Se tuli kumminkin, sen toi jymisevä myrsky, joka pilasi monen pirtin kinkunpaiston jossain muualla. Aattoaamuna ikkuna kertoi kuunvalon kajossa valkoisen joulun olon. Pihapiiri hohti puhtautta, etten raaskinut hetikohta edes ulkovaloa päälle naksauttaa. Piti nauttia hetki sitä ihteään.
Iskä hivenen unenlahja vielä silmässään sytytti eilen koristellun kuusen sähkövalot pitämään pirttiä pikkuhämärässä aamupuurojen ajan. Äiskä hämmensi huttukattilaa, joka oli yötämyöten lojunut leivinuunin jälkilämmössä kypsyttäen hellästi sisältöään. Isosisko suukotteli pikkuveljeä hereille ja kipaisi ikkunasta toiseen kurkistelemassa, josko tonttuja näkyisi.
Yläkerran portaat narahtelivat, ja pirtin pitkän pöydän aamuantimille laskeusivat mummo R ja pappa. Ja pirtin vankat punahonkaiset hirret suojasivat syömämiehet ulkopuolella puhtiaan menettävältä puhurilta. Joukkoon kun liittyivät vielä kolme kookasta koiruutta, niin jopa oli upeata jouluaaton aamu avata.
Siitähän sitten alkoi viimehetken valmistelut, lumenluonnit, havujen haku porraspäähän, maailman parhaan ulkosaunan lämmitys, ja loppumaton vastailu isosiskon uteluun:”Koska se pukki oikein tulee?” ”No illan suussa, no kun käyty saunassa, no kun vaari ja mummo E ovat tulleet, no kun on syöty joulupäivällinen, ym. ym…”. Vaan oli vaikea tämän tärpästikkelin saada aikansa kulumaan, mutta onnessansa jokelsi pikkuveli vatsa täynnä siirtyessään milloin mummo R:n milloin papan syliin.
Ja hetken oli hässäkkä päällä, kun vaari ja mummo E saapuivat. Koirat piti ottaa kiinni ja panna omaan karsinaansa. Pikkusisko halusi kaikkien huomion ja telkkusi kiihkossaan siihen malliin, että iskän ja äiskän pää alkoi jo hivenen punoittaa, mutta rauha rakentui pian. Jo kohta kaikui ”Soihdut sammuu” pitkin poikin pirtti, ja saunan tonttu huhuili kylpijöitä seurakseen.
Varttuneempi väki otti kylyisen kokemuksensa vanhan saunan pehmeiden henkäysten hämärissä, ja isosisko ja pikkuveli uuden puolen kaakeleissa saavissa polskien.
Pirtin pitkä pöytä katettiin, siihen herkut kannettiin. Nämä olivat ”kuninkaiden juhlat”, herkkuja oli siinä sen kymmentä sorttia syötäväksi ja juotavaksi. Ja kaikki söivät ja kiittelivät, kiittelivät ja söivät paitsi yksi – isosisko. Hänellä ei ollut nälkä, vaan mieltä kaihersi ja kiihotti Joulupukin odotus.
”Koska se tulee? Koska? Milloin? Onko Pukki unohtanut osoitteen?” Pienen isosiskon sydän ja mieli ei millään jaksanut sopeutua odotukseen. Vaan kajahti parven koirien karsinasta muhkea haukku, kuului porstuasta kolinaa ja tiukujen kilinää. Ja säntäsi pikkusisko kuin sata salamaa ovelle, aukaisi uksen, siellähän oli odotettu vieras.
Loistavin silmin tämä pikkutyttö otti vieraansa vastaan. ”Tervetuloa Joulupukki, käy sisään, tuossa on sinulle tuoli, saanko minä laulaa sinulle Joulupuu on rakennettu”. Yhtä hämmästyneenä kuin Joulupukki seurasi vanhempien joulua juhlivien katseet isonsiskon tatsia, jossa ei pelkoa, hämmennystä, vaan riemullista aitoa halua nauttia hetkestään. Ja kun laulu oli laulettu kehotti neito pieni Joulupukkia siirtymään varsinaiseen hommaansa – lahjojen jakoon.
Ja lahjat jaettiin ja uudet laulut laulettiin, siinä mukana välkkyvät kamerain salamat, surisivat elävänkuvan ottajat, ja huiske oli huumaava. Vaan kaikki osui osalleen ja Jolupukki jatkoi matkaansa seuraavaan paikkaan.
Alkoi pakettien päällysten purkaminen lahjojen ympäriltä. Ihmetyksen, ihastuksen ja riemu kiljahdukset täyttivät tienoon. Tuli kaikenlaista ihanaa ja vielä ihanampaa, ja juhlahumun keskipiste intoutui esittämään milloin mitäkin.
Taas rauhoittui maailma myös talon sisällä, ja ulkona täysikuu koitti kilpailla pihasoihtujen kanssa valon antamisessa.
Äiskä luki dekkaria, iskä hiplasi äiskälle ostamaansa tonnin kännykkää, isosisko uinahti lähes gagi-tilassa lahjavuorensa keskelle prinsessapuvussaan, pikkuveli jokelteli nukahtamaisillaan kehdossa, mummo R katseli kiikkustuolissa illan valokuva- ja video-otoksia pikkuskriiniltä, mummo E huokaili ylensyömistään, vaari kertoili elämänkokemuksiaan, eikä kukaan kuunnellut, pappa kävi salaa paukuilla ja pikku glögissään hymysi seurakunnalle.
Minä kipaisin Kafeeseen ja Huuhaalle tapaamaan ystäviä ja vihollisia.
ps. että tällaista joulua tällä kertaa
Iskä hivenen unenlahja vielä silmässään sytytti eilen koristellun kuusen sähkövalot pitämään pirttiä pikkuhämärässä aamupuurojen ajan. Äiskä hämmensi huttukattilaa, joka oli yötämyöten lojunut leivinuunin jälkilämmössä kypsyttäen hellästi sisältöään. Isosisko suukotteli pikkuveljeä hereille ja kipaisi ikkunasta toiseen kurkistelemassa, josko tonttuja näkyisi.
Yläkerran portaat narahtelivat, ja pirtin pitkän pöydän aamuantimille laskeusivat mummo R ja pappa. Ja pirtin vankat punahonkaiset hirret suojasivat syömämiehet ulkopuolella puhtiaan menettävältä puhurilta. Joukkoon kun liittyivät vielä kolme kookasta koiruutta, niin jopa oli upeata jouluaaton aamu avata.
Siitähän sitten alkoi viimehetken valmistelut, lumenluonnit, havujen haku porraspäähän, maailman parhaan ulkosaunan lämmitys, ja loppumaton vastailu isosiskon uteluun:”Koska se pukki oikein tulee?” ”No illan suussa, no kun käyty saunassa, no kun vaari ja mummo E ovat tulleet, no kun on syöty joulupäivällinen, ym. ym…”. Vaan oli vaikea tämän tärpästikkelin saada aikansa kulumaan, mutta onnessansa jokelsi pikkuveli vatsa täynnä siirtyessään milloin mummo R:n milloin papan syliin.
Ja hetken oli hässäkkä päällä, kun vaari ja mummo E saapuivat. Koirat piti ottaa kiinni ja panna omaan karsinaansa. Pikkusisko halusi kaikkien huomion ja telkkusi kiihkossaan siihen malliin, että iskän ja äiskän pää alkoi jo hivenen punoittaa, mutta rauha rakentui pian. Jo kohta kaikui ”Soihdut sammuu” pitkin poikin pirtti, ja saunan tonttu huhuili kylpijöitä seurakseen.
Varttuneempi väki otti kylyisen kokemuksensa vanhan saunan pehmeiden henkäysten hämärissä, ja isosisko ja pikkuveli uuden puolen kaakeleissa saavissa polskien.
Pirtin pitkä pöytä katettiin, siihen herkut kannettiin. Nämä olivat ”kuninkaiden juhlat”, herkkuja oli siinä sen kymmentä sorttia syötäväksi ja juotavaksi. Ja kaikki söivät ja kiittelivät, kiittelivät ja söivät paitsi yksi – isosisko. Hänellä ei ollut nälkä, vaan mieltä kaihersi ja kiihotti Joulupukin odotus.
”Koska se tulee? Koska? Milloin? Onko Pukki unohtanut osoitteen?” Pienen isosiskon sydän ja mieli ei millään jaksanut sopeutua odotukseen. Vaan kajahti parven koirien karsinasta muhkea haukku, kuului porstuasta kolinaa ja tiukujen kilinää. Ja säntäsi pikkusisko kuin sata salamaa ovelle, aukaisi uksen, siellähän oli odotettu vieras.
Loistavin silmin tämä pikkutyttö otti vieraansa vastaan. ”Tervetuloa Joulupukki, käy sisään, tuossa on sinulle tuoli, saanko minä laulaa sinulle Joulupuu on rakennettu”. Yhtä hämmästyneenä kuin Joulupukki seurasi vanhempien joulua juhlivien katseet isonsiskon tatsia, jossa ei pelkoa, hämmennystä, vaan riemullista aitoa halua nauttia hetkestään. Ja kun laulu oli laulettu kehotti neito pieni Joulupukkia siirtymään varsinaiseen hommaansa – lahjojen jakoon.
Ja lahjat jaettiin ja uudet laulut laulettiin, siinä mukana välkkyvät kamerain salamat, surisivat elävänkuvan ottajat, ja huiske oli huumaava. Vaan kaikki osui osalleen ja Jolupukki jatkoi matkaansa seuraavaan paikkaan.
Alkoi pakettien päällysten purkaminen lahjojen ympäriltä. Ihmetyksen, ihastuksen ja riemu kiljahdukset täyttivät tienoon. Tuli kaikenlaista ihanaa ja vielä ihanampaa, ja juhlahumun keskipiste intoutui esittämään milloin mitäkin.
Taas rauhoittui maailma myös talon sisällä, ja ulkona täysikuu koitti kilpailla pihasoihtujen kanssa valon antamisessa.
Äiskä luki dekkaria, iskä hiplasi äiskälle ostamaansa tonnin kännykkää, isosisko uinahti lähes gagi-tilassa lahjavuorensa keskelle prinsessapuvussaan, pikkuveli jokelteli nukahtamaisillaan kehdossa, mummo R katseli kiikkustuolissa illan valokuva- ja video-otoksia pikkuskriiniltä, mummo E huokaili ylensyömistään, vaari kertoili elämänkokemuksiaan, eikä kukaan kuunnellut, pappa kävi salaa paukuilla ja pikku glögissään hymysi seurakunnalle.
Minä kipaisin Kafeeseen ja Huuhaalle tapaamaan ystäviä ja vihollisia.
ps. että tällaista joulua tällä kertaa
Vastaukset 3
Vanhimmat
on sinulla perinteinen joulu näkynyt olevan :-)
Mutta mitä luenkaan. Että käyt huuhaallakin. Hmmm..
*Miettii kuumeisesti* Ei kyllä nyt osaa vielä sanoa kuka on tukkusutija. Mutta jos se vielä tässä sinillekin selviäis, kun alkaa tilannetta tarkkailemaan :-)
onko huuhaa kielletty alue?
tuo sini puhua Huuhaan palstasta ja sää siitä huoneesta???