pyhä henki Jumalan vaikuttava voima

Eri raamatunpaikoista käy ilmi, että Pyhä Henki opettaa, iloitsee, on murheellinen, käskee, kieltää jne. Missään näissä raamatunpaikoissa ei sanota, että kyseessä on vertaus, joten on mielivaltaa sanoa niitä vertauksiksi. Kyse on selvästi persoonan ominaisuuksista, ei tahdottoman vaikuttavan voiman.

Jehova kaikkeuden Suvereeni on todellakin PERSOONA. Koska Jehova on pyhä, on hänen henkensäkin pyhä. Pyhä henki on osa Jehovan persoonallisuutta, oikeastaan se on Jehovan vallitseva ominaisuus, taipumus. Ja tuota henkeään Jehova on käyttänyt kirjoituttaessaan raamatun.

Eslest kirjoitti:

Eri raamatunpaikoista käy ilmi, että Pyhä Henki opettaa, iloitsee, on murheellinen, käskee, kieltää jne. Missään näissä raamatunpaikoissa ei sanota, että kyseessä on vertaus, joten on mielivaltaa sanoa niitä vertauksiksi. Kyse on selvästi persoonan ominaisuuksista, ei tahdottoman vaikuttavan voiman.

Lue lisää

Pyhä henki ei ole persoona:

->"Opetuksesta, jonka mukaan pyhä henki on persoona ja osa Jumalasta, tuli virallinen kirkon dogmi vasta 300-luvulla. Varhaiset "kirkkoisät" eivät tällaista opettaneet; 100-luvulla elänyt Justinus Marttyyri opetti, että pyhä henki tarkoitti Jumalan vaikutusta tai toimintatapaa, ja Hippolytoksenkaan mukaan pyhällä hengellä ei ollut persoonallisuutta. Raamattu itse osoittaa johdonmukaisesti, ettei Jumalan pyhä henki ole persoona vaan Jumalan vaikuttava voima, jonka avulla hän toteuttaa tahtonsa ja tarkoituksensa.

Ensiksikin voidaan todeta, että sanat "taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat" (KR-1776), jotka löytyvät vanhemmista käännöksistä 1.Johanneksen kirjeen 5:7:stä, ovat todellisuudessa väärännettyjä lisäyksiä alkuperäiseen tekstiin. Erään katolisen käännöksen (The Jerusalem Bible) alaviitteessä sanotaan, että näitä sanoja "ei ole missään varhaisissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa eikä missään varhaisissa käännöksissä eikä itse Vulgatankaan parhaissa käsikirjoituksissa". Bruce Metzgerin A Textual Commentary on the Greek New Testament(1975, s. 716-718) käsittelee yksityiskohtaisesti tämän väärennetyn kohdan historiaa. Siinä mainitaan, että tämä kohta löytyy ensi kerran eräästä 300-luvulta peräisin olevasta tutkielmasta nimeltä Liber Apolegeticus ja että se ilmaantuu Raamatun vanhoihin latinalaisiin ja Vulgatan käsikirjoituksiin 500-luvulta alkaen. Tätä kohtaa ei ole varsinaisessa tekstissä missään nykyisissä katolisissa eikä protestanttisissa käännöksissä, koska ne tunnustavat sen väärennetyksi (KR-92, NE, NAB).

On totta, että Jeesus puhui pyhästä hengestä "auttajana" ja sanoi, että tämä auttaja "opettaa", "todistaa", "opastaa", "puhuu", "kuulee" ja "saa". Joissakin tapauksissa Jeesus käytti kreikkalaisen tekstin mukaan tästä "auttajasta" (parakleetista) maskuliinista persoonapronominia. (Vrt. Joh. 14:16,17,26; 15:26; 16:7-15.) Raamatussa ei kuitenkaan ole epätavallista, että personoidaan jokin, mikä ei todellisuudessa ole persoona. Sananlaskujen kirjassa personoidaan viisaus (1:20-33; 8:1-36), ja siitä käytetään sekä alkukielessä (hepreassa) että monissa käännöksissä persoonapronominin feminiinimuotoa. Viisaus personoidaan myös Matteuksen 11:19:ssä ja Luukkaan 7:35:ssä, joissa sillä sanotaan olevan sekä "tekoja" että "lapsia". Apostoli Paavali personoi synnin ja kuoleman ja myös ansaitsemattoman hyvyyden "kuninkaiksi" (Ro 5:14, 17, 21; 6:12). Hän sanoi synnistä, että se 'sai aiheen','sai aikaan himoitsemista', 'vietteli' ja 'tappoi' (Ro 7:8-11). Mutta Paavali ei selvästikään tarkoittanut, että synti olisi ollut todellisuudessa persoona."

Pöydän takaa kirjoitti:

Pyhä henki ei ole persoona:

->"Opetuksesta, jonka mukaan pyhä henki on persoona ja osa Jumalasta, tuli virallinen kirkon dogmi vasta 300-luvulla. Varhaiset "kirkkoisät" eivät tällaista opettaneet; 100-luvulla elänyt Justinus Marttyyri opetti, että pyhä henki tarkoitti Jumalan vaikutusta tai toimintatapaa, ja Hippolytoksenkaan mukaan pyhällä hengellä ei ollut persoonallisuutta. Raamattu itse osoittaa johdonmukaisesti, ettei Jumalan pyhä henki ole persoona vaan Jumalan vaikuttava voima, jonka avulla hän toteuttaa tahtonsa ja tarkoituksensa.

Ensiksikin voidaan todeta, että sanat "taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat" (KR-1776), jotka löytyvät vanhemmista käännöksistä 1.Johanneksen kirjeen 5:7:stä, ovat todellisuudessa väärännettyjä lisäyksiä alkuperäiseen tekstiin. Erään katolisen käännöksen (The Jerusalem Bible) alaviitteessä sanotaan, että näitä sanoja "ei ole missään varhaisissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa eikä missään varhaisissa käännöksissä eikä itse Vulgatankaan parhaissa käsikirjoituksissa". Bruce Metzgerin A Textual Commentary on the Greek New Testament(1975, s. 716-718) käsittelee yksityiskohtaisesti tämän väärennetyn kohdan historiaa. Siinä mainitaan, että tämä kohta löytyy ensi kerran eräästä 300-luvulta peräisin olevasta tutkielmasta nimeltä Liber Apolegeticus ja että se ilmaantuu Raamatun vanhoihin latinalaisiin ja Vulgatan käsikirjoituksiin 500-luvulta alkaen. Tätä kohtaa ei ole varsinaisessa tekstissä missään nykyisissä katolisissa eikä protestanttisissa käännöksissä, koska ne tunnustavat sen väärennetyksi (KR-92, NE, NAB).

On totta, että Jeesus puhui pyhästä hengestä "auttajana" ja sanoi, että tämä auttaja "opettaa", "todistaa", "opastaa", "puhuu", "kuulee" ja "saa". Joissakin tapauksissa Jeesus käytti kreikkalaisen tekstin mukaan tästä "auttajasta" (parakleetista) maskuliinista persoonapronominia. (Vrt. Joh. 14:16,17,26; 15:26; 16:7-15.) Raamatussa ei kuitenkaan ole epätavallista, että personoidaan jokin, mikä ei todellisuudessa ole persoona. Sananlaskujen kirjassa personoidaan viisaus (1:20-33; 8:1-36), ja siitä käytetään sekä alkukielessä (hepreassa) että monissa käännöksissä persoonapronominin feminiinimuotoa. Viisaus personoidaan myös Matteuksen 11:19:ssä ja Luukkaan 7:35:ssä, joissa sillä sanotaan olevan sekä "tekoja" että "lapsia". Apostoli Paavali personoi synnin ja kuoleman ja myös ansaitsemattoman hyvyyden "kuninkaiksi" (Ro 5:14, 17, 21; 6:12). Hän sanoi synnistä, että se 'sai aiheen','sai aikaan himoitsemista', 'vietteli' ja 'tappoi' (Ro 7:8-11). Mutta Paavali ei selvästikään tarkoittanut, että synti olisi ollut todellisuudessa persoona."

Lue lisää

tutustumaan itse asioihin henkilökohtaisesti, sillä kukin tulee kyllä tuntemaan, onko julistamamme oppi Jumalasta vai ei. Jokainen uudestisyntynyt tietää kyllä, että Pyhä Henki ei ole vain voima, vaan Persoona. Tosin, Hänen tuleessaan meidän päällemme, saamme voiman julistaa ilosanomaa ja totuutta.

Veks kirjoitti:

Jehova kaikkeuden Suvereeni on todellakin PERSOONA. Koska Jehova on pyhä, on hänen henkensäkin pyhä. Pyhä henki on osa Jehovan persoonallisuutta, oikeastaan se on Jehovan vallitseva ominaisuus, taipumus. Ja tuota henkeään Jehova on käyttänyt kirjoituttaessaan raamatun.

Lue lisää

Vallitseva ominaisuus, taipumus.. miten ajattelet niiden toimivan noissa kohdissa?
Selittele nyt ensi alkuun tuo, niin palaamme sitten asiaan..

1 Moos 1: Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
2. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.
3. Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus." Ja valkeus tuli.
4. Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.

Ja vielä tuonkin voisit selittää..
Ilm. 4:2. Ja kohta minä olin hengessä. Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja.
3. Ja istuja oli näöltänsä jaspis- ja sardionkiven kaltainen; ja valtaistuimen ympärillä oli taivaankaari, näöltänsä smaragdin kaltainen.
4. Ja valtaistuimen ympärillä oli kaksikymmentä neljä valtaistuinta, ja niillä valtaistuimilla istui kaksikymmentä neljä vanhinta, puettuina valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli päässänsä kultaiset kruunut.
5. Ja valtaistuimesta lähti salamoita ja ääniä ja ukkosen jylinää; ja valtaistuimen edessä paloi seitsemän tulisoihtua, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä.

Minä niin pidän kirjanoppineista.. = )

Raamatussa ei ole epätavallista, että jokin personoidaan. Viisaudella sanotaan olevan lapsia (Luukas 7:35: "Kaikesta huolimatta viisauden todistavat vanhurskaaksi kaikki sen lapset.")
Syntiä ja kuolemaa nimitetään kuninkaiksi (Roomalaisille 5:14,21 : "Siitä huolimatta kuolema hallitsi kuninkaana Aadamista aina Moosekseen asti, niitäkin jotka eivät olleet tehneet syntiä samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka muistuttaa häntä, joka oli tuleva. - - Mitä varten? Jotta niin kuin synti hallitsi kuninkaana kuoleman ohella, samoin myös ansaitsematon hyvyys hallitsi kuninkaana vanhurskauden välityksellä ikuinen elämä silmämääränä Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta."

"Kolminaisuusopin (jonka yhteydessä kysymys pyhän hengen olemuksesta persoonana on lähtenyt) mukaan Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhden vertaiset kaikissa suhteissa.

Raamattu ilmaisee Isän persoonanimen - Jehova. Se ilmoittaa, että Poika on Jeesus Kristus. Nämä persoonanimet edustavat selvästi kahta persoonaa. Mutta mikä on pyhän hengen persoonanimi? Raamattu ei missään ilmoita sellaista. Eikö tämän pitäisi selvästi osoittaa, että pyhä henki poikkeaa ratkaisevasti sellaisesta, minkä ymmärrämme olevan persoona - Jumalahan pitää nimiä tärkeinä (Isän ja Pojan nimet ovat Jumalalle tärkeitä: Jes.42:8; Luuk.1:31 - mutta pyhällä hengellä ei ole edes nimeä)." Viite: www.geocities.com/mr_raamattu/ph.txt

Asiasta käsitellään tarkemmin:

http://www.geocities.com/mr_raamattu/ph.txt


Lainatut raamatunkohdat:

Jesaja 42:8 UM95 :"Minä olen Jehova. Se on minun nimeni, ja kunniaani minä en anna kenellekkään muulle enkä ylistystäni veistetyille kuville."

Luukas 1:31 UM95 :"ja katso, kohdussasi tapahtuu sikiäminen, ja sinä synnytät pojan, ja sinun pitää antaa hänelle nimi Jeesus."

nimetön kirjoitti:

"Kolminaisuusopin (jonka yhteydessä kysymys pyhän hengen olemuksesta persoonana on lähtenyt) mukaan Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhden vertaiset kaikissa suhteissa.

Raamattu ilmaisee Isän persoonanimen - Jehova. Se ilmoittaa, että Poika on Jeesus Kristus. Nämä persoonanimet edustavat selvästi kahta persoonaa. Mutta mikä on pyhän hengen persoonanimi? Raamattu ei missään ilmoita sellaista. Eikö tämän pitäisi selvästi osoittaa, että pyhä henki poikkeaa ratkaisevasti sellaisesta, minkä ymmärrämme olevan persoona - Jumalahan pitää nimiä tärkeinä (Isän ja Pojan nimet ovat Jumalalle tärkeitä: Jes.42:8; Luuk.1:31 - mutta pyhällä hengellä ei ole edes nimeä)." Viite: www.geocities.com/mr_raamattu/ph.txt

Asiasta käsitellään tarkemmin:

http://www.geocities.com/mr_raamattu/ph.txt


Lainatut raamatunkohdat:

Jesaja 42:8 UM95 :"Minä olen Jehova. Se on minun nimeni, ja kunniaani minä en anna kenellekkään muulle enkä ylistystäni veistetyille kuville."

Luukas 1:31 UM95 :"ja katso, kohdussasi tapahtuu sikiäminen, ja sinä synnytät pojan, ja sinun pitää antaa hänelle nimi Jeesus."

Lue lisää

Kirjoitan nyt nimettömälle. Onko minulla syytä olettaa, että vastassani on sähkövaraus, lataus, automaatti tai jokin mikä tahansa muu kuin inhimillinen persoona?

Miksi vartiotornilaisen on niin tärkeää todistella, että Jumalan Henki ei olisi persoona? Oletko miettinyt sitä? Riivaajien henget kuitenkin tunnustetaan persooniksi, vaikka niiden nimiä ei yleensä mainitakaan.

Lainauksistasi vielä: Tunnetko aivan varmasti Raamatun Jeesuksen, Hänen joka tuli Isänsä nimessä?

Jesaja 42:8 UM95 :"Minä olen Jehova. Se on minun nimeni, ja   k u n n i a a n i   minä en anna kenellekkään muulle enkä   y l i s t y s t ä n i   veistetyille kuville."

Ja minä näin, ja minä kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen ja olentojen ja vanhinten ympäriltä, ja heidän lukunsa oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he sanoivat suurella äänellä: "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja   k u n n i a n   ja kirkkauden ja   y l i s t y k s e n." Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja   K a r i t s a l l e   y l i s t y s   ja   k u n n i a   ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!" Ja ne neljä olentoa sanoivat: "Amen", ja vanhimmat lankesivat kasvoilleen ja kumartaen rukoilivat. (Ilm.5:11-14)