Stasin salainen tutkintavankila oli keskellä Itä-Berliiniä – ”Vankeja ei hakattu, oli julmempi tapa murtaa ihminen”Vera Lengsfeld pidätettiin ja suljettiin Stasin tutkintavankilaan, kuten lukuisat muutkin DDR:n kansalaiset. Näin vankeja kohdeltiin kommunistivallan painajaismaisessa eristyskeskuksessa.
Vera Lengsfeld, 62, oli 1980-luvulla yksi DDR:n pienen kansalaisoikeusliikkeen kärkinimistä. Hän vastusti johtavan SED-puolueen sanelupolitiikkaa ja halusi kiinnittää huomiota myös maan kasvaviin ympäristöongelmiin.
Hän oli SED:n jäsen vuoteen 1983 asti, jolloin hän rauhanliikkeen nimissä tuomitsi julkisesti Neuvostoliiton ydinaseiden sijoittamisen Itä-Saksaan. Hänet potkittiin puolueesta ja asetettiin työkieltoon.
Yliopistokoulutuksen saaneena ja muun muassa maan tiedeakatemiassa työskennelleenä hän joutui hankkimaan elantonsa mehiläishoitajana ja tilapäisenä kääntäjänä. Samalla hän kuitenkin jatkoi oppositiotoimintaa esimerkiksi kirkon piirissä.
– Se oli riskipeliä. Pyrin kyllä olemaan mahdollisimman varovainen ja huomaamaton, koska minulla oli kolme lasta, enkä voinut joutua vankilaan, Lengsfeld kertoo.
– Lopulta Stasi nappasi meidät tarkkaan suunnitellussa operaatiossa. Järjestimme mielenosoituksen, jonka piti olla luvallinen, mutta meidät pidätettiin kaikki, 150 ihmistä kerralla. Meistä haluttiin eroon, Lengsfeld toteaa.
Kuva tutkintavankilan selliosastolta. Nykyään tutkintavankila toimii museona.
Kuva tutkintavankilan selliosastolta. Nykyään tutkintavankila toimii museona. (KUVA: Antti Hämäläinen)
Eristystä ja aistien turruttamista
Pidätys nostatti uusia mielenosoituksia ja uutisoitiin lännessäkin, mutta sitä Vera Lengsfeld ei vielä tiennyt. Hänet suljettiin Stasin tutkintavankilaan Itä-Berliinin Lichtenbergin kaupunginosassa.
Pelätty vankila on säilynyt liki alkuperäisessä asussaan, ja sitä pidetään yhtenä kommunistisen tyrannian vaikuttavimmista muistomerkeistä Itä-Euroopassa. Vera Lengsfeld opastaa vankilassa säännöllisesti koulu- ja turistiryhmiä.
Vangit katosivat tänne ilman, että omaisilla oli mitään aavistusta heidän olinpaikastaan.
– Vankilan ympärillä oli satojen metrien turvavyöhyke, jotta sen muureja ei olisi nähty eikä sen olemassaolosta olisi tiedetty DDR:ssä. Vangit katosivat tänne ilman, että omaisilla oli mitään aavistusta heidän olinpaikastaan. Vankikaan ei välttämättä tiennyt, missä oli. Tiedän ihmisiä, jotka lukivat vasta Stasin arkistopapereista olleensa juuri täällä, Lengsfeld kertoo.
Stasin tutkintavankila oli DDR-aikana eristetty leveällä suojavyöhykkeellä niin, ettei kukaan nähnyt vankilan muureja.
Stasin tutkintavankila oli DDR-aikana eristetty leveällä suojavyöhykkeellä niin, ettei kukaan nähnyt vankilan muureja. (KUVA: Antti Hämäläinen)
Vankilaa kuvataan myös parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon vuonna 2007 saaneessa saksalaiselokuvassa Muiden elämä (Das Leben der Anderen, 2006). Elokuvakaan ei pysty taltioimaan kaikkea ahdistavuutta, joka vankilan selli- ja kuulusteluosastoilla yhä hyökyy vastaan.
– Täällä ei hakattu vankeja vaan Stasi oli kehittänyt julmemman tavan murtaa ihminen. Kaikki perustui eristykseen ja aistien turruttamiseen. Eräs ystäväni, joka vietti täällä peräti vuoden, kuvaili jälkeenpäin, että maailma tuntui poispääsyn jälkeen hirvittävän meluisalta ja häiritsevän värikkäältä, Lengsfeld selittää.
– Ajatelkaa, tällaista tapahtui keskellä Eurooppaa vielä 1980-luvulla!
Vera Lengsfeld on toiminut yhdistyneessä Saksassa sekä vihreiden että myöhemmin CDU-puolueen kansanedustajana Saksan liittopäivillä.
Vera Lengsfeld on toiminut yhdistyneessä Saksassa sekä vihreiden että myöhemmin CDU-puolueen kansanedustajana Saksan liittopäivillä. (KUVA: Antti Hämäläinen)
Jatkuvaa painostusta
Lengsfeld vietti vankilassa vain kuukauden, jonka aikana hänet yritettiin saada ilmiantamaan kaikki toverinsa. Häntä kuulusteltiin ja painostettiin toistuvasti. Hänellä oli kuitenkin alistamista ja nöyryytystä vastaan ase, josta Stasi ei tiennyt.
Minä tiesin tästä paikasta ja Stasin metodeista. Olin lukenut täällä olleen entisen vangin kirjan, jonka hän oli julkaissut vuonna 1978 päästyään länteen. Kirja oli salakuljetettu DDR:ään. Olin siis paremmin valmistautunut kuin moni muu ja yritin sopeutua tilanteeseen, Lengsfeld selittää.
Kuukauden vankeutensa aikana Vera Lengsfeld yritettiin saada toistuvasti ilmiantamaan toverinsa. Kuvassa kuulusteluhuone, jonne vangit komennettiin pitkiksi ajoiksi.
Kuukauden vankeutensa aikana Vera Lengsfeld yritettiin saada toistuvasti ilmiantamaan toverinsa. Kuvassa kuulusteluhuone, jonne vangit komennettiin pitkiksi ajoiksi. (KUVA: Antti Hämäläinen)
Jo toisena päivänä hän päätti haastaa kuulustelijansa.
– Sanoin, että ettekö tiedä, että täydellinen eristys on kidutusta ja kiellettyä kansainvälisen lain mukaan. Se kuulustelu päättyi tuloksettomana, Lengsfeld hymähtää.
– Stasi halusi tietää oppositiotovereistani. Kertoilin kaikenlaisia satuja ja sanoin, että haluamme vain parantaa sosialismia.
IL
Vera Lengsfeld, 62, oli 1980-luvulla yksi DDR:n pienen kansalaisoikeusliikkeen kärkinimistä. Hän vastusti johtavan SED-puolueen sanelupolitiikkaa ja halusi kiinnittää huomiota myös maan kasvaviin ympäristöongelmiin.
Hän oli SED:n jäsen vuoteen 1983 asti, jolloin hän rauhanliikkeen nimissä tuomitsi julkisesti Neuvostoliiton ydinaseiden sijoittamisen Itä-Saksaan. Hänet potkittiin puolueesta ja asetettiin työkieltoon.
Yliopistokoulutuksen saaneena ja muun muassa maan tiedeakatemiassa työskennelleenä hän joutui hankkimaan elantonsa mehiläishoitajana ja tilapäisenä kääntäjänä. Samalla hän kuitenkin jatkoi oppositiotoimintaa esimerkiksi kirkon piirissä.
– Se oli riskipeliä. Pyrin kyllä olemaan mahdollisimman varovainen ja huomaamaton, koska minulla oli kolme lasta, enkä voinut joutua vankilaan, Lengsfeld kertoo.
– Lopulta Stasi nappasi meidät tarkkaan suunnitellussa operaatiossa. Järjestimme mielenosoituksen, jonka piti olla luvallinen, mutta meidät pidätettiin kaikki, 150 ihmistä kerralla. Meistä haluttiin eroon, Lengsfeld toteaa.
Kuva tutkintavankilan selliosastolta. Nykyään tutkintavankila toimii museona.
Kuva tutkintavankilan selliosastolta. Nykyään tutkintavankila toimii museona. (KUVA: Antti Hämäläinen)
Eristystä ja aistien turruttamista
Pidätys nostatti uusia mielenosoituksia ja uutisoitiin lännessäkin, mutta sitä Vera Lengsfeld ei vielä tiennyt. Hänet suljettiin Stasin tutkintavankilaan Itä-Berliinin Lichtenbergin kaupunginosassa.
Pelätty vankila on säilynyt liki alkuperäisessä asussaan, ja sitä pidetään yhtenä kommunistisen tyrannian vaikuttavimmista muistomerkeistä Itä-Euroopassa. Vera Lengsfeld opastaa vankilassa säännöllisesti koulu- ja turistiryhmiä.
Vangit katosivat tänne ilman, että omaisilla oli mitään aavistusta heidän olinpaikastaan.
– Vankilan ympärillä oli satojen metrien turvavyöhyke, jotta sen muureja ei olisi nähty eikä sen olemassaolosta olisi tiedetty DDR:ssä. Vangit katosivat tänne ilman, että omaisilla oli mitään aavistusta heidän olinpaikastaan. Vankikaan ei välttämättä tiennyt, missä oli. Tiedän ihmisiä, jotka lukivat vasta Stasin arkistopapereista olleensa juuri täällä, Lengsfeld kertoo.
Stasin tutkintavankila oli DDR-aikana eristetty leveällä suojavyöhykkeellä niin, ettei kukaan nähnyt vankilan muureja.
Stasin tutkintavankila oli DDR-aikana eristetty leveällä suojavyöhykkeellä niin, ettei kukaan nähnyt vankilan muureja. (KUVA: Antti Hämäläinen)
Vankilaa kuvataan myös parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon vuonna 2007 saaneessa saksalaiselokuvassa Muiden elämä (Das Leben der Anderen, 2006). Elokuvakaan ei pysty taltioimaan kaikkea ahdistavuutta, joka vankilan selli- ja kuulusteluosastoilla yhä hyökyy vastaan.
– Täällä ei hakattu vankeja vaan Stasi oli kehittänyt julmemman tavan murtaa ihminen. Kaikki perustui eristykseen ja aistien turruttamiseen. Eräs ystäväni, joka vietti täällä peräti vuoden, kuvaili jälkeenpäin, että maailma tuntui poispääsyn jälkeen hirvittävän meluisalta ja häiritsevän värikkäältä, Lengsfeld selittää.
– Ajatelkaa, tällaista tapahtui keskellä Eurooppaa vielä 1980-luvulla!
Vera Lengsfeld on toiminut yhdistyneessä Saksassa sekä vihreiden että myöhemmin CDU-puolueen kansanedustajana Saksan liittopäivillä.
Vera Lengsfeld on toiminut yhdistyneessä Saksassa sekä vihreiden että myöhemmin CDU-puolueen kansanedustajana Saksan liittopäivillä. (KUVA: Antti Hämäläinen)
Jatkuvaa painostusta
Lengsfeld vietti vankilassa vain kuukauden, jonka aikana hänet yritettiin saada ilmiantamaan kaikki toverinsa. Häntä kuulusteltiin ja painostettiin toistuvasti. Hänellä oli kuitenkin alistamista ja nöyryytystä vastaan ase, josta Stasi ei tiennyt.
Minä tiesin tästä paikasta ja Stasin metodeista. Olin lukenut täällä olleen entisen vangin kirjan, jonka hän oli julkaissut vuonna 1978 päästyään länteen. Kirja oli salakuljetettu DDR:ään. Olin siis paremmin valmistautunut kuin moni muu ja yritin sopeutua tilanteeseen, Lengsfeld selittää.
Kuukauden vankeutensa aikana Vera Lengsfeld yritettiin saada toistuvasti ilmiantamaan toverinsa. Kuvassa kuulusteluhuone, jonne vangit komennettiin pitkiksi ajoiksi.
Kuukauden vankeutensa aikana Vera Lengsfeld yritettiin saada toistuvasti ilmiantamaan toverinsa. Kuvassa kuulusteluhuone, jonne vangit komennettiin pitkiksi ajoiksi. (KUVA: Antti Hämäläinen)
Jo toisena päivänä hän päätti haastaa kuulustelijansa.
– Sanoin, että ettekö tiedä, että täydellinen eristys on kidutusta ja kiellettyä kansainvälisen lain mukaan. Se kuulustelu päättyi tuloksettomana, Lengsfeld hymähtää.
– Stasi halusi tietää oppositiotovereistani. Kertoilin kaikenlaisia satuja ja sanoin, että haluamme vain parantaa sosialismia.
IL
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ja Suomessa on vieläkin tahoja, jotka haluavat tuollaisia aikoja takaisin..
Stasi listatkin piilottettiin heidän takiaan.
Halosta..ym demaria..taatusti listalla.
30lukua takaisin,
ihailevat edelleen fasismia...
Nettiä kiertää huhuja siitä, että Tarja Halonen olisi 70-luvulla vappupuheessa kannattanut Suomen liittymistä Neuvostoliittoon.
Nettiä kiertää huhuja siitä, että Tarja Halonen olisi 70-luvulla vappupuheessa kannattanut Suomen liittymistä Neuvostoliittoon, mutta tämän todisteeksi annetut lehtiviitteet ovat olleet virheellisiä, joten huhut voivat olla perättömiä.
DDR
Tarja Halonen toimi aiemmin väitettyä aktiivisemmin kommunistisen Itä-Saksan propagandamateriaalia levittäneen "DDR:n tunnustamiskomitean" hallituksessa (oli hallituksessa koko toiminta-ajan?). Komitea mm. levitti propagandafilmiä, joka väitti DDR:ää vapaaksi ja demokraattiseksi. Halonen osallistui useimpiin kokouksiin, 16.11.1971 alkaen kaikkiin, joista on pöytäkirjat, komitean työn loppuun asti. Hän hallituksen jäsenenä vaatimassa Kekkoselta DDR:n tunnustamista, mitä on pidetty selkäänpuukotuksena Suomen ulkopolitiikalle. Halonen aiemmin vähätteli komiteaa, sittemmin kieltäytyi kommentoimasta rooliaan.
Komiteaa on pidetty "Moskovan äänenä Suomessa". Aloitteen siitä tekivät kommunistit ja tukea he saivat vasemmistolaisimmilta demareilta. Halonen valittiin komiteaan SAK:n edustajana. Neuvostoliiton miehitysalue DDR oli "hylkiövaltio", josta näin piti tehdä salonkikelpoinen.
Puhevikaista Halosta pidettiin niin mitättömänä pellenä ettei juuri kukaan viitsinyt sen vappupuheita tulla asiakseen kuuntelemaan. Jotkut väittävät kuulleensa Halosen vappupuheen Hakaniementorilla 1.5.1976, ja että se olisi julkaistu Tiedonantaja-lehdessä, Izvestijassa ja Karjala-lehdessä. Halonen on saattanut itse tarjota puhetta niihin? -Lisäksi on väitetty Halosen pitäneen samaisen puheen SAK:n sisätiloissa vappuiltana 1976.
Vuonna 1976 ei eletty nettiaikaa. Tallennustekniikat ja purkukin olivat erilaiset.
Halosen Neuvostoliitto-sympatiat tiedettiin ilman lehtileikkeitäkin. SAK:n palkkaamana DDR:n tunnustamiskomitean aktiivijäsenenä Stasi-yhteydetkin oli itsestään selvä asia. Stasi, DDR:n salainen poliisi, oli KGB:n komennossa ja raportoi sinne kaiken.
Koivisto ja myöhemmin Halonen ovat pyrkineet varmistamaan, että Stasi-listat pysyvät piilossa, SUPOn kassakaapissa 70 vuotta!!! Aineisto on tietysti edelleen länsitiedustelulla, josta tiedot Suomeen luovutettiinkin.
Jos joku halua nähdä niitä salaisia vankilat, tervetuloa itä-Ukrainaan. Donetskissa ja Luhanskissa satoja salaisia vankiloita (podval -ala-komero). Siellä saa nähdä miten kommunismi toimi todellisuudessa. Tosi suosittu vieraita pienet yrittäjät, saa ottaa omaisuutta pois ( otžat) ja pahimmilla tapauksissa ihminen katoa. Tyypillinen venäjän kommarin tyylin tapa elättää itseä.
poikkeaa tosta...?
Miten oikeistolaisuus on ?
Pitääkö olla rahaa ja omaisuutta paljon ?
Vai mikä siinä on ?
esimAy johtaja saa 241 000 € vuodessa palkkaa, lisukkeet päälle.
Halonen Penoineen brutto 370 000 €.
On nämä oikeistolaisia ? käärmeenkielineen.
Sekaisin on kyllä pahoin oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus.
Niin sekaisin, kuin AY liikeen ja SDP rahat, kun on sekaisin.
Sieltä jaetaan moljoonittain verotonta Ay jäsenmaksurahaa SDP politikoille.
Halonen on porvari.
Ahne-Halosen punikki-vasemmistolaisuus on pragmaattista, ja se perustuu kateuteen, vihaan, pahansuopuuteen ja kodin henkiseen perintöön, kuten punikki-vasureilla yleensäkin. Aatteellisten vasemmistolaisten näkemykset ovat idealistisia, ja näitä "herätyksen saaneita" tulee monenlaisista taustoista, myös yhteiskunnan hyväosaisten joukosta. Joukossa lienee Leninin tarkoittamia "hyödyllisiä idioottejakin".
Sekavia lauseita ja kirjoitusvirheitä. Niistä on pankkoelätin älyvapaat tekstit tehty.
kapi, älä nyt hermostu.