Tarkastelen asiaa sadanvuodentakaa, ehkä kauempaakin. Ihailla täytyy vanhoja pohjalaisia talonpoikaistaloja, jotka rakennettiin isoille tonteille. Väljyyttä ja tilaa oli riittävästi. Naapureihin oli matkaa reilusti. Mielestäni isoasuintalo tarvitsee ison pihan. Mutta ei se nykyään ole välttämättömyys. Ennenvanhaan pihat olivat suuria ja syystäkin. Pihoilla pidettiin kotieläimiä, karjaa, lampaita, kanoja, porsaita. Piti olla paljon omenapuita, marjapensaita, perunamaa, vihannespenkkejä. Isoilta pihoilta saatiin ruokaa omaan ruokapöytään.
Nykyään rakennetaan tiiviisti, mutta kyllä isotkin omakotitalot sopivat pieniin pihoihin. Pienissäpihoissa on omat etunsa. Ei tarvitse liikaa kuluttaa vapaa-aikaansa pihojenhoitamiseen, jää aikaa muulle harrastukselle.
On totta, että messualueenpihoja arvostellaan liian pieniksi, taloihin nähden. Mutta arvostus voi muuttua. Kerron kokemukseni. Eräässä kaupungissa rakennettiin isojataloja pienille tonteille. Rakentamisenvaiheessa talot olivat omissakorkeuksissaan mutta pihat kesken. Se ei näyttänyt hyvältä.
Tarkastelin tuota lähiötä viidenvuodenkuluttua uudelleen. Olin yllättynyt kokonaisuudesta ja siitä miten ihmiset olivat laittaneet pihansa. Vaikka pihat olivat pieniä, olivat ne siistejä ja helppohoitoisia. Siellä oli oleskelutila, krilleineen. Viherkasveja, pilarituijiksiko niitä sanotaan, hienoja amppeleita ja yksivuotistenkukkien ruukkuistutuksia. Näkyi siellä myös matalakasvuisia omenalajikkeita. Tietysti olisin toivonut, että lapsille olisi ollut oma sokerihernepenkki ja muutamametri mansikkapenkkiä. Ja olihan siellä pienimuotoinen kasvihuone. Kokonaisuus oli hyvä, kun pihoja ei peitetty suurilla puilla ja korkeilla pensasaidoilla. Vaikka en ole seinäjokelainen, niin uskon messualueesta tulevan hyvän. Nykyään asutaan ja suositaan urbaanista asumismuotoa. Hyvä niin, tulee naapuritkin tutuksi, kun ei ole niitä korkeita pensasaitoja esteenä, niin kuin oli ennevanhaan. Nyt saa naapuriinkin näkyä ja kuulua. Se on oikeata elämistä ja asumista. Nykyaikaa. Seinäjoen messualueesta tulee hyvä kokonaisuus, siihen menee muutamavuosi, kerralla kun ei kaikkea heti valmiiksi saa.
Nykyään rakennetaan tiiviisti, mutta kyllä isotkin omakotitalot sopivat pieniin pihoihin. Pienissäpihoissa on omat etunsa. Ei tarvitse liikaa kuluttaa vapaa-aikaansa pihojenhoitamiseen, jää aikaa muulle harrastukselle.
On totta, että messualueenpihoja arvostellaan liian pieniksi, taloihin nähden. Mutta arvostus voi muuttua. Kerron kokemukseni. Eräässä kaupungissa rakennettiin isojataloja pienille tonteille. Rakentamisenvaiheessa talot olivat omissakorkeuksissaan mutta pihat kesken. Se ei näyttänyt hyvältä.
Tarkastelin tuota lähiötä viidenvuodenkuluttua uudelleen. Olin yllättynyt kokonaisuudesta ja siitä miten ihmiset olivat laittaneet pihansa. Vaikka pihat olivat pieniä, olivat ne siistejä ja helppohoitoisia. Siellä oli oleskelutila, krilleineen. Viherkasveja, pilarituijiksiko niitä sanotaan, hienoja amppeleita ja yksivuotistenkukkien ruukkuistutuksia. Näkyi siellä myös matalakasvuisia omenalajikkeita. Tietysti olisin toivonut, että lapsille olisi ollut oma sokerihernepenkki ja muutamametri mansikkapenkkiä. Ja olihan siellä pienimuotoinen kasvihuone. Kokonaisuus oli hyvä, kun pihoja ei peitetty suurilla puilla ja korkeilla pensasaidoilla. Vaikka en ole seinäjokelainen, niin uskon messualueesta tulevan hyvän. Nykyään asutaan ja suositaan urbaanista asumismuotoa. Hyvä niin, tulee naapuritkin tutuksi, kun ei ole niitä korkeita pensasaitoja esteenä, niin kuin oli ennevanhaan. Nyt saa naapuriinkin näkyä ja kuulua. Se on oikeata elämistä ja asumista. Nykyaikaa. Seinäjoen messualueesta tulee hyvä kokonaisuus, siihen menee muutamavuosi, kerralla kun ei kaikkea heti valmiiksi saa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Missä ne ihmiset pitää autonsa? Vieraiden autot? Lumikasat talvella? Oikeasti pienillä tonteilla ko. kysymykset ovat oikeasti haasteellisia.
"Nyt saa naapuriinkin näkyä ja kuulua."
Ei se varsinaisesti ole ongelma, että naapuriin näkyy ja kuuluu. Mutta se on jonkinlainen ongelma, jos aamupalapöydässä voi katsoa mitä naapuri syö aamiaiseksi - tai puuhastelee makuuhuoneessa. Toki vaihtoehtona on pitää verhot kiinni 24/7.
asuntomessualueelle on rakennettu siihen viereen p-paikka mihin kyläilijät saa jättää autonsa. pihaan kun ei mahdu eikä kyl kadullekkaan.PISTE.
Kyllä tonttia pitää olla vähintään puolitoista hehtaaria ettei naapurin puuhastelut näy ikkunoista! Ja vähintään 100 metriä lähimpään asumukseen. Ihana asua isossa pihapiirissä varsinkin maalla että voi mennä vaikka pisulle nurkan taakse kenenkään kyttäämättä! Nurmikonleikkuuta kyllä piisaa ja lumitöitä, mutta kunnon vehkeillä niistäkin selvitään. Samoin mökkitonttia pitää olla vähintään 2 hehtaaria ettei naapuri pällistele nurkalla. Kyllä olisi kauheaa asua ympäristössä jossa tontti on vajaat puoli hehtaaria! Mieluummin sitten rivitalossa. Lapsillakin mukava puuhastella isossa pihapiirissä.
Meitä on moneen junaan. Mutta luulen että tuonne messualueelle muuttaa enemmänkin urbaaneja/sosiaalisia ihmisiä, jotka ovat tottuneet asumaan ns ihmisten ilmoilla. Metsäheikit eivät tuonne muuta, vaan pysyvät pusikoissaan piilossa muiden katseilta.
Yleisesti. Pienestä tontista saa helpommin tehtyä hienon, kuin suuresta. Sanoisin että kun tontin koko ylittää 1600 neliötä, niin hienon pihan teko muuttuu hankalammaksi, koska etäisyydet kasvaa liian pitkiksi. Esimerkiksi Nurmon Haalin asuinalueen tontit ovat yli 3000 neliöisiä, näissä on järjestään talo "jalkapallokentän" keskellä. Niistä pihoista ei saa hienoja tekemälläkään.
Jaa että mihin saa mahtumaan pienelläpihalla lumet? Noh, pieneltä pihalta tarvitsee kolata vain vähän lunta, joten tilantarve on pieni. Yleensä lumet lykitään siihen liittymän molemmin puolin ojaan. Ei tarvita traktoreita yms härveleitä, kun kolattavaa on pieni alue. Samajuttu nurmikon leikkuussa, vähän nurmikkoa tarkoittaa halpaa lykättävää konetta ja leikkuuhommista selviää alle puolen tunnin.
Noilla suurtonteilla joutuu tekemään konehallin, jonne mahtuu traktori lumitöitä varten, sitten nurmikkoa saa ajaa 2-3 tuntia kerrallaan. Tietysti jos on joku koneyrittäjä, niin mikäs siinä. Mutta itse en ainakaan ole kiinnostunut leikkimään koneilla ja vehkeillä jonkin samperin nurmikon tai lumen kanssa. On muutakin elämää ja tekemistä kuin leikkiä talkkaria.
Olen nähnyt taloja, joissa ei ole nurmikkoa ollenkaan. Varsin varteenotettava vaihtoehto mielestäni. Kuntta on yksi vaihtoehto, tosin kallis, mutta toisaalta sitä ei tarvitse hoitaa mitenkään. Tietysti jos on luonnonvarvikkoa valmiiksi, niin jättää sen siihen ja metsän puita myös. Riittää pieni laatoitettu alue talon edustalla, mihin mahtuu pari autoa. Sitten käytäviä ja polkuja tarpeellisiin paikkoihin. Mutta tää on tietty makuasia.
Urbaania asumista on se, että tonttien näkymät on avoimia, eikä mitään kuusiaitoja tms. Sälekaihtimet voi pistää illalla kiinni, ainakin suihkurallin alettua. Sitä en ymmärrä, mitä haittaa siitä on, jos perheen ruokailuhetki näkyy ikkunasta ulos. Onhan ravintolassakin syöminen julkista ja joku näkee senkin, eikä se ketään häiritse.
Itse olen sitä mieltä, että syrjässä asuminen edesauttaa sitä, että ihmisten kohtaamista peljätään ja käyttäytyminen on epäsosiaalista. Tiiviillä asuinalueella ihmiset ovat jotenkin sosiaalisempia ja kanssakäyminen on luontevampaa. Syrjäkylillä kaukana naapurista, moni välttelee ihmiskohtaamisia, tai ainakin katselee kengänkärkiään turhan pitkään. Muutenkin syrjäkylillä ihmiset ovat hyvin vähän tekemisissä toistensa kanssa, jos ollenkaan, pitkien välimatkojen takia. Tiiviillä asuinalueella, muodostuu eräänlainen yhteisö, jossa ainakin suurin osa on lähes päivittäin jossain tekemisissä, kun välimatka on niin lyhyt.
Kannatan tiivistä asumista. Ihan jo senkin takia, että välimatkat lyhenevät monessa suhteessa.
1600 neliötä on aika iso tontti. Pienet tontit on luokkaa 500 neliötä. Seinäjoen messualueella ei tällaisia onneksi olekaan, siellä tonttien koot on "jopa" alkaen 818 neliötä.
Seinäjoellekin on nyt rakennettu näit uusia pienia omakotitaloja mutta pitääkö olla noin helkkarin rumia:
http://www.etuovi.com/kohde/9711462?sc=M90007402&pos=1
Tuo olisi järkyttävän ruma parakiksi ja näyttää lähinnä rumalta pikkukioskilta.
Ja vielä törkeä hinta: 179 TONNIA eikä edes tontti sisälly hintaan vaan sen vuokra vielä 1309e/vuosi. Ja lisäksi talo toimitetaan maalaamattomana.
Oikeassa omakotitalossa on kunnon tontti. Rivitaloissa on sitten niitä postimerkin kokoisia. Eikä se minusta juuri eroa kerrostaloasumisesta, jos omistaa postimerkin kokoisen pihan ja naapureiden ikkunat ympäröivät taloa. Omakotitalossa on omaa rauhaa ja siellä voi mennä ulos vaikka alasti, toisinkuin näissä uusissa.
Pienessä okt:ssa postimerkkitontilla voi elää yhtä vähillä kotitöillä kuin rivitalossa. Mutta ei tarvitse kuunnella seinänaapuria. Eli molemmista asumismuodoista parhaat puolet. Vähän lumitöitä, vähän ruohonleikkuuta, ei seinänaapuria. Mikä sen parempi. Ja hei, sälekaihtimet on keksitty. Eikä mulla ole tarve hyppiä alasti pihalla.