No niin kävipä sitten niin että isäni saamassa sievoisen summan rahaa muutaman viikon sisään. Miettinyt jo miten sijoittaa rahat. Lainat maksuun, ehkä uusi auto. Kuinka ollakaan seuraavana autetaan perheen vanhinta tytärtä joka saanut viime vuosina niin ikään uuden auton jonka isä maksanut korkoineen rahoitusyhtiölle, rahaa vuokraan ja jopa useamman kuukauden vuokrarästeihin. Rahallisesti laskettuna ei ihan 10000€ riitä. Perheen nuorin tytär otti asian puheeksi että miten hänen laita tässä raha-asiassa on niin sai vastauksen huudon kera että kyllä nuo pennut tulee kalliiksi. Tämä nuorin tytär ei saanut edes muutamaa kymppiä pyytäessään vaan vanhin senkin edestä. Selkeää eriarvoisuutta sisarusten välillä vai miten muut näkee asian?
Jää vaan nähtäväksi
Einiinrahanahne
13158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No eihän tuo tasapuolista ole, mutta tasapuolisuuteen ei myöskään voi pakottaa. Nuoremman kannattaa välttää kaikin keinoin rahasta katkeroitumista, koska se ei auta mitään. Aiheuttaa vaan pahaa. Se raha ei oikeasti tuo onnea, mutta katkeruus voi onnen viedä.
Jos nuorempi haluaa, voi ilmiantaa verottajalle. Muistaakseni 3999 € yli menevistä lahjoista (kolmen vuoden sisällä yhteissumma) pitää maksaa lahjavero. Joku joka tietää paremmin voi tarkentaa tai korjata. Tai voi googlettamalla selvittää.
Muista, että eläessään saa antaa niin paljon kele aan haluaa. Mutta jos sattuu potkaisemaan tyhjää, niin kaikki se mitä siskos sai on ENNAKKOPERINTÖÄ 3 v ajalta ja hanki todisteita että se sitä rahaa saa niin olet vahvoilla. Ja todellakin: Verottajalle siskon nimi ja sotu ja tarkka tieto että mitä saa keneltäkin ja sitten siitä pitää nuo verot maksaa. Nimettömänä voi netissä ilmiantaav veronkierron.
Isälläsi on omat syynsä miksi tukee sisartasi taloudellisesti.Olet huomannut tuon jo pidemmällä aikavälillä. Sinun aivan tarpeetonta puuttua siihen.
Ole onnellinen että olet VALINNUT elää ja toimia tavalla ettet tarvitse muiden taloudellista apua! Älä anna sisaresi-isä suhteen myrkyttää perhesiteitänne. Aivan turhaan edes koskaan otat rahan keskusteluihinne mukaan.
Ne syyt pitäisi perustella jos ei vanhemmat pysty tasapuolisesti avustamaan lapsiaan.
Aivan kaikilla on samanlainen mahdollisuus VALITA elää ilman taloudellista tukea. Jos yksi ei pärjää niin se ei saa olla muilta sisaruksilta pois vaan jaetaan tasapuolisesti tai ei ollenkaan.
Miksi maksaa vuokriaan vaan elää loputtomiin holtittomasti jos vanhemmat tulee loputtomiin tukemaan??? Siitä suosikista tulee hyväksikäyttäjä joka ei koskaan ota vastuuta omasta elämästään.
"Aivan kaikilla on samanlainen mahdollisuus VALITA elää ilman taloudellista tukea. Jos yksi ei pärjää niin se ei saa olla muilta sisaruksilta pois vaan jaetaan tasapuolisesti tai ei ollenkaan. "
Jossain vaiheessa laki tulee sanelemaan sisarusten osuuden isän omaisuudesta.
Sitä ennen isäsi voi tehdä aivan kuten haluaa omien varojensa kanssa. Hän voi lajoitta varansa hyväntekeväisyyteen, käyttää ne omiin ostoksiinsa, matkusteluun, tukea holtitonta lastaan....Nuo menot saavat olla pois muilta peheenjäseniltä isän vielä eläessä.
Minkä takia pitää vanhempien auttaa aikuisia lapsiaan, jos ei pärjää ilman apuja, voi katsoa peiliin,siellä on vika
Mitähän se keltään on pois, jos vanhempi haluaa tukea aikuistakin lastaan? Ja tasapuolisuuden näen niin, että vanhemmat tuntevat omat lapsensa. Mistä yksi jaksaa selviytyä, ei toinen lapsi ehkä jaksakkaan. Omat vanhempani mittasivat asioita ainakin- oikeudenmukaisesti. Tiesivät että osa meistä tekee itse elämänsä kuten sen taitaa, osa tarttee pikkuisen jeesiä. Itse ainakin olen iloinen ettei kukaan vinkunut perunkirjoituksissa isän jälkeen- siksi, että veljet sentään saivat kunnon mahdollisuudet kouluttautua.
Me siskot?Kaikki ihan perusonnellisina, kun kukaan ei ole hankkinut mitään valmiiksi, tai rakentanut meille kiitollisuudenvelkoja. Ja isä oli viisas. Minusta, ihan oikeasti... Meille tytöille opetti muita asioita, kuten luonnontuntemusta, kuten sydämen sivistystä. Mistä kummastakin on ollut ja on varmasti vielä pitkään iloa ja ihan selvää hyötyäkin arjessa. Että itse ainakin kokisin arvokkaaksi muunkinlaisen kuin rahan. Ne ajat kun olen kalastanut isäni kanssa, kulkenut aikoinaan metsissä mukanansa, ja oppinut yhdenlaisen vapaan elämäntavan. Ammatista huolimatta voin aina lähteä luontoon. Nähdä, kuulla, kokea. Olla, osa jotakin jossa isänikin on ollut. Lähellä- tavallaan.
Kiitos faija!
tähän liittyen ihmettelen sitä kun sairaat yli 8-kymppiset vanhemmat eivät millään tavalla "jaa" ylimääräisiä rahojaan(100-200 000) kahdelle keski-ikäiselle lapselle elinaikanaan ja voisi iloita siitä kun lapset voisivat nauttia niistä vielä heidän nähtensä. Ja saada ehkä kiitollisuuttakin tästä lahjasta. Vaan tyytyvät vain kehuskelemaan, että
"Kyllä teidän kelpaa kun saatte isot perinnöt kun me kuollaan muutaman vuoden sisällä"
Tuhlaisitko ne turhuuteen? Jospa he tuntevat tapasi tai luulevat tuntevansa, riippuen siitä, mitä vastasit edellä olevaan kysymykseen.
Mitä tarkoitat turhuudella?
Tietenkin olen tähän ikään mennessä rakentanut oman talouteni sellaiseksi, että pärjään omillani.
Eli tarkoitatko jotain sellaista, että koska he ovat itse kovalla työllään raataneet rahojen eteen ihan sairastumiseensa saakka, niin heistä tuntuisi katkeralta jos joku toinen(vaikka läheinenkin henkilö) saisi ne sitten helpolla tuosta vaan ?
Ja että vaikka he tietävät, että "käärinliinoissa ei ole taskuja", niin he tavallaan
haluavat varmistaa, että heidän elinaikanaan ja heidän nähtensä kukaan ei tule
heidän työnsä tuloksista "nautiskelemaan". Ja vähät välittävät vaikka sitten
poismenonsa jälkeen kantaisin perinnöt lähibaariin.
Jos tililleni rapsahtaisi lähiaikoina yli 100 000 (lahjaveron jälkeen ), niin
varmaankin vähentäisin työntekoa, ehkä pitäisin vuorotteluvapaan.
Puolet rahoista menisi toteuttaessani haaveeni pienestä lomamökistä.
Kaikki nämä tulen kuitenkin tekemään viimeistään n. 10v kuluttua ( jos siis perintöjä tulee).
Itsekään emme ole enää niin terveitä, olisiko vanhempien mielestä
parempi asia jos heidän omaisuutensa menisikin suoraan valtion velkojen
lyhentämiseen kun perillisiä ei olisikaan hengissä? Silloin niistä ei kukaan pääsisi nauttimaan ! (lapsenlapsia ei ainakaan vielä ole)
Vanhusten rahat ovat heidän omiaan eikä pidä aikuisten ihmisten olla kuin korpit haaskalla
Itselläni on ainakin sellainen tyyli, että jos minulla on jotain mitä en tarvitse ja tiedän että en koskaan tulee enää tarvitsemaankaan, niin sen omistamisesta ei ole minulle mitään iloa. Eli ilomielin annan pois sellaiselle jolla olisi jotain käyttöä sille.
Olen myös vanhemmissani huomannut tämän piirteen. Mutta tuo säästössä oleva
raha tuntuu olevan pyhä asia. Onko se jotain ylilyöntiä pahojen päivien varalta?
Itse asiassa ne pahat päivät taitavat olla jo hyvää vauhtia menossa, mutta isoista eläkkeistä jää silti säästöön, kiinteistösijoituksia ei tarvitse myydä, säästötileihin koskemisesta puhumattakaan.
Niin tuntuu vain pahalta tuo heidän saituutensa kun samaan aikaan serkkujen vanhemmat jakavat jo 7-kymppisinä omaisuuksiaan lapsilleen, näyttävät siis esimerkkiä siitä, että vanhemmat voivat auttaa lapsiaan.
Ehkä omalla kohdallani tuo rahan saaminen ei ole niin tärkeää, koska pärjään omillani ja olen tottunut nykyiseen elämääni. Vaan siis tuo asenne, että miksi elämän ei haluta antaa mennä eteenpäin tai tuottaa iloa toisille.
Vaikka jokaisella on oikeus käyttää rahansa niinkuin haluaa, on se ymmärrettävää että ilman jäänyt lapsi/lapset tuntevat itsensä syrjäytetyksi. Siksi olisi syytä toimia niin kuin minun suvussani ne joilla on enemmänkin rahaa: Jos yksi lapsista tarvitsee rahaa, muitten tilille laitetaan juuri sama summa.