-auttoi kuiva ja pölyinen hellekausi ,joukkomme joutui paniikkiin kun ei tiedetty siinä pölyssä missä itä missä länsi , - kyllä olis sateisena aikana jääny läpimurto tekemättä.
valkeasaaren
läpimurtoa
7109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niinpä! Sadesäällä olisi tilanne kääntynyt päälaelleen ja olisimme vallanneet Leningradin!
Niin ja pakkasella olisi päästy ainakin Moskovaan asti.
Ja herrasiunaa,luistavalla hiihtokelillä olisimme tavoittaneet Vladivostokin viikossa :)
Olis siellä linnoitettukin asemia mutta kun ei viittiny ja hiekkamaa oli ikävää kaivaa ja vettä tuli poteroihin. Maattiin vaan.
JR1:n tappioita on usein liioiteltu ihan mahdottomuuksiin asti. Ei niitä niin älyttömästi kaatunut tai kadonnut vaikka venäläisten tulivoimaa on suureksi mainostettukin. Rykmentti vaan hajosi takaviistoon.
Oesch:n kirjan, Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella 1944, Otava 1956, mukaan, sivulla 153, kerrotaan tähän malliin:
>>
JR1:n vahvuudeksi 31.5.1944 kirjanpidossa, 3448 ja rivissä 2926 upseeria, aliupseeria ja miestä. Vahvuus oli kutakuinkin täysi ja sama taisteluiden alkaessa. Taisteluissa mukana ollut PST -upseeri, majuri Pekkarinen mainitsee jälkeenpäin laatimassaan kertomuksessa tappioista seuraavaa:
10.6.1944 klo 15.00 pataljoonien kokoonpanon jälkeen, Lintulan maastossa, todettiin kaatuneita, haavoittuneita ja vielä kadoksissa olevia n. 60% alkuperäisestä taisteluvahvuudesta.
Myöhemmin 11.6.1944 Onkamojärvellä todettiin tappioiden kaatuneiden, haavoittuneiden ja kadonneiden osalta Valkeasaaressa olleen n. 20% tst. vahvuudesta. 10.6.1944 iltapäivällä oli siis kokonaista 40% rykmentistä hajalle lyötynä, ilman käskyä rivistä poistuneita, eksyneitä ja hiippareita, jotka seuraavana päivänä koottiin.
Mutta ilman käskyä ja lupaa rivistä poistuneita oli vielä koko joukko metsissä.
L. Jäntti mainitsee kirjassaan "Kannaksen suurtaisteluissa kesällä 1944" JR1:n tappioiden olleen -ilmeisesti myöhemmin tapahtuneen laskennan ja selvityksen perusteella- kaikkiaan 872, joista haavoittuneita 396, mikä määrä vastaa 30% rivivahvuudesta.
Ero näiden kahden arvion välillä on 10% = 300.
27.11.2010 19:39 Jarmo Nieminen
http://jarmonieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/53198-duumasta-toimeksi-suomalaiset-kadonneet-on-selvitettava#comments
Rykmentit tappiot olivat raskaat. Ventovieraalle totean kuitenkin, että rykmenttiä ei murskattu. Rivissä oli
- 11.6. 1 400 miestä,
- 12.6. 1 900 miestä,
- 13.6. 2 000 miestä ja
- 25.6. 3 100 miestä (täydennysten jälkeen).
Lopullisiksi JR 1:n Valkesaaren pääaseman tappioksi jäi 9./10.6.1944
- kaatui, siunattu ja haudattu (4/7)
- kadonnut, julistettu virallisesti kuolleeksi(5/263)
- kuoli haavoittuneena, siunattu ja haudattu (2/9)
- kuollut sotavankeudessa (0/10)
- siunattu, ruumis jäänyt kentälle tai tuhoutunut (90/10).
Kadonneiden kohtalot on selvitettävä
Posted on Lokakuu 5, 2008 by Jarmo Nieminen
http://www.jarmonieminen.fi/historia/?p=208
Eräs sotahistorian laitoksen (?) tutkija on laskenut sota-arkiston menehtyneiden tietokannan perusteella kenraalimajuri Jussi Sihvon 10. divisioonan joukko-osastojen - JR 1, JR 58 ja Er.P. 20 - tappioiksi suursodan kahtena ensimmäisenä päivänä 9 - 10.6 olivat 723 miestä, joista:
- 266 kaatui tai ruumis jäi kentälle;
- 23 kuoli haavoittuneena;
- 419 katosi ja julistettiin kuolleeksi;
- 15 kuoli sotavankeudessa.
Divisioonan kaikista menehtyneistä hänen mukaansa 393 oli everstiluutnantti Tauno Viljasen jalkaväkirykmentti 1:n miehiä ja eversti Eero Juvan jalkaväkirykmentti 58:n sekä sille alistetun Erillinen pataljoona 20:n miehiä oli 206.
Niilo Lappalaisen aikoinaan tekemän tutkimuksen mukaan taas 10. divisioonan menehtyneiden, kaatuneiden ja kadonneiden, määrä olisi ollut yli 900 ja haavoittuneiden määrä yli 700.
Huomio tässä kiinnittyy siihen, että menehtyneiden määrä on jopa selvästi suurempi kuin haavoittuneiden. Yleensä kannaksen taisteluissa haavoittuneiden määrä oli moninkertainen menehtyneisiin verrattuna!