Usko jumalaan vähenee aivoja stimuloimalla

Ellen G. White sai kivestä päähänsä ja sairastui mielisairauteen nimeltä uskonto. Sen jälkeen hän sekoili niin vitusti ja luuli olevansa joku vitun profeetta hahahahahahahahahahahahahaaa!!! :-):-):-)

En suinkaan. Onhan se jo pitkään tiedetty että jumalat loisivat määrättyjen ihmistyyppien aivoissa. Pienellä ärsykkeellä ne saadaan pois. Kun ärsyke lopetetaan, jumalat palaavat loisimaan.

Etkö sitä edes "pyhpyhpyhpyhpyh" tiedä, että aivoja voidaan stimuloida eri tavoin?
Mm. määrätyillä luonnosta saatavilla tai teollisesti valmistettavilla "lääkeaineilla" voidaan esim. stimuloida aivoja niin, että stimuloinnin kohteena oleva henkilö saadaan täysin jonkun ulkopuolisen tahon hallintaan. Kohde menettää oman tahtonsa ja häntä voidaan ohjailla mielin määrin niin kauan, kuin vaikuttavaa ainetta on verenkierrossa. Em. keinoa käyttävät mm. nykyään rikollisryhmät, jotka haluavat anastaa joltain ihmiseltä omaisuutta.
Uskonlahkoissa käytetään menetelmää, jolla ihmisen mieleen pastoreiden toimesta iskostetaan/aivopestään Raamatun tarinoita ja niiden tulkintoja niin kauan, että henkilö alkaa vähitellen uskomaan todeksi ne asiat, mitä pastori on kertonut.

>> Teisti voi sanoa, että Jumala on asettanut kyseiseen aivokuoren alueeseen sen välineen, jonka avulla ihminen uskoo ja on yhteydessä Jumalaan. >>

No jospa totuusfriikki ajattelisi tätä versiota pari sekuntia pidempään, niin voisi tulla mieleen ensimmäinen sudenkuoppa, eli miten ihmeessä tällaisen jumalallisen kaikkivaltiaan hienon viestikanavan voi sitten ihminen vaimentaa magneettikentällä tai jopa hiljentää kokonaan?

Eikö sen jumalan voimat kykene kilpailemaan magneettikentän kanssa?

Ja sitten voi tietenkin kysyä, että mahtaakohan se jumala, joka ei kykene kumoamaan pienen magneettikentän vaikutusta, kyetä sitten tarjoamaan kuoleman jälkeistä ikuista elämää, sillä se on sitten melkoinen temppu biologian ja tiedetyn valossa?

Eli jos jo yksinkertainen magneettikenttä on sinun jumalallesi liian suuri vastus, niin jotenkin veikkaan, että ikuinen elämäkin jää haaveeksi, sillä eipä sen jumalan voimat taida mahtaa kuoleman aiheuttamille voimille mitään, jos kerran jo pieni magneettikenttäkin on liian suuri vastus.

Asiaa mutkistaa toki sekin, että ihminen tietää jo jotain magnetismin kumoamisesta, mikä ainakin tämän kokeen mukaan on jumalasi tiedoista vielä pimennossa, eli hänen kannattaisi välillä vilkaista vaikkapa meidän ihmisten yliopistoihin, niin voisipa olla, että tämä testi olisi kääntynyt jumalallesi voitolliseksi:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Diamagnetismi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Meissnerin_ilmiö

>>> Ateisti voi sanoa kaikkea teismiä vain aivojen tuotokseksi ja sitä myöten kiistää Jumalan olemassaolon. >>

No eipä tätäkään tarvitse käyttää minkään jumalan olemassaolon kiistämiseksi sinällään, sillä ei sellaista tarvitse kiistää aikuisten maailmassa, jonka olevaisuudesta ei ole edes yhtä luotettavaa todistetta.

Eli taitaa olla vähän niin, että jos ei tämä jumala ala sieltä piilostaan pilkistää kohta puoliin, niin sille käy vähän samoin kuin maahiselle, jonka joku väittää olevan huosujensa vasemmassa etutaskussa.

Ihminen katsoo sitä henkilöä hetken, joka väittää maahisen olevan vasemmassa etutaskussaan, mutta ei suostu näyttämään sitä ja sanoo "vai niin" ja jatkaa matkaa.

>>> Tuloksia siis saatiin kun häirittiin aivojen aluetta joka normaalisti auttaa havainnoimaan uhkia ja vastaa niihin. Uhkien havaitseminen ja niihin vastaaminen on kuitenkin olennainen osa lajin säilymistä. Miksi tämä osa aivoista pitäisi kytkeä pois päältä? Kaikilta vai vain osalta, ja millä perusteella? >>

Evoluution näkökulmasta jumalien piilopaikka voisi hyvin olla aivojen siinäkin osassa, joka vastaa uhkien havainnoimisesta.

Sillä tämä osa aivoista on juuri sellainen, joka pistää ihmisen mieluummin näkemään/kokemaan/kuulemaan jotain olematonta, kuin että ihminen menisi ja ottaisi asiasta selvää, että mikä siellä rapisee.

Sillä silloin kun ihmisellä oli vaikkapa isoja kissapetoja vastaan käytettävissä vain kivi tai keppi, oli syytä nähdä vaikkapa leijona sellaisessa paikassa ja sellaisessa rapinassa, jossa sitä varsinaisesti ei vielä nähnyt, jotta sai edes muutaman sekunnin etumatkaa ennen kuin se leijona sieltä kahinasta pisti päänsä esiin.

Sitten jos sen kahinan tai rapinan aiheuttikin peipponen, niin ei se kovin paha virhe ollut kuitenkaan kuulla siellä leijonaa, sillä jos se olisi ollut leijona, se olisi ollut viimeinen rapina, jonka se ihmisparka olisi kuullut.

Eli ihminen on lajina säilynyt aika pitkälti sen ansiosta, että ihminen on kuvitellut olemattomia ja nähnyt/kokenut asioita, joita ei ole välttämättä olemassa, mutta joka saattoi olla olemassa.

Nyt tilanne on toinen, kun meillä on jotain muutakin tarjolla isompia vastaan kuin kivi ja keppi, joten nyt me voimme mennä rohkeasti katsomaan, että mikä siellä pusikossa rapisee ja toimimme vasta sen jälkeen.

Tämän evolutiivisen jäänteen voi lähes jokainen havaita itsestään menemällä vaikka näin syyspimeällä yksin pimeään metsään hetkeksi kuuntelemaan sen rapinoita, suhauksia, vinkunoita ja metsän muita ääniä. Karvat nousevat pystyyn kovemmallakin tyypillä ja puiden oksat yms alkavat näkökentässä muuttua joksikin ihan muuksi, kuin mitä ne todellisuudessa ovat.