näissä laitoksissa keskitytään siihen, että pestään ja syötetään. Liikuntakykyä yritetään kyllä varmaan useimmissa ylläpitää, mutta missään ei keskitytä siihen olennaiseen, että ylläpidettäisiin omanarvontuntoa, joka tulee siitä, että voi itse tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja. Maalaisjärjellä ajateltuna - ainakin minun mielestäni - se elämänlaatu pitäisi olla johtotähtenä, kun puhutaan vanhustenhoidosta, eikä pelkkä fyysinen hengissäpitäminen.Yksi kriteeri laitokseen pääsemiseksi on ainakin julkisella puolella se että ei enää kykene tekemään omaa elämäänsä koskevia valintoja ja jatkossa tämä kriteeri tulee vielä korostumaan.
Niinpäjuuri kirjoitti:
Kritiikkini ei kohdistu työntekijöihin. Suurin osa heistä kohtaa vanhukset hyvin; jotkut erinomaisesti, jotkut, varsinkin nuoremmat, oman kokemusmaailmansa pohjalta niin hyvin kuin pystyvät. Joukkoon mahtuu tietenkin myös niitä, joiden ei pitäisi alalla työskennellä, mutta he ovat kuitenkin poikkeuksia.
Se, mitä tarkoitan, on koko järjestelmä. Kun vanhus ei enää pärjää kotona ja hän siksi joutuu laitokseen, häneltä viedään samalla kokonaan oikeus hallita omaa elämäänsä. Se on kuin loppumaton leiri ilman mitään leiriohjelmaa. Pestään, syödään ja nukutaan ja väliajat odotetaan näitä tapahtuvaksi.
Minun mielestäni lähtökohta pitäisi olla se, että autetaan siinä oman elämän elämisessä, ei se, että otetaan se oman elämän eläminen pois ja annetaan tilalle se hoitajien pyörittämä laitoselämä. Muistisairaalla tietenkin on paljon rajallisemmat mahdollisuudet hallita mitään osia elämästään, sen kyllä ymmärrän, mutta kaikki eivät ole muistisairaita ja kaikki muistisairaatkaan eivät ole yhtä pahasti muistisairaita.
K-kotton kysyi kokemuksestani: töitä kuudessa eri pääkaupunkiseudun palvelutalossa ja yksi omainen ja yksi tuttava kahden eri pienemmän paikkakunnan palvelutalossa. Kaikissa sama suunta: normaali arki on apaattisena pöydän tai tv:n äärellä istumista, seuraavan aterian tai nukkumaanmenon odottelua. Pirteänä ja liikkuvaisena paikkaan saapunut uusi vanhus passivoituu täysin parissa kuukaudessa. Alapää kyllä pestään hyvin kahdesti päivässä ja ruokaa saa viidesti päivässä, mutta siinä se elämän sisältö sitten onkin.Kuka vastaa laitoksissa annettavan hoitotyön laadusta?
rosaliiin kirjoitti:
Niin kauan kuin ihmisellä, oli sitten nuori tai vanha, on itsemäärärämisoikeus, sitä pitää käyttää ja muitten kunnioittaa. Ei hoitaja saa napata vanhuksen itsemääräämisoikeutta ja tietää kaikkea mitä hän haluaa.
Toisaalta jos on hoitolaitoksessa siellä täytyy olla myös säännöt, herätys silloin ja ruokailu silloin jne, ja niitä sitten noudatetaan, vanhuksenkin tulee noudattaa, niin kuin muissakin yhteisöissä.
Omaiset ovat paljon haltioina ja usein jättävät asiat yksin hoitolaitoksen niskoille. Toisaalta, jos kovin vanhus hoitolaitoksessa esittää omia toivomuksiaan tai omainen esittää pieniäkin toiveita mummonsa tai pappansa puolesta, ne helposti kuitataan ja unohdetaan ja saatat jopa olla hankala omainen.
Jonain päivänä itsemääräämisoikeus viedään ja tilalle tulee holhooja, sitten asia on ihan eri.
Mutta kun me sitten joskus tullemme vanhoiksi ja joudumme hoitolaitokseen niin, hyvissä ajoin mietimme oman hoitotahtomme ja pidämme huolta itsemääräämisoikeudestamme, silti ei tarvitse olla mikään änkyrävänkyrä vaan elää omanlaistamme vanhuutta yhdessä ikäistemme kanssa. Voi kun ei olisi vain toiveajattelua, optimistin unelmointia.Jos sinulla on rahaa voinet järjestää vanhuutesi miten haluat. Jos taas rahaa on vähemmän, jousut tytymään siihen mihin kuntasi on katsonut olevan aihetta.
- Niinpäjuuri
selvennä-vähän kirjoitti:
Pirteänä ja liikkuvaisena paikkaan saapunut uusi .....Kun vanhus ei enää pärjää kotona ...
Kirjoitatko nyt kahdesta eri ryhmästä? Pirteä ja liikkuvainen ja kotona ei pärjää?
Mikä estää pirteää ja liikkuvaista liikkumaan edelleen?Muistisairas voi olla pirteä ja liikkuvainen vielä siinä vaiheessa, kun ei enää pärjää kotona. Käy esimerkiksi itsenäisesti wc:ssä aluksi, mutta vähän ajan kuluttua ei enää nouse tuolilta, ennen kuin erikseen kehotetaan.
- Niinpäjuuri
siilimuori2 kirjoitti:
Kuka vastaa laitoksissa annettavan hoitotyön laadusta?
Hyvä kysymys.
Mutta mitä mielestäsi on se hoitotyön laatu? Jos mietin omaa vanhuuttani, se ei ole sitä, mitä nyt siellä näen. - Niinpäjuuri
siilimuori2 kirjoitti:
Yksi kriteeri laitokseen pääsemiseksi on ainakin julkisella puolella se että ei enää kykene tekemään omaa elämäänsä koskevia valintoja ja jatkossa tämä kriteeri tulee vielä korostumaan.
Totta, mutta sen, että ei enää pysty itsenäisesti hoitamaan kaikkea, ei mielestäni pitäisi tarkoittaa sitä, että itsellä ei ole enää mitään hallintaa omaan elämään. Mitä elämää sellainen muka on? Sitä hengissäpitämistä vain.
Niinpäjuuri kirjoitti:
Hyvä kysymys.
Mutta mitä mielestäsi on se hoitotyön laatu? Jos mietin omaa vanhuuttani, se ei ole sitä, mitä nyt siellä näen.Siis misssä, hoitolaitoksia on niin monenlaisia ja niissä monentasoisia vanhuksia?
Niinpäjuuri kirjoitti:
Totta, mutta sen, että ei enää pysty itsenäisesti hoitamaan kaikkea, ei mielestäni pitäisi tarkoittaa sitä, että itsellä ei ole enää mitään hallintaa omaan elämään. Mitä elämää sellainen muka on? Sitä hengissäpitämistä vain.
No mitä minä olen sivusta seurannut monelle laitokseen pääsy kodista useine karkailuineen, kaatumisineen, syömättömyyksineen, sotkemisineen turvattomuudentunteineen on ollut suuri siunaus ja pelastus ja helpotus kauempana asuvalle omaiselle. Onko ikäihmisen turvallisuudesta ja perustarpeista huolehtiminen "hengissäpitämistä vain"?
- Niinpäjuuri
siilimuori2 kirjoitti:
Nykyajan trendihän on et ihminen hoidetaan kotiin siten et käy kotihoto kolmesti päivässä pyörähtämässä. Muut ajat ihminen saa olla yksin tai olemattomien omaisten varassa. Laitoksissa kuitenkin on ihmisiä ympärillä, se tuo turvallisuutta monelle ja seuraa silloin kun tilanne on jo niin huono ettei enää yksinoloon kotona kykene.
Näinhän se on, mutta pitääkö näiden kahden tosiaan olla ne vaihtoehdot? Kyllä siellä laitoksessa on turvallisempaa, mutta aika harvassa ovat ne vanhukset, jotka sinne kotiutuvat eivätkä kaipaa vanhaan kotiinsa. Kyllä minulta ainakin päivittäin kysytään, "Koska minä saan lähteä täältä kotiin."
Tietenkin taloudelliset resurssit asettavat rajoituksia, mutta kyllä tässä on kyse myös arvomaailmasta: kun ihminen ei ole enää tuottava, hän on kuluerä, joka pitää hoitaa taloudellisesti mahdollisimman tehokkaasti.
Ei minullakaan mitään patenttiratkaisua tähän ole, mutta minusta lähtökohdan pitäisi kuitenkin olla se, että vanhus saisi jatkaa omannäköistään elämää ja saisi siihen tarvitsemaansa apua. Ja vaikka esimerkiksi asuisi laitoksessa, pitäisi päästä käymään kaupassa, kaupungilla ja muuallakin, missä on normaalia elämää. Niinpäjuuri kirjoitti:
Näinhän se on, mutta pitääkö näiden kahden tosiaan olla ne vaihtoehdot? Kyllä siellä laitoksessa on turvallisempaa, mutta aika harvassa ovat ne vanhukset, jotka sinne kotiutuvat eivätkä kaipaa vanhaan kotiinsa. Kyllä minulta ainakin päivittäin kysytään, "Koska minä saan lähteä täältä kotiin."
Tietenkin taloudelliset resurssit asettavat rajoituksia, mutta kyllä tässä on kyse myös arvomaailmasta: kun ihminen ei ole enää tuottava, hän on kuluerä, joka pitää hoitaa taloudellisesti mahdollisimman tehokkaasti.
Ei minullakaan mitään patenttiratkaisua tähän ole, mutta minusta lähtökohdan pitäisi kuitenkin olla se, että vanhus saisi jatkaa omannäköistään elämää ja saisi siihen tarvitsemaansa apua. Ja vaikka esimerkiksi asuisi laitoksessa, pitäisi päästä käymään kaupassa, kaupungilla ja muuallakin, missä on normaalia elämää.Jos puhutaan ihan hoivatasoisesta laitoksesta eikä esimerkiksi palvelutalosta missä vanhukset asuvat omissa asunnoissaan, harvalle enää on vaihtoehto se kotiinpääsy tai lähteminen.
Viimeisen kappaleen ajatus ona jatuksena kaunis, mutta näilä taloudellisilla resursseilla mitä sinne nykyisin julkiella puolella kohdennetaan, ei valitettavasti ole mahdollista. Onkohan jatkossa avainsana omaiset,vapaaehtoistyöntekijät ja ylipäätään kolmas sektori?- Niinpäjuuri
siilimuori2 kirjoitti:
Siis misssä, hoitolaitoksia on niin monenlaisia ja niissä monentasoisia vanhuksia?
Minä näkisin hoitotyön laadun sellaisena, että vanhuksen elämänlaatu säilyy mahdollisimman hyvinä, eli hän saa elää mahdollisimman omannäköistä elämää. Kenen omannäköistä on istua hiljaa pöydän ääressä koko päivä odottamassa seuraavaa ateriaa tai nukkumaanmenoa?
Kuten sanoin, minulla ei ole patenttiratkaisua, mutta kyllä minusta on aika kummallista, että joku on tosissaan sitä mieltä, että tämä on hyvä näin ja asialle ei tarvitse tehdä mitään. En usko, että kukaan vielä suht koht voimissaan oleva voisi sitä seurattuaan käsi sydämmellä sanoa, että se on sitä, mitä omalta vanhuudelta toivoisi. Niinpäjuuri kirjoitti:
Minä näkisin hoitotyön laadun sellaisena, että vanhuksen elämänlaatu säilyy mahdollisimman hyvinä, eli hän saa elää mahdollisimman omannäköistä elämää. Kenen omannäköistä on istua hiljaa pöydän ääressä koko päivä odottamassa seuraavaa ateriaa tai nukkumaanmenoa?
Kuten sanoin, minulla ei ole patenttiratkaisua, mutta kyllä minusta on aika kummallista, että joku on tosissaan sitä mieltä, että tämä on hyvä näin ja asialle ei tarvitse tehdä mitään. En usko, että kukaan vielä suht koht voimissaan oleva voisi sitä seurattuaan käsi sydämmellä sanoa, että se on sitä, mitä omalta vanhuudelta toivoisi.Valitettavasti julkinen sektori katsoo tänä päivänä että sen tehtävänä on järjestää nippa nappa minimi. Kaikki päälle tuleva on luksusta se kuuluu jollekin muulle taholle ja mielestäni sitä tahoa pitää jatkossa vahvistaa, jotta niille kaikkein heikkokuntoisimmillekin hoiv-asukkaille saatatsiin se "omannäköinen elämä".
Enemmän kuin laitosvanhuksen elämänlaadusta olisin jatkossa huolissani niiden vanhusten elämänlaadusta, jotka asuvat yksin ktoma ilman omaisia kotihoidon varassa.- Niinpäjuuri
siilimuori2 kirjoitti:
Jos puhutaan ihan hoivatasoisesta laitoksesta eikä esimerkiksi palvelutalosta missä vanhukset asuvat omissa asunnoissaan, harvalle enää on vaihtoehto se kotiinpääsy tai lähteminen.
Viimeisen kappaleen ajatus ona jatuksena kaunis, mutta näilä taloudellisilla resursseilla mitä sinne nykyisin julkiella puolella kohdennetaan, ei valitettavasti ole mahdollista. Onkohan jatkossa avainsana omaiset,vapaaehtoistyöntekijät ja ylipäätään kolmas sektori?Miksi lähtökohdan muuttaminen on mielestäsi kaunis mutta mahdoton ajatus? Siinähän on kyse asenteen muuttamisesta, prioriteettien muuttamisesta.
Kun ihminen on elänyt jo pitkän elämän, minun mielestäni ensisijainen tavoite ei pitäisi olla pidentää sitä vielä mahdollisimman paljon, vaan keskittyä enemmän siihen, millaista se päivittäinen elämä on. Nyt pestään, syötetään ja lääkitään. Esimerkiksi moni näistä nykyisistä vanhuksista ovat nuoruudessaan peseytyneet kerran viikossa, ja nyt heitä pestään kahdesti päivässä. Kyllä hygieniasta pitää tietenkin huolehtia, mutta nyt sillä on suhteeton osuus elämässä. - Niinpäjuuri
siilimuori2 kirjoitti:
Valitettavasti julkinen sektori katsoo tänä päivänä että sen tehtävänä on järjestää nippa nappa minimi. Kaikki päälle tuleva on luksusta se kuuluu jollekin muulle taholle ja mielestäni sitä tahoa pitää jatkossa vahvistaa, jotta niille kaikkein heikkokuntoisimmillekin hoiv-asukkaille saatatsiin se "omannäköinen elämä".
Enemmän kuin laitosvanhuksen elämänlaadusta olisin jatkossa huolissani niiden vanhusten elämänlaadusta, jotka asuvat yksin ktoma ilman omaisia kotihoidon varassa.Tästä olen samaa mieltä. Kotihoidon teoria on esitetty niin kauniisti, ja jos se olisikin totta, niin sehän olisi ihan mahtavaa. Mutta todellisuus on ihan jotakin muuta.
Mutta julkinen sektori = me kaikki, ja valitettavasti tässä jyllää tämä nykyinen arvomaailma ja taloudellinen tuottavuus, ja vanhuksethan ovat pelkkä kuluerä. Niinpäjuuri kirjoitti:
Miksi lähtökohdan muuttaminen on mielestäsi kaunis mutta mahdoton ajatus? Siinähän on kyse asenteen muuttamisesta, prioriteettien muuttamisesta.
Kun ihminen on elänyt jo pitkän elämän, minun mielestäni ensisijainen tavoite ei pitäisi olla pidentää sitä vielä mahdollisimman paljon, vaan keskittyä enemmän siihen, millaista se päivittäinen elämä on. Nyt pestään, syötetään ja lääkitään. Esimerkiksi moni näistä nykyisistä vanhuksista ovat nuoruudessaan peseytyneet kerran viikossa, ja nyt heitä pestään kahdesti päivässä. Kyllä hygieniasta pitää tietenkin huolehtia, mutta nyt sillä on suhteeton osuus elämässä.Varmaan on sitten eroja noissa pesutiheyksissä eri laitosten välillä kun joissain paioin hygienianhoitao horjahtelee. Ihan yleinen käytäntöhän on että suihkuun pääsee vaippavanhuskin kerran viikossa. Aamu ja iltapesut tehdään vuoteeseen tai jos vanhus kykenee vessaan, viedään sinne. Kuitenkin päivän mittaan ei välttämätä sitten pääae vessaan vaan joutuu tekemän vaippoihin sen takia kun ei ole käyttäjää. Lisäksi joillakin on pitkä parta, pitkät kynet, silmätulehduksia, virtsatieinfektioita kun vaippoja vaihdetaan niin harvoin ym ym.
Visioippsa mulle se päivittäinen elämä mikä olisi mielestäsi hyvä?Niinpäjuuri kirjoitti:
Tästä olen samaa mieltä. Kotihoidon teoria on esitetty niin kauniisti, ja jos se olisikin totta, niin sehän olisi ihan mahtavaa. Mutta todellisuus on ihan jotakin muuta.
Mutta julkinen sektori = me kaikki, ja valitettavasti tässä jyllää tämä nykyinen arvomaailma ja taloudellinen tuottavuus, ja vanhuksethan ovat pelkkä kuluerä.No miksi "me " hyväksymme tämän?
- Niinpäjuuri
siilimuori2 kirjoitti:
No miksi "me " hyväksymme tämän?
Koska "me" emme pidä asiaa riittävän tärkeänä. Koska "me" arvotamme asiat taloudellisuuden perusteella. Vanhusten menneellä panostuksella ei ole enää merkitystä ja nyt he ovat miinusmerkkinen erä budjetissa. Koska "me" pesemme omantuntomme sillä, että vanhus pestään ja ruokitaan.
Niinpäjuuri kirjoitti:
Koska "me" emme pidä asiaa riittävän tärkeänä. Koska "me" arvotamme asiat taloudellisuuden perusteella. Vanhusten menneellä panostuksella ei ole enää merkitystä ja nyt he ovat miinusmerkkinen erä budjetissa. Koska "me" pesemme omantuntomme sillä, että vanhus pestään ja ruokitaan.
Just. Miten muuttaisit asian tai miten yksittäisenä kansalaisena voisti vaikuttaa asiaan?
- Niinpäjuuri
siilimuori2 kirjoitti:
Varmaan on sitten eroja noissa pesutiheyksissä eri laitosten välillä kun joissain paioin hygienianhoitao horjahtelee. Ihan yleinen käytäntöhän on että suihkuun pääsee vaippavanhuskin kerran viikossa. Aamu ja iltapesut tehdään vuoteeseen tai jos vanhus kykenee vessaan, viedään sinne. Kuitenkin päivän mittaan ei välttämätä sitten pääae vessaan vaan joutuu tekemän vaippoihin sen takia kun ei ole käyttäjää. Lisäksi joillakin on pitkä parta, pitkät kynet, silmätulehduksia, virtsatieinfektioita kun vaippoja vaihdetaan niin harvoin ym ym.
Visioippsa mulle se päivittäinen elämä mikä olisi mielestäsi hyvä?:) Olen jo tässä pariin kertaan todennut, ettei minulla ole mitään valmista ratkaisua. Ihannemaailmassahan vanhus - ja kaikki muutkin tarvitsevat ja haluavat - saisivat kotiinsa ja asiointeihin niin paljon apua, että siellä oikeasti pärjäisivät ja voisivat itse osallistua omien asioidensa hoitamiseen. Ja ne, jotka mieluummin haluavat laitokseen, saisivat sinne mennä.
Mutta pienemmässä mittakaavassa rutiineihin voisi edes pyrkiä ujuttamaan muutakin elämää kuin se ruoan odottelu ja tv:n katselu. Se, mitä se muu olisi, riippuisi sitten ihmisestä, siitä, mitä hänen elämänsä on ollut ennen laitokseen tuloa. Henkilökohtaisia vuorokausirytmejä voitaisiin kyllä ottaa melko pienelläkin suunnittelulla huomioon, ainakin pienemmissä ryhmäkodeissa, siinä on kyse pelkästään halusta. - Niinpäjuuri
siilimuori2 kirjoitti:
Just. Miten muuttaisit asian tai miten yksittäisenä kansalaisena voisti vaikuttaa asiaan?
Olen jo aikoja sitten todennut oman pienuuteni niiden monien, monien yhteiskunnallisten asioiden suhteen, jotka mielestäni hoidetaan täysin "väärin". Ihan vain esimerkkinä kaikki ryvettyneet "edustajamme" (lainausmerkeissä siksi, että mielestäni edustavat lähinnä vain itseään, eivät meitä), jotka kerta toisensa jälkeen valitaan uudelleen päättämään asioistamme. Minä katson parhaaksi keskittyä tekemään sen, mitä näissä omissa pienissä ympyröissäni pystyn.
Niinpäjuuri kirjoitti:
:) Olen jo tässä pariin kertaan todennut, ettei minulla ole mitään valmista ratkaisua. Ihannemaailmassahan vanhus - ja kaikki muutkin tarvitsevat ja haluavat - saisivat kotiinsa ja asiointeihin niin paljon apua, että siellä oikeasti pärjäisivät ja voisivat itse osallistua omien asioidensa hoitamiseen. Ja ne, jotka mieluummin haluavat laitokseen, saisivat sinne mennä.
Mutta pienemmässä mittakaavassa rutiineihin voisi edes pyrkiä ujuttamaan muutakin elämää kuin se ruoan odottelu ja tv:n katselu. Se, mitä se muu olisi, riippuisi sitten ihmisestä, siitä, mitä hänen elämänsä on ollut ennen laitokseen tuloa. Henkilökohtaisia vuorokausirytmejä voitaisiin kyllä ottaa melko pienelläkin suunnittelulla huomioon, ainakin pienemmissä ryhmäkodeissa, siinä on kyse pelkästään halusta.Minä taas näen asian niin että mitä useampi kansalainen ottaisi päättäjiin yhteyttä ja yrittäisi oikeasti vaikuttaa hoitopaikkojen antaman hoitoon sen sijaan että haukkuisi ja arvostelisi jo siellä tomivat sitä suurempi mahdollisuus asioilla olisi muttua paremaan.
En kauheasti tunne laitosten käytänteitä, mutta varmaankin näissä pienemmissä laitoksissa joissa vanhusten vielä pitää pärjätä "yhden autettuna"on mahdollisuudet järjestää yksilöllistä vuorokausirytmiä. Kuitenkin vanhuksilla yleensä on unen tarve pienempi kuin nuoremmilla jos kovin myöhään nukuu se on sitten pois yöunista. Ja tarkoitus kuitenkin on että yöt nukuttaisiin, päivät kukuttaisiin :).Niinpäjuuri kirjoitti:
Olen jo aikoja sitten todennut oman pienuuteni niiden monien, monien yhteiskunnallisten asioiden suhteen, jotka mielestäni hoidetaan täysin "väärin". Ihan vain esimerkkinä kaikki ryvettyneet "edustajamme" (lainausmerkeissä siksi, että mielestäni edustavat lähinnä vain itseään, eivät meitä), jotka kerta toisensa jälkeen valitaan uudelleen päättämään asioistamme. Minä katson parhaaksi keskittyä tekemään sen, mitä näissä omissa pienissä ympyröissäni pystyn.
Jep. Kyllä minäkin olen joutunut monissa asioissa nostamaan kädet pystyyn ja keskittymään niihin asioihin mihin vielä voi jotain vaikuttaa.
- Psykoterapeutitar
Pakko kommentoida, että samaa makaamista se on suurimmalla osalla vanhuksista ollut jo ennen laitokseen joutumistakin. Eivätkä enää osaa edes ruokaa tai kahvia odottaa, ne kun tulevat milloin tulevat. Kotihoidon työntekijä voi hyvinkin tehdä "aamukäynnin" puolen päivän aikaan, jolloin asiakas saa "aamupalansa ja aamulääkkeensä" ja taas "iltakäynti" voi olla jo kuudentoista aikaan, jolloin asiakas saa "iltapalansa ja iltalääkkeensä"!
- eppu2
Niinpäjuuri kirjoitti:
Hyvä kysymys.
Mutta mitä mielestäsi on se hoitotyön laatu? Jos mietin omaa vanhuuttani, se ei ole sitä, mitä nyt siellä näen.Suurin osa vanhuksista kuolee muualla, kuin laitoksessa. Suurin osa elää kotonaan ihan hyvää elämää.
Nykyään ei enää laitokseen jouduta, vaan päästään.
Siis mitä näet ja missä.? Oletko siellä työssä? Minkäperusteinen paikka? Terveyskeskus? Vanhainkoti? Palvelutalo?
Tuo, kun kerroit, että, kun joutuu laitokseen, kotona on käynyt vessassa ja sitten ei nouse tuolilta muutaman päivän päästä.
Kukaan ei laitostu muutamassa päivässä, tuohon on vain kaksi syytä.
Kun dementoitunut ihminen siirretään outoon paikkaan, hän on pelokas saattaa mennä sekaisin. Dementia on etenevä sairaus, jota siirto saattaa pahentaa.
Ei siis ole kyseisen paikan hoidosta kyse..
Näitä henkilöitä , jotka joka päivä haluavat kotiin, on joka laitoksessa. Usein se koti minkä he muistavat on se lapsuuden koti. Useimmiten ei ole enää realiteeteissa.
Sitten on myös niitä, jotka pelkäävät, ettei vaan viedä minnekään, usein ovat olleet kotioloissaan yksinäisiä ja turvattomuuden tunteen vallassa.
Laitoksissa olevien ihmisten kunnon huomioiden ja nykyisten resurssien puitteissa on aivan epärealistista kuvitella kaupunkireissuja.
Nykyään pyritään tarjoamaan virikkeitä, jotka kykenevät niitä käyttämään ja niin vain on, että kaikki eivät niitä edes halua.
Monet vanhat väsyneet haluavat olla rauhassa. Psykoterapeutitar kirjoitti:
Pakko kommentoida, että samaa makaamista se on suurimmalla osalla vanhuksista ollut jo ennen laitokseen joutumistakin. Eivätkä enää osaa edes ruokaa tai kahvia odottaa, ne kun tulevat milloin tulevat. Kotihoidon työntekijä voi hyvinkin tehdä "aamukäynnin" puolen päivän aikaan, jolloin asiakas saa "aamupalansa ja aamulääkkeensä" ja taas "iltakäynti" voi olla jo kuudentoista aikaan, jolloin asiakas saa "iltapalansa ja iltalääkkeensä"!
"Psykoterapeutitar"
Hienoa, 93. kerta ainakin samassa aloituksessa samaa jauhantaa.
Mitä heevettiä sinä kaipaat näillä toistoillasi?
Lisää naurettavuutta?
lierokin kohta alkaa matkia mässyä.
ja Korppis.
Eppu2...voi sun saa...
H.- Psykoterapeutitar
Samat jutut, samat kommentit! Ihan kuten sinulla itselläsikin!
- eppu2
hunksz kirjoitti:
"Psykoterapeutitar"
Hienoa, 93. kerta ainakin samassa aloituksessa samaa jauhantaa.
Mitä heevettiä sinä kaipaat näillä toistoillasi?
Lisää naurettavuutta?
lierokin kohta alkaa matkia mässyä.
ja Korppis.
Eppu2...voi sun saa...
H.Miksi Sinä moitit toisia siitä, mitä Sinä itse enemmän teet? Tuotakin teet ties kuinka monennen kerran.
Oletkos sokea itsellesi vai, onko se taas se transferenssi. - Psykoterapeutitar
Muistamattomuutta!
eppu2 kirjoitti:
Miksi Sinä moitit toisia siitä, mitä Sinä itse enemmän teet? Tuotakin teet ties kuinka monennen kerran.
Oletkos sokea itsellesi vai, onko se taas se transferenssi."eppu2"
Ihqu-hyvin tiedät minun inhoavan bloggausta ja tsättäilyä,
En kauheasti haluaisi mainostaa.
Mutta etsihän minun ja demeterin keskusteluja.
Niistä on typerä mässäily kaukana.
Laittaisin hymiön tähän, mutta sen ymmärtäisi vain demeter oikein.
Muilta höpöttelijöiltä palaisi päre.
H.- Olepahyvä
hunksz kirjoitti:
"eppu2"
Ihqu-hyvin tiedät minun inhoavan bloggausta ja tsättäilyä,
En kauheasti haluaisi mainostaa.
Mutta etsihän minun ja demeterin keskusteluja.
Niistä on typerä mässäily kaukana.
Laittaisin hymiön tähän, mutta sen ymmärtäisi vain demeter oikein.
Muilta höpöttelijöiltä palaisi päre.
H.Toistoa toistoa toistoa kaikkien kanssa ja tässä sun hymiös ;-))))))
- Niinpäjuuri
eppu2 kirjoitti:
Suurin osa vanhuksista kuolee muualla, kuin laitoksessa. Suurin osa elää kotonaan ihan hyvää elämää.
Nykyään ei enää laitokseen jouduta, vaan päästään.
Siis mitä näet ja missä.? Oletko siellä työssä? Minkäperusteinen paikka? Terveyskeskus? Vanhainkoti? Palvelutalo?
Tuo, kun kerroit, että, kun joutuu laitokseen, kotona on käynyt vessassa ja sitten ei nouse tuolilta muutaman päivän päästä.
Kukaan ei laitostu muutamassa päivässä, tuohon on vain kaksi syytä.
Kun dementoitunut ihminen siirretään outoon paikkaan, hän on pelokas saattaa mennä sekaisin. Dementia on etenevä sairaus, jota siirto saattaa pahentaa.
Ei siis ole kyseisen paikan hoidosta kyse..
Näitä henkilöitä , jotka joka päivä haluavat kotiin, on joka laitoksessa. Usein se koti minkä he muistavat on se lapsuuden koti. Useimmiten ei ole enää realiteeteissa.
Sitten on myös niitä, jotka pelkäävät, ettei vaan viedä minnekään, usein ovat olleet kotioloissaan yksinäisiä ja turvattomuuden tunteen vallassa.
Laitoksissa olevien ihmisten kunnon huomioiden ja nykyisten resurssien puitteissa on aivan epärealistista kuvitella kaupunkireissuja.
Nykyään pyritään tarjoamaan virikkeitä, jotka kykenevät niitä käyttämään ja niin vain on, että kaikki eivät niitä edes halua.
Monet vanhat väsyneet haluavat olla rauhassa.En ole puhunut "muutamasta päivästä". En liioin siitä, että kotona olisi käynyt vessassa, vaan että siellä laitoksessa aluksi liikkuu aktiivisesti ja käy vessassa ja jonkin ajan kuluttua kaikki oma-aloitteisuus on hävinnyt. "Jonkin aikaa" on jonkun kohdalla pari viikkoa, jonkun toisen kohdalla pari kuukautta. Kuitenkin selvästi nopeammin kuin mitä sairauden etenemisellä voi selittää.
En liioin ole puhunut kaupunkireissuista vaan kauppareissuista, vaikkapa lähikauppaan. Kyllä sellaiseen on resursseja, jos vain halutaan. Samoin siihen vuorokausirytmin huomioonottamiseen.
Mutta en jaksa enää vääntää rautalangasta. Jos asia kiinnostaa, suosittelen menemään katsomaan, mitä se todellisuus on. Voi vaikka ilmoittautua vapaaehtoiseksi ulkoiluttajaksi ja käydä silloin tällöin pitämässä seuraa jollekin palvelutalon asukkaalle ja samalla seurata, mitä se arki siellä on. Samalla voi miettiä, onko se jotain sellaista, mitä itselle toivoisi, jos ja kun itse on siinä kunnossa, ettei itsekseen pärjää kotona, ja onko kaikki tosiaan kiinni siitä, että mihinkään muuhun ei ole resursseja. Vai olisko niissä asenteissa ja painotuksissa korjaamisen varaa.
Jos taas asia ei kiinnosta niin paljoa, että tutustuisi siihen todellisuuteen, niin ei pidä niin kovin syvällä rintaäänellä julistaa niitä mielipiteitäkään. Niinpäjuuri kirjoitti:
En ole puhunut "muutamasta päivästä". En liioin siitä, että kotona olisi käynyt vessassa, vaan että siellä laitoksessa aluksi liikkuu aktiivisesti ja käy vessassa ja jonkin ajan kuluttua kaikki oma-aloitteisuus on hävinnyt. "Jonkin aikaa" on jonkun kohdalla pari viikkoa, jonkun toisen kohdalla pari kuukautta. Kuitenkin selvästi nopeammin kuin mitä sairauden etenemisellä voi selittää.
En liioin ole puhunut kaupunkireissuista vaan kauppareissuista, vaikkapa lähikauppaan. Kyllä sellaiseen on resursseja, jos vain halutaan. Samoin siihen vuorokausirytmin huomioonottamiseen.
Mutta en jaksa enää vääntää rautalangasta. Jos asia kiinnostaa, suosittelen menemään katsomaan, mitä se todellisuus on. Voi vaikka ilmoittautua vapaaehtoiseksi ulkoiluttajaksi ja käydä silloin tällöin pitämässä seuraa jollekin palvelutalon asukkaalle ja samalla seurata, mitä se arki siellä on. Samalla voi miettiä, onko se jotain sellaista, mitä itselle toivoisi, jos ja kun itse on siinä kunnossa, ettei itsekseen pärjää kotona, ja onko kaikki tosiaan kiinni siitä, että mihinkään muuhun ei ole resursseja. Vai olisko niissä asenteissa ja painotuksissa korjaamisen varaa.
Jos taas asia ei kiinnosta niin paljoa, että tutustuisi siihen todellisuuteen, niin ei pidä niin kovin syvällä rintaäänellä julistaa niitä mielipiteitäkään.Meidän alueella aktiivisesti liikuva omatoimisesti wc:ssä käyvä ei pääse laitokseen vaan hänet hoidetaan kotona.
- Niinpäjuuri
siilimuori2 kirjoitti:
Meidän alueella aktiivisesti liikuva omatoimisesti wc:ssä käyvä ei pääse laitokseen vaan hänet hoidetaan kotona.
No, meilläpäin kyllä kotoaan karkaileva hyvin liikkuva muistisairas pääsee laitokseen.
Niinpäjuuri kirjoitti:
No, meilläpäin kyllä kotoaan karkaileva hyvin liikkuva muistisairas pääsee laitokseen.
Voisiko siis tuosta vetää sen johtopäätöksen et liikuntakyky meni nimenomaan laitosasumisesta? Silloinhan päättäjät on ihan oikeella asialla kun vikeläjalkainen muistisairas jatkossa hoidetaan kotona lukkojen takana robottien valvomana :).
Mitä noin muistisairas hyötyisi lähikauppareissusta?- Niinpäjuuri
siilimuori2 kirjoitti:
Voisiko siis tuosta vetää sen johtopäätöksen et liikuntakyky meni nimenomaan laitosasumisesta? Silloinhan päättäjät on ihan oikeella asialla kun vikeläjalkainen muistisairas jatkossa hoidetaan kotona lukkojen takana robottien valvomana :).
Mitä noin muistisairas hyötyisi lähikauppareissusta?Mitäs nyt ihmiset hyötyvät siitä, että elämän ympyrät ovat muutakin kuin huoneen ja ruokapöydän väli?
Kaikki vanhukset eivät liioin ole muistisairaita. Niinpäjuuri kirjoitti:
Mitäs nyt ihmiset hyötyvät siitä, että elämän ympyrät ovat muutakin kuin huoneen ja ruokapöydän väli?
Kaikki vanhukset eivät liioin ole muistisairaita.Joo mut muistisairas lähikaupassa :). Ymmärrän et vaikka torille kaffille kauniina kesäpäivänä ta ulkoilemaan mut lähikauppa .......................
siilimuori2 kirjoitti:
Joo mut muistisairas lähikaupassa :). Ymmärrän et vaikka torille kaffille kauniina kesäpäivänä ta ulkoilemaan mut lähikauppa .......................
Ja vuorokausirytmistä sen verran et jos 36 vikkeläjalkaista vanhsuta kohden on yksi yöhoitaja toivon todellakin että he nukkuvat yöt ja valvovat päivät. :D.
- Niinpäjuuri
siilimuori2 kirjoitti:
Joo mut muistisairas lähikaupassa :). Ymmärrän et vaikka torille kaffille kauniina kesäpäivänä ta ulkoilemaan mut lähikauppa .......................
Ostoksille meneminen lähikauppaan liittyi niihin arkirutiineihin, joiden pitäisi mielestäni olla muutakin kuin syöminen, nukkuminen ja pestävänä oleminen. Säännöllinen kaupassakäynti voisi olla pieni pala oman elämän hallintaa. Torikahvit olisi sitten taas hupikeikka, vähän juhlaa ja poikkeusta siihen arkeen.
- eppu2
Niinpäjuuri kirjoitti:
En ole puhunut "muutamasta päivästä". En liioin siitä, että kotona olisi käynyt vessassa, vaan että siellä laitoksessa aluksi liikkuu aktiivisesti ja käy vessassa ja jonkin ajan kuluttua kaikki oma-aloitteisuus on hävinnyt. "Jonkin aikaa" on jonkun kohdalla pari viikkoa, jonkun toisen kohdalla pari kuukautta. Kuitenkin selvästi nopeammin kuin mitä sairauden etenemisellä voi selittää.
En liioin ole puhunut kaupunkireissuista vaan kauppareissuista, vaikkapa lähikauppaan. Kyllä sellaiseen on resursseja, jos vain halutaan. Samoin siihen vuorokausirytmin huomioonottamiseen.
Mutta en jaksa enää vääntää rautalangasta. Jos asia kiinnostaa, suosittelen menemään katsomaan, mitä se todellisuus on. Voi vaikka ilmoittautua vapaaehtoiseksi ulkoiluttajaksi ja käydä silloin tällöin pitämässä seuraa jollekin palvelutalon asukkaalle ja samalla seurata, mitä se arki siellä on. Samalla voi miettiä, onko se jotain sellaista, mitä itselle toivoisi, jos ja kun itse on siinä kunnossa, ettei itsekseen pärjää kotona, ja onko kaikki tosiaan kiinni siitä, että mihinkään muuhun ei ole resursseja. Vai olisko niissä asenteissa ja painotuksissa korjaamisen varaa.
Jos taas asia ei kiinnosta niin paljoa, että tutustuisi siihen todellisuuteen, niin ei pidä niin kovin syvällä rintaäänellä julistaa niitä mielipiteitäkään.Olempa tuota hommaa tehnyt 40 vuotta, niin, että rintaääneenkin on varaa.
Meitä on moneksi niin henkilökunnan- kuin potilaiden ja omaisten puolella.
Vaikken ole muutamaan vuoteen työelämässä ollut, en usko, että tuollaista Sinun kuvaamaasi, vaan maataan, syödään, pestään systeemiä missään on.
Et sitä vieläkään kertonut, missä se paikka on, missä kaikki on huonosti.
´´Pitäisi käydä kaupassa, kaupungilla ja muuallakin, missä on normaalia elämää´´ kirjoitti joku.
Tietysti aina löytyy parannettavaa, muttei nyt sentään kaikki ole pelkästään huonosti.
Ehkäpä Sinunkin olisi syytä tarkistaa asennettasi, eikä vain muiden. - Niinpäjuuri
siilimuori2 kirjoitti:
Ja vuorokausirytmistä sen verran et jos 36 vikkeläjalkaista vanhsuta kohden on yksi yöhoitaja toivon todellakin että he nukkuvat yöt ja valvovat päivät. :D.
Jatkan vielä vaikka toistankin itseäni taas: peräänkuulutan nimenomaan sitä, että arjen sisältö ei saisi olla pelkkää pesemistä, syömistä ja nukkumista tai näiden odottelua.
- Niinpäjuuri
eppu2 kirjoitti:
Olempa tuota hommaa tehnyt 40 vuotta, niin, että rintaääneenkin on varaa.
Meitä on moneksi niin henkilökunnan- kuin potilaiden ja omaisten puolella.
Vaikken ole muutamaan vuoteen työelämässä ollut, en usko, että tuollaista Sinun kuvaamaasi, vaan maataan, syödään, pestään systeemiä missään on.
Et sitä vieläkään kertonut, missä se paikka on, missä kaikki on huonosti.
´´Pitäisi käydä kaupassa, kaupungilla ja muuallakin, missä on normaalia elämää´´ kirjoitti joku.
Tietysti aina löytyy parannettavaa, muttei nyt sentään kaikki ole pelkästään huonosti.
Ehkäpä Sinunkin olisi syytä tarkistaa asennettasi, eikä vain muiden.Ei ole kaikki huonosti, sitäkään en ole sanonut. Olenpahan huudellut sen arjen sisällön perään. Jos kerran maataan-syödään-pestään systeemiä ei mielestäsi normaalit arjet ole, niin kuvaile minulle se perusarki tuntemissasi paikoissa? Enkä nyt puhu paikallisen naiskuoron vierailuista tai virikeohjaajan järjestämistä elokuvapäivistä, joihin ne menevät, jotka jaksavat, vaan ihan niistä arkirutiineista, ns. normaaleista päivän asioista? Mitä muuta se normaali arkirutiini vanhukselle on kuin ne pesut, syömiset ja makaamiset?
- Niinpäjuuri
siilimuori2 kirjoitti:
Ja vuorokausirytmistä sen verran et jos 36 vikkeläjalkaista vanhsuta kohden on yksi yöhoitaja toivon todellakin että he nukkuvat yöt ja valvovat päivät. :D.
Ai että vuorokausirytmin huomioonottaminen tarkoittaisi heti sitä, että yöt pitäisi kukkua. Niinpä tietenkin...
No, hyvähän se tietenkin on, jos kerran ollaan sitä mieltä, että kaikki on mallillaan. Mitäpä sitä sitten mitään elämänlaatuja tai -sisältöjä miettimään. Sinne vain ilolla kaikki sitä kodinomaista arkea viettämään, kun sen aika koittaa. - eppu2
Niinpäjuuri kirjoitti:
Ei ole kaikki huonosti, sitäkään en ole sanonut. Olenpahan huudellut sen arjen sisällön perään. Jos kerran maataan-syödään-pestään systeemiä ei mielestäsi normaalit arjet ole, niin kuvaile minulle se perusarki tuntemissasi paikoissa? Enkä nyt puhu paikallisen naiskuoron vierailuista tai virikeohjaajan järjestämistä elokuvapäivistä, joihin ne menevät, jotka jaksavat, vaan ihan niistä arkirutiineista, ns. normaaleista päivän asioista? Mitä muuta se normaali arkirutiini vanhukselle on kuin ne pesut, syömiset ja makaamiset?
Mitä ihmettä jankutat arkirutiineista. Kaikilla ihmisillä on arkirutiinit. Ne luovat turvallisuutta.
Hoitopaikoissa avustetaan arkirutiineissa niin paljon, kun kukin tarvitsee ja loput ihminen tekee itse, johon myös kannustetaan.
Kynnelle kykenevät voivat täyttää arkea, katsomalla TV:tä, lukemalla lehtiä, kirjoja, täyttämällä ristikoita, seurustelemalla, pelata pelejä.
Useissa paikoissa järjetetään ulkopuolista toimintaa.
Juhlitaan joulua, pääsiäistä, itsenäisyyspäivää.
Ne jotka ovat liian sairaita osallistuakseen, ovat. Ei hoitohenkilökunta ole mikään ihmeiden tekijä.
Esim. Pirkaanmaan hoitokodissa on oma kissa.
Minä asun omassa kodissani täysissä ruumiin ja sielun voimissa, en minäkään täällä sen kummallisempia asioita tee, ihan tavallista arkea elän.
Mikään ei estä omaista viemästä omaa omaistaan vaikka lähikauppaan, torille, ellei hän itse siihen kykene ja haluaisi mennä.
Moni voisi senkin ajan järjestää omaiselleen kivaa, minkä valittaa ja ruikuttaa. - Niinpäjuuri
eppu2 kirjoitti:
Mitä ihmettä jankutat arkirutiineista. Kaikilla ihmisillä on arkirutiinit. Ne luovat turvallisuutta.
Hoitopaikoissa avustetaan arkirutiineissa niin paljon, kun kukin tarvitsee ja loput ihminen tekee itse, johon myös kannustetaan.
Kynnelle kykenevät voivat täyttää arkea, katsomalla TV:tä, lukemalla lehtiä, kirjoja, täyttämällä ristikoita, seurustelemalla, pelata pelejä.
Useissa paikoissa järjetetään ulkopuolista toimintaa.
Juhlitaan joulua, pääsiäistä, itsenäisyyspäivää.
Ne jotka ovat liian sairaita osallistuakseen, ovat. Ei hoitohenkilökunta ole mikään ihmeiden tekijä.
Esim. Pirkaanmaan hoitokodissa on oma kissa.
Minä asun omassa kodissani täysissä ruumiin ja sielun voimissa, en minäkään täällä sen kummallisempia asioita tee, ihan tavallista arkea elän.
Mikään ei estä omaista viemästä omaa omaistaan vaikka lähikauppaan, torille, ellei hän itse siihen kykene ja haluaisi mennä.
Moni voisi senkin ajan järjestää omaiselleen kivaa, minkä valittaa ja ruikuttaa.Etkö tosiaan edes omaa arkeasi miettiessäsi näe, mitä tarkoitan? Koostuuko sinun arkesi siitä, että käyt aamupesulla, syöt aamupalan ja sitten istut pöydän ääressä ja odottelet lounasta. Lounaan jälkeen menet päivälevolle ja taas odottelet päivällistä ja sen jälkeen taas odottelet iltapalaa, iltapesuja ja nukkumaanmenoa? Välillä joku laittaa sinulle tv:n päälle, sitten istut apaattisena sen ääressä?
Mutta kuten sanoin, jos kerran ollaan sitä mieltä, että kaikki on hyvin, niin hyvä sitten niin. Itse toivon kyllä todella, etteivät omat viimeiset aikani ole sitä, mitä siellä näen joka päivä. - Psykoterapeutitar
Siinä vaiheessa, kun laitokseen joudut tai pääset olet jo siinä kunnossa, ettet enää ole vähään aikaan suorittanut "arjen pikku askareita" tai et enää tiedä onko yö vai päivä! "Lähikauppa" ei välttämättä ole enää edes muistokaan.
Koskaan emme tiedä, miten elämämme kulkee! Ei ole vakuutusta rahasta tai asemasta, ei ns. "älykkyydestä". Emme voi tilanteeseen mitenkään itse vaikuttaa! Niinpäjuuri kirjoitti:
Koska "me" emme pidä asiaa riittävän tärkeänä. Koska "me" arvotamme asiat taloudellisuuden perusteella. Vanhusten menneellä panostuksella ei ole enää merkitystä ja nyt he ovat miinusmerkkinen erä budjetissa. Koska "me" pesemme omantuntomme sillä, että vanhus pestään ja ruokitaan.
Kuten tuolla jossain aikaisemmin sanoin: vanhusten hoitopaikkoja on eri tasoisia, on palvelutaloja, palvelukoteja, joka sitten kaikkein huonokuntoisimoien vnhusten sijoituspaikkoja. Siellä usein vanhukset ovat viimeisessä sijoituspaikassaan, kaikki kuntoutus- ja virkistystoimet on jo käyty läpi. Moni on jo siinä tilanteessa, että ai jaksa edes tuolissa istua vaan jos tuoliin nostetan, nukkuu siinä. Tiedoksi muuten että tuolissa istuttamiseenkin on säädetty tietyt ohjeistukset, miten saa toimia.
Minusta silloin laitoksen perustehtävä on järjestää turvallinen perushoito, omaiset tuovat sen ilon käynneillään ja mitä sitten vanhukselle keksivät, hankkivat jalkojenhoitajaa, kampaajaa/parturia, lukevat lehtiä, hierovat ym. Ennen kaikkea käynneillään osoittavat etteivät ole unohtaneet. Oko mielestäsi syy siihen että omaiset eivät käy, e että vanhus ei enää tunnista?
Sen sijaan vanhuksille jotka asuvat palvelutaloissa, ovat siis parempikuntoisia ja ova kykeneviä osallistumaan on palvelukeskuksia, joissa on monenlaista toimintaa. Lnkitänn tähän Jyväskylän kaupungin päiväkeskuksen sivun, siitä voi perehtyä tarkemmin.
http://www.jyvaskyla.fi/ikaantyneet/paivakeskuksetNiinpäjuuri kirjoitti:
Etkö tosiaan edes omaa arkeasi miettiessäsi näe, mitä tarkoitan? Koostuuko sinun arkesi siitä, että käyt aamupesulla, syöt aamupalan ja sitten istut pöydän ääressä ja odottelet lounasta. Lounaan jälkeen menet päivälevolle ja taas odottelet päivällistä ja sen jälkeen taas odottelet iltapalaa, iltapesuja ja nukkumaanmenoa? Välillä joku laittaa sinulle tv:n päälle, sitten istut apaattisena sen ääressä?
Mutta kuten sanoin, jos kerran ollaan sitä mieltä, että kaikki on hyvin, niin hyvä sitten niin. Itse toivon kyllä todella, etteivät omat viimeiset aikani ole sitä, mitä siellä näen joka päivä.Kaikkein huonokuntoisimmat hoivavanhukset eivät enää muuhun kykene. Siellä elämän lopumetreillä on tärkeintä että saavat hyvän je turvallisen perushoidon ja kivunlievityksen.
Niinpäjuuri kirjoitti:
Ostoksille meneminen lähikauppaan liittyi niihin arkirutiineihin, joiden pitäisi mielestäni olla muutakin kuin syöminen, nukkuminen ja pestävänä oleminen. Säännöllinen kaupassakäynti voisi olla pieni pala oman elämän hallintaa. Torikahvit olisi sitten taas hupikeikka, vähän juhlaa ja poikkeusta siihen arkeen.
Anteeksi mut nyt mua kyllä ihan pikkasen naurattaa. Onko muistisairaan elämänhallintaa et toiset vievät hänet lähikauppaan ostamaan mitä? :DD
Kun ostokset ja yleensä kaupassakäynti on jo unohtuneet heti ku ohitat kassan.- ihmisarvokunniaan
Niinpäjuuri kirjoitti:
Etkö tosiaan edes omaa arkeasi miettiessäsi näe, mitä tarkoitan? Koostuuko sinun arkesi siitä, että käyt aamupesulla, syöt aamupalan ja sitten istut pöydän ääressä ja odottelet lounasta. Lounaan jälkeen menet päivälevolle ja taas odottelet päivällistä ja sen jälkeen taas odottelet iltapalaa, iltapesuja ja nukkumaanmenoa? Välillä joku laittaa sinulle tv:n päälle, sitten istut apaattisena sen ääressä?
Mutta kuten sanoin, jos kerran ollaan sitä mieltä, että kaikki on hyvin, niin hyvä sitten niin. Itse toivon kyllä todella, etteivät omat viimeiset aikani ole sitä, mitä siellä näen joka päivä.aivan kamalaa kun vanhus pakkokärrätään tuolilla television eteen istumaan. laitettaan joku kanava päälle riippumatta siitä tuleeko sieltä mieleistä vai inhokkia
monelle saattaa olla kidutusta istua tunti tolkulla väkisin kuuntelemassa jotain jumalanpalvelusohjelmaa
toivottavasti en koskaan joudu laitokseen vaan saan kuolla saappaat jalassa - eppu2
ihmisarvokunniaan kirjoitti:
aivan kamalaa kun vanhus pakkokärrätään tuolilla television eteen istumaan. laitettaan joku kanava päälle riippumatta siitä tuleeko sieltä mieleistä vai inhokkia
monelle saattaa olla kidutusta istua tunti tolkulla väkisin kuuntelemassa jotain jumalanpalvelusohjelmaa
toivottavasti en koskaan joudu laitokseen vaan saan kuolla saappaat jalassaLopettaisit jo tuon jankutuksen ja tutustuisit elämän realiteetteihin.
- eppu2
eppu2 kirjoitti:
Lopettaisit jo tuon jankutuksen ja tutustuisit elämän realiteetteihin.
Tarkoitettu niinpäjuurille
- Psykoterapeutitar
Tutkiminen on ihan eri juttu, kun duunin tekeminen kyseisellä alalla!
- Läheltä
Totta. Alasta ja asiasta ei ole mitään tietoa eikä käsitystä ennen kuin on pyörinyt paikalla riittävän kauan, jotta on hyvä näkemys ja kokemus arkipäivästä ja sen huolista ja kaikista puolista.
93 vuotias äitini on tehostetun palveluasumisen yksikössä, se on entinen vanhainkoti, nimityksen myötä voitiin korottaa maksuja köyhässä kunnassa.
Hän ei juuri kaipaa virikkeitä, käy syömässä ja on kiire omaan sänkyyn sen jälkeen. Ei hän masentunut ole, kehuu kuinka hyvä hänen on siellä olla. Hän on aina viihtynyt yksin omissa oloissaan, mieskaveri naapurista kävi kun asui kotona, söivät yhdessä.
Kun tulee tarpeeksi vanhaksi niin kaipaa usein vain omaa rauhaa. Uskon että en tykkäisi vanhana jos joku innokas vapaaehtoinen tulisi hätistelemään minua ulkoilemaan tai harrastuksiin. Kun auttaisivat missä apua tarvitsen olisi hyvä.
Käyn usein siellä vuodeosastolla syöttämässä, suurin osa on naisia jotka makaavat suu auki tietämättä mitään maailmasta. Nielemisrefleksi vielä toimii jotenkuten, joka kerta käydessäni toivon että saisi kuolla jaloillaan ollessa.Mammani oli ensin yksityisessä muistisairaiden hoitokodissa joka sitten kunnallistettiin ja pelkäsimme pahoin että se jotenkin huononisi, kun hoito oli ollut jopa niin hyvää että televisioon tehtiin täsät paikasta dokkaria ja mammaakin haastateltiin noin kymmenen minuutin ajan. Paikan filosofianan oli juuri se että se on koti ja siellä asukkaat itse määräävät oman elämänrytminsä, saavat nukkua aamulla niin pitkään kuin halusivat ja he viettivät siellä päiviään kesällä ulkona pihalla istuen, talvella heitä käytettiin pienellä kävelyllä raikkaassa ulkoilmassa, sauna ja pesu oli vissiin keran viikossa ja sitten he ajattelivat että kun kaikki ei kuitenkaan olleet vuodepotilaita ja monet maalaistalojen emäntiä ja tottuneet puuhailemaan niin he saivat tulla auttamaan esim. pyykin viikkaamiseen tai pöydän kattamiseen tai johonkin vastaavaan, jos heitä halutti. Muuten se oli sellaista television katsomista ja ruuan ja kahvin odottelua, niinkuin tuossa ylempänä kerrotaan. Omaisia toki kävi ja minäkin kun kävin päivittäin suomenvierailujeni yhteydesää vein aina jotain hedelmiä tai suklaata koko jengille (heitä oli vissiin vain 12 asukasta) joillekin ei saanut antaa kun niillä oli diabetes ja hoitaja tiukkana, mutta ne oli poikkeustapauksia.
Laitoimme kyllä hanttiin kun paikka joutui kunnan omistukseen, mutta ei se siitä onneksi huomattavasti- PalomaNonSeq
Minä joutaisin tästä kohta samaan paikkaan varmaan kun en muista edes kirjoittaa lauseitani enää valmiiksi.
PalomaNonSeq kirjoitti:
Minä joutaisin tästä kohta samaan paikkaan varmaan kun en muista edes kirjoittaa lauseitani enää valmiiksi.
"PalomaNonSeq"
Jos lutunen jättää, minä saatan ottaa.
Toiveikkaasti hymyillen
H.
Jokainen voi alkaa käyttäytyä ihmisiksi.
Menee Pankki-automaatille ja nostaa omalta tililtään paljon rahaa.
Sen jälkeen menee sinne missä vanhuksia huonosti kohdellaan ja kysyy:
Miten voin palvella?
Jos ei käy omalla tilillään, kenen tilillä sitten haluaisi käydä?
Kysyen: Viittiks hoitaa noi, mulla on vähän kiire...
H.- löhö
On se kamalaa kun pitää mennä nukkumaan ja hiljaisuus viimeistään klo 22.00 ja jos vanhus harhailee yöllä käytävillä niin yökölle tulee kiire hätistää vanhus takaisin petiin ja aamuraportissa todetaan että oli harhainen yöllä ja vaikea, joten lisää unilääkettä että on rauhallinen. Yöhoitajan kun pitää sentään hieman saada myös nukahtaa ja olla rauhassa että jaksaa, jaksaa... aamuun asti.
Nyt on uutta palveluasumista kehitteillä ja Kaarinan kunnassa se on aloitettu. On hieman kodinomaisempaa ja rauhallisempaa vanhustenhoitoa pienissä yksiköissä.
Kun näitä pakolaisia on tullut niin varmasti vanhustenhoitoon saadaan osaavia ja palvelualttiita ihmisiä palkatuksi.
Ei tosiaan ole aamua järkevä aloittaa kiskomalla vanhus sängystä kauhealla kiireellä. Kyllä sen tintin puuroa ja kahvia ehtii saada vaikka ennen ruokailua. Miten se niin kliinistä kaikki onkin?Tietysti verensokerin kanssa pitää olla tarkkana kun vanhuksille tulee heikkoutta herkästi jos tauot liian pitkiä ruoan ja juoman suhteen. Aina voi iltapalan jättää ja mehua saataville jos tuo vanhus raukka vaikka yöllä harhailee janoissaan ja nälissään?
Kauhistuin eräässä suuressa palveluyksikössä sitä "koppia" missä vanhuksen sitten pitäisi viimeiset vuotensa viettää. Toivottavasti itse kuolen saappaat jalassa, hirteenkään en viitsi mennä. Tuollaiseen " hoitolaitokseen" en haluaisi .- mikäonfakta
Arveletko että maahanmuuttajamiehet alkavat vanhusten hoitajiksi? Kulttuuriinsa kuuluu että vaimon paikka on kotona.
- Psykoterapeutitar
Ja meinaatteko, että ovat niin palvelualttiita ja ystävällisiä? Palkkansa edestä, kuten muutkin!
Kaarinan kuntaan on rakennettu ensimmäinen perhehoitokylä. Ikäihmisten perhehoitoa on monissa muissakin kunnissa. Varteenotettava hoitomuoto, edullinen kunnille ja perheenomaisessa ympäristössä on hyvä asua. Siellä voidaan ottaa paremmin yksilölliset toiveet ja sairauden edellyttävät vaatimukset huomioon ja siellä on usein meno rauhallisempaa kuin palvelukodeissa, joissa on kymmeniä hoidettavia.
- 1eero
Vanhuksia hyysätään samoin pikkulapsia johtunee hoidon tarpeesta, lehmäkin hoidetaan jotta lypsäisi sitten kun ei lypsä laitetaan lihoiksi mutta ei vanhusta koska vanhusta voi lypsää niin kauan kunnes kuolee silloin menee rahahana kiinni ja yhteiskunta on jo ottanut omansa.
Mutta ihminen on ihminen hamaan loppuun asti ja lasta kasvatetaan yhteiskuntaan sopivaksi, aikansa hilluu ilakoi raataa kunnes on 60 käy heittämässä muutaman kommetin aiheesta vaikka tästä aloituksesta."liero"
Jokainen voi alkaa käyttäytyä ihmisiksi.
Menee Pankki-automaatille ja nostaa omalta tililtään paljon rahaa.
Sen jälkeen menee sinne missä vanhuksia huonosti kohdellaan ja kysyy:
Miten voin palvella?
Jos ei käy omalla tilillään, kenen tilillä sitten haluaisi käydä?
Kysyen: Viittiks hoitaa noi, mulla on vähän kiire...
H.- 1eero
hunksz kirjoitti:
"liero"
Jokainen voi alkaa käyttäytyä ihmisiksi.
Menee Pankki-automaatille ja nostaa omalta tililtään paljon rahaa.
Sen jälkeen menee sinne missä vanhuksia huonosti kohdellaan ja kysyy:
Miten voin palvella?
Jos ei käy omalla tilillään, kenen tilillä sitten haluaisi käydä?
Kysyen: Viittiks hoitaa noi, mulla on vähän kiire...
H.Pysy omalla reviirilläsi
- myösvanha
Ihminen voi olla potilas.
- ElämäOnKidutus
Eihän vanhukset ole edes työelämässä eli mitä ihmettä, että vanhuksia pidetään työelämän rytmissä kiinni eli 22.00 nukkumaan ja klo 07.00 herätys.
Ei edes vanhana saa levätä silloin kun haluaa vaan hoitajat tulee huoneeseen kalkattamaan klo 07.00, että herätys, aamu on koittanut ja aika herätä
Aikaisen herätyksen jälkeen hoitajat määräävät vanhukset päivälevolle.
Antakaa edes vanhusten nukkua aamulla ja herätä silloin kun herää.
Moni vanhus vanhainkodissa ja hoitolaitoksessa ei herää, vaan on nukkunut yöllä iankaikkisuuteen, ei auta hoitajien herätyskehoitukset.
Moni vanhus kuolee yön ja aamuyön aikana täysin yksin, vaikka moni toivoo, että saisi kuolla lähimpien perheenjäsenten ollessa vanhuksen vierellä ja varmaan omaisetkin toivovat saavansa olla lähellä vanhuksen elämän viimeiset hetket, mutta harvoin niin tapahtuu, jos vanhus on hoitokodissa, vanhainkodissa tai muussa laitoksessa.
Haluan itse kuolla jo alle 70 vuotiaana, enkä missään hoitolaitoksessa eli 25 vuoden kuluttua toivottavasti ei tarvi elää pidempään."ElämäOnKidutus"
Jokainen voi alkaa käyttäytyä ihmisiksi.
Menee Pankki-automaatille ja nostaa omalta tililtään paljon rahaa.
Sen jälkeen menee sinne missä vanhuksia huonosti kohdellaan ja kysyy:
Miten voin palvella?
Jos ei käy omalla tilillään, kenen tilillä sitten haluaisi käydä?
Kysyen: Viittiks hoitaa noi, mulla on vähän kiire...
H.hunksz kirjoitti:
"ElämäOnKidutus"
Jokainen voi alkaa käyttäytyä ihmisiksi.
Menee Pankki-automaatille ja nostaa omalta tililtään paljon rahaa.
Sen jälkeen menee sinne missä vanhuksia huonosti kohdellaan ja kysyy:
Miten voin palvella?
Jos ei käy omalla tilillään, kenen tilillä sitten haluaisi käydä?
Kysyen: Viittiks hoitaa noi, mulla on vähän kiire...
H.Veronmaksajien tilillä. Sitä varten hyvinvontiyhteiskunta on olemassa että hoidtaan yhteisöllisesti verovaroista vanhukset ja sairaat.
siilimuori2 kirjoitti:
Veronmaksajien tilillä. Sitä varten hyvinvontiyhteiskunta on olemassa että hoidtaan yhteisöllisesti verovaroista vanhukset ja sairaat.
"siilimuori2"
Silti on oikeus olla harmissaan heidän vuokseen, jotka eivät ole omia
asioitaan aikoinaan hoitaneet.
Varsinkin maksajana.
Saamattomat tosin kiukkuilevat eniten.
H.hunksz kirjoitti:
"siilimuori2"
Silti on oikeus olla harmissaan heidän vuokseen, jotka eivät ole omia
asioitaan aikoinaan hoitaneet.
Varsinkin maksajana.
Saamattomat tosin kiukkuilevat eniten.
H.Lapsesta asti vammautuneet/sairastuneet ja vammaisetko? Sun muut vähäosaiset?
siilimuori2 kirjoitti:
Lapsesta asti vammautuneet/sairastuneet ja vammaisetko? Sun muut vähäosaiset?
"siilimuori2"
Älä saivartele.
"Saamattomat tosin kiukkuilevat eniten"
H.hunksz kirjoitti:
"siilimuori2"
Älä saivartele.
"Saamattomat tosin kiukkuilevat eniten"
H.Älä itse puhu soopaa. Vai oletko joku saamaton?
siilimuori2 kirjoitti:
Älä itse puhu soopaa. Vai oletko joku saamaton?
"siilimuori2"
En minä kiukkuile.
Jakelen neuvoja.
Jätetääs bessiöinnit taas tähän.
H.hunksz kirjoitti:
"siilimuori2"
En minä kiukkuile.
Jakelen neuvoja.
Jätetääs bessiöinnit taas tähän.
H.Jätäppä jakelematta.
- vanhuksetonkivoja
No vanhainkodithan eivät edes ota kuin kaikkein huonokuntoisimmat tapaukset. Kyllä niitä vanhoja ihmisiä asuu kodeissaan niin huonossa kunnossa, että olisivat ihan laitoskamaa jo, mutta kun ei huolita laitokseen eikä siihen tehostetun palvelun asumiseen (=omat kämpät mutta saatavilla hoitohenkilökuntaa, jos tarvitsee sellaista).
Ja missä vaiheessa ihmiset oikein aikovat sisäistää sen, että IHMINEN EI KUOLE KOSKA LAKKAA SYÖMÄSTÄ, vaan LAKKAA SYÖMÄSTÄ, KUN ALKAA KUOLLA. Kyllä niille vanhuksille ruokaa syydetään eteen siellä laitoksissa, mutta ne kun eivät syö. Ne kotona asuvatkaan eivät syö, vaikka ruokaa tarjoiltaisiin eteen kasapäin, kun alkavat olla omasta mielestään (tiedostamaton mieli) valmiita jättämään tämän elämän = kuolemaan. Kroppa ei tarvitse enää ravintoa, kun sen on aika kuolla.
Mitä tulee siihen, että vielä suht. hyväkuntoinen vanhus laitoksessa hokee, että on nälkä ja jano ja näin, niin ne vanhukset ovat useimmiten muistamattomia. Olen ollut todistamassa muutamaakin tapausta, joissa ruoka tuotiin eteen, vanhus söi ja joi ja näin, sitten kun astiat oli kerätty kärryyn, hän kysyi "milloin ruoka tulee? Kauhea nälkä." kun ei reppana muistanut enää syöneensä juuri äsken.
Varmasti on laitoksia, joissa hoidon kanssa olisi parantamisen varaa. Mutta kun ne resurssit eivät riitä, eikä se ole työntekijöistä kiinni. Kaupunki/kunta ei palkkaa uusia työntekijöitä jo olevien avuksi, jo olevat työntekijät painavat enemmän töitä kuin oikeastaan pystyisivät. Sitä paitsi vanhus- ja muukin hoitoala on aivan liian alipalkattu (samoin kuin siivoojat, kaupankassat ja muut oikeaa työtä tekevät alat).
Varmasti on myös epäasiallisia työntekijöitä, joiden käytöksessä olisi parantamisen varaa. Mutta tämäkään ei tarkoita, että KAIKKI hoitotyötä tekevät olisivat vanhuksia "numeroivia" ja huonosti hoitavia alisuorittajia. Sitä paitsi, jos niin kivistää se vanhukset laitokseen laittaminen, niin mikseivät ne lapset tai muut OMAISET ota sitä vanhustaan kotiinsa asumaan?! Miksi siinä vaiheessa sitten ollaan niin "kiireisiä" että välinpitämättömyyttään heivataan muori tai vaari laitokseen ties minkä omaatuntoa puhdistavien tekosyiden nojalla. Suurimman osan laitosvanhuksista omaiset eivät käy edes katsomassa sitä vanhustaan, kuin ehkä kerran vuodessa. Silti jaksetaan sitten kitistä, kuinka sitä huonosti hoidetaan siellä, voivoi.- 1eero
Pitää paikkansa mitä kerroit mutta ressussit mitä on käytettävissä tuo esteen, omakohtainen kokemus noin viisivuotta hoidettiin äitiä sisarusparven kera kotihoidossa hyvin meni kunnes ei enään hoitunut, kymmenen vuotta laitoksessa viimeiset vuodet sängyssä melkein päivittäin joku meistä (9 lapsesta)kävi katsomassa, viimeiset vuodet oli rankkoja. Sen minkä näin tai nähtiin hoitohenkilökunta oli ajan tasalla, en voi verrata muihin laitoksiin mutta siihen hoitoon minkä äitini sai en parempaa voisi kuvitella.
- Äxääjä
On monenlaista paikkaa ja ihmistä. Läheltä seuranneena ihmetyttää mm ruokailu: perunamuusia, hiukan vihanneksia ja rasvanokare, ei proteiineja. Lihakset kuihtuvat proteiinin puutteen johdosta. Eräs muoto euthanasiaa. Vaikka äitimme pystyi pienellä avustuksella syömään itse istuallaan, niin tapasimme lähes makuuasennossa ruokaa mätettävän suuhun kovalla vauhdilla, jolloin tulee tietysti vaikeuksia. Eivät itsekään syö siten. Ei kuulema ehditä syöttää. Mikä on tärkeämpää? Lopulta väitettiin ettei syö, mutta aina käydessämme hän söi hyvin mielellään, jos vain sai syötävää.
Asuimme 15O km päässä ja kerran käydessämme sanottiin vihaisesti, ettei täällä tarvitse käydä, kyllä he sitten ilmoittavat (?). Potilaslaista huolimatta ei ilmoitettu paikan muutosta edes meille lapsille. Heillä on kuulemma muutenkin omat sisäiset ohjeet. TV'tä ei saanut katsoa, kun ei kuulema muista tarpeeksi. Oli kyllä iloinen saadessaan katsoa joskus muutakin kuin seiniä ja kattoa, seurasi tarkoin käyviä ihmisiäkin.
Ei ihmeempiä sairauksia edes. Ulos ei voinut viedä, kun sairaalan terveyskeskuksen pyörätuoli ei ollut kunnossa eikä edes pumppua ollut renkaisiin.
Vanhuksella ei ole oikeuksia, kukaan ei saata puolustaa ja ajaa hänen oikeuksiaan. Ruokailumerkinnätkin ovat salaisia. Lääkäri käy vain toimistossa. Sattumalta paljastui vääriä merkintöjä ja merkitsemättömiä asioita. Henkilökunta suojelee itseään, puolustuskyvytöntä vanhusta on hyvä syyttää kaikesta. Vanhuksella ei ole oikeuksia. Potilastietojakaan ei näytetä vanhuksen luvasta huolimatta, jotta voitaisiin yhdessä katsoa ja keskustella.- JÄRKYTTÄVÄÄ
Mikä kaamea kohtalo meillä on odotettavissa. Kerro, missä tuollaista on!
- eppu2
JÄRKYTTÄVÄÄ kirjoitti:
Mikä kaamea kohtalo meillä on odotettavissa. Kerro, missä tuollaista on!
Haluaisin myös tietää milloin ja missä näin tapahtui?
- tuleva.vanhus
Eräs kehottaa pankkiautomaatille. Kyllä hoitomaksut peritään sen mukaan kuin on eläke.
Elvistelet eläkkeelläsi, siitäkään ei ole paljon hyötyä kun viina vie jalat ja aivot, tupakka keuhkot.
Outoja kommentteja.Oletan, että väitöstutkimus, josta aloitus kertoo on vain pieni osa sitä.
Meidän täytyy muistaa, että tämä aihe koetaan hyvin subjektiivisesti, jo sen takia, että siihen liittyy pelko omasta loppuelämästä ja kuolemasta.
Toinen seikka joka perustuu omiin kokemuksiin esiintyjänä ko. hoito-, laitos paikoissa. Kun, tosin vähemmistönä oleviin, menee tietää jo hajusta, asukkaiden siisteydestä ja henkilökunnan olemuksen kireydestä mikä tunnelma talossa yleisellä tasolla on. Parhaissa tapauksissa passiivisuutta ei näy ja niin henkilökunta kuin asukkaat laulavat, hymyilevät hoitajat keskustelevat asukkaised, meidän ja toistensa kanssa.
Työyhteisön ns. henki on koko yksikölle äärimmäisen tärkeää, heistä täytyy huolehtia ja heidän on tiedettävä, että jos ja kun jokin asia hiertää maksajia ovat muut, mutta ennenkaikkea siellä asuvat vanhukset.Omaisuus otetaan myös huomioon.
Olikin mielenkiintoista kun eräänä aamuna Aira Samulin oli televisiossa. Hän vierailee Pirkko Lahden kanssa paljon juuri vanhusten hoitokodeissa ympäri suomea. Tässä ohjelmassa hän puhui tietty tanssista , mutta myös jäi mieleeni hänen kehotuksensa vanhuksille, että käyttäkää varanne omaan hyvinvointiinne ja nauttikaa vanhuudesta.
Meitä edeltävä sukupolvi on elänyt oman puutteen aikansa ja sen vuoksi lapsille ja lapsenlapsille pitää kerätä ja säästää, vaikka nämä saattavat olla hyvin koulutettua ja hyvin tienaavaa joukkoa.
Nyt kun hoitajamitoitus lasketaan 0,4 tilanne monissa laitoksissa varmaan korjaantuu nimenomaan vanhuksen yksilöllisen kohtaamisen osalta.
Miksi vanhusten hoitopaikoissa pitää olla lähihoitajia ja sairaanhoitajia kun hoivapaikka ei ole sairaala ja vanhukset eivät ole potilaita?
- Psykoterapeutitar
Ihan samaa voi kysyä kotihoidosta! Miksi siellä lähi- ja sairaanhoitajattaret käyvät pääasiassa pillerit huuleen heittämässä ja kuivittamassa, jos vanhukset eivät ole potilaita?
- de-meter
siilimuori2 kirjoitti:
Miksi vanhusten hoitopaikoissa pitää olla lähihoitajia ja sairaanhoitajia kun hoivapaikka ei ole sairaala ja vanhukset eivät ole potilaita?
Tuohon minäkin heti skarppasin, siilimuori. Vai eivät potilaita ? Terveitä ihmisiä, mutta tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa ?
Alkaa vähän työlääntyä näihin "uusiin" jippoihin, millä ilmeisesti yritetään ratkaista ja häivyttää se suurin ongelma mitä vanhustenhoidossa on: henkilöstön riittämättömyys. Että hymyillen ja silmiin katsomalla kaikki hoituu ?
Laitosrutiineihin kohdistuu myös aina kritiikkiä. Ei niitä nyt ole vanhusten kiusaksi luotu. Rutiinit voivat myös palvella. Luoda turvallisen rytmin vanhusten arkeen ja lääkkeitten kohdalla ne ovat aina perusteltavissa.
"Minä ymmärrän näin, että yhteiskunnan velvollisuus on tarjota vanhuksille perushoito, puhtaus ruoka ja lämpö. Muu on sitten itsensä tai omaisten asia.", kirjottaa k-kotton. Noin on kohtuullista, järkevää ja oikein.
Omaisiin minäkin katseeni kääntäisin. Paraskaan hoito ei korvaa vanhuksille omaista - jos suhteet heihin ovat hauraat tai ongelmalliset, se tuntuu elämänlaadussa ja myös siinä omanarvontunnon säilyttämisessä,joka tuolla toisessa kirjoituksessa haluttiin sekin siirtää hoitohenkilökunnan kontolle. Kyllä hoitohenkilökunnan kesken on hyvä olla ns. väleissä, mutta se että kaikki ovat joko lähi-, tai sairaanhoitajia voisikin olla toisin. Lääkkeet voi jakaa dosetteihin hoitaja, mutta niiden ottoa valvoo kotioloissakin joku muu kuin hoitaja. Eli työttömien joukosta ihmisiä mukaan ja työtehtävien uudelleen arviointia / kehittämistä nyt kun nousee agendalle - mahdollisuutena - hyvä......
Läheisten asema on myös, laitoshoidossa oleville, nimenomaan elämänlaatua kohentava tekijä, näin ajatellen kynnys mennä katsomaan voikin olla olosuhteiden ankeus ja laitoksen säännöt.
Sekin on hyvä huomio tässä ketjussa, miksi laitosrytmi pitäisi olla, onko kovin hankala huomioida yksilön rytmi elää - oletan että toimii varmasti joissakin paikoissa.de-meter kirjoitti:
Tuohon minäkin heti skarppasin, siilimuori. Vai eivät potilaita ? Terveitä ihmisiä, mutta tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa ?
Alkaa vähän työlääntyä näihin "uusiin" jippoihin, millä ilmeisesti yritetään ratkaista ja häivyttää se suurin ongelma mitä vanhustenhoidossa on: henkilöstön riittämättömyys. Että hymyillen ja silmiin katsomalla kaikki hoituu ?
Laitosrutiineihin kohdistuu myös aina kritiikkiä. Ei niitä nyt ole vanhusten kiusaksi luotu. Rutiinit voivat myös palvella. Luoda turvallisen rytmin vanhusten arkeen ja lääkkeitten kohdalla ne ovat aina perusteltavissa.
"Minä ymmärrän näin, että yhteiskunnan velvollisuus on tarjota vanhuksille perushoito, puhtaus ruoka ja lämpö. Muu on sitten itsensä tai omaisten asia.", kirjottaa k-kotton. Noin on kohtuullista, järkevää ja oikein.
Omaisiin minäkin katseeni kääntäisin. Paraskaan hoito ei korvaa vanhuksille omaista - jos suhteet heihin ovat hauraat tai ongelmalliset, se tuntuu elämänlaadussa ja myös siinä omanarvontunnon säilyttämisessä,joka tuolla toisessa kirjoituksessa haluttiin sekin siirtää hoitohenkilökunnan kontolle.Aivan demeter. Joksu tuntuu että parhaat asiantuntijat vanhustenhoidossa ovat he, jotka eivät ole koksaan sit työtä tehneet, ihan siellä ruohonjuuritasolla. Niin naiveja ovat ehsotukset vanhuksen yksilöllisen hoidon takaamiseksi. Se vaan on niin että tyhjästä on paha nyhjästä.
Rutiinit vanhusten hoitolaitoksissa ovat työn organisoimiseksi. Täytyy ehtiä hoitamaan ja ruokkimaan tietty määrä vanhuksia tietyssä ajassa, nyt on kyse lähinnä siitä.- eppu2
kawe kirjoitti:
Kyllä hoitohenkilökunnan kesken on hyvä olla ns. väleissä, mutta se että kaikki ovat joko lähi-, tai sairaanhoitajia voisikin olla toisin. Lääkkeet voi jakaa dosetteihin hoitaja, mutta niiden ottoa valvoo kotioloissakin joku muu kuin hoitaja. Eli työttömien joukosta ihmisiä mukaan ja työtehtävien uudelleen arviointia / kehittämistä nyt kun nousee agendalle - mahdollisuutena - hyvä......
Läheisten asema on myös, laitoshoidossa oleville, nimenomaan elämänlaatua kohentava tekijä, näin ajatellen kynnys mennä katsomaan voikin olla olosuhteiden ankeus ja laitoksen säännöt.
Sekin on hyvä huomio tässä ketjussa, miksi laitosrytmi pitäisi olla, onko kovin hankala huomioida yksilön rytmi elää - oletan että toimii varmasti joissakin paikoissa.Ei voi laitoksissa lääkkeitä antaa, kuin se jolla on lainmukainen lupa.
Jos puskista otetaan työntekijöitä, kuka ne opettaa, jokainen rutiinikin on erilainen, joka ihmisen kohdalla.
Erilaisten tietokoneohjelmien hallinta, mitä joudutaan käyttämään jne.
Muistan, kun olin vielä aika ´´uusi´´. Kolme oli iltavuorossa.
Kaksi sairastui. Jouduin vastaavaksi, toinen sijainen oli ollut 2 päivää, toinen tullut sinä päivänä. 3opiskelijaa. Ruoka-aikaan eräs sai sydänoireita.
Ei auttanut, kun rynnätä soittamaan päivystävä lääkäri.
Piti vaan jättää ruuan ja lääkkeitten jako vieraille hoitajille ja toivoa, etteivät sotkisi potilaiden nimiä. Koska eivät kaikki osanneet kertoa ketä ovat.
Minun aikani meni lääkärin ja sydänoireisen kanssa.
Vastuu on kuluttavaa työtä.
Ulkoilu ja seurustelu on sellaista, missä kouluttamatonta työvoimaa voidaan käyttää. Eikä siinä mitään, mutta siltä varalta, jos jotain sattuu vastuukysymykset pitää olla selvitttynä. kawe kirjoitti:
Kyllä hoitohenkilökunnan kesken on hyvä olla ns. väleissä, mutta se että kaikki ovat joko lähi-, tai sairaanhoitajia voisikin olla toisin. Lääkkeet voi jakaa dosetteihin hoitaja, mutta niiden ottoa valvoo kotioloissakin joku muu kuin hoitaja. Eli työttömien joukosta ihmisiä mukaan ja työtehtävien uudelleen arviointia / kehittämistä nyt kun nousee agendalle - mahdollisuutena - hyvä......
Läheisten asema on myös, laitoshoidossa oleville, nimenomaan elämänlaatua kohentava tekijä, näin ajatellen kynnys mennä katsomaan voikin olla olosuhteiden ankeus ja laitoksen säännöt.
Sekin on hyvä huomio tässä ketjussa, miksi laitosrytmi pitäisi olla, onko kovin hankala huomioida yksilön rytmi elää - oletan että toimii varmasti joissakin paikoissa."Laitosrytmi" pitää olla sen vuoksi kun henkilökuntaa on niin vähän että kenenkään kohdalla ei voida "sooloilla". Tietyssä ajassa pitää saada tietyt asiat tehtyä ainakin sellaisissa paikoissa missä vanhukset tarvitsevat hoitohenkilökunnan apua kaikissa päivittäisissä toimissa. Lisäkis heikkokuntoisimmilla laitoshoidossa olevat vanhukset makaavat suurimman osan päivästä vuoteissaam, koksa eivät jaksa tai kykene muuhun, nälä- ja janontunne on hävinnyt. Näille hoitohenkilöstön pitää yrittää taata ravnon ja nesteiden saanti tasaisest pitkin päivää.
eppu2 kirjoitti:
Ei voi laitoksissa lääkkeitä antaa, kuin se jolla on lainmukainen lupa.
Jos puskista otetaan työntekijöitä, kuka ne opettaa, jokainen rutiinikin on erilainen, joka ihmisen kohdalla.
Erilaisten tietokoneohjelmien hallinta, mitä joudutaan käyttämään jne.
Muistan, kun olin vielä aika ´´uusi´´. Kolme oli iltavuorossa.
Kaksi sairastui. Jouduin vastaavaksi, toinen sijainen oli ollut 2 päivää, toinen tullut sinä päivänä. 3opiskelijaa. Ruoka-aikaan eräs sai sydänoireita.
Ei auttanut, kun rynnätä soittamaan päivystävä lääkäri.
Piti vaan jättää ruuan ja lääkkeitten jako vieraille hoitajille ja toivoa, etteivät sotkisi potilaiden nimiä. Koska eivät kaikki osanneet kertoa ketä ovat.
Minun aikani meni lääkärin ja sydänoireisen kanssa.
Vastuu on kuluttavaa työtä.
Ulkoilu ja seurustelu on sellaista, missä kouluttamatonta työvoimaa voidaan käyttää. Eikä siinä mitään, mutta siltä varalta, jos jotain sattuu vastuukysymykset pitää olla selvitttynä.Lääkehoitoa laitoksissa ja kotona säätelee eri lainalaisuudet. Kotona sattaa kotihoito jakaa lääkkeet ja vanhus ottaa läkeet itse dosetista. Tai joku muu kotona oleva henkilö. Laitoksissa lääkehoidon toteutumisesta on vastuussa laitoksen henkilökunta, joiden on pitänyt tenttiä lääkeluvat. Laitoksissa on tarkoin säännelty, kuka voi vanhukselle lääkkeitä antaa.
- eppu2
siilimuori2 kirjoitti:
Lääkehoitoa laitoksissa ja kotona säätelee eri lainalaisuudet. Kotona sattaa kotihoito jakaa lääkkeet ja vanhus ottaa läkeet itse dosetista. Tai joku muu kotona oleva henkilö. Laitoksissa lääkehoidon toteutumisesta on vastuussa laitoksen henkilökunta, joiden on pitänyt tenttiä lääkeluvat. Laitoksissa on tarkoin säännelty, kuka voi vanhukselle lääkkeitä antaa.
Juu, kyllä tiedän tuon kaiken.
Mutta hyvä, kun ilmaisit asian noin selkeästi, että muutkin sen saavat tietoonsa. eppu2 kirjoitti:
Juu, kyllä tiedän tuon kaiken.
Mutta hyvä, kun ilmaisit asian noin selkeästi, että muutkin sen saavat tietoonsa.Juu emmää sitä sinulle sillain erityisesti tarkoittanutkaan vaan aiheeseen liittyen :).
- eppu2
siilimuori2 kirjoitti:
Juu emmää sitä sinulle sillain erityisesti tarkoittanutkaan vaan aiheeseen liittyen :).
Tajusin kyllä. Näissä asioissa on monta monessa ja monet ovat luulot, joita totena kirjoitetaan, niinkuin hyvin tiedät.
- NÄin_tämän
Suuri lauma hoitajia ym on ussein yhessä huoneessa aikaa viettämäsä ja vanhukset ihmiset ovat yksinään.
- eppu2
Oletko aivan varma, että ovat vain ´´aikaa viettämässä.´´
Menepä joskus ja kysy, ´´mitä te teette?´´ saatat yllättyä. Suuri lauma? 0,5 hoitajasta per hoidettava ei saad asuurta laumaa sitten millään, puhmattakaan 0,4 :D.
hunksz kirjoitti:
"NÄin_tämän"
Totta, hoitajathan eivät asu vanhuksienkaan kanssa laitoksissa.
H.Aivan, ja kenelläkään tavallisella vanhuksella ei ole omaa vierihoitajaa.
siilimuori2 kirjoitti:
Suuri lauma? 0,5 hoitajasta per hoidettava ei saad asuurta laumaa sitten millään, puhmattakaan 0,4 :D.
"siilimuori2"
Laskes montako mamua on jo tullut :)
Kyllä siinä iso lauma tarvitaan.
Kodissa-hoitoonkin.
Vaikka ei ne tarvitsijat vanhoja olekaan.
H.hunksz kirjoitti:
"siilimuori2"
Laskes montako mamua on jo tullut :)
Kyllä siinä iso lauma tarvitaan.
Kodissa-hoitoonkin.
Vaikka ei ne tarvitsijat vanhoja olekaan.
H.Nii, aika monta. Yhtä monta vaaditaan siihen 0,4:än kuin kantaväestöön kuuluvaankin. Yhtä monta kättä ja jalkaa.
Vastaus edellisiin;
Ehkä ilmaisin asiani huonosti, en tietenkään tarkoita sitä työnkuvaa, mikä vaatii lakisääteisen koulutuksen esim. lääkkeiden osalta - joku tolkku pitää olla.
Onhan paljon käytännön asioita jotka vaikuttavat vuodepotilaiden, ynnä muiden olomukavuuteen, tiedän kun oma äitini oli 2.5 vuotta vuodeosastolla ja sinne mennessä saattoi olla selkää myöten ulosteissa iho punoittavana tuskainen ilme kasvoilla. ym. Joskus voisi käydä kääntämässä, pyyhkiä pesulapulla vaikka, rasvata hierovasti jalkoja, juottaa jotain mehua, kääntää tyynyä-peitettä paremmin ja jutella päivän aiheista-eli pitää puhekykyä yllä. Olisin käynyt useammin, mutta kun en ole itsekään kunnossa ja asun n. 70km päässä. Noita asioita ja jotain keskustelua, ulkoilua useammille kunnosta riippuen, osaa kuka vaan, onhan näitä vapaaehtoisten kolmannen sektorin töitä lanseerattu, mutta jos siitä saisi minimipalkan varmasti löytyisi apua hoitotyön tekijöille.
Ihan skenaariona esitän.........."kawe"
Olen toisaalla kirjoittanut tämän miete-lauseeni montakin kertaa:
Palkkaa hyvä ihminen, mutta älä pilkkaa palkalla"
Muista sinäkin tuo, kun alat halpa-maista ajatella.
H.- eppu2
kawe kirjoitti:
Vastaus edellisiin;
Ehkä ilmaisin asiani huonosti, en tietenkään tarkoita sitä työnkuvaa, mikä vaatii lakisääteisen koulutuksen esim. lääkkeiden osalta - joku tolkku pitää olla.
Onhan paljon käytännön asioita jotka vaikuttavat vuodepotilaiden, ynnä muiden olomukavuuteen, tiedän kun oma äitini oli 2.5 vuotta vuodeosastolla ja sinne mennessä saattoi olla selkää myöten ulosteissa iho punoittavana tuskainen ilme kasvoilla. ym. Joskus voisi käydä kääntämässä, pyyhkiä pesulapulla vaikka, rasvata hierovasti jalkoja, juottaa jotain mehua, kääntää tyynyä-peitettä paremmin ja jutella päivän aiheista-eli pitää puhekykyä yllä. Olisin käynyt useammin, mutta kun en ole itsekään kunnossa ja asun n. 70km päässä. Noita asioita ja jotain keskustelua, ulkoilua useammille kunnosta riippuen, osaa kuka vaan, onhan näitä vapaaehtoisten kolmannen sektorin töitä lanseerattu, mutta jos siitä saisi minimipalkan varmasti löytyisi apua hoitotyön tekijöille.
Ihan skenaariona esitän..........Kyllä näinkin, silti aina pitää olla vastuukysymykset selvitettynä, jos toimioina on henkilöitä, jotka eivät ole valviran rekisterissä.
Tulevaisuudessa varmaan yhä enemmän turvaudutaan vaapaehtoisiin ja siitä on apua niin potilaille/asukkaille, kuin hoitaville henkilöillekin.
Noh nyt tämä seniori lähtee kerrostalosaunaan eka kerran sitten viime kevään. kawe kirjoitti:
Vastaus edellisiin;
Ehkä ilmaisin asiani huonosti, en tietenkään tarkoita sitä työnkuvaa, mikä vaatii lakisääteisen koulutuksen esim. lääkkeiden osalta - joku tolkku pitää olla.
Onhan paljon käytännön asioita jotka vaikuttavat vuodepotilaiden, ynnä muiden olomukavuuteen, tiedän kun oma äitini oli 2.5 vuotta vuodeosastolla ja sinne mennessä saattoi olla selkää myöten ulosteissa iho punoittavana tuskainen ilme kasvoilla. ym. Joskus voisi käydä kääntämässä, pyyhkiä pesulapulla vaikka, rasvata hierovasti jalkoja, juottaa jotain mehua, kääntää tyynyä-peitettä paremmin ja jutella päivän aiheista-eli pitää puhekykyä yllä. Olisin käynyt useammin, mutta kun en ole itsekään kunnossa ja asun n. 70km päässä. Noita asioita ja jotain keskustelua, ulkoilua useammille kunnosta riippuen, osaa kuka vaan, onhan näitä vapaaehtoisten kolmannen sektorin töitä lanseerattu, mutta jos siitä saisi minimipalkan varmasti löytyisi apua hoitotyön tekijöille.
Ihan skenaariona esitän..........Varmasti tarkooitat hyvää. Mutta kun on sanottu: palkkakustannukset eivät saa nousta, edes sen minimipalkan verran.
siilimuori2 kirjoitti:
Varmasti tarkooitat hyvää. Mutta kun on sanottu: palkkakustannukset eivät saa nousta, edes sen minimipalkan verran.
Lisäksi kun olet palkkalistoilla, se vaatii vakuutukset sun muut vellit ja lellit.
- de-meter
siilimuori2 kirjoitti:
Lisäksi kun olet palkkalistoilla, se vaatii vakuutukset sun muut vellit ja lellit.
Aivan, siilimuori. Mikään ei ole enää yksinkertaista. Kun olin pari kertaa kevään aikana vapaaehtoisena seurakunnan kyläilykahvilassa minulta vaadittiin hygieniapassi ja lisäksi minut vakuutettiin - ilmeisesti joku vastuu-ja tapaturmavakuutus oli kyseessä.
Aikaisemmin oli puhetta tuosta perään katsomisesta. Eli vapaaehtoinen tekee työtään jonkun toisen valvonnassa ja vastuulla. Voiko sen vastuun siirtää kenelle tahansa ? Ei ainakaan ilman opastusta ja sekin vie aikaa ja tuntuu vähän turhauttavaltakin, jos vapaaehtoinen ei sen isommin sitoudu tehtäväänsä, kunhan käy kurkkaamassa.
Tosin on niitäkin, jotka sitoutuvat ja silloin voi tietysti laskea, että vapaaehtoisesta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Saattohoito on ainakin meidän kunnassa lähes yksinomaan vapaaehtoisten vastuulla. Myös Terhokodissa on iso joukko vakituisia vapaaehtoisia. de-meter kirjoitti:
Aivan, siilimuori. Mikään ei ole enää yksinkertaista. Kun olin pari kertaa kevään aikana vapaaehtoisena seurakunnan kyläilykahvilassa minulta vaadittiin hygieniapassi ja lisäksi minut vakuutettiin - ilmeisesti joku vastuu-ja tapaturmavakuutus oli kyseessä.
Aikaisemmin oli puhetta tuosta perään katsomisesta. Eli vapaaehtoinen tekee työtään jonkun toisen valvonnassa ja vastuulla. Voiko sen vastuun siirtää kenelle tahansa ? Ei ainakaan ilman opastusta ja sekin vie aikaa ja tuntuu vähän turhauttavaltakin, jos vapaaehtoinen ei sen isommin sitoudu tehtäväänsä, kunhan käy kurkkaamassa.
Tosin on niitäkin, jotka sitoutuvat ja silloin voi tietysti laskea, että vapaaehtoisesta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Saattohoito on ainakin meidän kunnassa lähes yksinomaan vapaaehtoisten vastuulla. Myös Terhokodissa on iso joukko vakituisia vapaaehtoisia.On asioista joissa vapaaehtoisista on suuri apu ja vanhusten elämää rikastuttava tekijä. Kuitenkin laitos on aina vastuussa vanhukselle ja omaisille antamastaan hoidosta. Se asettaa rajat vapaaehtoistyölle. Kaikki halukkaat kun eivät ole soveliaita vapaaehtoistyöhön. Joku seula ja sihti siis pitää olla.
siilimuori2 kirjoitti:
On asioista joissa vapaaehtoisista on suuri apu ja vanhusten elämää rikastuttava tekijä. Kuitenkin laitos on aina vastuussa vanhukselle ja omaisille antamastaan hoidosta. Se asettaa rajat vapaaehtoistyölle. Kaikki halukkaat kun eivät ole soveliaita vapaaehtoistyöhön. Joku seula ja sihti siis pitää olla.
Tuo on totta ettei kaikista ole 3-sektorin työhön, koska eivät pysty sitoutumaan tai empatian kykyä ei oikeanlaisesti ole. Riippuu tietysti mitä pitää tehdä, esim. urheiluseuroissa on paljon tehtävää ja toiminta on mukavassa seurassa oloa, eli position näkökulma. Kokemuksesta tiedän, helppo löytää tekijöitä.
Vanhusten tai muunlaisen avun tai tuen antaminen liittyy sairauksiin, vammoihin, kipuun, erilaisuuteen ja lopulta kuoleman läheisyyteen, eli niihin kuuluu negaatio joka pelottaa useimpia. Ovat mukavuusalueen ulkopuolella.
Vakuutukset joka paikassa nykyisin oltava - toki kaikki tiedämme........kawe kirjoitti:
Tuo on totta ettei kaikista ole 3-sektorin työhön, koska eivät pysty sitoutumaan tai empatian kykyä ei oikeanlaisesti ole. Riippuu tietysti mitä pitää tehdä, esim. urheiluseuroissa on paljon tehtävää ja toiminta on mukavassa seurassa oloa, eli position näkökulma. Kokemuksesta tiedän, helppo löytää tekijöitä.
Vanhusten tai muunlaisen avun tai tuen antaminen liittyy sairauksiin, vammoihin, kipuun, erilaisuuteen ja lopulta kuoleman läheisyyteen, eli niihin kuuluu negaatio joka pelottaa useimpia. Ovat mukavuusalueen ulkopuolella.
Vakuutukset joka paikassa nykyisin oltava - toki kaikki tiedämme........Juu mutta jos jotai pelottaa, ei sellaiseen yleensä hakeudukkaan, vai kuinka. Kuuluuko laitoksen vakuuttaa vapaaehtoistuöntekijät?
- lepsuilevat
Hoitajat ovat nykyään välinpitämättömiä. Eivät halua tehdä työtään, jota selvästi inhoavat.
Tuo on totta. Ei kiinnosta eika jaksa ei vanhuksia eikä omaisia. Pakko raahautua työpaikalle edes palkan takia, vaikka ei sekään iso ole. Kivaa kun siellä voi leveää perää kasvattaa istumalla facebookissa ja suomi24:lla ja katsoa lasin läpi kun vanhukset kärsii vaipoissaan ja ruokakärry käy vaan tekemässä täysäännöksen keittiössä. Eihän sitä kärryä kukaan edes avaa saatikka vanhuksille ruokaa vie tai syötä. Kaki ja pissi haisee osastolla. Dosetit ovat täynnä lääkehuoneessa kun kukaan ei niitä vanhuksille anna ja tietenkin hoitajat popsivat niistä parhat palat omiin suihin, samoin kuin ruokatarjottimiltakin.
Onneksi valtiovallan päättäjät ovat nähnet tämän kurjuuden ja vähentävät näitä istujia. Ja laitoshoitoa. OMaist saavta hoitaa vanhuksensa kotona itse, ja hyvin hoitavatkin.- eppu2
siilimuori2 kirjoitti:
Tuo on totta. Ei kiinnosta eika jaksa ei vanhuksia eikä omaisia. Pakko raahautua työpaikalle edes palkan takia, vaikka ei sekään iso ole. Kivaa kun siellä voi leveää perää kasvattaa istumalla facebookissa ja suomi24:lla ja katsoa lasin läpi kun vanhukset kärsii vaipoissaan ja ruokakärry käy vaan tekemässä täysäännöksen keittiössä. Eihän sitä kärryä kukaan edes avaa saatikka vanhuksille ruokaa vie tai syötä. Kaki ja pissi haisee osastolla. Dosetit ovat täynnä lääkehuoneessa kun kukaan ei niitä vanhuksille anna ja tietenkin hoitajat popsivat niistä parhat palat omiin suihin, samoin kuin ruokatarjottimiltakin.
Onneksi valtiovallan päättäjät ovat nähnet tämän kurjuuden ja vähentävät näitä istujia. Ja laitoshoitoa. OMaist saavta hoitaa vanhuksensa kotona itse, ja hyvin hoitavatkin.Hyvä siilimuori!
- PalomaNonSeq
Mamma jakoi huoneensa dementiakodissa toisen vanhuksen kaa ja se oli tosi äkänen kun käytiin katsomassa...olis vain halunnut olla yksinään ja pedillään koko ajan ja sitä häiritsi äänet ja puhelu, iloisuus ja varsinkin jos naurettiin.
Yks asia mistä mä olin hyvilläni oli että ne siellä hoitopaikassa ottivat pikkuhiljaa pois mamman mielialanlääkityksen kun ei mamma koskaan ollut muutenkaan deprimoitu eikä masentunut, ei se sitä olisi varmaan koskaan edes tarvinnut. Samoin "nukahtamislääke" vähennettiin puoleen tabuun ja sitten kokonaan pois kun mamma nukkui ihan hyvin ilman lääkitystäkin. - 1eero
Minustakin on tulossa lörppä kuitenniin tunken itseni esiin, meilä on vahusten hoito hanskassa voi olla jossain takaperoista, ihan varma luotan jos itse joutuisin hoitoon meillä yhteiskunta pitää huolta, sanokaa millä tavalla parannettavaa ymmärtäkää resussit ja asettukaa hoitohenkiläkunnan asemaan
- 1eero
siilimuori2 kirjoitti:
Minen ainakkaa jaksa asettua. Kapinoin jatkuvasti :D.
Sinä olet arvostelemassa, ei paha kuitennii miten olisit muuttamassa olosuhteita, olemme hyvin hanakoita arvostelemaan puutteita monessakin, hyvä niin pitää olla arvostelu ei mene hukkaan onko vaatimukset kohtuullisia, sietäs miettiä .
1eero kirjoitti:
Sinä olet arvostelemassa, ei paha kuitennii miten olisit muuttamassa olosuhteita, olemme hyvin hanakoita arvostelemaan puutteita monessakin, hyvä niin pitää olla arvostelu ei mene hukkaan onko vaatimukset kohtuullisia, sietäs miettiä .
Jaa-a. Pitäisi varmaan aloittaa miettimällä sitä mikä on kohtuus. Elämä on liiettä ja kritisoinilla voipi saada sitä liikettä kohti haluttua suuntaa ehkä.
siilimuori2 kirjoitti:
Jaa-a. Pitäisi varmaan aloittaa miettimällä sitä mikä on kohtuus. Elämä on liiettä ja kritisoinilla voipi saada sitä liikettä kohti haluttua suuntaa ehkä.
Puhuisin mieluummin arvioinnista kuin arvostelemisesta.
- 1eero
siilimuori2 kirjoitti:
Puhuisin mieluummin arvioinnista kuin arvostelemisesta.
Niihän se aloitus on arvosteleva meidän yhteiskunta ei muka toimi.
1eero kirjoitti:
Niihän se aloitus on arvosteleva meidän yhteiskunta ei muka toimi.
"Päättäjät ja yksiköiden johtajat ovat jo vuosia painottaneet sitä, että pitkäaikaisyksiköiden olisi oltava vanhuksille koteja, ei laitoksia."
Niin. Kuitenkin päättäjät päättävät sillain että laitoshoito puretaan minimiin, henkilökunta puretaan minimiin ja pitäisi antaa yksilöllistä arvostavaa kodinaomaista hoitoa. Unohtuu vain yksi pieni seikka: kuka sitä antaa. Hoitajastkaan eivät mahdottomiin pysty.- eppu2
siilimuori2 kirjoitti:
"Päättäjät ja yksiköiden johtajat ovat jo vuosia painottaneet sitä, että pitkäaikaisyksiköiden olisi oltava vanhuksille koteja, ei laitoksia."
Niin. Kuitenkin päättäjät päättävät sillain että laitoshoito puretaan minimiin, henkilökunta puretaan minimiin ja pitäisi antaa yksilöllistä arvostavaa kodinaomaista hoitoa. Unohtuu vain yksi pieni seikka: kuka sitä antaa. Hoitajastkaan eivät mahdottomiin pysty.Robotit varmaan sitten, niitähän nyt kehitellään.
eppu2 kirjoitti:
Robotit varmaan sitten, niitähän nyt kehitellään.
Miltäs vaikuttaa:
http://yle.fi/uutiset/hoitorobotit_kiiruhtavat_vanhustyohon/6140646- eppu2
siilimuori2 kirjoitti:
Miltäs vaikuttaa:
http://yle.fi/uutiset/hoitorobotit_kiiruhtavat_vanhustyohon/6140646Mekaanisesti tietysti voivat apua antaa, mutta tunteet puuttuu.
No olisihan se tyhjää parempi vaikka yksinäiselle vanhukselle, ilmottaisi aina keskusyksikköön, jos välitöntä ihmisapua tarvitaan.
Jotenkin tulee sellainen olo, ettei vanhaa ihmistä paljon arvosteta,
kylmiä ovat tuollaiset koneet.
Vaan kaippa tulevaisuuden maailma niihinkin tottuu. eppu2 kirjoitti:
Mekaanisesti tietysti voivat apua antaa, mutta tunteet puuttuu.
No olisihan se tyhjää parempi vaikka yksinäiselle vanhukselle, ilmottaisi aina keskusyksikköön, jos välitöntä ihmisapua tarvitaan.
Jotenkin tulee sellainen olo, ettei vanhaa ihmistä paljon arvosteta,
kylmiä ovat tuollaiset koneet.
Vaan kaippa tulevaisuuden maailma niihinkin tottuu.Aivan. Tulevaisuuden vanhukset ovat tottuneet koneisiin ja kaiken maailman tietotekniikkaan. Mutta kone ei koskaan korvaa tosta ihmistä.
- 1eero
siilimuori2 kirjoitti:
Aivan. Tulevaisuuden vanhukset ovat tottuneet koneisiin ja kaiken maailman tietotekniikkaan. Mutta kone ei koskaan korvaa tosta ihmistä.
Älä höpsi konet on apuna, muistan aikaa jolloin ukkia kunnioitettiin melkein kun nyt itsekkin mut aika kultaa muistoja.
- ropotti-on-hyvä-keksintö
Mä tahdon tommosen kiltin ropotin kaveriksi,
se neuvoo voimistelussa, vastaa kun kystään jotain,
se saisi olla pehmonen jos vaikka haluisi halata,
vanha ei kummempaa kaveria tarvi,
ropotti ei väsy ikinä kuuntelemaan,
ainakaa niin kaunan kun patterit kestää tai seinästä sähkövirtaa saa,- Robotit
Aira Samulin on jo hankkinut robotteja Helsingin kotiinsa, kertoi niistä eilen TVssä.
- 1eero
aina voi purnata
https://www.youtube.com/results?search_query=lumikenttien kutsu Mä olin ajatellut tuoda maahan oman hoitajan E-Amerikasta, essu eteen, hilkka päähän ja ullakolle kamariin asumaan. Saa hoita meitä molempia, laittaa sapuskat, siivota, pestä pyykit, käydä kaupassa, silittää lakanat ja vaihtaa vaipat. Auttaa kylvetyksessä ja pestä meidän tekohampaat. Palkkaa maksetaan kotimaan standardin mukaan, plus ylläpito ja matkat.
(Tällanen ilmotus paikallislehdessä siellä ja meille olisi sata tulijaa viikossa...)- OLISIKO-laillista-
tuohan on hyvä idea,
meilltä saisi oma kamarin ja kaikki mukavuudet kuten sauna suihku WC käyttö vapaata,
käteen voisi antaa rahaa 200 euroa kk. lisäksi,
saiskohan piian ameriikasta,
--
kuinka suomen verottaja suhtautuis asiaan,
entä ammatiliitot,
olisko tuommonen laillista suomessa,,,
enenvanhaa se oli erittäin suosittu ammatti piika eli sisäkkö perheessä,
-- eikä siitä ole edes kauan, noin 60 vuotta sitten,, sen jälkeenki vielä,
pikkuhiljaa naisetki hakeutui muihin töihin,
naiset kouluttauti ammatteihin,
sisäkön ammatti jäi unholaan,
- piika oli silloin laillista touhua perheissä,
eikä siihen yhteiskunta sotkeentunu ollenkaa, OLISIKO-laillista- kirjoitti:
tuohan on hyvä idea,
meilltä saisi oma kamarin ja kaikki mukavuudet kuten sauna suihku WC käyttö vapaata,
käteen voisi antaa rahaa 200 euroa kk. lisäksi,
saiskohan piian ameriikasta,
--
kuinka suomen verottaja suhtautuis asiaan,
entä ammatiliitot,
olisko tuommonen laillista suomessa,,,
enenvanhaa se oli erittäin suosittu ammatti piika eli sisäkkö perheessä,
-- eikä siitä ole edes kauan, noin 60 vuotta sitten,, sen jälkeenki vielä,
pikkuhiljaa naisetki hakeutui muihin töihin,
naiset kouluttauti ammatteihin,
sisäkön ammatti jäi unholaan,
- piika oli silloin laillista touhua perheissä,
eikä siihen yhteiskunta sotkeentunu ollenkaa,Mun appivanhemmat saivat asua kotonaan aiban kuolemaansa saakka; appi kuoli 93 ja anoppi 91-vuotiaana. Sisäkkö hoiti talouden ja huushollin pidon, viereisessä talossa asuva keskimmäinen poika ja hänen vaimonsa ja heidän lapsensa kävivät päivittäin katsomassa että vanhukset hoidettiin hyvin ja asiat oli kunnossa. Kun appi ei päässyt enää sängystä, omaiset palkkasivat hoitajan joka kävi pari kertaa päivässä katsomassa että lääkkeet oli otettu, pesemässä ja kontrolloimassa ja tekemässä tarvittavat hoitotoimenpiteet. He molemmat kuolivat ns. vanhuuteen, omassa kotonaan ja nukkuivat pois omaan sänkyyn.
Mikään laitoshoito, vuodepotilaspaikka pitkäaikaisosastoilla jne.ei korvaa tällaista luksuslähtöä tästä maailmasta. Vanhukset hoidettiin hellin käsin ja omaisten ympäröimänä loppuun saakka.
Ei tapahtunut täällä, ei meidän yhteiskunnassamme.- eppu2
Paloma.se.co kirjoitti:
Mun appivanhemmat saivat asua kotonaan aiban kuolemaansa saakka; appi kuoli 93 ja anoppi 91-vuotiaana. Sisäkkö hoiti talouden ja huushollin pidon, viereisessä talossa asuva keskimmäinen poika ja hänen vaimonsa ja heidän lapsensa kävivät päivittäin katsomassa että vanhukset hoidettiin hyvin ja asiat oli kunnossa. Kun appi ei päässyt enää sängystä, omaiset palkkasivat hoitajan joka kävi pari kertaa päivässä katsomassa että lääkkeet oli otettu, pesemässä ja kontrolloimassa ja tekemässä tarvittavat hoitotoimenpiteet. He molemmat kuolivat ns. vanhuuteen, omassa kotonaan ja nukkuivat pois omaan sänkyyn.
Mikään laitoshoito, vuodepotilaspaikka pitkäaikaisosastoilla jne.ei korvaa tällaista luksuslähtöä tästä maailmasta. Vanhukset hoidettiin hellin käsin ja omaisten ympäröimänä loppuun saakka.
Ei tapahtunut täällä, ei meidän yhteiskunnassamme.On onnellista, kuin noin voin asiat hoitaa.
Vain varakkailla tuohon on mahdollisuus.
- att2
Mitä me näimme oli hoito hyvin korkealla tasolla, paljon hoitajia, ystävällisiä jne.
Tuskin Ruotsissa....- att2
Kyllä Suomi on hyvin korkealla tasolla yleensä hoidossa ala kuin ala, Ruotsi on varmaan paljon jäljessä
- att2
Robotti kai sama kuin Niinistö kipusi pylvääseen Thaimaassa.
- TerminaaliHoito
Jos taso on kerran heikko (mihin tutkimuksiin verrataan=? , vai verrataanko vaikka Syyrian oloihin? ) niin, mikä on tämän kirjoituksen pointti?
Julkinen terveydenhuolto seis ja yksityiset (raha ja osakekeinottelijat) tilalle? Ja hekö eivät näkisi vanhuksia rahanlähteenä? (tulo )
Näen tällaiset kirjoitukset lähinnä bisnesmaailman huutoina, että palkat alas ja tilalle osakevetoinen bisnes maailma... ja rahastus käyntiin amerikan malliin...
KYLLÄ koko terveydenhuolto järjestelmä bisnesmaailman näkökulmasta tarjoaa tilaisuuden bisnekselle, onhan tästä esimerkkinä lääketeollisuus ja lääkezombiet, joiden lääkkeet kokonaisuudessaan maksaa valtio, monikansalliselle teollisuudelle.
Teollisuus tarvitsee sairaita, tehdäkseen tulosta....
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 448981
- 785492
Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella
No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus14790Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon383954- 523336
Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella543322Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme273165- 412276
- 341962
- 2091747