Tässä kenties "jännä" uusi pulma puolueiden ja yleisen politiikan vatvonnan vastapainoksi. Niin, kyllä tämä kai ainakin sivuaa yhteiskuntaakin. Nimittäin:
Kaverini pyrkii kovaa tunkua politiikkaan. Lievän hienotunteisten huvittuneisuuden ja epäuskon ohella päätään nostavat nyt myös huolestuneisuus ja jotakin vaikeasti määriteltävää loukkaantuneisuuden sukuista.
Enpä voi vaatia että kaverillani olisi jotakin uutta annettavaa tai mullistavia ratkaisuja; en liioin tiedä hänen agendaansa tai edes todellisia vaikuttimiaan. En voi tietää saanko niihin jos mihinkään todellisia, rehellisiä vastauksiakaan, jos ne ovat selvilläkään. Samaa voi muuten pohtia oikeidenkin ehdokkaiden kohdalla! Eipä niistäkään selviä muuta varmaa kuin nimi, numero ja hymyilevä lärvi. En myöskään voi uskoa että silkka usko itseensä tai tuntemattomaan asiaansa saa asioita kuntoon (jos edes menestystä vaaleissa).
Koskapa pidän kaveriani hyvänä ystävänä on syntymässä pulma siitä onko hän sittenkin pohjimmiltaan vain juuri sellainen jota (nyt) yhdessä kritisoimme, jonka aikaansaannoksista kaikki täällä kärsimme ja jota kiinnostaa lopulta vain kohtuuton oma etu helpolla, mielestäni lähes vastikkeetta ellei katteeton p___:n jauhanta sellaiseksi katsota. Huolta syntyy siitä että kaverini on saanut jonkinlaista menestystä ja etenemistä hankkeessaan!
Enpä haluaisi hyvää kaveria syyttä loukata, vaan enpä haluaisi katsoa hänen samaistuvan siihen joukkoon ja sitä kunnioittavan joka on aikaansaanut kummankin elämäntilanteen ja nykytilan. Niin, suunnilleen joka iikkahan voisi pyrkiä eduskuntaan, vaan kyse on siitä miksiköhän joka iikka nimen omaan EI luultavasti pyri. Kaveri jolla on sydäntä ja vanhan ajan moraalia ja arvoja tuntee vetoa paikkaan jossa mainitut eivät suorastaan pääse häikäisemään.
Kaverini pyrkii kovaa tunkua politiikkaan. Lievän hienotunteisten huvittuneisuuden ja epäuskon ohella päätään nostavat nyt myös huolestuneisuus ja jotakin vaikeasti määriteltävää loukkaantuneisuuden sukuista.
Enpä voi vaatia että kaverillani olisi jotakin uutta annettavaa tai mullistavia ratkaisuja; en liioin tiedä hänen agendaansa tai edes todellisia vaikuttimiaan. En voi tietää saanko niihin jos mihinkään todellisia, rehellisiä vastauksiakaan, jos ne ovat selvilläkään. Samaa voi muuten pohtia oikeidenkin ehdokkaiden kohdalla! Eipä niistäkään selviä muuta varmaa kuin nimi, numero ja hymyilevä lärvi. En myöskään voi uskoa että silkka usko itseensä tai tuntemattomaan asiaansa saa asioita kuntoon (jos edes menestystä vaaleissa).
Koskapa pidän kaveriani hyvänä ystävänä on syntymässä pulma siitä onko hän sittenkin pohjimmiltaan vain juuri sellainen jota (nyt) yhdessä kritisoimme, jonka aikaansaannoksista kaikki täällä kärsimme ja jota kiinnostaa lopulta vain kohtuuton oma etu helpolla, mielestäni lähes vastikkeetta ellei katteeton p___:n jauhanta sellaiseksi katsota. Huolta syntyy siitä että kaverini on saanut jonkinlaista menestystä ja etenemistä hankkeessaan!
Enpä haluaisi hyvää kaveria syyttä loukata, vaan enpä haluaisi katsoa hänen samaistuvan siihen joukkoon ja sitä kunnioittavan joka on aikaansaanut kummankin elämäntilanteen ja nykytilan. Niin, suunnilleen joka iikkahan voisi pyrkiä eduskuntaan, vaan kyse on siitä miksiköhän joka iikka nimen omaan EI luultavasti pyri. Kaveri jolla on sydäntä ja vanhan ajan moraalia ja arvoja tuntee vetoa paikkaan jossa mainitut eivät suorastaan pääse häikäisemään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyseessä on vakava ongelma. Erityisesti jos ainakin luulet tuntevasi kaverisi niin, että hän ei ole esimerkiksi psykopaatti, joilta tuollaista käytöstä voi odottaa.
Pahimmillaan tässä on nyt kyseessä jopa teidän molempien tulevaisuus. Yksi mahdollisuus tietysti on nostaa asia tiukasti tapetille ja ilmoittaa, että sinä lähdet suhteesta jos ei politikointi lopu.
Toinen useammin käytetty mutta kaikintavoin huonompi on kriisiavun hakeminen. Joka on vain laastari syville sielussa oleville haavoille.