Joku sentään osaa asiat Mansessa:
"EU:n talouspolitiikan ainoa vaihtoehto erityisesti euro-maissa näyttää olevan ns. sisäinen devalvaatio. Sen ydin on sosiaaliturvan leikkaamisessa, palkkojen alentamisessa, julkisten palvelujen kilpailuttamisessa ja yksityistämisessä. Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh kiteyttää hyvin sisäisen devalvaation toteamalla, että kansalaisille annettuja lupauksia on peruttava eli julkista sektoria on leikattava.
Sisäisen devalvaation vaatimus tulee Saksan johtamasta Euroopan talous- ja rahaliitosta (EMU). Kun euron arvoa suhteessa muiden EMU-maiden talouteen ei voida muuttaa, on muiden yritettävä tehdä taloutensa yhteensopivaksi Saksan talouskehityksen kanssa sisäisellä devalvaatiolla. Sisäinen devalvaatio on leikkauspolitiikkaa ja siksi se on talouskasvun ja työllisyyden kannalta turmiollista. Se tuhoaa ihmisten ostovoiman ja kulutuskysynnän.
Eikö nykyhallituksen ns. yhteiskuntasopimus ole juuri sisäisen devalvaation politiikkaa? Se on toki yritetty naamioida jonkinlaiseksi pelastusrenkaaksi, rakenteelliseksi uudistuskeksi, mutta kyllä sen ydin on sosiaaliturvan, eläkkeiden ja palkkojen alentamisessa.
Mutta mitä jos katse suunnattaisiin sosiaaliturvan ja palkkojen leikkauksen sijaan olennaisimpaan suomalaisen yhteiskunnan muutoksen, joka alkoi jo vuoden 1990-luvun lamasta: työn ja pääoman välisen funktionaalisen tulonjaon syvälliseen muutokseen. Pääomatulojen osuus kasantulosta on kasvanut voimakkaasti palkkatuloihin nähden.
Samaan aikaan pääomiin kohdistunut verotus on Suomessa liukunut huomattavasti alhaisemmalle tasolle kuin EU-maissa keskimäärin. Jos niiden osuus meillä Suomessa olisi sama kuin EU-maissa, olisi pääomaveroja perittävä noin 5, 5 miljardia euroa enemmän. Summa on muuten suunnilleen sama, jonka valtio ottaa velkaa ensi vuonna. Sen sijaan kulutukseen ja työhön kohdistuvien verojen osuus kaikista veroista on meillä keskimääräistä suurempi. Eli olisikohan sisäisen devalvaation (ja yhteiskuntasopimuksen) sijaan tai ainakin rinnalla syytä nostaa erityisesti suuromistajien osinkotulojen verotusta jo ihan oikeudenmukaisuuden vuoksi.
Edelleen voi kysyä, missä ovat EMU-puskurit. Näitähän alettiin kerätä euroon liittymisen jälkeen työttömyysvakuutusrahastoon (suhdannepuskurit) ja yksityisen työeläkejärjestelmän tasausrahastoon. Onko näitä olemassa, vai joko ne on syöty?"
Lisää järkikirjoituksia professori Jari Heinoselta löytyy mm. Aamulehden blogeista
( http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/yhteiskuntasopimus-osa-sis-ist-devalvaatiota)
"EU:n talouspolitiikan ainoa vaihtoehto erityisesti euro-maissa näyttää olevan ns. sisäinen devalvaatio. Sen ydin on sosiaaliturvan leikkaamisessa, palkkojen alentamisessa, julkisten palvelujen kilpailuttamisessa ja yksityistämisessä. Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh kiteyttää hyvin sisäisen devalvaation toteamalla, että kansalaisille annettuja lupauksia on peruttava eli julkista sektoria on leikattava.
Sisäisen devalvaation vaatimus tulee Saksan johtamasta Euroopan talous- ja rahaliitosta (EMU). Kun euron arvoa suhteessa muiden EMU-maiden talouteen ei voida muuttaa, on muiden yritettävä tehdä taloutensa yhteensopivaksi Saksan talouskehityksen kanssa sisäisellä devalvaatiolla. Sisäinen devalvaatio on leikkauspolitiikkaa ja siksi se on talouskasvun ja työllisyyden kannalta turmiollista. Se tuhoaa ihmisten ostovoiman ja kulutuskysynnän.
Eikö nykyhallituksen ns. yhteiskuntasopimus ole juuri sisäisen devalvaation politiikkaa? Se on toki yritetty naamioida jonkinlaiseksi pelastusrenkaaksi, rakenteelliseksi uudistuskeksi, mutta kyllä sen ydin on sosiaaliturvan, eläkkeiden ja palkkojen alentamisessa.
Mutta mitä jos katse suunnattaisiin sosiaaliturvan ja palkkojen leikkauksen sijaan olennaisimpaan suomalaisen yhteiskunnan muutoksen, joka alkoi jo vuoden 1990-luvun lamasta: työn ja pääoman välisen funktionaalisen tulonjaon syvälliseen muutokseen. Pääomatulojen osuus kasantulosta on kasvanut voimakkaasti palkkatuloihin nähden.
Samaan aikaan pääomiin kohdistunut verotus on Suomessa liukunut huomattavasti alhaisemmalle tasolle kuin EU-maissa keskimäärin. Jos niiden osuus meillä Suomessa olisi sama kuin EU-maissa, olisi pääomaveroja perittävä noin 5, 5 miljardia euroa enemmän. Summa on muuten suunnilleen sama, jonka valtio ottaa velkaa ensi vuonna. Sen sijaan kulutukseen ja työhön kohdistuvien verojen osuus kaikista veroista on meillä keskimääräistä suurempi. Eli olisikohan sisäisen devalvaation (ja yhteiskuntasopimuksen) sijaan tai ainakin rinnalla syytä nostaa erityisesti suuromistajien osinkotulojen verotusta jo ihan oikeudenmukaisuuden vuoksi.
Edelleen voi kysyä, missä ovat EMU-puskurit. Näitähän alettiin kerätä euroon liittymisen jälkeen työttömyysvakuutusrahastoon (suhdannepuskurit) ja yksityisen työeläkejärjestelmän tasausrahastoon. Onko näitä olemassa, vai joko ne on syöty?"
Lisää järkikirjoituksia professori Jari Heinoselta löytyy mm. Aamulehden blogeista
( http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/yhteiskuntasopimus-osa-sis-ist-devalvaatiota)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä ne puskurirahastot on kauan sitten jo sijoitettu hyviin pisneksiin, kuten maailman suurimpaan soijarouhetehtaaseen ja tuottoisiin kaivoshankkeisiin. Nyt laitetaan loput rahat eläkerahastoista biotalouteen. Siinä sitä paskaa riittää sitten jokaiselle Suomen kansalaiselle.
Muistin virkistykseksi niille, jotka ovat unohtaneet tai halunneet unohtaa:
**SDP on ollut yhtäjaksoisesti hallitusvastuussa 1966-2015 kahta neljän vuoden oppositiokautta lukuun ottamatta.**
Tärkeimmät virkapaikat ovat menneet SDP:lle. SDP:n hegemonia ylettyy jo kaikille yhteiskuntaelämän lonkeroille tiedotusvalta mukaan lukien. Ja SDP:n presidenttien Koiviston ja Halosen 60-70 vuosien salauspäätökset ovat varmistaneet SDP:n "työrauhan".
Ei ole kannattanut opiskella eikä suorittaa opintoja loppuun, kun usein herrahissi on varmistunut oikealla jäsenkirjalla. Selkärangattomia ja kyvyttömiä virkamieslusmuja valtion ja kuntien hallinto täynnä. Leikkauksetkin on kohdistettu suorittaviin portaisiin.
"Sammon konsernijohtaja Kari Stadigh kiteyttää hyvin sisäisen devalvaation toteamalla, että kansalaisille annettuja lupauksia on peruttava eli julkista sektoria on leikattava."
Perussuomalaiset ja Keskustapuolue pettivät tietoisesti äänestäjiä. Sipilä puhui 2 mrd leikkaustarpeesta ennen vaaleja ja vaaleja seuraavana päivä 4 miljardista ja sittemmin summa nousi 10 miljrdiin. Palkkojen alennuksista hän ei puhunut mitään. Vaalien jälkeen ensin 5 % ja sitten 15 % työvoimakulujen pienentämisestä ja sivulauseissa on kuultanut, ettei sekään riitä.
Perussuomalaiset ovat olleet olevinaan köyhien ja työmiehen eduspuolue. Nyt he marisematta hyväksyvät Sipilän ohjelman.
Viime vaaleissa kysymys ei ollut pelkästään lupausten rikkomisesta vaan kokonaan toisenlaisen ohjelman laatimisesta kuin ennen vaaleja esitetyn.
Outoa on demarikansanedustajien puheissa vilahteleva sävy, että sotun täytyisi leikata. SDP on jotain mieltä ja sitten toista mieltä - selvää populismia.
Entäpä jos Persut ovatkin olleet ihan johdonmukaisia, mutta heitä äänestäneet vain yksinkertaisesti tyhmiä?
Tämä blogi kannattaa lukea ajatuksella: http://jirinieminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205266-miksi-perussuomalaisten-kannatus-tippuu-–-ovatko-aanestajat-tyhmia
Osittain äänestäjät olivat tyhmiä kun eivät ymmärtäneet Perussuomalsiten vaalitaktiikkaa.
Soinin yleinen politiikan peruslinja on tuhota Suomesta marxilainen työväenliike ja esiintyä työväenpuolueena ilman Marxia. Vaalien alla Soini antoi ymmärtää olevansa työväen puolella sillä linjalla, jota toteutti Kataisen hallituksen kritiikissä eli leikkauksia vastaan. Toisella kädellä hän selvästi antoi tuen pääoman eduille sillä tavalla, jota työväestö ei ymmärtänyt. Sipilä yksinkertaisesti valehteli olevansa talouden kasvattamisen tiellä.
Soini valehteli työväelle mutta antoi lupauksen kapitalisteille ja se vahvisti Perussuomalaisille hallituspaikat.
Soinin tragedia oli siinä, että hän leimasi ammattiliitot marxilaisiksi ja tuhottavaksi ja lähti Esko Ahon ja Matti Vanhasen työreformin linjalle. Sosiaalidemokraatit ovat irtautuneet marxilaisuudesta mutta ovat ammattiyhdistysliikkeen puolesta. Se on heille välttämättömyys. Soini luuli pääsevänsä marxilaisuuden kimppuun tuhoamalla ammattiliittojen vallan ja SDP nousi barrikaadeille. Työväenluokka demareista piittaamatta koki ammattiliitot omikseen ja Soinin suunsoittajaksi.
Jokaisella ihmisellä on kaksi pakaraa ja joilla kroppa lepää. Politiikassa ei voi istua kahdella pallilla. Se koitui Soinin kohtaloksi. Ammattilittojen asema vahvistui ja samalla marxilaisuus vahvistui. Kävi täysin toisin kuin Soini oletti.
Ottelu on kuitenkin kesken. Hallitus etenee leikkausten tiellä, ay-liikkeen tuhoamisen tiellä. Joukkovoima suoritti syyskuussa esinäytöksen. Se tarvitsee jatkoa. Hallitus ei kuuntele järjen ääntä. Se tarvitsee uuden tukistuksen ja tarvittaessa monta tukistusta.
Äänestäjät ovat aina tyhmiä ja masokistisesti äänestävät yhä uudelleen valtaan ne saamat idiootit, jotka ovat vain heikentäneet heidän asemaansa.
Ministereiden ja kansanedustajien olisi ennen pakkolakeja pitänyt omia etuuksiaan reilusti antaakseen esimerkkiä kansalle vaan sekin vesitettiin vapaaehtoiseksi ja moniko edustaja on tehnyt mitään lahjoituksia tai edes osallistuneet vapaaehtoistyöhön - zip, zero, nada...
Maailmassa on tällä hetkellä käynnissä talouden suur-remontti, jossa kansalaisten edut poistetaan ja luodaan halpatyö-markkinat taloudellisia vaikeuksia tehtaillen kuten velka-kriisit ja pakolais-aallot - eihän isorikkaat voi muuten kasvattaa omaisuuttaan tavoitteena omistaa yhden prossan edustuksella valta-osa maailman omaisuudesta.
Joku talous-guru mainitsi meidän olevan matkalla takaisin 1800-luvulle, jolloin etu-oikeutetut elivät koroillaan ja köyhät saivat vain muruja pöydältä. Itse kyllä pidän tilannetta lähempänä 1920-lukua jolloin korporaatiot jylläsivät ja käyttivät yhteiskuntaan omia kansalaisiaan vastaan ja murhasivat raa'asti surkeisiin oloihin kyllästyneitä mielenosoittajia.
Moni ei taida edes muistaa, että poliisi tappoi Suomessakin yleislakon aikaan 1956 useita henkilöitä valtiovallan määräyksestä ja suojelussa - että näin Suomessakin ja vain omistavan luokan etujen turvaamiseksi.
Politiikasta on tulossa suunsoittoa. Se on uusliberalismin satoa. Uusliberalismin pääteesi on julkisen sektorin pahuus taloudellisen rakentamisen esteenä. Lihallisena se merkitsee yhteiskunnallisen vakuutuksen kautta jaettavat palvelut koutuksena, terveydenhoitona ja muuna. Julkinen sektori tulisi yksityistää ja saattaa kaikki markkinavoimien temmellyskentäksi.
Poliittinen sanasto on muuttunut huomattavasti alkaen ennen 2011 vaaleja. Kataisen hallituksesta alkoi hyökkäys julkisia palveluja vastaan ja leikkauspolitiikka. Pääargumentiksi nostettiin paradoksi: Julkisten toimintojen yksityistäminen ja leikkaukset olisivat niiden rakentamista. Sipilän hallitus nosti argumentin uskonkappaleeksi. Kevään vaalit menivät entistä pidemmälle. Vaalien alla puhuttiin yhtä ja toista ja jälkeen hallitusohjelma rakentui muista aineksista kuin sitä edeltävistä puheista.
Eduskuntaväittelyt (kyselytunti) ovat muuttumassa puhetaidon näytöksiksi ja joissa on mahdollisimman vähän asiaa.
Perussuomalaisten gallupkannatuslasku osui niiden omaan nilkkaan. Työläis- ja köyhälistöäänestäjät uskoivat vilpittömästi "messiaan" saapumiseen ja joka laittaisi rikkaat konnat järjestykseen. Käytäntö osoitti aivan toista. Perussuomalaisten sutkaukset suuntautuvatkin niihin itseensä. Nyt Perussuomalaiset ovat jopa lisäämässä rikkaiden veronkiertoa ja omaisuuksien piilottamisesta.
Oletan vahvasti että uusi slangisanasto porvarillisessa politiikassa on yhteydessä pitkittyneeseen yleismaailmalliseen talouslamaan ja sen haittavaikutuksia pyritään pimittämään uusilla sutkauksilla.
Valtion rautateitä ollaan pilkkomassa pala palalta yksityisen keinottelun kohteeksi. Englannissa rautatieverkon ykistytistäminen on tullut valtiolle kalliiksi.
Sipilän hallituksen työlistalla on valtion metsien myyminen yksityiselle pääomalle. Kansallisomaisuus muuttuisi voitonsaalistuksen kohteeksi.
Kaduilla kulkee vitsi: "Sipilä näki kissan juoksemassa torilla ja totesi: Ei niin vikkelää kissaa etteikö sen voisi yksityistää." Arvatkaa kuka taputti! No, Timo Soini tietenkin.