Hallituksen poukkoileva toiminta on saanut ekonomistitkin eksyksiin.
”Hallitus käyttäytyy kuin torikauppias. Olen ymmälläni, mikä on seuraava liike. Talouspolitiikan pitäisi olla sofistikoidumpaa ja valmistellumpaa. Kun puhutaan tuottavuushypystä, kaipaan arviota siitä, mitkä ovat vaikutukset toimenpiteittäin – edes jokin arvio tehokkuus-, tuottavuus- ja budjettivaikutuksista”, perää taloustieteen professori Matti Virén.
Virén näkee SAK:n esityksen ytimen olevan palkkajäädytyksessä. Virénin kilpailukykyindekseihin perustaman arvion mukaan Suomi on kilpailukyvyssä kilpailijamaitaan jäljessä pikemminkin 16 prosenttia kuin muutaman prosentin. Hän mitoittaisi toimenpiteet sen mukaan. Vientiteollisuuden kilpailukyvyn parantaminen leikkaa välttämättä kotimaan kysyntää.
”Suomen kotimainen talouskehitys on ensi vuonna surkea, tehtiin sitten mitä tahansa.”
Myös Etlan Mika Maliranta on hämmentynyt hallituksen poukkoilusta: ”Hallituksella on pallo hukassa, taloustieteen perusasiatkin kadoksissa ja käsitteet sekaisin. Todella hämmentynyt olo. Onko asetelma niin vaikea, ettei voi toimia toisin?”, Maliranta ihmettelee.
”Perussanomani on, että etujärjestöillä on iso ansio siinä, että ne hallitsevat ja ymmärtävät talouden toimintaa. Työmarkkinajärjestöjen ehdotuksista on luettavissa aikaisempaa nöyrempää tunnustusta siitä, että Suomen kustannuskilpailukyky kaipaa sekä pikaista lääkitystä että pitkäaikaista kuntoutusta”, Maliranta sanoo.
”Asiantuntijuus tuo yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, ja siihen esimerkiksi SAK edelleen panostaa.” Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Merja Kauhanen arvioi järjestöjen esitysten perusteella, että ne ovat valmiita tulemaan hallitusta pitkälle vastaan kilpailukyvyn parantamiseksi.
Työmarkkinaosapuolet ovat joutuneet ottamaan annettuna arvion Suomen kilpailukyvyn jälkeenjääneisyydestä kilpailijoihin nähden. Kauhanen viittaa PT:n erikoistutkijan Pekka Sauramon keväiseen julkaisuun Suomen hintakilpailukyvystä. Tutkimuksen perusteella ”Suomen nykyistä hintakilpailukykyä ei voida luonnehtia huonoksi, vaikka onkin heikentynyt vuoden 2000 jälkeen”. Sauramo piti vaatimuksia äärimaltillisista palkkaratkaisuista perusteettomina.
”Jos ei ole kilpailukykytakamatkaa ja aiotaan leikata kustannuksia, haluaako hallitus tavoitella vuoden 2000 kaltaista, kilpailukyvyn kannalta poikkeuksellisen hyvää kautta?”, Kauhanen kysyy.
Työnantajamaksujen alentamisella pitäisi Kauhasen mukaan olla työllistämistä parantava vaikutus.
Ilmarisen Jaakko Kiander näkee SAK:n esityksessä mahdollisen ja kaikille hyväksyttävän ratkaisun eväät: ”Keskeinen osa SAK:n ehdotusta muodostuu fiskaalisesta devalvaatiosta eli työnantajien sosiaalivakuutusmaksurasituksen osittaisesta siirtämisestä palkansaajille. Yhdessä arkipyhien ja mahdollisten lomarahajoustojen kanssa tämä voi tuottaa ratkaisun, joka on kaikkien osapuolien hyväksyttävissä.”
Ongelmana palkansaajien keskusjärjestöjen kaikissa ratkaisuvaihtoehdoissa on Kianderin mukaan se, että ne supistavat julkisen sektorin verotuloja. Tämä pätee niin palkkojen kuin välillisten kustannusten alentamiseen."
Kokoomus ajamassa kolmatta kautta Suomea suohon, Katainen kokemattomana aloitti ja Stubb jatkaa jääräpäisesti (Sipilän apupoikana hölmöilyä)
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hallituksen poukkoileva toiminta on saanut ekonomistitkin eksyksiin.
”Hallitus käyttäytyy kuin torikauppias. Olen ymmälläni, mikä on seuraava liike. Talouspolitiikan pitäisi olla sofistikoidumpaa ja valmistellumpaa. Kun puhutaan tuottavuushypystä, kaipaan arviota siitä, mitkä ovat vaikutukset toimenpiteittäin – edes jokin arvio tehokkuus-, tuottavuus- ja budjettivaikutuksista”, perää taloustieteen professori Matti Virén.
Virén näkee SAK:n esityksen ytimen olevan palkkajäädytyksessä. Virénin kilpailukykyindekseihin perustaman arvion mukaan Suomi on kilpailukyvyssä kilpailijamaitaan jäljessä pikemminkin 16 prosenttia kuin muutaman prosentin. Hän mitoittaisi toimenpiteet sen mukaan. Vientiteollisuuden kilpailukyvyn parantaminen leikkaa välttämättä kotimaan kysyntää.
”Suomen kotimainen talouskehitys on ensi vuonna surkea, tehtiin sitten mitä tahansa.”
Myös Etlan Mika Maliranta on hämmentynyt hallituksen poukkoilusta:
”Hallituksella on pallo hukassa, taloustieteen perusasiatkin kadoksissa ja käsitteet sekaisin. Todella hämmentynyt olo. Onko asetelma niin vaikea, ettei voi toimia toisin?”, Maliranta ihmettelee.
”Perussanomani on, että etujärjestöillä on iso ansio siinä, että ne hallitsevat ja ymmärtävät talouden toimintaa. Työmarkkinajärjestöjen ehdotuksista on luettavissa aikaisempaa nöyrempää tunnustusta siitä, että Suomen kustannuskilpailukyky kaipaa sekä pikaista lääkitystä että pitkäaikaista kuntoutusta”, Maliranta sanoo.
”Asiantuntijuus tuo yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, ja siihen esimerkiksi SAK edelleen panostaa.”
Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Merja Kauhanen arvioi järjestöjen esitysten perusteella, että ne ovat valmiita tulemaan hallitusta pitkälle vastaan kilpailukyvyn parantamiseksi.
Työmarkkinaosapuolet ovat joutuneet ottamaan annettuna arvion Suomen kilpailukyvyn jälkeenjääneisyydestä kilpailijoihin nähden. Kauhanen viittaa PT:n erikoistutkijan Pekka Sauramon keväiseen julkaisuun Suomen hintakilpailukyvystä.
Tutkimuksen perusteella ”Suomen nykyistä hintakilpailukykyä ei voida luonnehtia huonoksi, vaikka onkin heikentynyt vuoden 2000 jälkeen”. Sauramo piti vaatimuksia äärimaltillisista palkkaratkaisuista perusteettomina.
”Jos ei ole kilpailukykytakamatkaa ja aiotaan leikata kustannuksia, haluaako hallitus tavoitella vuoden 2000 kaltaista, kilpailukyvyn kannalta poikkeuksellisen hyvää kautta?”, Kauhanen kysyy.
Työnantajamaksujen alentamisella pitäisi Kauhasen mukaan olla työllistämistä parantava vaikutus.
Ilmarisen Jaakko Kiander näkee SAK:n esityksessä mahdollisen ja kaikille hyväksyttävän ratkaisun eväät:
”Keskeinen osa SAK:n ehdotusta muodostuu fiskaalisesta devalvaatiosta eli työnantajien sosiaalivakuutusmaksurasituksen osittaisesta siirtämisestä palkansaajille. Yhdessä arkipyhien ja mahdollisten lomarahajoustojen kanssa tämä voi tuottaa ratkaisun, joka on kaikkien osapuolien hyväksyttävissä.”
Ongelmana palkansaajien keskusjärjestöjen kaikissa ratkaisuvaihtoehdoissa on Kianderin mukaan se, että ne supistavat julkisen sektorin verotuloja. Tämä pätee niin palkkojen kuin välillisten kustannusten alentamiseen."
Kokoomus ajamassa kolmatta kautta Suomea suohon, Katainen kokemattomana aloitti ja Stubb jatkaa jääräpäisesti (Sipilän apupoikana hölmöilyä)