Rukoilin kammiossani Herralleni. En tiedä onko tämä oikea näky mutta katso, näin edessäni muistopatsaan ja hautakiveltä näyttävän kiven, joka oli väriltään punertava. Tosin väristä en mene takuuseen. Haalean punertavaksi voisin sitä väriä sanoa,. Kivi, joka on joskus ollut värikäs, mutta on ajan kansa väri haalistunjut pinnasta.
Joko tuo hyvällä käsialalla kirjoituettu tuli minua lähemmäs tai minä sitä mutta läheltä näin tarkemmin. Siinä oli ilmestyskirjan tekstiä. En saanut selvää tekstistä vaikka itse teksti oli kirjoiyettu selvästi. Näin sanat mutta en ymmärtänyt lukemaani vaikka ymmärsin sanojen merkitykset kuitenkin lukemani ohittaen. Näin ja ymmärsin ja en nähnyt ja en ymmärtänyt.
Sitten katseeni lähti seuraamaan ylhäältä alaspäin tuota hautakiven tapaista, josta tuli mielen myös Mooseksen lakitaulu. Huomasin hautakivenessä olevan piilossa tai ainakin ihmissilmilläni en nähnyt siinä olleen lokeroita. Isoja neliskulmaisia lokeroita. Hautakivessä oli useita laatikoita. Toiseksi alimman vetolaatikon näin avautuvan, laatikko tuli minua kohti.
Laatikossa näin paljon kansioita. Oli erivärisiä kansioita. Kirkkaita värejä mm. kirkkaan sinistä, punaista. Lokero tai laatikko meni kiinni. Sain hetken katsoa kansioita mutta en sitä mitä ne sisälsivät ja lokero sulkeutui. Yllätyin suuresti että toiseksi alin laatiko avattiin, koska siinä tuli mieleen ajatus: Olemmeko jo niin pitkällä ikävöinnin loppumista ja hätkähdin sitä, koska en tiennyt siinä kauan alimman lokeronkäsittely kestäisi.
Olin siis hereillä ihan täysin kun tällaista tuli näkökeskukseen. En tiedä miksikä tällaista sanoisin kun en ole " sellainen " ihmemies.
Sen päättelen että kansiot sisältävät tarkan tiedon, raportteja, ilmestyskirjan ajoista. Ikään kuin pyhyysluokitukseni ei olisi riittänyt katsomaan kansioiden sisältöä ja/ rai aavistelin kansioiden sisällön liian vaikeaksi kohdattavaksi, koska olen herkkä toisten kärsimykselle. Oma kärsimys ei ole....miten sen sanoisi, koen lärsiväni lähellä Herraa, Herran kanssa kun kärsin, joten en oikein osaa sanoa sitä pertinteisen käsityksen mukaiseksi kärsimykseksi silloin kun kärsin, Herran lähellä saa nauttia tasapainosta ja turvallisuuden tunteesta vaikka maailma on täynnä kaikenlaista ilkeilyä, pahuutta, väijyvää ateismia, totuden kasvot peittävää islamia, nikottelevaa agnostisuutta. Niin, onneksi on Herran valoa loistaviakin.
Joko tuo hyvällä käsialalla kirjoituettu tuli minua lähemmäs tai minä sitä mutta läheltä näin tarkemmin. Siinä oli ilmestyskirjan tekstiä. En saanut selvää tekstistä vaikka itse teksti oli kirjoiyettu selvästi. Näin sanat mutta en ymmärtänyt lukemaani vaikka ymmärsin sanojen merkitykset kuitenkin lukemani ohittaen. Näin ja ymmärsin ja en nähnyt ja en ymmärtänyt.
Sitten katseeni lähti seuraamaan ylhäältä alaspäin tuota hautakiven tapaista, josta tuli mielen myös Mooseksen lakitaulu. Huomasin hautakivenessä olevan piilossa tai ainakin ihmissilmilläni en nähnyt siinä olleen lokeroita. Isoja neliskulmaisia lokeroita. Hautakivessä oli useita laatikoita. Toiseksi alimman vetolaatikon näin avautuvan, laatikko tuli minua kohti.
Laatikossa näin paljon kansioita. Oli erivärisiä kansioita. Kirkkaita värejä mm. kirkkaan sinistä, punaista. Lokero tai laatikko meni kiinni. Sain hetken katsoa kansioita mutta en sitä mitä ne sisälsivät ja lokero sulkeutui. Yllätyin suuresti että toiseksi alin laatiko avattiin, koska siinä tuli mieleen ajatus: Olemmeko jo niin pitkällä ikävöinnin loppumista ja hätkähdin sitä, koska en tiennyt siinä kauan alimman lokeronkäsittely kestäisi.
Olin siis hereillä ihan täysin kun tällaista tuli näkökeskukseen. En tiedä miksikä tällaista sanoisin kun en ole " sellainen " ihmemies.
Sen päättelen että kansiot sisältävät tarkan tiedon, raportteja, ilmestyskirjan ajoista. Ikään kuin pyhyysluokitukseni ei olisi riittänyt katsomaan kansioiden sisältöä ja/ rai aavistelin kansioiden sisällön liian vaikeaksi kohdattavaksi, koska olen herkkä toisten kärsimykselle. Oma kärsimys ei ole....miten sen sanoisi, koen lärsiväni lähellä Herraa, Herran kanssa kun kärsin, joten en oikein osaa sanoa sitä pertinteisen käsityksen mukaiseksi kärsimykseksi silloin kun kärsin, Herran lähellä saa nauttia tasapainosta ja turvallisuuden tunteesta vaikka maailma on täynnä kaikenlaista ilkeilyä, pahuutta, väijyvää ateismia, totuden kasvot peittävää islamia, nikottelevaa agnostisuutta. Niin, onneksi on Herran valoa loistaviakin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.